Koirat.com

Mä päätin nyt liittyä haaveilijoihin, ihan vaan lievittääkseni koirakuumetta. Oon päättänyt, että seuraavaa koira tulee ihan aikaisintaan kahden vuoden päästä (lisäksi molempien koirien pitää kisata agissa kolmosissa ja Soran pitää osata ainakin alon ja avon liikkeet tokossa. Ja jos se ei tapahdu kahdessa vuodessa, en ota enää koiraa! :D) Mutta perusteellinen taustatyö on tosi tärkeetä, joten voin haaveilla ja suunnitella eikös vaan.

Roduista pyörinyt mielessä ehdottomasti paimenkoirat. Bordercollie ja sheltti ovat ykkösinä, mutta myös australianpaimenkoiraa ja kelpietä on tullut mietittyä. Jos löytäisin kivan minikokoisen taistelutahtoisen hyvähermoisen sheltin, niin olisi aikas bueno. Toisaalta sitten taas bcstä luultavasti löytyisi suuremmalla varmuudella kaikki mitä koirasta haluan, mutta onko sitten jo liian aktiivinen. Onhan noi nykyisetkin koirat aktiivisia ja tehdään paljon kaikkea, mutta olen itse niin laiska ihminen, etten tiedä kannattaako ottaa vielä aktiivisempaa koiraa :D

Kasvattajien ja yhdistelmien etsintä on jo käynnissä ja vaikka tässä tulee olemaan elämässä muutenkin muutoksia, niin kyllä noi koirat on jotain mikä vaan on ja pysyy. Kuinka tylsää olisi ilman. Jotenkin tuntuu että koiriakaan ei voisi olla liikaa paitsi tosta taloudellisesta näkökulmasta :D

^Tervetuloa mukaan kuumeilemaan!

Hihi, jännittää! Lähetin parille kasvattajalle taas kyselyä. Mä en oikeesti pysty keskittymään mihinkään, ku koko ajan mietin vaan pentuja, koiria, harrastuksia, pentuja...

Muokkanpas vielä viestiä, ku ei ketään kerenny väliin!

Tästä on ollu ennenkin puhetta jossain ketjussa, mut nostan aiheen nyt uudelleen esiin. Kuinka kaukaa ootte hakenu pentunne? Millä kulkuvälineellä teitte matkan? Mä haluaisin nähä pentueen vanhemmista ainakin emän ennen päätöstä pennun ottamisesta, samoin kasvattajat useimmiten haluaa tietysti myös nähdä jo ennen pentujen syntymää. Mulla on nyt kiikarissa pari kasvattajaa, jotka kumpikin asuu noin 200 kilsan päässä, mun mielestä toi on vielä ihan sopiva matka. Ongelmana on kuitenkin se, että vaikka mulla on ajokortti, ni en oo ajanu vuosiin yhtään, omatoiminen automatka on siis poissuljettu. Bussilla ja junalla tietty pääsee myös liikkumaan, mut se voi olla aikamoista sumplimista. Tietty vois houkutella jonkun kuskiks...

Toi toinen kasvattaja siis vastas jo, ja se haluais nähä mut jossain välissä. Rupesin tietty heti stressaamaan kyydistä. Ehkä ehdotan siskoille kesäistä roadtrippiä! Siskon koira on haettu noin 100 kilsan päästä ja sillon mun toinen sisko oli kuskina ja toisella kerralla isä. Sisko kävi kuitenkin kasvattajan luona vaan kahesti, kattomassa pentuja ja sit hakemassa pennun. Mun pitäis suoriutua kasvattajalle kolmesti, olettaen, et kävisin kattomassa pentuja vaan kerran.

Äh, ois vaan niin paljon helpompaa, jos pentu löytyis tästä jostain läheltä! :D Mut oon mä valmis vähän reissaamaan pennun vuoks.

Meillä oli sellanen 200km, joka tosin käsitti pienemmillä teillä ajelua silleen ettei ihan Tre-Hki välin nopeuksilla päässyt posottamaan. Kyllähän siinä koko päivä meni, mutta ihan inhimillinen välimatka silti.

Tutuli kirjoitti:



Tästä on ollu ennenkin puhetta jossain ketjussa, mut nostan aiheen nyt uudelleen esiin. Kuinka kaukaa ootte hakenu pentunne? Millä kulkuvälineellä teitte matkan?

Myrn haettiin reilun neljänsadan kilsan päästä Haukiputaalta. Koska pennut olivat jo syntyneet kun pentukyselyä kasvattajalle laittelin, niin käytiin moikkaamassa kasvattajaa ja pentuja niiden ollessa viisiviikkoisia ja sit kahdeksanviikkoisena haettiin pikkumusta kotiin. Ja tosiaan autolla tehtiin molemmat reissut, pennunkatsomisreissulla oltiin hotellissa yötä ja hakureissulla avon kaverin luona, josta sit aamulla suunnattiin pentua hakemaan.

Meillä hakumatkat ovat olleet edestakaisin noin 350-400 km, porukoiden kyydillä nämä kaksi koska omaa autoa ei vielä tuolloin ollut. Kolmas koira olikin kätevästi omaa tuotantoa, ja seuraavan penskan hakumatka tuleekin olemaan yhteensä noin 6000 km Lentsikalla, junalla ja autolla.

Pystykorva löytyi omalta paikkakunnalta, ajokoira haettiin n. 300km päästä ja nyt tämä labbis on n. 350km päässä. Sinne olis tarkoitus ajaa pari kertaa, ensin moikkaamaan kasvattajaa ja emää ja sitten toisella kertaa pentua hakemaan. Ellei sitten käydä pentujen synnyttyä kerran niitä katsomassa..

Mulla kasvattaja asuu n. 400km päässä ja sinne ois tarkoitus lähteä käymään ensi kuussa. Jos hyvin käy ja pennun sieltä tulevaisuudessa saisin, niin kerran varmaan kävisin katsomassa pentuja ja sitten hakureissu. Onhan tossa matkaa varsinkin kortittomalle, mutta onneksi äiti kuskaa

Vehnän kasvattajat asuu n. 500 km:n päässä. En tavannut heitä ennen pennun hakemista ja muistaakseni ei puhuttu missän vaiheessa puhelimessakaan, mikä nyt tuntuu aika hurjalta Kasvattajat kyllä mietti aika pitkään, uskaltaako he lähettää koiraa ensikertalaiselle näin kauas tapaamatta.. Onneksi uskalsi! Pennun hain sitten n. 300 km:n päästä emäkoiran kotoa. Hakureissu autolla ja mulla oli kuski.

Seropi tuli tästä muutaman kymmenen kilometrin päästä. Juttelin "kasvattajan" kanssa puhelimessa, laiteltiin sähköposteja ja se käytti emää sekä mun ehkä 6-viikkoista(??) pentua täällä näytillä. Siitä muutaman viikon päästä se toi 9-viikkoisen koiran mulle kotiin.

Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon En siis koskaan nähnyt, millaisista oloista seropi tuli, mutta sain kasvattajasta hyvän kuvan ja uskon fiilisteni olleen kutakuinkin oikeat. Hän on jälkikäteenkin useasti kysellyt ärrin kuulumisia.

Oi, tulee muistot mieleen Sillon eka kerran kun näin pennun se oli heti uudessa paikassa kuin mikäkin Napoleon. Se kiersi sisäpihalla parvekkeiden ja puskien alla ja vähät välitti vaikka äippä ja kaksijalkaiset jäi taakse. Ihastuin siihen heti!

Pentukuumetta alkaisi taas olla, mutta ei vielä ainakaan pariin vuoteen.. Toi kohta 3-vuotias on vielä aivan kakara ja mulla on sen kanssa edelleen jossain määrin ohitusongelmia, jotka haluan selättää täydellisesti ennen uuden koiran suunnittelemista. Myöskin elämäntilanne täytyy sitten olla sellainen, ettei tarvi enää kolmen kanssa reissailla julkisilla. Seuraava tulee aika varmasti olemaan joku pk-rotuinen (akselilta riiseni, saku, holsku, mali?), jonka kanssa harrastaa tavoitteellisesti.

Mulla on pisin välimatka koiran kasvattajaan tainnut olla reilu 50km Uskomattoman hyvä tuuri on käynyt sen suhteen, että koirat on löytyneet läheltä. Kauempaa olisin ehdottomasti ollut valmis hakemaan sopivan pennun, mutta kyllähän tuo lähekkäin asuminen on monessa suhteessa kiva juttu. Esimerkiksi junnua kävin kaksiviikkoisesta alkaen katsomassa viikoittain.

^Siinä on kyl puolensa. Alissa löyty kymmenen minuutin ajomatkan päästä ja mä kävin sitä kattomassa kasvattajalla kolme kertaa ennen luovutusta. Pennusta sai jo tosi hyvän kuvan, kun sen näki niin monta kertaa. Jos pennut näkee vaan kerran, niin täytyy varmaan luottaa paljon enemmän kasvattajan havaintoihin pennuista.

Nilan kanssa tuli hakumatkaa kokonaisuudessaan 1740km. Nukuttiin ensin yö Kempeleessä avon siskon luona ja aikaisin sitten hakemaan pentua. Yötä myöten ajettiin sitten avon kanssa putkeen kotiin asti.
Nila huusi ensimmäiset 200km kuin kana ja häkki piti peitellä jotta saatiin hetken mielen rauhaa!

Nimue haettiin sitten hieman lähempää 1120km tuli kokonaisuudessaan matkaa. Tälläkin hakureissulla oltiin yötä avon siskolla ja siitä sitten haettiin Nimue kotiin

Molempien kasvattajien kanssa puhuin paljon puhelimessa ennen kuin pentu meille haettiin. Kumpaakaan en ole käynyt pentuna katsomassa ja kasvattajaan edes tutustumassa ennen luovutusta.
Nilan kasvattajan kanssa myös facebookissa oltiin kavereita tovi ennen pennun tuloa, jossa näki jo kuvia toisesta koriasta ja miten meillä arki sujuu tämän kanssa.

Sydäntä lämmittää kun Nilan kasvattaja on kertonut ihan koska vaan myyvänsä toisen pennun meille kun niin hyvää huoltaa tytöstä pidetään.
Sain samalla kasvattajasta myös erittäin hyvän ystävän

^ Teillä onkin ollut matkaa Mutta sopivan koiran takia olisin itsekin valmis ajamaan (tai siis istumaan kyydissä) vaikka maailman tappiin asti!

Mäkin toivon kovasti, että tulevan pennun kasvattajasta saisi hyvän kaverin! Ensimmäisen kohdalla vaikutelma oli hyvä, mutta totuus piirunverran toisenlainen ja olisin toivonut monessakin asiassa enemmän tukea ja neuvoa. Ja avoimuutta. Mikäs oiskaan sen ihanempaa, kun oikeasti kasvatin ja omistajan asioista kiinnostunut ihminen, jolta saa hölmöihinkin kysymyksiin vastauksen

nimim. "En osaa käyttää KoiraNettiä"

Oho. Pysyiskökän sitä täällä haaveilemassa vai siirtyiskö odottajiin. Pitää ehkä käydä moikkaamassa vanhempia ennenko uskallan päätöksiä tehdä . oho.

Touko haettiin ~60km päästä (40min?) just sieltä, mistä pennen halusinkin :) Nukkui paria piippausta lukuunottamatta koko matkan, tosin kotosalla oltiinkin vasta kymmenen kieppeillä illalla. Puhelimessa en tähän päiväänkään asti ihan hirveästi ole kasvattajan kanssa jutellut, mailin ja facebookin välityksellä lähinnä.

Me haettiin ex kanssa autolla (se ajo koko matkan) Luna hämeenlinnasta ja eestaas tuli matkaa n. 920km ja Mila jyväskylästä n.540km ja tämäkin autolla. Lunaa ei käyty kattomassa etukäteen, mutta Milaa kävin ja samalla valitsin pennun itelleni.

Rotikka oli muistaakseniihan nätisti koko matkan, mutta Mila huusi sen verran paljon että matkakumppanilla meinas mennä hermot ja kömpikin sitten takapenkille Milan seuraksi Eli onneks lähti mukaan, eihän siitä muuten ois mitään tullut.

Helmi haettiin 350km:n päästä ja koska kasvattaja oli kotona vasta illalla, meni paluumatkalla aamuyöhön asti. Ensimmäiset n. 100km Helmi huusi boksissa, mutta sitten hiljeni. Elena haettiin 25km:n päästä ja se vain makasi hiljaa sylissäni kotimatkan. Kumpaakin koiraa kävin kerran katsomassa ennen luovutusta.

Tipsu haettiin n. 180km päästä suuntaansa.
Belgi tuli 220km päästä, sitä kävin kerran katsomassa ennen luovutusta. Pentua hakiessa menomatka sujui hyvin, kotimatkalla ajettiin 100km harhaan joten matkasta tuli suhteellisen paljon pidempi mitä olis muuten ollu

Seropin hakureissulle taisi tulla matkaa ees taas rapeat 200 kilometriä (Hämeenlinna - Teisko), collien hain junalla ja Tampere - Jykylä taitaa olla jotakin reilun satasen luokkaa.

Mökön myynyt täti sanoi että toivottavasti se ei voi pahoin autossa kun hän ne juuri ruokki ja sitä purjoa sitten lensi tasaisesti koko perkeleen matkan. Collie kuolasi junassa vähän mutta hipihiljaa olivat molemmat.

meillä koira tuotiin suoraan kotipihalle tosin kasvattaja oli sen hakenut etelästä ja samalla matkalla tästä sen meille sitten toi, ennen kuin suuntasi kotiinsa

Voi sentään...ihan mahtavan huipusta yhdistelmästä olisi edelleen yksi upea parkkipoika vailla sitä ikiomaa harrastavaa kotia. Mun sydän särkyy ja järki pakenee kun haluisin niin paljon !

Järki sanoo, että pennun ottaminen tähän tilanteeseen ei olisi reilua kenellekään. Oma jaksaminenkin ollut nyt kortilla niin olisi huutava vääryys ottaa yliaktiivinen naskalihammas tähän tilanteeseen. Vilmankin mahdolliset jalostussuunnitelmat vielä auki ja kaikkea...

Jotenka toivon että maailman söpöin pikku hurmuri löytäisi oman kodin piakkoin, muuten en takaa mitä tapahtuu .

Tän kasvattaja asuu n. 450 km päässä. Kerran käytiin kattomassa pentuja ja sitten viikon päästä hakureissu. Autolla kuljettiin, autossa tää oli tosi kiltisti, kerran tuli pisut koppaan, koska tuli liian pikä matka ilman taukoa. Tää myös söi vähän ennen lähtöä ja yhdellä pysähdyksellä, eikä tullut onneksi mitään.

Kasvattajan kanssa puhuttiin ihan aluksi puhelimen välityksellä. Pennun kotiuduttua siirryimme niinkin vanhanaikaiseen tapaan kuin etanaposti, ja edelleen, kun koira täyttää viisi, lähtee kirje noin kerran kuukaudessa. Kasvattaja on myös käynyt täällä, kun tämä oli kaksi, ja me käytiin kasvattajalla sitten vuotta myöhemmin. Meille osu heti kerrasta oikein ihana ja aloittelevalle sopiva kasvattaja, ja olisin heti valmis ottamaan häneltä toisen koiran, mutta häneltä ei enää pentuja tule. Hän on myös sanonut, että kumpa kaikilla koirilla olisi yhtä omistautunut koti kuin täältä löytyy, joten hänkin lienee tyytyväinen meihin.