Koirat.com

Minulle tulee (toivon mukaan, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan) pentu alkuvuodesta ja olen pohtinut, että kuinka kauan on okei olla pennun kanssa kotona ensimmäiset päivät? Saan joka paikasta ristiriitaisia vastauksia - toiset ovat pennun kanssa kotona parikin viikkoa, kun toisille riittää viikonloppu ja sitten paluu työ-/opiskeluelämään.

Teen vuorotyötä ja asun yksikseni, enkä tiedä mistä repisin itselleni pari viikkoa vapaata olla pennun kanssa kotona. Yksinoloharjoitukset aloittaisin toki mahdollisimman pian pennun saapumisesta. Tässä mietinkin, että saattaisiko pelkkä pidennetty viikonloppu riittää pentuun tutustumiseen ja yksinoloharjoituksiin? Jos saisin mahdollisesti vapaata perjantaista maanantaihin niin riittäisikö se?

Luulen, että eräs lähelläni asuva kaverini voi tarpeen mukaan käydä pentua ulkoiluttamassa, jos hänen työvuoronsa sopivat omieni kanssa yhteen :) Joten siitä ei siis mitään hätää.

Niin ja sitten tosiaan toinenkin kysymys! Kuinka pian olette vieneet pentua ihan ULOS pissalle ja pienille kävelylenkeille? Onko pentu esim. 8-9-viikkoisena ihan "ulkoilukuntoinen" tai siis että on ihan okei viedä sitä ulos tarpeilleen? Muistan että jonkun kaverini kanssa joskus väänsin tästä asiasta, kun hän piti pentua sisällä todella pitkään ja harvemmin vei edes ulos pissalle/kakalle. Mitä mieltä te olette? Miten olette toimineet? :)

bijou kirjoitti:

Niin ja sitten tosiaan toinenkin kysymys! Kuinka pian olette vieneet pentua ihan ULOS pissalle ja pienille kävelylenkeille? Onko pentu esim. 8-9-viikkoisena ihan "ulkoilukuntoinen" tai siis että on ihan okei viedä sitä ulos tarpeilleen? Muistan että jonkun kaverini kanssa joskus väänsin tästä asiasta, kun hän piti pentua sisällä todella pitkään ja harvemmin vei edes ulos pissalle/kakalle. Mitä mieltä te olette? Miten olette toimineet? :)

Mä melkein järkytyin tästä kysymyksestä:P Heti ensimmäisestä päivästä lähtien tottakai. Mun mielestä kasvattajan tulee viedä pentuja ulos kun ovat tarpeeksi vanhoja siihen. Liekkö kaverillasi joku kääpiökoira? Ja millä perusteella se jätti pentua viemättä ulos? Tuosta ei ole mun mielestä mitään muuta kuin haittaa jos ei totuta pentua ulkoiluun heti pienestä lähtien.

Minä olen ainakin vienyt heti myös kävelylenkeille. Tosin rotikka tuli talvella kovilla pakkasilla joten ei siellä tietysti pitkään viihdytty. Mun mielestä on äärimmäisen tärkeää totuttaa pentu kaikkeen mahdolliseen vauvasta lähtien, mutta tietysti pennun ehdoilla. Eikä sen kanssa tartte tai pidäkkään mitään hikilenkkejä tehdä, mutta viedä jonnekkin ihmisten ilmoille ihmettelemään maailman menoa:) Totuttaa ohi ajaviin autoihin, pyöriin, ihmisiin jne.

Mulla on molemmat koirat haettu viikonloppuna ja jätetty heti maanantaina työpäivän ajaksi kotiin. Ja meillä toi aika on riittänyt, kummallakaan ei ole eroahdistusta. Tosin rotikalla oli kissat seurana ja puudelilla sitten tietysti toi rotikka kaverina ja kissat.

Pentua olen vienyt ulos tarpeilleen jo sinä päivänä kun olen sen hakenut. Ja seuraavana aamuna ottanut sen mukaan kun käytin vanhempaa koiraa tarpeillaan eli n. 10 minuutin “lenkki”. Käytiin myös kaupungilla ja eläinkaupassa ihmettelemässä melko heti kotiutumisen jälkeen. Minulla on myös kaveri, joka ei pentuaan pahemmin ulkona käytä ja sillä onkin ollut sitten energiaa tehdä kaikenlaista tuhoa kotona sisällä.

Heti ekasta päivästä lähtien vaan ulos aina kun näyttää siltä että etsii pissa/kakkapaikkaa, riippuen pennusta se voi olla 0,5-3 tunnin välein kun pitää rampata ulkona. Näinhän se nopeiten oppii tekemään ulos, kun sitä viekin ulos.

Pidennetty viikonloppu varmasti käy myös. Olisi se hyvä olla pari päivää pennun kanssa sen uudessa kodissa, että se kotiutuu helpommin. Vaikka sitä pitäisi viikonkin pentulomaa, niin kuitenkin sinäkin aikana pitäisi niitä yksinoloharjoituksia, yleensä ne silloin voi olla vain lyhyempiä.

Ekan pennun kanssa olin 3 viikkoa lomalla (tuli kesällä), ja toisen pennun kanssa yhden kokonaisen viikon lomalla (syksyllä), ja sen jälkeen 2 viikkoa 4 tuntia/pv töissä (säästin kesälomaa pari viikkoa), niin ei heti tule hirveän pitkiä yksinoloaikoja pentuportin takana.

Pari päivää voi tutustuttaa ihan vaan omaan kotiin ja omaan pihaan, ja sitten kun pentu on selkeästi kotiutunut, niin sitten lähtisin käppäilemään sen kanssa ja tutustuttamaan kaikenlaisiin paikkoihin (pennun ehdoilla). Kyllä pennun kanssa voi pieniä kävelylenkkejä tehdä, kunhan katsoo että kävelee pennun tahtiin ja jos pentu alkaa istuskelemaan tai makailemaan kesken kävelyn niin sitten se ei jaksa niin paljoa. Pennun jaksamisen mukaan siis kannattaa edetä.

Siinä 8-12 viikon aikana kannattaa tutustuttaa mahdollisimman moneen uuteen asiaan pentu, ja erilaisiin paikkoihin ja ääniin, tänä aikana se parhaiten tottuu kun turvallisesti saa tutustua uusiin asioihin oman ihmisen kanssa. Koirapuistoihin + muihin paikkoihin missä liikkuu paljon koiria (joiden rokotussuojasta ei tiedä), ei kannata mennä ennen kuin rokotukset ovat voimassa.

Kiitoksia teille paljon vastauksista! :) Selkeni kyllä nyt monikin asia. Joka puolelta tulee ristiriitaista tietoa, joten en nyt ollut varma miten kannattaisi pennun kanssa toimia. Ensivuoden puolella tosiaan pentu tulisi jos tulee.

Mulle on tullut 7-viikkoisena pennut marraskuussa ja joulukuussa. Ihan heti rupesin ulkoilemaan niin kuin kesälläkin oisin tehnyt. Pennut eivät edes palelleet,mitään takkia eivät edes tarvinnut.

Meillä tällä hetkellä tilanne ihan kamala - pentu huutaa kuin tapettava sika koko ajan joksi olen sen jättänyt. Mulla on toinen koira jonka kanssa ei niinkään huuda, itkee muutaman kerran mutta muuten on hiljaista. Olen vasta muutaman päivän jättänyt pennun täysin yksin kun lähden toisen koiran kanssa lenkille, tms. Ollaan pois noin 15-20 min, korkeintaan. Ajattelin aloittaa pienestä. Tätä ennen siis olen ottanut vanhemman koiran silloin tällöin mukaani suihkuun/makuuhuoneeseen ja jättänyt pennun näin yksin.

Tänään kun tulin toisen koiran kanssa rappuun (asutaan siis kerrostalossa) rupesin kuuntelee hissiä odottaessa että kuuluuko huutoa. Kuuluhan sitä ja sen lisäks pehmeellä äänellä "eei mitään hätää, kaikki on ihan hyvin". Hämmennyin ja tokaisin koiralle että nyt mennään, jolloin ylhäältä kuulu kun postiluukku rämähti kiinni. Harpoin rappuset ylös mut lässyttäjä oli hävinny. Hermi meinas mennä siihen paikkaan...

ohhoh, aikamoista jos joku naapurinmummo rupeaa käymään postiluukulla lohduttelemassa! Laita joku lappu oveen että harjoittelette yksinoloa ja huuto on ihan normaalia aluksi? Ja varsinkin että ettehän ala koputtelemaan oveen tai huutelemaan postiluukusta tai muuten häiritsemään yksin jäänyttä pentua! Menee harjoittelut pilalle.

Mutta tuohon huutamiseen. Meillä ainakin pentu inisi (aika hiljaisesti tosin, mutta inisi kuitenkin) alussa ekat yksinolot (just tollaset 15-20min) mutta lopetti kyllä sitten kun tottui. Meillä on tuo kongi ollut tosi hyvä, sisältöjä voi varioida maun mukaan, vaikkapa keitettyä soseutettua kanaa tai muuta lihaa. Meillä ainakin pentu on kiinni kongissa aina ekat 20min. Ja jos sattuu vielä väsyttämään juuri siinä yksinolon kynnyksellä, niin yleensä pentu nukahtaa sitten heti kongin tyhjennettyään. :)

Mä laitoinki lapun ennenkuin pentu meille kotiutui, ja nyt on sit samanmoinen (melko tiukkasävyinen) lappunen nähtävillä :) jos vaikka hiukan hillitsisi postilaatikkolepertelyä!

Harmikseni huomasin että pennulta unohtuu kaikki herkut siihen paikkaan kun tajuaa ettei me olla enää samassa huoneessa - oven avatessa Kiuru juoksee suoraan herkulle ja jatkaa siitä mihin jäi... mut ehkä se tosiaan tästä. Nyt ainakin jos naapurin mummut pysyy ruodussa ;) kiitos vastauksesta!

Meillä on nyt 5kk ikäinen pentu ja sen kanssa ilmennyt ongelmia yksinolon kanssa.Pennun kanssa teimme yksinoloharjoituksia heti alusta asti ja kaikki näytti menevän hyvin. Ikinä ei jäänyt ulvomaan peräämme eikä ollut ulvomassa kun tultiin takaisin, vaan yleensä näytti juuri heränneeltä. Nyt kuitenkin joku naapureistamme oli jättänyt ihan ystävällisen lapun, että olemmeko tietoisia pennun ulvonnasta yksin ollessaan. Laitoimmekin heti kamerat kuvaamaan koiraa ja tosiaan kun herkut on syöty, alkaa se selvästi etsimään meitä ja kun ei löydä, alkaa haukku ja ulvominen. Se ei ole jatkuvaa, vaan välillä tekee jotain muuta, kuten yrittää leikkiä hetken tai käydä nukkumaan. Kuitenkin videolta huomaa, että pentu on vähän hermostunut, yrittää esim. käydä nukkumaan, mutta nousee melkein heti ja yrittää taas etsiä meitä. Kerrostalon äänet eivät aiheuta haukkumista vaan selvästi yrittää kutsua/komentaa meitä takaisin.

Meidän ollessa kotona pentu haukkuu oikeastaan vain silloin, kun haluaa huomiota tai joskus kun sitä kielletään tekemästä jotain. Tähän haukkuun emme ole koskaan reagoinut millään tavalla, vaan ignooraminen silloin kun haukkuu on näyttänyt toimivan parhaiten. Pentu on kiintynyt meihin kovasti ja kotona seurailee melko paljon, eikä mielellään ole toisessa huoneessa kun me, ainakaan jos ovi on kiinni tai pääsyä muuten rajoitettu. Uskoisin, että asiaan vaikuttaa myös se, että aikataulumme ovat epäsäännölliset, joskus lähdemme heti 8 aamulla, joskus toinen meistä on aamupäivän kotona jne. eli ei ole muodostunut tarkkoja rutiineja yksinoloon.

Aloitimmekin heti yksinoloharjoittelun melkein alusta. Vähensimme pennun huomioimista niin, että huomiota tulee vain meidän alotuksesta ja silloin kun pentu on rauhallinen. Lisäksi otimme käyttöön tarkat aamurutiinit, vaikka molemmilla ei olisi töihin menoa silloin. Rajasimme myös aluetta niin, että pentu on yksin ollessaan olohuoneessa, missä on sen peti ja muutenkin tuntuu turvallisimmalta paikalta. Kotona ollessani yritän vähentää pennun seurailua. Sen tullessa nukkumaan jalkoihin tms. niin nousen ylös, kävelen muutaman metrin ja tulen takaisin ja toistan tätä. Vähitellen pidensin matkaa olohuoneen ovelle ja tulin takaisin. Kun se alkoi sujua, menin jo olohuoneen oven toiselle puolelle, suljin oven ja avasin. Parin päivän jälkeen pentu ei enää heti pomppaa pystyyn kun nousen vaan rauhallisena vain katselee pedistään. Pystyn sulkemaan olohuoneen oven hetkeksi ilman, että pentu nousee välttämättä ollenkaan pediltään. Minun ollessa esim. keittiössä, käy pentu katsomassa kyllä missä olen, mutta sen jälkeen menee takaisin olohuoneeseen omalle paikalleen ja nukahtaa. On siis jo vähentänyt seuraamista ja pystyy nukkumaan toisessa huoneessa rauhallisesti. Kuitenkin vessaan mentäessä pentu yleensä hetken kuluttua seuraa perässä ja jää makaamaan vessan oven eteen ja nukahtaa siihen. Ei kyllä hauku tai ulvo, vaikka olisinkin vessassa pidemmän aikaa.

Tulisiko tästä jatkaa ulko-oven kanssa harjoitteluun? Tulisiko pennun päästä yksin ollessaan eteiseen, vai onko parempi, että olohuoneen ovi on kiinni? Meillä ei ole väliovea ulko-ovessa ja videoilla pentu menee juuri eteiseen tuijottelemaan ovea ja kuuntelemaan josko tulisimme kotiin. Varmaa olennaista meidän kohdalla on, että rohkaistaan pentua itsenäisemmäksi? Tuntuu, että netti on pullollaan ohjeita yksinolon harjoitteluun. Toivottavasti ei ihan metsään mennä tässä asiassa. Meillä on mahdollisuus tehdä etätöitä kotoa, joten ainakin aluksi pennun ei tarvitse olla mitään 8h työpäiviä yksin, vaan voidaan edetä asiassa asteittain sitä mukaa kun koira tottuu yksinoloon. Mietityttää vain miten hyvin asian saa vielä tässä vaiheessa korjattua, kun paha tapa on jo kerennyt muodostua.

Toivottavasti saadaan ongelma vielä tässä vaiheessa korjattua! Missään nimessä emme halua naapureille riesaksi ulvovaa koiraa :/ Onneksi ilmoittivat meille nyt asiasta ja vielä ystävällisesti. Pitäisi yrittää kysellä muilta naapureilta onko pentu ulvonut koko tämän 3kk kun on meillä ollut, vai onko se alkanut vasta.

Minä jatkan tähänkin. Koetan saada oman pentuni harjoitukset onnistumaan ja siksi luen ja kyselen paljon. Ennen kuin tulisi ongelmia ja tekisin jonkun isomman virheen.

Tänään taas koetin aamurutiinit hoitaa, meni huonommin kuin eilen. 15min video oli kauheeta katsottavaa. Ei maistunu jäädytetty herkku vaan alko aidan retuutus vaikka oli rauhallinen kun jäi. Porsaan sydäntä annoin myös palan sekään ei kelvannu. Ja sit ulvonta.

Musta nyt vaan tuntuu kauheen kaukaa haetulta harjotukset Tuiren kirjan mukaan, ensin istutaan aitauksen vieressä eikä edes liikuta jne. Mutta,,

Tuntuu etten saa pentua väsytettyä, nenätyöt joita tehty ehkä? liian vaikeita, ei löydä munakennosta esim nameja eikä veskirullasta jonka päät ruttaan. Rutattu rulla kesti kolme päivää leikeissä aukeematta. Ulkona vetää tai juoksee kotiovelle, ei ole ulkona kovin kauaa. Pusikossa jaksaa leikkiä ehkä 10min. Olen nyt kantanu pari kertaa kadulle ehkä sadan m päähän ja sieltä kävelyttäny kotiin, saattaa silti tunkea syliin matkalla jonka olen tulkinnu ei jaksa kävellä? Ostan takin, taitaa myös palella kun hytisee ja tunkee syliin, ei näytä pelolta.

Edellinen kirjoittaja totesi myös netti täynnä ohjeita yksinolon opettamiseen, näin on, mutta kovin vaikeaa silti on. Ja toisilta onnistuu tuosta vain :(

Voisiko olla mun koira ahdistuu ja villiintyy aitauksesta ja sille sopisi paremmin vaikka huone? Se reuhtoo ja siirtelee videolla aitausta kauheen räminän kera tietysti. Ei ole ollu tarpeeksi väsynyt? Vai liikaa virikkeitä? Millä mä erotan kumpi?

Pentu ei näe aitauksesta ovelle, se ei näe mä lähden. Pitäisikö tämä muuttaa että näkee poistun?

Meillä on täällä rivarissa jo yksi koira joka ulvoo paljon naapurin kanssa pohdittiin eilen asiaa, en tosiaanka halua mun koirasta tulee toinen.

Koita vaan niitä yksinoloja ilman aitausta. Mun mielestä kannattaa yrittää ihan mitä vaan mikä tuntuisi hyvältä ja toimivalta. Kaikki ohjeet ei toimi kaikille koirille.

Eikä se kaikilla suju hyvin, älä niin kuvittele. ;) meillä ainakin ekat lyhyet yksinolot oli ihan jatkuvaa ininää ja paniikkia. Mä luovuinkin melko nopeasti niistä lyhyistä harjoituksista suoraan parin tunnin yksinoloihin. Ja nimenomaan niin et lähdin pois kotoa. Tuolle tuntui olevan iso rangaistus, jos se oli oven takana yksin ja me oltiin kuitenkin kotona, musta tuntui et silloin sillä olikin oikeasti syy vinkua. Ajattelin silloin, että ei mun tarvise sitä sulkea oven taakse arjessa muutenkaan niin miksi harjoittelisin niin.

Eikös se sun pentu ole ihan pieni vielä? Kyllä se kunnon kotiutuminenkin vaikuttaa, onhan se yksinolo lähelle luovutusikäistä vielä aika rankka juttu.

Taidan vielä kokeilla siirtää aitauksen niin että näkee ovelle, eilen kauppareisu meni hyvin se näki kun lähdin ja nukku kun tulin. Oli ollu hiljaa.

Sitten jos ei onnaa jätän tähän keittiö-olohuoneeseen vapaana.

No nää lyhyet yksinolot tuntuu jotenkin hassuilta, kun sitten sanotaan koira elää hetkessä, ei se tiedä olitko vartin vai kolme tuntia poissa, miksi pitäis alottaa sekunneista. Toki ihan alussa näin kun vielä on kotiutumassa ja perhe ja ympäristö uusi, mutta periaatteessa uskon tuohon ettei koiralla ole ajantajua.

Ja oon samaa mieltä koiran helpompi tajuta tilanne kun poistutaan kokonaan, se meni nyt ulos ja tulee jossain välissä takasin. Eikä vain toiseen huoneeseen.

Veskissä oon opetellu käymään ilman pentua, sen se sietää aika hyvin. Ettei pääse aina mukaan ja jos teen kotitöitä niin suljen oven kun menen huoneisiin.

Eikun hajotuksia jatkamaan :)

Tatu00 kirjoitti:

Taidan vielä kokeilla siirtää aitauksen niin että näkee ovelle, eilen kauppareisu meni hyvin se näki kun lähdin ja nukku kun tulin. Oli ollu hiljaa.

Sitten jos ei onnaa jätän tähän keittiö-olohuoneeseen vapaana.

No nää lyhyet yksinolot tuntuu jotenkin hassuilta, kun sitten sanotaan koira elää hetkessä, ei se tiedä olitko vartin vai kolme tuntia poissa, miksi pitäis alottaa sekunneista. Toki ihan alussa näin kun vielä on kotiutumassa ja perhe ja ympäristö uusi, mutta periaatteessa uskon tuohon ettei koiralla ole ajantajua.

Ja oon samaa mieltä koiran helpompi tajuta tilanne kun poistutaan kokonaan, se meni nyt ulos ja tulee jossain välissä takasin. Eikä vain toiseen huoneeseen.

Veskissä oon opetellu käymään ilman pentua, sen se sietää aika hyvin. Ettei pääse aina mukaan ja jos teen kotitöitä niin suljen oven kun menen huoneisiin.

Eikun hajotuksia jatkamaan :)

Ainakin lyhyitä harjoituksia ehtii tehdä päivän aikana useampia;) Jos aloittaa koko päivän yksinololla, ehtii tehdä vain yhden harjoituksen päivässä. Ja onhan siinä pennun kannalta hiukan eroa, jos se stressaa isäntäväen poissaoloa monta tuntia kuin vain muutaman minuutin ajan.

Oikeastaanhan yksinolon harjoitteleminen vaiheittain aikaa pidentämälää ei käsittääkseni perustu koiran ajantajuun. Jos perustuisi, voisi vastaavasti väittää, että mitään odottamista tai paikallaoloakaan ei tarvitsisi harjoitella aluksi vain lyhyen aikaa sitä vaatimalla. Ajantajuttomallehan ei pitäisi olla eroa viidessä sekunnissa ja viidessä tunnissa. Idea vähittäisessä totuttelussa kai on se, että opetus kasvattaa sitä kykyä sietää yksinoloa stressaamatta. Eli vähitellen koira oppii, ettei yksin oleminen ole vaarallista ja että lopulta aina tullaan takaisin. Lyhyillä ajallisilla aloituksilla pyritään siihen, ettei koira ehdikään huolestua tavattomasti. Ideaali ehkä olisi, ettei stressiä pääse koskaan erosta ja yksinolosta syntymäänkään.

On tavallaan sitten toinen tarina se, miksi sellaisen ilmetessä suositellaan odottamaan rauhoittumista ennen kuin paluu tapahtuu. Tällä mun ymmärtääkseni pyritään välttämään se, että koira oppii haukkumisen, ulvomisen tms. tuovan ihmiset takaisin. Ennemminkin siis "ajantajuton" koira opetetaan siihen, että olemalla rauhallinen (vaikka koko päivän), saa ihmiset palaamaan.

Meillä pentu on aina yksin ollessaan keittiössä. Ovi makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen on kiinni. Yksinolo videolla usein näkee, että se käy nuuhkimassa unien jälkeen kaikkien ovien alta. Mielestäni se käy katsomassa, onko joku siellä oven takana. Kun se toteaa että ei, niin se alkaa tehdä jotain muuta.

Mun pointti niissä hieman pidemmissä yksinoloissa on se, että pentu ehtisi nukahtaa. Jos se ei koskaan ehdi nukahtaa ja stressaa vaan. . Mutta ykskoiranen puhui kyllä asiaa, on parempi että se stressi kestää vain hetken ja sitten pidennetään. Mutta videointi kannattaa, ja lyhyet harjoitukset. Jossain kohtaa monilla tulee se päivä kun on pakko jättää pitkäksi aikaa, mutta varmasti se, että yksinoloa on ollut ja sitä on harjoiteltu pienissä pätkissä, auttaa.

Niin toki koira tuntee sen stressin itsessään onko sitä vähän vai paljon vaikka aikaa ei varsinaisesti ymmärrä. Vaikea selittää mitä ajattelen.

Ymmärrän kyllä että tietyllä tavalla pikkuhiljaa kannattaa aloittaa eikä heti koko päiväksi yksin.

Mutta ulvominen, kitinä. Tuo alottaa heti jos on hereillä. Jos nukkuu niin maks puol tuntia. Pari kertaa viikon aikana nukkunu parin tunnin unet. Mitähän mä teen väärin?

Vaikka kuinka väsytän tuota niin ei se oo hiljaa, ulvonta alkaa kun mä olen ovesta mennyt, tänään olin pari kertaa 2min ulkona niin koko ajan huusi. Vaikka jätin sen niin väsyneenä kuin mahdollista, nukahti ulkoilllessa jo mun syliin. Kolmannella yrityksellä oli nukkunu ensin 20min, heräs, söi luuta ja alko ulvoa. Olin poissa 30min. Mä tulin sit kuitenkin sisään ihan naapureiden takia ja pentu hiljenee heti kun kuulee oven käyvän. Ei vissiin hyvä. Lopettaisko se ja alkais nukkua jos vaan odottais ulkona.

Annoin superherkkuja aitaukseen ja jätin sen sinne liki unessa ja silti nousi ylös, heräsi, ulvo heti. Videoin siis.

Mä alan kohta epäillä tää on tavallista herkempää sorttia.

Niin ja tää siis järsii tota aitaa ja häkkiä, eikö se just ole eroahdistuksen merkki?

Mulla ei ole tässä ovia, jätettävä aitaukseen, tai oh+keittiö, tai mun pieni makkari mutta suljettu ovi voi olla vielä pahempi ja siellä ei ole lattiatilaa kuin neliömetri.

Osasin odottaa tää on se vaikein asia mutten että tämmöstä ulvontaa. Ja kun tuo nukkuu vain puolen tunnin pätkiä. Kaksi kertaa viikon aikana nukkunu parin tunnin unet siis päiväsaikaan, yöt menee ok. Nukkuuko tuo liian vähän/liian kevyesti tai jotain?

Todennäköisesti ainut mitä teet väärin on se, että stressaat ja olet äärimmäisen epävarma ja luultavasti ihan turhaan. Mulla on täällä kolmatta päivää viikon sun pentuasi nuorempi nappula, jonka päivärytmi ei juuri ole tuon pidemmissä sykleissä. Se nukkuu, pissaa, syö, leikkii ja aloittaa alusta - eikä siihen välttämättä mene tuntia kauempaa. Kun jätettiin se perjantaina ensimmäistä kertaa portin toiselle puolelle, se tuli siitä 7 kertaa raamit kaulassa läpi. Kun vahvistettiin portti metalliritilällä ja nippusiteillä, tuo 2 kilon punnus roikkui hampaat irvessä portissa ja huuri ja örisi kuin siltä vietäisiin henkeä ensimmäiset puoli tuntia. Oikeasti jo pohdittiin, että mahtaako nippusiteetkään pitää, niin hirvittävää raivoa eristämistä kohtaan koki seitsenviikkoinen pentu. Eli jos aitaukseen kajoaminen olisi eroahdistuksen varma merkki, meillä pitäisi mennä varmaan edelleen yhtä huonosti.

Ei meillä ole yhdenkään koiran kohdalla erityisen järjestelmällistä yksinolo-opetusta ollut, pentu on jätetty kun se on pitänyt jättää. Nyt ollaan viety roskapussia, käyty kaupassa, käyty isojen kanssa lenkillä ja tänään pentu oli 3 tuntia yksin kun mies oli treeneissä ja mä huollattamassa autoa. Koska pentu on riehakas ja hammastelisi mielellään vähän sitä sun tätä, ollaan eristetty sitä portin taakse (pentu viettää yksinolot pesuhuoneessa) myös silloin kun ollaan kotona eikä ehditä vahtia joka hetkeä. Protestointi oli aluksi hurjaa, mutta sitkeällä ignooraamisella ollaan tultu kahdessa päivässä täydellisestä sekasorrosta pieneen satunnaiseen uikkaan. Kerrostalossa kun asutaan niin ainahan ne naapurit mielessä on, mutta tämä vaihe on vain väliaikainen ja päiväsaikaan saa kyllä kuulua ääniä. Jos naapurisopu askarruttaa voit aina viedä ala-aulaan lapun jossa kerrot että ääntely on koiranpennulle täysin normaalia, mutta se vähenee lähitulevaisuudessa. Ei kukaan häätöä ihan tosta noin vain saa.

Oma epävarmuus tarttuu kyllä yksin jäävään pentuun, joten muina miehinä nyt vaan ovissa ramppaamaan ja omia juttuja tekemään.

Niin stressaan. Naapureiden takia vain. Jos asuisin omakotitalossa niin suhtautuisin ihan toisin.

No mä nyt jatkan harjotuksia ja lisäsin yön suorilteen. Jätin pennun yöksi oh+keittiöön, kaksi kertaa itkeskeli oven takana, juttelin vain sille rauhotu, nukutaan, muutaman kerran ja sitten nukkui muun yön siihen asti kuin minäkin. Rajaan myös tilaa, ei veskiin kenenkään perässä eikä makkareihin. Vähemmän myös kiinnostavaa purtavaa kun ihan kaikkea ei piiloon saa.

Olihan täällä jo ketju yksinolosta!

Mua ahdistaa aivan hirveästi, kun joudun parin viikon päästä jättämään Millan yksin kotiin työpäivien ajaksi. Pentu joutuisi olemaan yksin noin kuusi tuntia maksimissaan. Asumme rivitalossa ja asunnossamme on hyvin avoin pohjaratkaisu. Meillä ei ole vielä mitään aitaa tai porttia, mutta olen laittanut tuoleja esteeksi siihen, mihin haluan portin sitten, kun Milla jää yksin. Pentu on tottunut olemaan koko asunnossa tähän asti ja lähinnä oman mielenrauhan takia haluan tilaa rajata. Muuta vaarallista ei ole kuin pakastimen johto. Jos keksisin pomminvarman tavan suojata se pennun hampailta, porttia ei välttämättä tarvittaisi ollenkaan.

Olen totuttanut Millaa yksinoloon niin, että olen tietysti mennyt vessaan ilman sitä, vienyt roskat ja tänään poikkesin pikapikaa rautakaupassa. Alusta asti olen myös pyrkinyt siihen, etten huomioi Millaa juurikaan päivisin sinä aikana, kun työviikoilla olen poissa. Mielestäni pentu on hoksannut jutun juonen hyvin, vaikka välillä käy vinkumassa jalkojen juuressa, mihin en kiinnitä huomiota. olen tosin palkinnut huomiolla silloin tällöin, kun Milla hiljenee ja menee omiin puuhiinsa. Olenko toiminut väärin?

Kun pentu tuli, olin iloinen siitä, että mulla on parin viikon katko töistä, mutta nyt olen alkanut miettiä, olisiko sittenkin ollut parempi, että vapaata olisi ollut vain pari päivää. Mies on käynyt töissä koko ajan, eikä Milla tunnu kiinnittävän hänen poissaoloonsa mitään huomiota. Minun perään sensijaan oli vinkunut, kun olin viikonloppuna pari tuntia poissa. Pelottaa, että olen nyt jo pilannut kaiken, eikä pentu pärjääkään, kun jää ihan yksin kotiin

Miten neuvoisitte toimimaan tästä eteenpäin? Miten pitkiksi ajoiksi alan jättää Millaa yksin? Tänään olin poissa maks. 10 minuuttia, jonka ajaksi jätin kaluttavaksi ison luun sekä puru- ja älylelun. Vinkumista ei kuulunut, kun tullessani jäin oven taa kuuntelemaan. Työni on osa-aikaista ja jaksottaista niin, että olen aina reilun viikon putkeen töissä ja sitten 2-3 viikkoa vapailla. Olen kovasti miettinyt, miten toimisin näinä vapaaviikkoina ns. työaikaan (päivällä). Tähän asti olen siis puuhannut ja ulkoillut Millan kanssa aamulla niinkuin työviikoillakin tekisin ja päivän ajan touhunnut omiani huomioimatta pentua kummemmin (tosin olen käyttänyt Millaa pissalla takapihalla kerran tai kaksi päivän aikana). Toisaalta tekisi mieli touhuta päivisinkin Millan kanssa, kun aikaa kerran on. Iltapäivällä annan päiväruuan suunnillen siihen aikaan, kun tulisin töistä ja siitä sitten alkaa touhuilu koiran kanssa. Iltaisin Milla nukkuu pitkästikin, vaikka olisi pötkötellyt jo suurimman osan päivästä. Onko touhussani mitään järkeä?

Jaksoikohan kukaan lukea tätä romaaniani Helpotti kuitenkin itseä, kun sai purkaa sydäntään. Kiitos, jos joku jaksoi lukea ja osaa antaa neuvoja tulevaan!

Haukkunen, hyvä että olet pitänyt oman päivärytmisi työpäivien kaltaisena! Meillä oli vähän sama tilanne, mies oli kaksi ensimmäistä koiran kotonaoloviikkoa lomalla, joten yksinoloa pystyi harjoittelemaan hallitusti. Meillä oli käytössä silloin pikkupentuaikana pentuaitaus, johon siis totutettiin pentu hiljakselleen. Pois pääsi, kun oli hiljaa ja rauhassa, aikaa pidennettiin pikkuhiljaa. Mutta sitten yks kaks pentu keksikin että hän voi jo hypätä aidan yli ja sen jälkeen on ollut kerrostalokaksion olohuoneessa ja keittiössä yksinolonsa.

Jos sulla nyt vielä on aikaa harjoitella, niin ensitöiksesi lataa läppärille iSpy-niminen videointiohjelma. Se ei nauhota ääntä (ainakaan itse en saanut sitä nauhoittamaan :D ), mutta videoi. Sen avulla saa hyvin tarkkailtua, mitä se koira tekee. Varsinaiset yksinolot kannattaa minusta pitää sen verran pitkinä, että pennulla on aikaa rauhottua (koirakohtaista, kuinka kauan se taas kestää). Kotiinpalatessa kannattaa aina kuunnella oven takana, että pentu on varmasti rauhallinen kuin tulet kotiin. Vikisevän pennun luo en itse ole koskaan palannut, vaan aina odottanut oven takana, että on hiljaista. Kotiinpaluu myös hyvin eleetön, pienet rapsutukset olen antanut kylmänviileästi. Itse en ole juurikaan jättänyt "touhuttavaa", muutama lelu ja joku tavallinen puruluu on aina esillä. Touhuamisesta ja superhyvästä luusta pian vain innostuu liikaa eikä sitten osaa rauhottua.

Jos pentu ei ole osoittanut tähän mennessä kiinnostusta pakastimen johtoon, niin tuskin se sitä yksinollessaankaan osoittaa. Voithan sen varmuuden vuoksi sivellä vaikka etikalla/valkopippurilla tms., mikä varmasti vähentää pureskeluhalukkuutta.

Pähkinänkuoressa itse alkaisin tuossa tilanteessa tekemään tunnin tai parin mittaisia yksinoloja päivittäin, videonauhoitus pyörimään. Saat ainakin itselle varmuuden siitä, miten pentu käyttäytyy :) Äkkiä ne tottuu pidempäänkin yksinoloon, kun siitä ei tee isoa asiaa.