Koirat.com

Itse olen lähestynyt jokaista kasvattajaa sähköpostilla. Ilmaissut kiinnostukseni yhdistelmää kohtaan, kertonut itsestäni, aiemmasta koirakokemuksestani, harrastustoiveistani, ihannepennun luonteesta, miksi juuri tämä rotu yms. Osa kasvattajista on tämän jälkeen pyytänyt soittamaan, jotta voimme jutella enemmän niin silloin olen pirauttanut puhelimella :)

Mielestäni kannattaa ensialkuun laittaa s-postia, jossa kertoa itsestään ja toiveistaan mahdollisimman laajasti. Kasvattajille varmasti tulee paljon soittoja pennuista eikä kaikkia pennunkyselijöitä voi mitenkään muistaa. Ja jotenkin minusta tuntuu kivemmalta pistää aluksi viestiä menemään, kun kasvattajaa ei edes tunne. Mikäli kasvattaja vaikuttaa vastausviestin perusteella kivalta, on hänelle myös mukavampi soittaa.

Musta on ihan ok, jos haluaa tietyn värisen koiran. Katseleehan sitä koiraa seuraavat 10 vuotta niin sen olisi suotavaa olla miellyttävän näköinenkin. Luonne ja terveys sekä kasvattaja ovat toki ne ykkösasiat, ainakin minulle, mutta on ulkonäölläkin merkitystä. Mulla on toiveena mustavalkoinen bordercollie, koska ne vaan on niiiin kauniita enkä muista väreistä oikein tykkää. Saattaahan se kuulostaa turhamaiselta, mutta mutta...mulla on ihanteeni. Vähän niin kuin meillä kävi auton kanssa...Toiveena oli sininen, mutta otettiin punainen kun sen sai (pari viikkoa) nopeammin. ÄH, nyt sitten harmittaa

Suurilta osin olen ottanu kasvattajaan yhteyttä ensin sähköpostitse ja kysellyt kotisivuilla mainituista suunnitelmista, taikka onko pentuja tulossa. Ensimmäisessä viestissä olen kertonut yleensä lyhyesti itsestäni ja millaista koiraa haen, ei ekaan viestiin viitsi vielä kauhean pitkää tarinaa sepustella..

Kyllä mäkin olen tietyn väristä koiraa hakenut. Halusin nimenomaan soopelin värisen sheltin ja etsin sellaista. Kävin katsomassa ensin yhtä, mutta olin epävarma pennun luonteesta (hieman arka), joten se pentu ei tullut meille. Toki luonne ja terveys ovat etusijalla, mutta eihän juuri siitä pentueesta tarvitse ottaa koiraa, jos ei ole sopivaa eli oikean väristä, tervettä ja hyvä luonteista. :) No meille löytyi toinen pentue, joka oli todella hyvä ja pentu oli mahtava!

Olen myös muita rotuja tiedustellessani ilmaissut kasvattajalle halustani saada tietyn värinen pentu, ei siinä mun mielestä ole mitään väärää. :)
Tanskandoggia miettiessäni värillä ei toisaalta ollut niin kovasti merkitystä, mutta sanoin kasvattajalle, että olisin eniten kiinnostunut manttelin värisestä pennusta, jolloin kasvattaja sanoi, että pentueeseen ei suurella todennäköisyydellä synny tämän värisiä. Onneksi ei, sillä kyllä Toven väritys on mahtavin ja luonne on kymppi myös.

Onnea pennun etsintään! :)

Noniin, hyvä tietää ettei olla ainoita joille se väri merkkaa.

Päädyin tuossa sitten soittamaan edellisen koiran kasvattajalle, ihan vaikka vaan jos olisi saanut neuvoja. Mutta heillepä syntyykin pentuja sopivaan ajankohtaan, joten sovittiin että soittelen myöhemmin, kun pennut ovat syntyneet, niin tiedetään josko sieltä liikenisi meillekkin sopiva pentu.

Mutta jos ei tärppää niin otan sitten yhteyttä muihin kasvattajiin, ja sähköpostilla tietysti, jos mahdollista.

Minulle itselleni on erittäin tärkeää koiran luonne ja että pentu on terveistä vanhemmista, vaikkei se tietenkään takaa tervettä jälkeläistä. En missään nimessä tue pentutehtailua ja raakaan kyllä kasvattajia pois listalta jos tuntuu että sukusiitosprosentit ovat korkeita (vaikkei tietysti niitäkään pidä pelkästään tuijottaa) ja/tai pentuja teetetään kuin liukuhihnalta mahdollisimman paljon.

Aikoinaan ajattelin että sitten joskus kun hankin koiran, haluan samanvärisen kuin edellinen koira oli, koska siihen jotenkin tottui ja tuntui vaan niin omalta, mutta kyllä sitä on alkanut lämpenemään muillekkin väreille pikkuhiljaa.
Mies meillä onkin se joka on joustamattomampi tässä väriasiassa..
Kun viimeksi juteltiin asiasta ja kysyin että mitä on mieltä, jos meille löytyy täydellinen pentu, mutta on eri värinen kuin toivottiin niin käykö se, niin mies vastasi simppelisti "eihän se sitten voi olla täydellinen pentu meille jos on erivärinen kuin nimenomaan toivotaan".
MUTTA, tuleva koira on miehen ensimmäinen oma koira, hän ei ole koskaan osallistunut koiran hankintaan vaikka perheessä onkin koiria aikoinaan ollut, ja sen verran hyvin tuon miehen tunnen joten luulenpa että kun hän pääsee ensimmäisen kerran katsomaan pentuja "livenä" niin sieltä lähtisi meidän mukaan minkävärinen tahansa jos olisi muuten sopiva.

Sanottakoon esimerkiksi se, kun tavattiin aikoinaan, niin minulla oli kissa. Mies ei kuulemma ole kissaihmisiä, eikä tosiaan välitä kissoista, saati ajatellut koskaan omistavansa kissaa, mutta niin vain tuosta kissasta on tullut hänelle korvaamaton.
Töistäkin tullessaan melkein ensimmäisenä nappaa kisun syliin ja paijailee ja höpöttelee mukavia.

Hienoa! Toivottavasti sieltä nyt löytyy pentu joka on mieleinen :)

Taitaa olla yleinen vaiva miehillä, että kun aletaan miettimään koiran hankintaa, niin sen täytyy sopia tarkalleen heidän kriteereihinsä. Kriteerit ainakin omalla avokilla oli että hinta ei saa olla yli 200€ (että uskaltaa viedä metsälle ilman vakuutuksia), koiran tulee olla lähialueilla, metsästyskoira sekä nimi ei saa olla pitkä, jotta on helppo kutsua metsästyksessä.
Tämä kaikkihan johtuu ihan siitä että mieheni ei ole seurannut koira markkinoita tänä päivänä, sillä aikoinan heidän koiransa ovat haettu rankkurilta, tai maksanut 150€ Rovaniemeltä haettuna. Pentuja ei heillä ikinä ole ollutkaan.

Onneksi kuitenkin sain miehen pään kääntymään ja nyt meille on tulossa kasvattajan suunnalta pentu joka sopii ainoastaan miehen "metsästyskoira, lyhyt nimi"- kriteerreihin.
Kyllä avokin on täyttä sulaa vahaa kun pienoinen karvapallero täällä tassuttaa ja siinä vaiheessa ei hintoja mietitäkhän. :)

^ Jep, meilläkin oli miehellä ensalkuun kriteerit vielä tiukemmat kuin mitä ne nyt on.

Sama kuin teillä, että koiran pitää olla läheltä. Muutaman kerran sain selittää ettei se niin yksinkertaista ole, ei välttämättä yhtään rodun kasvattajaa löydy läheltä, ja vaikka löytyisikin, niin sekin on otettava huomioon ettei siellä välttämättä ole pentuja.

Vaikka me kuitenkin suht usein pääkaupunkiseudulla käydään, niin mies oli ensin hyvin jyrkästi sitä mieltä että Helsinki on liian kaukana. Tätä en ymmärtänyt ollenkaan, kun kuitenkin varmaan kerran kuussa niillä kulmilla pyöritään, nin miksei sitten voitaisi samalla reissulla käydä katsomassa mahdollista pentua. Kyllä välillä on saanut laskea kymmeneen kun on yrittänyt takoa herralle päähän joitain asioita.

Molemmat halutaan pieni koira, joka ei ole räksyttäjä, ja kun päädyttiin tähän rotuun niin mies vielä kysyi muutaman kerran että "eihän se sitten hauku?".
Hän tarkoitti siis juurikin tätä räksytysalttiutta, mikä toisilla roduilla on suurempi kuin toisilla, mutta alkuun kyllä mietin että kysyykö tuo nyt tosissaan että haukkuuko koira.

Kristalli kirjoitti:

^ Jep, meilläkin oli miehellä ensalkuun kriteerit vielä tiukemmat kuin mitä ne nyt on.

Sama kuin teillä, että koiran pitää olla läheltä. Muutaman kerran sain selittää ettei se niin yksinkertaista ole, ei välttämättä yhtään rodun kasvattajaa löydy läheltä, ja vaikka löytyisikin, niin sekin on otettava huomioon ettei siellä välttämättä ole pentuja.

Vaikka me kuitenkin suht usein pääkaupunkiseudulla käydään, niin mies oli ensin hyvin jyrkästi sitä mieltä että Helsinki on liian kaukana. Tätä en ymmärtänyt ollenkaan, kun kuitenkin varmaan kerran kuussa niillä kulmilla pyöritään, nin miksei sitten voitaisi samalla reissulla käydä katsomassa mahdollista pentua. Kyllä välillä on saanut laskea kymmeneen kun on yrittänyt takoa herralle päähän joitain asioita.

Molemmat halutaan pieni koira, joka ei ole räksyttäjä, ja kun päädyttiin tähän rotuun niin mies vielä kysyi muutaman kerran että "eihän se sitten hauku?".
Hän tarkoitti siis juurikin tätä räksytysalttiutta, mikä toisilla roduilla on suurempi kuin toisilla, mutta alkuun kyllä mietin että kysyykö tuo nyt tosissaan että haukkuuko koira.

Mihin rotuun olette päätyneet?

Kristalli kirjoitti:

^ Jep, meilläkin oli miehellä ensalkuun kriteerit vielä tiukemmat kuin mitä ne nyt on.

Sama kuin teillä, että koiran pitää olla läheltä. Muutaman kerran sain selittää ettei se niin yksinkertaista ole, ei välttämättä yhtään rodun kasvattajaa löydy läheltä, ja vaikka löytyisikin, niin sekin on otettava huomioon ettei siellä välttämättä ole pentuja.

Vaikka me kuitenkin suht usein pääkaupunkiseudulla käydään, niin mies oli ensin hyvin jyrkästi sitä mieltä että Helsinki on liian kaukana. Tätä en ymmärtänyt ollenkaan, kun kuitenkin varmaan kerran kuussa niillä kulmilla pyöritään, nin miksei sitten voitaisi samalla reissulla käydä katsomassa mahdollista pentua. Kyllä välillä on saanut laskea kymmeneen kun on yrittänyt takoa herralle päähän joitain asioita.

Molemmat halutaan pieni koira, joka ei ole räksyttäjä, ja kun päädyttiin tähän rotuun niin mies vielä kysyi muutaman kerran että "eihän se sitten hauku?".
Hän tarkoitti siis juurikin tätä räksytysalttiutta, mikä toisilla roduilla on suurempi kuin toisilla, mutta alkuun kyllä mietin että kysyykö tuo nyt tosissaan että haukkuuko koira.

Miehet ossaa olla kyllä erittäin itsepäisiä, ja pysyttäytyvät omassa kannassaan, vaikkakin se naisen puolelta tuntuisi joskus naurettavalta.. :)

Loppujen lopuksi kun miehen sain taivutettua, niin nyt anoppi ja appiukko ovat sitä mieltä että on hullua hakea koira niinkin kaukaa ja vielä niin kallis. " Eihän sitä uskalla viä methäänkään ku saa pelätä että jotaki tapahtuu." kertoo aina appiukko, mutta sitä varten on vakuutukset.
Kyllähän tietenkin vaatii suhteen molemmilta osapuolilta että kuunnellaan myös toisen mielipidettä, mutta otetaan myös selvää mielipiteiden oikeasta laidasta.
Pääasia kuitenkin minulle on että me, jotka hankimme koiran, olemme varmoja päätöksestämme ja tiedämme mitä teemme.

Tosiaan meidän koira tulee 900km päästä ja hintakin on samanmoinen, mutta halusimme kuitenkin tämän tietyn rodun, sillä se täyttää meidän molempien kriteerit (ihmeellistä kyllä että sellainen koira oli olemassa), joten tiesimme tähän lähtiessämme että silloin hinnalla ei ole niinkään väliä.

Tosiaan, minkä rotuinen koiruus on sitte ollut teidän sydämmen sulattaja? :)

^ ja ^^: meille tulee Cavalier Kingcharlesinspanieli.

Oi, hieno koira teille tulossa :) Milloin luovutus suunnitelmissa?

"..eivätkä ne hermostu tai hauku helposti" ;)

saije kirjoitti:

Oi, hieno koira teille tulossa :) Milloin luovutus suunnitelmissa?

"..eivätkä ne hermostu tai hauku helposti" ;)

Minä rakastuin rotuun aikoinaan kun sain ensimmäisen oman koirani joka oli Cavalier. Ja rotu kun sopivasti täyttää miehenkin vaatimukset niin mikäs sen parempi meille. :)

Pentua meillä ei vielä ole kyllä tiedossa, toivotaan että kesään mennessä olisi.

Teilläkin on siis koira suunnitelmat alkutekijöissä, meillä odotellaan vasta astutusta.. :)
Toivottavasti kuitenkin löydätte sopivan kasvattajan!

Mä tutkin viikon verran (kun olin päättänyt että sipukan haluan) schipperkekasvattajien sivuja (niitä siis joilla oli juuri pentuja tulossa, löytyi rodun omalta sivulta) ja otin yhteyttä kahteen lupaavimpaan ihan soittaen. Toisen kasvattajan äänestä en jostain kummasta pitänyt (olen tosi taikauskoinen ihminen), ja jokin muukin juttu siinä oli esteenä ja koitin sitten toista. Tämä vaikutti sitten enemmän kuin hyvältä ja näin sitten sovittiin asiat. Eli mä lähtisin ensin soittamaan, että molemmat osapuolet kuulee toisen äänen ja sillä tavalla myös olemuksen :) Mailitse tulee yleensä niin kovin kylmä vaikutelma, eikä kasvattajalla ehkä ole edes aikaa vastata mailiin.

Mä olen kasvattajiin ollut ihan sähköpostitse yhteydessä. Sähköposti on tosi kätevä siinä mielessä, että kasvattaja voi rauhassa kirjoitella vastauksen jos ei ehdi puhelimessa juuri sillä hetkellä puhumaan. Itsekin saa sitten huolella jäsennellä viestinsä. Ja varsinkin, kun mä olen aika huono puhumaan puhelimessa, niin sähköpostiin muistaa sitten kirjoittaa niitäkin asioita, joita ei puhelimessa tajua kertoa.

Kaikille kasvattajat, joille olen spostia lähetellyt, olen muutamilla lauseilla kertonut itsestäni: tausta, asuinolot, koirakokemus yms., syistä miksi haluan juuri tämän rotuisen koiran ja suunnitelmistani koiran varalle. Ja jos kasvattajalla on tiedossa pentue, niin olen kysellyt tarkempia tietoja pentujen vanhemmista ja sen sellaista.

Jos kasvattajan kotisivuilla on sekä e-mailosoite että puhelinnumero, niin siitä sitten valitsee sen itselle sopivimman. Tuskinpa se kasvattaja yhteydenottotavan perusteella kenellekään pentua jättää myymättä.

En oikein tajua miksi ei saisi ilmoittaa minkä väristä pentua on hakemassa. Tai tärkeämpi kysymys: miksi ei saisi hankkia tietyn väristä pentua? Monet henkilöt ovat fiksoituneet tiettyyn väriin. Tuskin moni mustaan dobberiin ihastunut haluaisi sen maksanvärisen, vaikka juuri tässä rodussa tulisi painottaa ihan muita asioita kuin sitä väriä. Itse voisin jopa ajatella hankkivani brindle-valkoisen bullterrierin, mutta valkoista en huolis nurkkiini! Tässäkin vaikuttaa tietysti muutkin kuin pelkät värimieltymykset.

Tärkeätä on, miten ne värimieltymyksensä ilmoittaa. Ei niinkuin jotkut pentutiedustelijat on minulta kysyneet: "minkäs värisiä ne on, ei kaan ne oo sellasia lehmänvärisiä (kirjavia), sellastahan mä en ota"? Ja minulla kun oli juuri niitä "lehmänvärisiä"!

Jos väri ei miellytä, niin ei mielestäni kannata kysyä "mä haluaisin sellasen brindlen, tiedäkkö kellä olis"? Kasvattaja ei ole pentuvälittäjä. Joissakin roduissa harrastajilla on tosin niin hyvät välit, että kasvattaja voi oma-aloitteisesti ehdottaa jotain toista kasvattajaa, jolla on pentuja, pentuja tulossa, tai pentuetta suunnitellaan.

Jos on tiedossa, että kasvattajalla on juuri sillä hetkellä pentuja, on ehkä parempi lähettää sähköpostia, jonka kasvattaja voi lukea rauhallisena hetkenä. Kesken ruokinta- tai siivoushäslingin tuleva puhelu ei juuri ilahduta.

Jos soitat, kirjoita etukäteen itsellesi kysymyslista vaikka ranskalaisin viivoin niistä asioista jotka on mielestäsi tarpeellista kysyä. Kirjoita vastaukset ylös. Älä kuitenkaan esitä pelkkää kysymyslistaa vaan kerro itsestäsi sopiviin väleihin. Mainitse myös, miksi jotkut kysymäsi asiat ovat sinulle tärkeitä; pentujen väri, sukupuoli, vanhempien meriitit jne. Kuuntele herkällä korvalla kasvattajan halukkuutta keskustelun jatkamiseen. Jos kasvattaja vaikuttaa kiirehtivältä tai poissaolevalta, kysy voitko lähettää sähköpostia. Innostus ja kiinnostus ovat hyvästä, mutta ei saa olla tyrkky! Kysy aluksi onko hänellä aikaa, tai häiritsetkö ja kiitä kasvattajaa lopuksi saamastasi ajasta. Näinä päivinä kohteliaisuudet ovat niin harvinaisia, että jäät taatusti myönteisenä tapauksena mieleen.

Kasvattaja voi kysyä asioita, joista osa voi olla yllättäviä; asumusmuotoasi (omakotitalo, yksiö jne), asutko omillasi vai vanhempiesi kanssa, perheenjäsentesi määrää, lasten määrää ja ikää, perhesuhteita (sinkkuus, avoliitto, avioliitto), sinun terveydentilaasi (pystytkö ulkoiluttamaan isoa koiraa, onko sinulla allergioita yms), käsitystäsi koiranpidon kuluista, taloudellista tilannettasi, kuinka paljon voit käyttää esim. koiran yllättäviin sairausmenoihin tai miten se puoli muutoin on järjestetty, tietojasi kyseisestä rodusta (mm. perinnöllisistä sairauksista, liikunnantarpeesta, turkinhoitovaatimuksista jne), oletko valmis suorituttamaan koiran terveydentilaa koskevia tutkimuksia (lonkka-, polvi-, kyynär- ja selkäkuvauksia, silmätutkimuksia jne), miksi olet kyseiseen rotuun päätynyt, kuinka kauan koira joutuu olemaan yksin päivittäin, miten korvaava hoitopaikka/sijaishoito on järjestettävissä jne. Kasvattaja voi myös kysyä kiinnostustasi sijoituspentuun, mieti asia valmiiksi.

Voit myös laatia skenaarion niistä tunkeilevimmista mahdollisista kysymyksistä, ja laatia toimintastrategian niiden varalta. Mieti mitä vastaat ja kuinka pitkälle olet valmis tässä tentissä menemään. Tärkeintä on valmistautua, ettei mene änkkäämiseksi.

Muoks. Olen toisella palstalla kirjoittanutkin kuinka -90 -luvulla tiedustelin työkaverin puolesta newfoundlandinkoirayhdistyksen pentuvälittäjältä saatavilla olevista pennuista. Välittäjä, tunnettu rodun suurkasvattaja, kesti kaikki muut kysymykset, mm. väriä koskevat, mutta lonkkakuvaustuloksia kysyttyäni eukko poltti totaalisesti päreensä. Kaikilla meillä lienee se arka kohta, tällä ämylillä se oli siitoskoirien terveystutkimukset! Hän oli vahvasti sitä mieltä, että jos alkaa tällaisia kysellä, jää todennäköisesti ilman pentua!

Mut ohjailtiin tuolta muualta tänne ja sainkin sitten osaa kysymyksistä hyviä ja kattavia vastauksia, mut en kuitenkaan kaikkiin niin laitan tähän niitä vähän ja olis kiva jos viitsisitte vastailla
Kun kaikilta sivuilta ei ole selvinnyt että kenellä ovat ajatelleet narttujaan astuttaa, niin voinko silti kysyä sitä? Pentu voi tulla aikaisintaan ensi syksynä, muuten ajankohta on aika vapaa. Niin siksipä, onko nyt esim. liian aikaista kysellä ensi syksyn tai talven pentueita?
Ja sitte vielä näistä kasvatusperiaatteista? Voinko kysyä kasvattajilta ihan suoraan (tai kannattaako kysyä) että onko pentu mahdollista hakea kotiin myöhemmin kuin 8 vk? Kun olen ajatellut että ehkä haluaisin hakea pennun vasta 12 viikkoisena. Tämä ihan siitä syystä, että siskolleni toinen koira tuli sen ikäisenä ja koimme että se oli parempi luovutusikä kuin se perinteinen 8 viikkoa.
Ja vihoviimeisenä, jos teillä on ollut allergioita ja olette heti niistä kertoneet heti kasvattajalle niin miten teihin on suhtauduttu? itselläni ei kyllä allergiaa ole, mut poikaystävällä on, mut emme kylläkään asu yhdessä tms.
Kiitos kaikille jo etukäteen kärsivällisyydestä kun jaksatte vastata tämmöisiin tietämättömän kysymystulvaan

Mun mielestä ei todellakaan oo liian aikasta kysellä ensi syksyn pentueista. Itse meinasin jo kysellä kesän/syksyn 2012 naperosuunnitelmista muutamalta kasvattajalta..

Onko ihan ok kysellä niistä syksyn ja talven pentusuunnitelmista vaikkei sivuilta tai blogeista löytyis vielä mitään mainintaa siitä että pentuja olis etes sillon tulossa?

^ Minusta on. Ei siinä varmaan menetä ainakaan mitään jos kyselee hyvissä ajoin. Näin ainakin itse asian koen.

AnniHelena kirjoitti:

Kiitos kaikille jo etukäteen kärsivällisyydestä kun jaksatte vastata tämmöisiin tietämättömän kysymystulvaan

Yritän jotenki vastata kysymyksiin :)

-Tietenkin voi kysyä kasvattajalta nartun astutuksista ja pentusuunnitelmista vaikkei sivuilla niistä mainittaisikaan. Kaikki kasvattajat ei välttämättä ehdi sivujaan päivittämään. Sähköposti ja soittaminen ovat molemmat hyviä vaihtoehtoja. Ja mikäli jollain kasvattajalla ei ole omia pentuja tuloillaan, jotkut suosittelevat ottamaan yhteyttä toiseen kasvattajaan jolla olisi pentuja.

- Ei ole aikaista kysyä ensi syksyn tai talven pentueista. Kasvattajilla voi olla hyvinkin pitkälle kaavattuja pentusuunnitelmia.

- Kannattaa kysyä kasvattajalta mikäli haluaa luovutuksen olevan vasta 12 viikkoisina. Joillekkin kasvattajille se voi olla ongelma, sillä he voivat haluan pennut "pois jaloista" tms. Mutta kyllä uskon että monelle kasvattajalle se käy vallan mainiosti. Kannattaa myös kysyä että mikäli pennun luovutus on 12 viikkoisena, että tuoko tämä lisäkustannuksia.

- Allergioista kannattaa kertoa kasvattajalle ja allergian laadun ja luonteen perusteella kannattaa miettiä tulevaisuutta. Esim. Poikaystäväsi on allerginen koirille vain vähän, mutta ette asu vielä yhdessä. Miten tulevaisuudessa? Onko lääkitystä tms.? Mutta ilmeisesti olette miettineet tätäkin jo. Meillä ei ole koiriin liittyviä tai johtuvia allergioita, joista olisimme kasvattajalle maininneet, joten en osaa sanoa kasvattajien suhtautumisesta asiaan.

Jospa nämä jelppaisi edes joiltakin osin.

Minäkin voisin ketjun aloittaneena, ja kyseisen rumban jo lähes läpikäyneenä vastailla.

Ei todellakaan ole liian aikaista kysellä jo pentuja!
Alunperin meillä oli ajatuksena että pentu olisi tullut meille alkusyksystä, ja tammikuussa jo aloitin soittelemaan. Sitä ennen olin tutkinut kaikkien kasvattajien nettisivut, jotka vaan löysin ja tutustunut heidän mahdollisesti ilmoittamiinsa pentusuunnitelmiin.
Itselle oli iso kynnys tuo ensimmäinen yhteydenotto, (saattaa johtua siitä että olen ehkä hiukan arka) ja siksi tämän ketjun alunperin perustinkin. Oli erittäin helpottavaa kuulla erilaisia mielipiteitä asioista ja kiva että tästä ketjusta löytyy muillekkin apua.

Ei se 12 viikkoa varmaan ole mikään ongelma, kunhan sovitte asiasta. Tietysti pientä lisäkorvausta voi tulla (kuten joku jo mainitsikin), kyllähän esim. ne kuukauden ruoat jotain maksaa jne.

Kannattaa muistaa, että kasvattajatkin ovat vain ihmisiä, ja varmasti ymmärtävät että ensikertalainen (?) pennunhankkija ei tiedä kaikkea eikä ehkä osaa sanoa oikeita asioita heti ensalkuun. Ja itse olen tullut ainakin siihen tulokseen, että kysyn mieluummin niitä tyhmiltäkin tuntuvia kysymyksiä, kuin että jään arvuuttelemaan asioiden kanssa.

Miten olette tosiaan tuon allergia-asian suunnitelleet? Teillä varmaan on kuitenki jossain vaiheessa (koiran elinaikana) mahdollisesti aikomus muuttaa samaan osoitteeseen? Tietysti poikaystäväsi saa siedätyshoitoa sinun luonasi käydessään, mutta onko hän esimerkiksi varautunut siihen että tulevaisuudessa joutuu popsimaan lääkkeitä allergiaoireita helpottaakseen?

Jos nyt tuntuu jännältä, niin voin sanoa että siinä vaiheessa kun olet kasvattajalle soittanut ja saanut asiaa eteenpäin, se jännitys vasta lisääntyy! Onnea pennunhankintaan!