Koirat.com

Mulla on ollu kauhee pentukuume jo pitkän aikaa. Haaveena joku pienempi ja sosiaalisempi rotu, ehkä mahdollisesti cockeri. Koko ajan sitä miettii että oisko se nyt ihan hölmöö hommata toista ja riittääkö aika kahdelle koiralle. Vielä kun on kaksi kissaakin hoidettavana. Mutta taas toisaalta nykyisellä koirallaki oisi hyvä olla omanlaista seuraa, ulkona tulisi viihdyttyyn pitempään kun on leikkiseuraa jnejnejne Ja metsää,peltoa ja järveä kyllä riittää tässä mun ympärillä!

Toissa talvena mulla oli kaverin pentu aina hoidossa useempia päiviä kerralla niin sillon tuli kyllä pikkusen kokemusta kahdesta koirasta. Suht rankkaahan se oli kun vielä talvi ja kovat pakkaset, eikä voinu pentua pitää pitkiä aikoja ulkona. Tosin meinasin mahdollisen pennun hommata keväällä/kesällä. Äääähh, tää on niiin vaikeeta

Kiinnostavaa luettavaa..:) Itsellä on tällä hetkellä 3vuotias leikattu hovawartti.. Ja nyt olisi semmoinen tunne että aika olisi kaveri saada pojalle.. Ja kolmas hoffi jo perheellä (kaksi vanhempaa kylläkin jo edesmenneitä) niin olen kyllä hoffia miettinyt ja tyttöä.. Avopuoliso onneksi samaa mieltä kanssani :D Jänskättää kyl ihan tosi paljon et riittääkö aika ja tila kahelle isolle koiralle.. :D

Juuh, täälläkin kaksi koiraa.. Meidän tarina menee näin, omistin 6v uroksen eli ja oli yksinään minun kanssa. Sitten eräänä päivänä kaveri soitti ja kysy olisiko tarvetta/kotia 2,5v nartulle, mietin aikani koska uros oli leikkaamaton ja päädyin sitten ottamaan nartun seuraksi. Erittäin hyvin tulivat toimeen, ei mitään hämminkiä, mutta sitten eräänä kauniina päivänä tapahtu vahinko urokselle ja nartulle, mietin että onkohan se tiineenä vai ei. Aika kulu ja narttu alko lihomaan, sillon tajusin että tiineenähän se, sitten viime joulukuussa synnytti 11 pentua, eli kerralla oli hoidettavana sitte 13 koiraa. Pennut kasvo ja tuli luovutuikä, mutta yksi niistä pennuista vei miun sydämen enkä miettiny hetkeäkään otanko vai en. Tänä päivänä täällä asuu isä ja poika, ja erittäin hyvin tulevat toimeen! ei ole edes mitään johtajuus kiistaa tai yms. tappeluita, kävikö tuuri vai onko niin hyvä luontosia koiria että hyväksyy toisensa, Eihän yleensä uros välitä pennuistaan? uros eli niitten 11 pennun keskellä :D Niin ja se narttu jäi entiselle miehelleni, jos joku alko miettimään mitä sille tapahtu :)

Otin juuri toisen narttupennun 1,5 vuotiaan nartun kaveriksi. Vanhempi on ottanut pennun todella hyvin vastaan, itse asiassa liiankin hyvin. Vanhempi on alkanut puolustamaan pentua toisilta koirilta, vaikkei oikeastaan syytä edes olisi. Onneksi asutaan maalla ja toisia koiria harvoin tulee vastaan. Pienen kanssa ei lenkkeillä, mutta pari kertaa yritettiin mennä leikkimään naapurin koirien kanssa, jotka ovat vanhemman koiran kavereita ollut pennusta saakka, mutta nyt vanhempi koira käyttäytyy aggressiivisesti näitä koiria kohtaan kun pentu on mukana. Lenkkeilyt vanhemman koiran ja naapurin koiran kanssa sujuu ilman pentua. Kovin ihanaa olisi, jos omat koirat vanhempanakin tulee toimeen keskenään, mutta täytyypi alkaa kyhäämään toista aitausta, jos yhteiselo ei enää myöhemmin onnistu. Koirat ruokin erikseen, koska vanhemmalla koiralla on ruoka-aggressiota ja varsinkaan luiden syöminen samassa tilassa ei tulisi kuuloonkaan. Muuten kaikki on mennyt loistavasti. Harmittaa vaan kun olen käynyt raveissa vanhemman koirani kanssa sosialistamisreissuilla ja nyt kun on pennun vuoro päästä ihmisten ilmoille, niin vahempi ilmeisesti täytyy jättää kotiin, hankalaa kulkea kahden koiran kanssa varsinkaan kun pentu ei taluttimessa vielä osaa hyvin kävellä ja jos toinen räyhää siellä mahdollisesti vastaan tuleville koirille suojellessaan pentua, niin ei mun hermo kestä.

Meille on tulossa toinen koira ja olen tässä odotellessani miettinyt, että mitä jos käy juuri kun Leiskulle, että vanhempi puollustaa pentua muilta.. Mitä voisi tehdä että asiaa voisi ehkäistä/ mitä tehdä kun sitä ilmenee?

Heidu kirjoitti:

Meille on tulossa toinen koira ja olen tässä odotellessani miettinyt, että mitä jos käy juuri kun Leiskulle, että vanhempi puollustaa pentua muilta.. Mitä voisi tehdä että asiaa voisi ehkäistä/ mitä tehdä kun sitä ilmenee?

Mua kans kiinnostaisi tietää!

No sen olen tehnyt koiralleni selväksi, että missään määrin en hyväksy aggressiota toisia koiria kohtaan. Minun koira kun ei kysele, se käy päälle jos katsoo olevan aihetta! Koirani on iso, joten en lähde edes kokeilemaan liikkumista ihmisten ilmoilla vanhempi koira toisessa kädessä ja pentu toisessa. Nyt olen riitapukareiden kanssa käynyt yhteiskävelyillä ilman pentua ja ne on sujuneet hyvin. Koirani on laumanvartija ja näyttää kyllä hyvin vartioivan etenkin pentua.

Meille tuli lauantaina 8 viikkoinen uros pentu 4vuotiaan uroksemme kaveriksi. Vanhempi ei alkuunsa sulattanut pentua, murisi ja jäykisteli ja ärähteli pennulle. Nyt ollaan siinä vaiheessa että pentua välillä nuuhkaistaa, mutta yleensä kierretään kauempaa ja mulkoillaan. Jos pentu yrittää ottaa vanhempaan kontaktia niin alkaa murina tai sitten se vain kääntyy ja lähtee pois. Nyt on mennyt vasta reilu kaksi päivää, joten en ole vielä huolissani, mutta toivon todella että vanhempi hyväksyy pennun osaksi laumaa! Mustasukkainen se ei sillä tavalla ole että hermostuisi jos pennun kanssa leikkii, katselee vain josain kauempaa.

Hyväksyyhän se! Meillä kuolattiin muutama päivä ja selvästi stressattiin pennun tuloa. Myös pihalta löytyneistä luista pentu rökitettiin ja leluista ärähdettiin. Nyt saa pentu rauhassa kaivella luut ja syödä niitä, eikä pentu saa selkäänsä. Pentua suojellaan toisilta koirilta ja pentu saa tehdä melkein mitä vaan. Tiedän, että aina tilanne ei tule olemaan yhtä onnellinen, koirat ruokitaan nyt ja tulevaisuudessa erillään ja sellaisia luita ei pidä antaa, mitkä voisi tuonne pihaan jemmata. Pentunen kun vähän kasvaa, niin vanhempi tulee rajoittamaan oikeuksia.

Jännitti ihan sairaasti sen takia kun mietin mun omaa jaksamista hoitaa pentua ja pelkäsin että se tulee olemaan ihan kauhea pentu,tuhoaa paikat yms niin että kaikki koulutus ynnä muut sellaiset menee pieleen.
Olin jo varannut pennun ja silti mietein monta kertaa otanko vai en. MUTTA en voinut vastustaa niin söpöä pentua että pakkohan se oli ottaa ... kaikki on mennyt kyllä niin hyvin että turhaan pelkäsin. ja en todellakaan kadu että otin Lulun. On siitä kyllä niin paljon iloa ollut ja kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.Kiltti koira on ja kouluttaminen ollut tosi helppoa .:)

En pelännyt etteikö vanhempi koira hyväksyisi pentua kun se on kaikille kiltti ja ei kahden koiran hoitaminen nyt niin paljon raskaampaa ole kun yhdenkään. Tietty karvoja on enemmän (Varsinkin karvanlähtöaikoina)ja kura-aikoina kuraa sitten kahta kauheammin niin että molemmat koirat pitää pestä yms et se on välillä aika rasittavaa mut ihan OK!!!

Mua mietityttää myös tuo oman koiran "mustasukkaisuus." Miten sitä sais kitkettyä pois? Tää ku haluis aina olla huomion keskipiste ja olla rapsutettavana. Esim. ku leikitän kissoja niin Luna on heti siinä hääräämässä ja varastamassa lelua. Lopulta se pitää komentaa toiseen huoneeseen. Tai jos oon kotikotona kylässä jossa ajokoirauros ja huomion ja rapsuttelen sitä niin neiti tulee välittömästi väliin ja saattaa ärähtää ajokille.

Onkos täällä yksin asuvia henkilöitä joilla myös esim kissoja? Riittääkö aika kaikille?

Ja miten paljon te yleensä vietätte aikaa niinku pelkästään jommankumman koiran kanssa?

Meillä on nyt ollut pentu viikon ja 3 päivää. Oltiin juhannus maalla vanhempien luona ja siellä on koirilla tilaa juosta vapaana ja Otto hyväksyi siellä pennun paljonpaljon paremmin. Jopa leikkivät ja painivat yhdessä. MUTTA, tänään tultiin takaisin kaupunkiin, niin sama irvistely ja ärinämurina jatkuu, mitä oli aiemmin. Yhtään ei pentu saa tulla lähelle kun toinen on heti hampaat irvessä tai juoksee karkuun sängylle. Harmittaa :(

Nyt on kohta viikko mennyt edellisestä kirjoituksesta, mutta tilanne ei ole muuttunut yhtään parempaan. Vanhempi juoksee karkuun/ärisee jos pentu tulee lähelle. Ulkona kun ollaan niin ei kauheammin pennusta välitä, välillä jopa innostuu leikkimään. Mutta täällä sisällä huoh...
Voin kun se nyt antaisi edes vähän periksi, en olisi arvannut Oton reagoivan tällä tavalla.

Any help?

Hami kirjoitti:

Nyt on kohta viikko mennyt edellisestä kirjoituksesta, mutta tilanne ei ole muuttunut yhtään parempaan. Vanhempi juoksee karkuun/ärisee jos pentu tulee lähelle. Ulkona kun ollaan niin ei kauheammin pennusta välitä, välillä jopa innostuu leikkimään. Mutta täällä sisällä huoh...
Voin kun se nyt antaisi edes vähän periksi, en olisi arvannut Oton reagoivan tällä tavalla.

Any help?

Itse olin jo tovin pohtinut toisen koiran ottamista 1v 3kk urokselle kaveriksi. Tähän asti asiaa olen onnistunut lykkäämään, sillä uroksemme on kovin nuori vielä. Nyt aletaan olla tulisilla hiilillä, kun 5kk vanhaa pentua on tarjottu ja oma uroksemme on rauhoittunut pahimmasta koohotuksestaan. Stressaan hirveästi toisen koiran ottamista, miten kouluttaminen, hihnassa kulkemiset, vapaana pitämist ja muut asiat sutviintuvat. Kokemusta kahden koiran samanaikaisesta opettamisesta ei ole.

Itsellä ei tosiaan kokemusta vastaavanlaisesta ongelmasta ole, mutta maalaisjärjellä ongelmaasi pohdin ja sisäistin että vanhempi koirasi selvästi yhdistää "murinat ja ärinät" paikkaan, eli kotiinne. Ulkona saattaa innostua jopa leikkimään, joten suuria kaunoja koirien välillä ei voi olla. Mitä tapahtuu, jos esim. leikität molempia koiria samanaikaisesti siten että ne ovat hyvin lähekkäin? Jos rapsuttelet molempia niiden ollessa vierekkäin? Pyykö vanhempi koira sietämään pentua ollenkaan lähellään edes noissa tilanteissa? Pystytkö kieltämään vanhempaa koiraasi ärinästä, tai aggressiivisesta käytösestä pentua kohtaan sisällä? Itse ehkä yrittäisin tehdä asialle pisteen "mun huushollissa ei näin käyttäydytä!" Tai vastaavasti komentamaan pentua, tai siirtämään toiseen tilaan hetkeksi, jossei vanhempaa koiraa jätä ollenkaan rauhaan? Rehellisesti sanoen, en juurikaan sinua osaa neuvoa, ja voi olla että vinkkini olivat täysin väärät :D

Niii kirjoitti:

Mua mietityttää myös tuo oman koiran "mustasukkaisuus." Miten sitä sais kitkettyä pois? Tää ku haluis aina olla huomion keskipiste ja olla rapsutettavana. Esim. ku leikitän kissoja niin Luna on heti siinä hääräämässä ja varastamassa lelua. Lopulta se pitää komentaa toiseen huoneeseen. Tai jos oon kotikotona kylässä jossa ajokoirauros ja huomion ja rapsuttelen sitä niin neiti tulee välittömästi väliin ja saattaa ärähtää ajokille.

Onkos täällä yksin asuvia henkilöitä joilla myös esim kissoja? Riittääkö aika kaikille?

Ja miten paljon te yleensä vietätte aikaa niinku pelkästään jommankumman koiran kanssa?

Oma narttu myös mustistelee ja hakee huomiota samalla tavalla, ja aina käsken sen pois kun se yrittää väliin tulla, pitkää pinnaa on tarvittu ja muutama kunnon "räjähdys", ja nyt se ei enää läheskään aina tule häiritsemään. Sillä ei ole oikeutta rähistä muille laumanjäsenille, vaan se olen minä joka sanoo miten asiat menevät. Meillä koirat saavat henkilökohtaista aikaa vähintään 1-4 kertaa viikossa ja pääsevät tällöin harrrastuksiin tai pitkälle lenkille yksistään.
Taloudesta löytyy myös kaksi kissaa, joita yleensä iltaisin leikitetään ja pitkin päivää silitellään rapsutellaan, koirat eivät tähän puutu, vaikka kissat juoksisivat lelun perässä niin niitä ei saa jahdata.

Oletko koeillut huomioida koiraa vain omasta aloitteestasi, eli pyydät sitä itse luoksesi kun haluat rapsutella ja aina kun se tulee pyytämättä käsket pois?

Kyllä tämä elämä kahden koiran kanssa on täyspäivä duunia, onneksi opettajilla on pitkät kesälomat ja ehdin pyörittää melkein kuukauden kahden koiran perhettä ennen töihin paluuta, siispä toivon että siihen mennessä saadaa yhteiset rutiinit kasaan..
Viikko vasta yhteiseloa takana, pentu oppii hyvin vanhemmalta koiralta, esimerkiksi alkoi heti toisena päivänään meillä istua Iitun perässä..
Pyrin antamaan molemmille omaa aikaa. Pennun laatuaika on koulutusta, koska ei hihnassa jaksa yksin kävellä kauheasti (isomman koiran perässä etenee kyllä mallikkaasti reippaassa kävelyvauhdissa..). Ja isomman kanssa sitten lenkkeillään yhdessä kerta päivään ilman pentua. Elokuussa menemme pennun kanssa perustottelevaisuuskurssille, joka toivottavasti tuo järkeä sille päähän.
Viikko siis takana, pentuhan nukkuu paljon mikä on aina kovin ihanaa :) Mutta alkuun meillä meni illat hirveeseen härdelliin ku pentu kielloista huolimatta pomppi vanhemman koiran päälle. Taispa ekoina iltoina itkukin tulla ja kirosin pennun ja ilmoitin palauttavani. Nyt kuitenkin on rauhoittunut asiat kun olen iltasin tarjonnut pennulle fyysisen aktiviteetin lisäksi älyjumppaa, jotka saa sen simahtamaan samantien.
Onneksi minulla on tämän ekan viikon aikana ollut sisko apuna ja pian on myös oma avokki apuna. Yksin olisin ollut ihan loppu.. Mutta nyt alkaa jo arki sujua vaikka tekemistä on. Pitänee mainostaa vielä että nukuin viime yönä ruhtinaalliset 9 tuntia (7+2, eli pennun pissatus tuossa välissä) ja nyt alkaa oikeasti tuntua että elämä hymyilee.
En antaisi pentua pois, mutta kannattaa oikeasti miettiä onko kahdelle koiralle todella aikaa. Nyt kun tiedän mikä on todellisuus, niin en ottaisi pentua jos olisin töissä eli se että saadaan kuukausi harjoitella yhdessä eloa ennen töihin menoa on kyllä ehdoton. Toki jollekin voi riittää lyhyempi aika, mutta itse ajattelen näin..
Yksi koira on yksi koira ja kun meilläkin tuo eka on ollut alusta asti tuollainen täydellinen koira (tuli aikuisena) jonka kanssa ei yksin oloa ole tarvinnut harjoitella. On aina ollut innoissaan lähdössä lenkille, muttei pane yksin jäämistäkään pahaksi ja jos minulla on kotona omia hommia Iitu pötköttää jossain nurkassa ja katselee mitä teen. Sitten jos istahdan alas enkä tee mitään/katson tv:tä tulee se pyytämään huomiota. Pennun kanssahan elämä ei tällaista ole, paitsi silloin kun se nukkuu, onneksi nukkuu paljon ;-)

Ihana lukea näitä kommentteja!
Meille on tulossa hieman yli 3 viikon kuluttua toinen cottoniuros tuon 1,5v vuotiaan uroksen kaveriksi :) Erittäin mielenkiinnolla odotan toisen kotiutumista, mutta lähinnä hirvittää millainen riiviö se pentu on. Waldo nyt on unelmakoira, enkä ole vielä kertaakaan kuullut sen suusta murinaa missään tilanteessa. Se rakastaa kaikkia vastaan tulevia koiria, varsinkin pikkupennut tuntuvat kiinnostavat kovasti. Katsotaan miten tämän toisen kanssa menee, sehän voi olla vaikka maailmankaikkeuden ilkein pentu, joka syö korvat päästä toisilta Palailen myöhemmin ilmoittelemaan kuulumisia! :)

_ritu_ kirjoitti:

Oletko koeillut huomioida koiraa vain omasta aloitteestasi, eli pyydät sitä itse luoksesi kun haluat rapsutella ja aina kun se tulee pyytämättä käsket pois?

Enimmäkseen huomion silloin kun itse haluan, mutta kyllä sitä tulee rapsuteltua ja leikittyä silloinkin kun koira sitä kerjää. Pitää tosin ruveta pitämään nyt kunnolla kuria tuolle, on tullu lepsuiltuun taas jonkun verran. Pentu tulee kuitenkin ottamaan paljon mallia vanhemmasta koirasta.

Tarkoitus olisi ottaa pentu sitten kesällä loman aikaan jos nyt kaikki menee hyvin, joten on helpompi opettaa sisäsiistiksi ja muutenkin viettää aikaa paljon ulkona ja sosiaalistaa paremmin ihmisiin/toisiin koiriin ja muutenkin kaikkeen hälinään. Tosin nyt oon haaveillu muutosta toiselle paikkakunnalle, joten pennun hommaaminen saattaa venyä 2v päähän

Oli muuten lähellä ettenkö ois soitellu sekarotuisista pennuista, mutta matkaa ois tullu 7h suuntaansa ja luovutus jo ens vklla niin pysy onneks järki päässä Kauheeta tämä pentukuume kyllä! Ja tosiaan puhdasta isovillaa oon hommaamassa, joten saa seropit jäädä

Laitoin tämän viestin jo toiseenkin ketjuun, mutta tämä taitaa olla ennemminkin oikea osasto.

Ajattelin tulla täältä kysymään mielipiteitä ja kokemuksia. Tilanne on siis se, että pentukuume on ollut järkyttävän suuri jo pitemmän aikaa. Nyt olisi katsottuna bokseripentue valmiiksi. Kyseinen yhdistelmä on niiin mahtava, että tuntuu etten voi enää lykätä pennun ottamista niinkuin oli alunperin tarkoitus.

Mutta, ainut mikä tässä asiassa mietityttää on tulevan mahdollisen pennun ja nykyisen koiran ikäero joka tulisi olemaan 1.5 vuotta. Pentu tulisi olemaan narttu niinkuin myös nykyinen koira. Kauhukuvana on mielessä kokoajan se, että koirat jossaki vaiheessa alkaisivat tapella/ottaisivat aina juoksujen jälkeen yhteen/ koiria pitäisi eristää porteilla ympäri asuntoa. Tämmösiä tarinoita kun välillä kuulee, niin kuinka "yleistä" on se että alle 2 v ikäerolla olevat nartut eivät tule toimeen samassa taloudessa, jos säännöt on selvillä ja koirilla kuri ja järjestys sekä tarpeeksi aktivointia? Tuohan on tietenkin aina koirakohtaista.

Nykyinen narttu on tähän asti tullut toimeen kaikkien koirien kanssa eikä ole dominoiva muita kohtaan, ei tosin mikään lössykkäkään?

Onko tämä siis ihan järjetön teko, jos sen pennun otan nuoren koiran kaveriksi?

Voihan se olla että ne tuleekin toimeen ikä erosta huolimatta, mutta ainut vaan että kannattaako. Koirasi on vissiinkin jotain vajaa 1.5v joka on vielä pentu minun mielestä ja "murrosikä" sekä muut pompottelut vielä edessä päin. Mun mielestä kannatttaa vielä paneutua nykyisen koiran koulutukseen ja yhdessä oloon ym.

Itelle on tosiaan pentu näillä näkymin tulossa kesällä, jolloin nykyinen koira on päälle 3v ja epäilyttää vieläkin onko järkevää. Välillä tuntuu, että tuossa on vieläkin ihan tarpeeksi pennun oireita

Kaikki jotka hermoilee, ettei vanhempi koira hyväksy uutta pentua. Meille tuli viime kesänä uusi pentu Nero kuusi vuotiaan Nallen seuraksi. Tai oikeammin mun seuraksi, mutta kuitenkin. Ensimmäisen noin viikon Nero pelkäsi Nallea, kun taas Nalle olisi ollut semisti kiinnostunut. No sitten viikon jälkeen Nero oli kerännyt tarpeeksi rohkeutta, mutta Nalle ei halunnut koko pentua lähelleenkään. Meillä meni sellainen puoli vuotta, ennen kuin oikeasti tottuivat toisiinsa ja alkoivat leikkiä. Nyt on sitten kaksi koiraa, jotka ovat hyviä kavereita ja leikkivät paljon yhdessä.

Täytyy sanoa, että pennun tulon jälkeen tuo vanhempi nuortui monta vuotta. Siitä on kyllä tullut vähän höpsökin. Pentu on minun koirani, ja sen koulutukseen on käytetty paljon enemmän aikaa ja vaivaa ja se kyllä näkyy. Tuntuu, että se käyttäytyy jo nyt paljon paremmin kuin Nalle ikinä. Toisaalta on sen kanssa vielä paljon työtäkin esim. toisten koirien kanssa ja ihmisten kanssa. Mutta Nero nyt on maailman kiltein koira.

Olen muuttamassa tässä pois kotoa ja Nero on todellakin lähdössä mukaan. Nyt sitten tekisi mieli ottaa toinen koira, mutta mutta. Luin tätä topicia ja ää en tiedä. Toisaalta tekisi mieli valtavasti toista koiraa, toisaalta en tiedä pärjäänkö opiskelijana, ilman autoa ja yksinasuvana. Täytyy miettiä vielä. Tosin vasta ehkä ensi kesänä olisin ottamassa, silloin Nero olisi varmastikin vielä valmiimpi ja tietäisin, mihin kaikkeen omat resurssit riittävät.