Koirat.com

Hei vaan kaikille.

Kesän lopulla (heinä/elokuu) olisi täällä paikka yhdelle karvavauvalle.

Olen jo tutkinut rodun eri kasvattajien kotisivuja ja yrittänyt vähän listata sopivia mm. paikkakunnan ja pentusuunnitelmien perusteella. Haussa olisi tietynvärinen narttupentu.

Pohdinkin tässä eri vaihtoehtoja, ja ajattelin kysyä kokeneempien mielipidettä. Ollaan siis aivan ensikertalaisia koiranpennun ostajia kuten varmaan kirjoituksestakin huomaa..

Eli olisiko teidän mielestänne parempi soittaa ensin kasvattajlle ja kysyä lisätietoa pennuista, eli minkävärisiä on suunnitteilla ja millaisia koteja niille haetaan - ja sitten laittaa vaikka sähköpostilla informatiivinen kattaus meistä pennunostajista vaiko paiskata vaan suoraan sähköpostilla kaikkia kynnelle kykeneviä?

Jotenkin tuntuu hölmöltä laittaa puskasta "elämänkerta" meistä jos kasvattaja joutuukin ilmoittamaan että "sori, meille tulee eri värisiä pentuja kuin toivotte"..

Kiitos jos jaksatte vastata ja valistaa.

Ihan vaan.. miksi se väri on niin tärkeä?

Hei vaan :)
Kasvattajia on erilaisia ja eihän sitä reaktiota oikein voi etukäteen tietää. Tiedän että jotkut haluavat yhteydenotot ensin sähköpostilla, jotkut arvostavat soittoa. Itse lähettäisin sähköpostin ihan vaan siksi kun siihen saa enemmän faktoja mahdutettua - puhelu kun tuppaa lähtemään usein sivuraiteille. Mutta sillä tuskin on mitään ratkaisevaa merkitystä onko yhteydenotto soitto vai sähköposti.

Jotenkin tuntuu hölmöltä laittaa puskasta "elämänkerta" meistä jos kasvattaja joutuukin ilmoittamaan että "sori, meille tulee eri värisiä pentuja kuin toivotte"..

Mutta, mutta, kannattaa nyt pitää myös mielessä, että ei mikään kasvattaja voi luvata teille tietynväristä pentua. Pentu valitaan ensisijaisesti sen luonteen ja käyttötarkoituksen mukaan (vain kotikoira? harrastuksiin? ei sovellu ensimmäiseksi koiraksi? on arka? mahdollinen näyttelytähti? jne) ja osaava kasvattaja valitsee itse jokaiselle pennulle sen kodin, joka parhaiten pennulle sopii. Ja sitä sopivuutta ei voi mitenkään määrittää ennenkuin pentuja on edes olemassa, eikä edes kun ne ovat syntyneet! Kasvattaja seuraa pentujen kehitystä ja lopulliset valinnat on tehty varmaan siinä viiden viikon kohdalla.
Värillä ei ole siinä vaiheessa mitään väliä, kun huomaatte ettei koira ole teille muuten sopiva. Toki voi käydä onnekkaasti ja juuri se teille sopiva pentu on MYÖS sattumalta juuri haaveilemanne värinen.
Käytännössä te kerrotte haluatteko uroksen vai nartun ja millainen koti teillä on tarjota. Kasvattaja sitten katselee löytyykö pennuista teille sopivaa. Ei siis voi luvata että "joo saatte VARMASTI pennun tästä pentueesta" vaan lähinnä "katsellaan syntyykö teille sopivaa urosta/narttua".
No okei, pitää myöntää että toi on mun mielestä se miten asian PITÄISI mennä. Se on hyvän kasvattajan merkki, ettei anna pentua mihin vaan kyselemättä mitään ja esim. pelkän väritoivomuksen perusteella. En siis lähtis painottamaan mitään väriasiaa kasvattajalle kun pennuista kyselee. Voi tulla aika nuiva vastaanotto siinä vaiheessa.

Niin ja jotkut kasvattajat tykkää rupatella ja löpötellä kaikesta ja ovat hirveän kiinnostuneita pennunottajista - ja se on vain hyvä juttu. Tai sitten voi käydä kuten mulle: ensimmäiset 2 kasvattajaa joille soitin olivat todella epäkohteliaita. Onneksi jatkoin sitä soittelua kuitenkin. Eli älä lannistu jos jonkun kanssa ei kemiat sovi yhteen. Hyvä suhde kasvattajaan on tosi iso tuki ja hyödyllinen asia, joten kannattaa etsiä kunnes löytää jonkun joka on samalla aaltopituudella.

Kiitos Mondial kattavasta vastauksestasi.

Ihan ensalkuun voisin tosiaankin selittää tuon värin ennenkuin lähtee mitään vääriä käsityksiä liikkeelle.
Eli tarkoitin tietysti että toiveena olisi tietynvärinen pentu, mutta kyllä meille enemmän merkkaa pennun luonne ja muu olemus kuin se väri.
Huono itseilmaisu, pahoittelut.
Tätä lähestymisasiaa olen nyt vain puinut niin paljon päässäni että ajatus hämärtyy kun yrittää niitä kysymysmerkkejä siirtää tekstimuotoon.

Siksi lähdinkin tätä nyt kyselemään, kun jotkut kasvattajat tosiaan ilmaisevat selkeästi miten haluavat yhteydenoton tapahtuvan, puhelimella, sähköpostilla tai molemmat käy, ja jotkut eivät sitten kerro sitäkään vähää. Toki soitan sellaiselle joka on sitä nimenomaan pyytänyt, tai sitten laitan s.postia jos niin toivotaan.

Ja tosiaan odotan kasvattajalta sitä kiinnostusta myös meitä kohtaan ja ehdottomasti haluan pitää yhteyttä pennun kasvaessa. Tärkeää olisi myös että kasvattaja osaisi mahdollisesti kysyä niitä asioita, mitä itse ei tule ajatelleeksi.

Ja toki voi olla ettei kesällä löydykään yhtään pentua meille, sitten pitää vain odotella sitä sopivaa. Halu lähteä muodostamaan niitä kontakteja jo nyt olisi kuitenkin kova.

Me olemme kolme kertaa neljästä lähestyneet kasvattajaa ensimmäistä kertaa sähköpostitse. Ainoa poikkeus oli tuon berniuroksen kanssa, kun kuulin siitä pentueesta treenikentällä ja sain puhelinnumeron ja äiti sitten kasvattajalle soitteli. :)
Olen itsekin henk. koht. samaa mieltä siitä, että s-postiin saa ehkäpä enemmän faktatietoa itsestään, mahdollisesta perheestä jne. kuin puhelussa, joka tosiaankin mieluisassa aiheessa, mikä tässä tapauksessa on koirat, hairahtuu sivuraiteille erittäin helposti, kuten joku jo sanoikin.

Kristalli kirjoitti:


Eli tarkoitin tietysti että toiveena olisi tietynvärinen pentu, mutta kyllä meille enemmän merkkaa pennun luonne ja muu olemus kuin se väri.

Kerro myös, että olet harkinnut tietynväristä pentua, mutta se ei välttämättä ole pennun valinnassa se tärkein kriteeri. Kerro myös haluaisitko ihan vain kotikoiran, näyttelykoiran, toko-/agilitykoiran..
Muista myös kysellä kasvattajalta rohkeasti pentueesta, oletettavasti hän kertoo siitä lisää mielellään.

Toivottavasti tästä oli apua, onnea sopivan pennun ja kasvattajan etsintään !

Kiva kun vastasit Kata], mielelläni kuulen..luen myös muiden kokemuksia.

Kristalli kirjoitti:

Eli olisiko teidän mielestänne parempi soittaa ensin kasvattajlle ja kysyä lisätietoa pennuista, eli minkävärisiä on suunnitteilla ja millaisia koteja niille haetaan - ja sitten laittaa vaikka sähköpostilla informatiivinen kattaus meistä pennunostajista vaiko paiskata vaan suoraan sähköpostilla kaikkia kynnelle kykeneviä?

Aluksi. Elä kysy ainakaan, että minkä värisiä pentuja on "suunnitteilla", sillä kasvattajat harvemmin tekevät yhdistelmiä väriä suunnitellen. (Tai ainakin voisi toivoa niin. Yhdistelmää suunnitellessa on niin monta muuta liikkuvaa osaa, mitä kasvattaja joutuu miettimään (terveys, luonne, rakenne) joten värikriteeri pentueen tekemisessä on kyllä viimeinen suunnitelma. Jos sinua värit kiinnostavat, niin kysy vaikka minkähän värisiä pentuja yhdistelmästä mahdollisesti olisi odotettavissa.

Itse kasvattajana pidän siitä, että ensin lähestytään maililla. Silloin kerkeän perehtyä ja vastata siihen kattavasti kun minulla on aikaa ja samalla mailiin jää minulle talteen faktatiedot tästä pentukyselijästä. Puhelimen kanssa se on aina vähän sitä, että saa hätäisesti etsiä jotain paperinkulmaa, mihin koittaa rankalaisilla viivoilla puhelun aikana kirjata ylös tietoja kyselijästä. En myöskään pidä soitteluista, joissa soitetaan vaan ja kysytään tyyliin onko pentuja vapaana. Vaikka pentuja olisi vapaana, en ole myymässä yhtään pentua ilman, että saan tietää ostajasta tarkemmin, joten mieluummin ensin se info itsestäsi.

Ja kyllä, voit toki lähestyä useampaa kasvattajaa kerralla (ja se myös kannattaa). Laita vaikka sama maili, jossa kerrot itsestäsi, millaista koiraa haet, millainen kokemus sinulla on koirista ennestään, miten asutte, oletko kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa jotain jne. Sitten kysele kasvattajan tulevasta yhdistelmästä/pentueesta. Millaiset ovat vanhemmat, millaisia kasvattaja odottaa pennuista tulevan. Sen jälkeen kun olet saanut vastauksia, katsele niistä itsellesi sopivat yhdistelmät ja käy vielä katsomassa näitä vanhempia (tai ainakin sitä emää sekä kasvattajaa) ja tee lopullinen valinta sen jälkeen.

Olin yhteydessä kasvattajaan ensin sähköpostitse ja myöhemmin soitin, sekä kyllähän sitä meidän "elämänkertaa" tuli kirjoitettua useampaan otteeseen, mutta tuntui että kasvattajat ottivat enemmän huomioon kun panosti sähköpostiin.
Kuitenkaan kaikilla ei ole sähköpostia, jolloin on vain otettava puhelin kouraan. :)
Meidän pentuvaraus tehtiinkin ihan puhelimitse, sillä kasvattajalla ei ole sähköpostia ollenkaan..
Kannattaa varautua myös siihen ettei pentua löydä lähikunnasta, näin kävi meillä. Koira haetaan 900km päästä.. :)

Onnea pennun metsästykseen!

Itse lähestyin kasvattajia maililla, jossa kerroin itsestäni ja elämäntilanteestani ja koirakokemuksestani ja siitä, millaiset haaveet/suunnitelmat mulla on koiran suhteen. Äitini tosiaan kasvattaa koiria, ja oon sitä kautta oppinut, että jos lähettää mailia, missä kertoo haluavansa koiran, mutta ei muuta, niin kasvattajan on vähän paha ottaa "tosissaan" kyseistä viestiä. Lähetin pääpiirteittäin saman mailin kaikille kasvattajille, joille oli tulossa hyvästä yhdistelmästä pentuja ja suhteellisen lähellä (cockeri on kuitenkin rotu, mitä löytyy aika paljon) ja pentulistalta tosiaan näin tulevat pennut/astutukset. Sitten useamman kasvattajan kanssa viestiteltiin ja kun sitten syntyi pentuja siitä yhistelmästä, mikä itseä kiinnosti eniten, ilmoitin, että nyt on tainnut pentu löytyä.

Muutaman kasvattajan kanssa lisäksi soiteltiin jne. Jediä käytiin katsomassa ekan kerran viikon ikäisenä, jolloin nähtiin kasvattaja ensimmäisen kerran ja juteltiin, toisen kerran käytiin neliviikkoisena katsomassa ja sitten haettiin Jedi seitsenviikkoisena kotiin. Heti en lähtisi soittelemaan, koska mun mielestä maililla saa hyvin yhteyden ja kasvattajalle tulee luultavasti aika paljon puheluita pennuista. Lisäksi mailissa näkyy puhelinnumero, johon kasvattaja voi soittaa ja onpahan kasvattajallakin jotain konkreettista muistissa ostajaehdokkaasta.

Mä olen lähettänyt aina sähköpostia, jossa kerron itsestäni ja elämäntilanteesta jne. Ja jos olen ollut ihan vakavissani etsimässä koiraa (enkä vain kysellyt esim. rodusta), olen yleensä myös heti tuonut sen esille.

Yleensä olen saanut myös asiallisia vastauksia, mutta en aina.. Silloin kyllä tympii, kun kertoo itsestään kaiken maan ja taivaan väliltä, mitä nyt kuvittelee että kasvattajaa voisi kiinnostaa, ja sitten ei saa vastausta ollenkaan.

Itsekin sähköposteilla lähdin pentuja kyselemään, ja kun sopiva pentue löytyi niin puhelimitse hoidettiin loput asiat (paitsi kuvien lähettelyt).
Kyllä itsekkin toivoin pennun olevan tietyn värinen (mopseja nyt ei oikeastaan ole kuin mustia ja fawneja, ja silmääni miellyttää enemmän fawn enkä koe olevani huono ihminen vaikka alunperin karsin pentueesta vaihtoehdot värin ja sukupuolen perusteella, jolloin jäi kaksi vaihtoehtoa ja niistä valittiin luonteen perusteella :)) + lisäys vielä, että pentueessa oli myös yksi värivirheellinen musta jonka olisi saanut edullisemmin, mutta olin väristä valmis maksamaan enemmän!
Meni nyt vähän ot. mutta harmittaa kun värillä ei saisi olla merkitystä pentua etsiessä =)

odinn kirjoitti:

Meni nyt vähän ot. mutta harmittaa kun värillä ei saisi olla merkitystä pentua etsiessä =)

Vähän lisää OT:ta, mutta tottakai värillä saa olla väriä. Esim. bulleissa on joskus pakko katsoa värin mukaan, koska täysin värittynyt ei voi saada valkoisia pentuja, jotka kuitenkin on melkoisen suosittu väri yms. yms. yms. Eli tottakai värillä saa olla väliä, mutta sitä ei ehkä kannata heti kysellä ("Minkä värisiä pentuja teille on tulossa?"), koska itse en ottaisi kovin tosissani ihmistä, joka kyselee pentua pääasiassa värin vuoksi... Itsekin joudun toki myöntämään, että haaveissa olisi ollut jokin muu kuin blue roan tai mustavalkoinen, mutta Jedin pentueessa eniten painoivat emon hyvät kilpataustat ja luonne sekä isän ihana luonne sekä kummankin terveys. Ja se, että tulin hyvin juttuu kasvattajan kanssa! Ehkä vielä joskus saan Jedille kaveriksi vaikka maksan värisen cockerin...

Siis tietysti värillä saa olla väliä, ja on sille minullakin väliä, mut ensisijaisesti katson muita seikkoja, ja vasta sitten, kun valittavana olisi muuten tasavertaisista pennuista se suosikkiväri, niin valitsisin sen "kivemman" värisen.

edit. Näköjään se tarkoittamani kohta koskien pennun väriä oli muokattu aloitusviestistä pois, joten ei siitä sit sen enempää.

Kinoko kirjoitti:

Siis tietysti värillä saa olla väliä, ja on sille minullakin väliä, mut ensisijaisesti katson muita seikkoja, ja vasta sitten, kun valittavana olisi muuten tasavertaisista pennuista se suosikkiväri, niin valitsisin sen "kivemman" värisen.

Yhdyn tähän. Meille tulee bullien kohdalta aika paljon kyselyitä justiinsa tietyn värisestä koirasta "ihan vaan kotikoiraksi" ja sitten kun ei synny sen värisiä, niin kiinnostus lopahtaa ja aletaan kysellä tiettyä väriä muilta kasvattajilta. Tulee vähän sellainen "väri ennen kaikkea, luonteella ei niin väliä" -olo. Mutta juu palataan aiheeseen, OT kiinni mun osalta

odinn kirjoitti:

Kyllä itsekkin toivoin pennun olevan tietyn värinen (mopseja nyt ei oikeastaan ole kuin mustia ja fawneja, ja silmääni miellyttää enemmän fawn enkä koe olevani huono ihminen vaikka alunperin karsin pentueesta vaihtoehdot värin ja sukupuolen perusteella, jolloin jäi kaksi vaihtoehtoa ja niistä valittiin luonteen perusteella :)) + lisäys vielä, että pentueessa oli myös yksi värivirheellinen musta jonka olisi saanut edullisemmin, mutta olin väristä valmis maksamaan enemmän!
Meni nyt vähän ot. mutta harmittaa kun värillä ei saisi olla merkitystä pentua etsiessä =)

Nyt täytyy sanoa että KIITOS!

Jos rotumääritelmän mukaisia värejä on useita, niin ei kai se niin outoa ole että "valitsee" niistä jonkun itselle mieluisan..?

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa labradorinnoutaja.
Niitähän kun on kolmea eri väriä, eli musta, ruskea ja keltainen (eri vivahteilla tietysti, esim. suklaan- ja maksanruskea), niin kyllä mä olettaisin että labbispennusta haaveilijoilla on jo se tietty väri mitä toivoo, jolloin luulisi sillä olevan väliä jos kasvattaja tarjoaa mustaa pentua vaikka itse toivookin keltaista.

Ei se tietenkään saa tai ainakaan pitäisi olla se ehdoton valintaperuste jonka mukaan mennään, mutta joistakin viesteistä tuli se tunne ettei sitä toivetta pidä mennä ainakaan kasvattajalle julkituomaan, vaan pitäisi ottaa se mikä tarjotaan, väristä huolimatta.

Ja korostan vielä, että väri ei ole ainoa valintaperuste pennulle, haemme koiralta paljon muutakin kuin vain sitä väriä eli ei nyt pliis takerruta siihen enempää.

Kinoko kirjoitti:

edit. Näköjään se tarkoittamani kohta koskien pennun väriä oli muokattu aloitusviestistä pois, joten ei siitä sit sen enempää.

Mä muokkasin sen, koska halusin ettei takerruttaisi siihen pelkästään, mutta kun takerruttiin ja tosiaan huomasin että olit lainannut sitä kohtaa viestissäni, niin muokkasin sen takaisin. Mutta muokkasin sen takaisin alkuperäiseen muotoon jo yhdeksän pintaan tänä aamuna, hassua jos se ei vielä näy sulle.

^ Oho, luin huolimattomasti, olihan se siellä sittenkin. Ilmeisesti kuitenkin käsitin sen väärin, kun mä luulin, että mentaliteetti oli just se, että jos ei synny toivotun väristä pentua, niin sitten etsitään toinen pentue..?

Mutta onhan tänne tullut myös paljon vastauksia siitä, miten kasvattajaa kannattaa lähestyä, tai miten ihmiset ovat itse toimineet.

Pientä muistilistaa kannattaa tehdä ennenkuin soittaa kasvattajalle - jos siis päätyy soittamaan, eikä sähköpostin lähettämiseen.
Itsestään kannattaa kertoa rehellisesti, ei tarvitse "myydä" itseään kummemmin ja kaunistella asioita. Esim. voi sanoa ihan rohkeasti että "tuskin haluan harrastaa mitään kummempaa, saatetaan kyllä jossain kurssilla käydä kokeilemassa jotain, mutta enpä tiedä..". Millaisia koirakokemuksia on ollut, onko perheeseen tulossa lapsia jne jne (Sarahia näitä jo mainitsikin hyvin).
Kysyisin kasvattajalta miksi hän on tekemässä juuri tämän yhdistelmän, miksi hän on valinnut juuri sen emän ja isän. Millaisia sairauksia/vikoja koirilla mahdollisesti on, tai niiden lähisuvussa. Luonteista kannattaa kysyä ihan tarkkoja kysymyksiä, jottei saa vastausta "Murrella on tosi kiva luonne", mikä ei kerro oikein mitään. Kysyisin tarkasti, kuten "miten reagoi uusiin asioihin, entä lapsiin, onko ilmennyt eroahdistusta, tuleeko muiden koirien kanssa toimeen, voiko pitää vapaana (tällä haen takaa lähinnä riistaviettiä..)". Vähän riippuu rodustakin mitä kysyisin, totta kai. Jos jossain rodussa esiintyy vaikka arkuutta, niin kyselisin siitä enemmän.

Kinoko kirjoitti:

^ Oho, luin huolimattomasti, olihan se siellä sittenkin. Ilmeisesti kuitenkin käsitin sen väärin, kun mä luulin, että mentaliteetti oli just se, että jos ei synny toivotun väristä pentua, niin sitten etsitään toinen pentue..?

Mutta onhan tänne tullut myös paljon vastauksia siitä, miten kasvattajaa kannattaa lähestyä, tai miten ihmiset ovat itse toimineet.

En ihmettele että käsitit väärin, mutta hyvä että nyt selvisi.

Hyviä vinkkejä olen teiltä saanut, siis kiitos ja kumarrus siitä kaikille.

Moikka! Varsinkin jos olette hankkimassa rotukoiraa, tutkisin ensin eri kasvattajien kotisivuja ym tietoa eri kasvattajista. Joillakin roduilla, tai valitettavasti nykyään ihan kaikista koirien kasvattajista löytyy valitettavan paljon pentutehtailijoita, joissa koiran terveyttä ei aseteta etusijalle. Kasvattajan valinta on erityisen tärkeää sellaisissa roduissa, joilla esiintyy jo paljon perinnöllisiä sairauksia. Vaikka kaikki pennut näyttävät toki suloisilta ja sulattavat sydämen, on tärkeää ottaa selvää myös siitä, millaisella perusteella ja missä mittakaavassa ja miten kasvattaja koiriaan kasvattaa. Näitä asioita kannattaa myös kysellä, sekä tietysti kertoa, että olet kiinnostunut ja tutkinut kyseessä olevaa rotua jne.
Minulla on kaksi westietä ja aikanaan esnsimmäistä koiraa hankkiessani soittelin läpi monia kasvattajia ja kyselin kaikkea mitä mieleen tuli sekä kerroin omista suunnitelmistani. Jo yhdenkin puhelun perusteella selvisi aika paljon, minkätyyppisestä kasvattajasta on kyse. Ja onneksi kysyin, sillä sain kaksi täysin tervettä ja hyväsukuisista vanhemmista olevaa koiraa. Tämänkin rodun edustajia oli nimittäin tarjolla mitä ihmeellisimmissä lehti-ilmoituksissa ja pentutehtaissa, jotka toivat "ulkomailta asti aitoja westejä", tosiasiassa suurin osa näistä on pentutehtaiden aikaansaamia ja monesti sairaita koiria. Eli siis rohkeasti soittelemaan ja kyselemään, vaikka et pentua nyt heti ole ottamassakaan.