Koirat.com

suibe: Meillähän oli tuo tilanne viime kesänä, kun Lilo alkoi mystisesti ontua, ja aikaa lääkäriin piti odottaa tovi. Kinkkinen homma kyllä pitää nuori koira täyslevossa, etenkin useamman koiran taloudessa. Ei siinä oikein muuta voi kun yrittää vahtia parhaansa mukaan, eristää koirat toisistaan jos mitenkään mahdollista jne. Realistisesti ajateltuna ei ihan kaikkia hyppimisiä ja muita pysty täysin estämään. Toisen koiran hoitoon vieminen voi olla ihan hyvä ajatus. Mulla oli sinänsä helppoa, kun noi ei koskaan leiki keskenään yksin ollessa, ja silloin kun olin paikalla, sain aika hyvin kiellettyä riehumiset.

Meillähän selvisi syyksi sitten katkennut ristiside, että olin kyllä tyytyväinen, kun olin niin huolellisesti pitänyt Liloa levossa...

Voi suibe toivottavasti Poppy paranee pian. Tsemppiä siihen asti.
Helmi12 Tosi hieno juttu että Essi on paremmin kuulolla! On selkeästi palasia loksahdellut pienen päässä paikoilleen ja alkanut ymmärtää mikä on kannattavaa.

Veeti on keksinyt kivan uuden "leikin", jos tulee pissat paperille niin tämän jälkeen se pissapaperi pitää ottaa suuhun ja juosta ympäri kämppää niin että kuset senkuin lentelee.. Motivoi ainakin meitä viemään ihan joka välissä ulos jos ei muuta.. :D

Täällä ollaan taidettu kotiutua nyt ihan kokonaan, virtaa riittää kuin pienessä kylässä. Ollaan käyty moikkailemassa paljon uusia ihmisiä ja kohta tuon saakin opettaa ettei jokaselle vastaantulijalle tarvitse jäädä heiluttamaan häntää. Tänään käydään varmaan lähellä olevan eläinkaupan pentutreffejä ihmettelemässä ja ensi viikolla pentukoulun vauvaryhmään, jes! Toisia koiria meinaan jännittelee jonkin verran, harmi kun ei ole hirveästi tuttuja turvallisia koiria täällä joita voisi moikkailla. Jos joku asuu Tampereella ja omistaa ns pomminvarman koiran jota saisi tulla moikkailemaan niin voi heittää yksäriä! :)

Viime yönä nukuttiin koko konkkaronkka erittäin hyvin! Kertaakaan en päivän aikana nähnyt tai kuullut Mallun läähättävän tai olevan levoton eikä närästysoireitakaan ollut. Se olikin koko eilisen päivän raejuustokuurilla, että tiedä sitten oliko sillä vaikutuksensa. Tänään se saa sitten puolet koko ruoka-annoksestansa ja siihen vähän raejuustoa kylkeen. Kahtotaan kuinka käy

Joku muuten kysyi, että onko Pontus leikattu uros ja onhan se, mutta edelleen melkoisen äijä. Eilen sitten huomasin pariinkin otteeseen, kun se himokkaasti haisteli Mallun värkkiä ja Mallukin oikein antaumuksella antoi toisen haistella.. ehkä ne juoksut sieltä on tulonpäällä, se on sitten eri asia koska..

^Hienoa hienoa! Muista, että Mallun maha on ollut vain vähän aikaa normaali. Tilanne voi äkkiä muuttua taas, jos aloitat ruokinnan liian suurella määrällä. Kärsivällisyyttä siis. Pitäähän ihmisenkin syödä viikon antibioottikuuri loppuun, vaikka oireet katoaisivat jo parin päivän jälkeen

Mutta arvaas mitä Hanma, mulle tulee myös leonbergi-uros keväällä! Saas nähä, millainen hormonihirviö siitä kehittyy

^Voi vitsit, hieno homma! Saako udella, että keltä kasvattajalta?

mariax, pikku-Kodalla on täysin sama leikki! Aina pyyhkiessäni pissoja lattialta iskee tämä karvainen raketti jostain ja vie sen pissapaperin mukanaan johonkin piiloon!

Koda on myös kotiutunut hyvin. Hienosti löytynyt pojalta rohkeutta astella itse talon hissiin (ei ole tarvinnut erikseen rohkaista) ja kirmaa mielellään ulkoa kotiin Hissiltä kävelee itse myös kotiovelle ja ihan sisään asti. Vuhuu!

Pentu saanut hassuja riehumiskohtauksia ulkona. Juoksee kuin salama, murisee ja haukkuu samalla. Ei taida pitää myöskään "koirankakatus"-kengistäni, jotka ovat siis feikkiuggit. Käy aina näiden kimppuun!

Hanma, laitoin viestiä

Tänään Poppy ei ole taas ontunut ollenkaan. Omituinen vaiva. Mennään kuitenkin kuviin silloin tiistaina, vaikka oireita ei olisikaan. Haluan itselleni mielenrauhan, muuten stressaan jatkossa jokaisesta pienimmästäkin kompuroinnista.

Poppy oli tänään monta tuntia mukana, kun olin töissä tokokilpailuissa. Siellä se nökötti omassa häkissään ja murisi ohikulkijoille Loppua kohden väsähti ihan totaalisesti ja nukkui umpiunessa häkissä ja mun sylissäkin. Otan sen varmaan huomenna häkkitreeniin mätsäreihin, kun tuo hälinässä hengailu tuntuu olevan melko simppeli väsytyskeino...

Alakulmurit heiluu meillä niin, että tekisi mieli vaan kiskoa ne irti. Poppy on eri mieltä, joten vielä ei olla päästy yhteistyöhön sillä saralla... Leikkiessä hampaat selvästi häiritsee sitä, aina välillä pysäntyy hinkkaamaan niitä ja nuoleskelee. Lisäksi raksujen syöminen on ollut nyt pari päivää vähän hankalaa, kun Poppylla irtosi keskiviikkona kaikenkaikkiaan kuusi hammasta niin, että nyt toinen puoli alhaalta on aika lailla hampaaton. Täytyy antaa lihaa tai turvottaa nappulat siihen asti, että edes osa hampaista kasvaa takaisin

Helmi12 pentuhepuleita lueskelin ja meidän Taavilla oli pikkupentuna iltaisin aina kamalia hepuleita sisällä. Ei auttanut vaikka yritin ennakoida ne ja käyttää ulkona ja riehuttaa iltaisin siellä, se sai niitä silti. Mä ratkaisin asian sylihoidolla eli istuin itse lattialle, otin pennun syliin enkä päästänyt pois ennenkuin se rentoutui ja rauhottui. Viikon pari jouduin tätä tekemään, alussa se rimpuili pois, mutta en päästänyt kuin vasta kun oli rentona. Pikkuhiljaa alkoi menemään perille mitä haen ja joka kerta sylissäoloaika lyheni. Pentu tajusi että pois pääsee kun rentoutuu. Lopulta Taavi aina nukahti jo mun syliin ja kun päästin pois niin tallusteli suoraan nukkumaan. Mä asuin silloin pienessä yksiössä ja ne hepulit oli jotain ihan hirveetä.. silä seisoi silmät päässä ja se vaan juoksi täysillä ympäri asuntoa. Sen takia oli pakko puuttua. Sit taas Aapon hepuleihin ei auttanut sylihoito ollenkaan.. riippuu niin koirasta taas tämäkin juttu.

^Voin vaan kuvitella labbiksen kokoisen koiran iltahepulit pikkuyksiössä, kun musta tuntuu välillä, että tässä tilavassa kaksiossa loppuu neliöt kesken kun näillä pikkutirriäisillä alkaa iltavilli!

Poppylla oli aamulla suussa 8 melkolailla täysmittaista kulmuria. Nyt niitä on viisi. Hyvin ovat ropisseet tässä päivän aikana. Vanhoista on jäljellä enää yksi ylhäällä. Näyttäisi siltä, etä nuo uudet hampaat ovat kasvaneet oikeisiin paikkoihinkin ja vaan työntäneet vanhat sivuun. Näin meni aikanaan Pennynkin kanssa. Ihan kiva, ettei tarvinnut lähteä poistattamaan! Tuo yksinäinen pentukulmuri varmaan kolisee maahaan tässä parin päivän sisään, sen verran heiluu jo.

Sisäsiisteys, josta aina lupaan olla ottamatta stressiä, mutta joka kyllä ketuttaa mua silti, ei nyt meillä näy ottavan mitään suuria askeleita eteenpäin. Eilen olin jo riemuissani, kun ei yhtään vahinkoa päässyt sisälle, kunnes illalla Poppy teki ihan pikkulirut makkariin. No, aamuyöstä se olikin sitten pissinyt ihan koko rakollisen pissa-aluselle, ja nyt illalla on tullut sisään kolmet pisut ja yhdet kakat, vaikka ollaan käyty ulkona usein ja Poppy on lähinnä torkkunut viimeiset pari tuntia. Huoh. Penny oli tässä vaiheessa jo täysin vesitiivis, kunhan sai päivässä 4-5 ulkoilua. Tiedän, ettei sais verrata, mutta kyllä mua silti ärsyynnyttää, ei voi mitään. Pissaralli on ainoa asia, mistä mä en pennuissa tyklää, etenkään tällein talviaikaan... Toki Poppyn hyväksi sanottakoon, että se raukka ei ole päässyt nauttimaan niin säännöllisestä elämänrytmistä kuin Pemny pentuna, koska aiemmin mä olin ma-pe aina samaan aikaan duunissa, ja nyt koulun takia tulen ja menen joka päivä ihan eri aikaan ja ulkoiluvälit on hyvin epämääräisiä.

^Mulla nää kaks oli kuin yö ja päivä sisäsiisteyden suhteen, Loki oppi n. 3kk iässä, kun taas Lilo oli jotain 10kk, kun se alkoi olla varmasti siisti. Kyllä niitä tuli verrattua väkisinkin, muistan kun aina jätöksiä siivotessa mutisin, "ei se Loki enää tämän ikäisenä, ei koskaan..." Ja ne ei Lilolla olleet mitään harvinaisia ja satunnaisia vahinkoja, vaan ihan pokkana teki sisälle monta kertaa viikossa. Sitten se vaan loppui kuin seinään.

Essihän kyllä rauhoittuu sylissä melko nopeastikin, vaikka olisi hepuli menossa kun syliin nappaan. Aina nukahtaa siihen kun vähän aikaa rapsuttelee. Välillä joudun rauhoittelemaan sen sylissä kun olen lähdössä pois kotoa ja näyttää ettei Essi rauhoitu millään. Meillä siis ihan Elenan takia pitää olla puoli tuntia rauhoittumisaikaa ennen lähtöäni niin, että Elena varmasti nukkuu kun lähden. Silloin se myös nukkuu sen ajan kun olen pois eikä huuda. Jos Essi riehuu, ei Elenakaan rauhoitu.

Olen tässä huomannut, että Essi ei ole mikään rohkea pentu. Kun olen sen kanssa kahdestaan ulkona, sitä pelottaa kaikki vieraat ihmisetkin niin, ettei aina pysty edes syömään makupalaa. Siis vaikka ihminen vain kävelee ohi eikä kiinnitä mitään huomiota Essiin. Se myös herkästi rupeaa haukkumaan pelottaville asioille. Eli ihmisille ja koirille. Tänään olin sen kanssa tuossa viereisen lidlin pihalla puolisen tuntia. Nakkia syöttelin ja vain olin. Alussa ei ottanut nakkia ollenkaan, mutta hetken päästä jo rupesi kelpaamaan. Välillä otti suuhun, mutta tiputti heti maahan ja jätti siihen. Yksi isokokoinen mies sitten rupesi puhuttelemaan Essiä ja se uskalsikin käydä tervehtimässä miestä. Sen jälkeen heilutteli häntää jo muillekin ihmisille. Välillä tuli ihan itsekin pyytämään makupalaa minulta. Pitää nyt käydä mahdollisimman paljon tuolla ja myöhemmin ihan kaupungin keskustassakin. Mustissa ja Mirrissä käytiin kun Essi oli 9-viikkoinen ja silloin oli reipas ja halusi tervehtiä kaikki ihmiset ja koiratkin. Samoin eläinlääkärissä perjantaina meni pomppimaan vieraidenkin ihmisten luo ja leikki yhden koiran kanssa odotustilassa. Mutta tuolla ulkona tilanne on eri. Myös jos olen kaikkien koirien kanssa yhtä aikaa, on Essi rohkeampi. 4.2. mennään eläinlääkäriaseman järjestämään pentukerhoon, missä pennut saavat leikkiä keskenään.

Hui että. Tänään on ensimmäinen päivä, kun Koda on kokonaisen työpäivän yksin kotona. Heräsin aikaisin asiaa stressaamaan. Aktiviointileluja ja muuta tekemistä olen järjestänyt pennulle paljon. Yksinoloja olemme harjoitelleet koko viikon. Jännittää, että missä kunnossa asunto on kun palaan!

^ voi mä niin muistan ton tunteen hyvin se varmasti menee, meinaatko jättää jotain kameraa tms. tallentamaan pennun touhuiluja? muistan muuten myös miten ihana oli palata ekasta pitkästä työvuorosta kotiin kun oli vihdoin se oma pieni siellä ovella vastassa

Mä en ole osannut koskaan jänskättää koirien ekoja pidempiä yksinoloja. Ehkä johtuu siitä, että mulla molemmat ovat joutuneet heti ekoina päivinä jäämään yksinkin.

Me oltiin tänään Poppyn kanssa tutkimuksissa. Röntgattiin olkanivelet ja kyynärät, lisäksi tehtiin kaiken maailman taivutuskokeita, ja tarkistettiin vielä kertaalleen polvet (jotka ei luksoituneet, mikä on superkiva!), tehtiin liikkuvuustestejä jnejne. Hirvee jännitys, kun jouduin ootella tuloksia tosi kauan, mutta lopulta lääkäri tuli hymyillen toteamaan, että luusto ja nivelet ovat erinomaisessa kunnossa. Eli loppujen lopuksi meillä viralliseksi diagnoosiksi jäi se lihasrevähdys, ja sekin alkaa olla parempaan päin ilmeisesti, kun perjantain jälkeen Poppy ei ole ontunut ollenkaan. Vitsi, miten helpottunut fiilis Saadaan lisätä liikuntaakin vähitellen, ja päästään vihdoin treffailemaan muita koiria ja tekemään kaikkea kivaa! Jes!

^Hyvä hyvä

Mä oon jännittänyt molempien projektien yksinoloja, en edes silloin kun ne oli ihan pieniä vaan vasta kun ne on olleet vähän vanhempia. Jotenkin nuo villit saksanpaimenet kun pistää kämpässä ranttaliksi niin ikinä ei tiedä mitä siellä on vastassa yleensä kämppä näytti siltä kuin pyörremyrsky olisi käynyt riehumassa huoneessa, mutta onneks tuhot oli lähinnä omien petien repimistä eikä mitään isompaa. Ja nyt tuo teinihirviö ei olekaan enää pitkään aikaan tehnyt mitään varmaan auttaa kun ei ole enää liikuntakiellossa.

Rolle taas oli alusta asti helppo, ei tuhonnut tai sotkenut paikkoja. Olisiko kerran ollut syöty lyijykynä lattialla kun menin kotiin

Essillä on alusta asti ollut hyvällä mallilla tuo sisäsiisteys. Päivisin hyvin harvoin tulee mitään tarpeita sisälle, korkeintaan silloin kun on yksin. Ja koska ei joudu olemaan yksin pitkiä aikoja niin pystyy hyvin pidättelemään. Öisin sitten tuleekin ainakin yhdet pissat sisälle, usein on eteisen lattialla semmoinen järvi, että kyllä siinä taitaa kahdetkin pissat olla. Päivisin kun olen kotona, osaa hyvin pyytää ulos jos on kakkahätä. Tänäänkin meni ovelle ja vinkui ja hyppi ovea vasten. Ja ihan aiheesta. Pissahädästä ei yleensä ehdi ilmoittelemaan, kun käytän sen ulkona sen verran usein. Tuohon yöpissaamiseen vaikuttaa sekin, että kun Essi iltaisin hepuloi ja juoksee, se myös juo paljon.

neanicole, tallentaisin varmaan ihan mielelläni Kodan touhuja, mutta ei ole mitään millä tallentaa! Tietokone hajosi jo jokin aika sitten, eikä ole mitään varsinaista kameraakaan. Oli jännä päivä töissä, kun tavallaan pohti kokoajan että mitä kotona tapahtuu! Kieltämättä oli ihana tunne palata työpäivän jälkeen kotiin, kun toinen odotteli vastassa

Jee ihanaa! Varmaan viimeiset askeleet juoksin kotiin, haha. Tuskin se mitään olisi muuttanut, vaikka olisin kävellytkin! Kämppä oli säilynyt ehjänä ja kaikki lelut ja muut aivopelit olivat saaneet kyytiä. Muutamat pissat lattialla ja yhdet kakatkin löysin. Hyvä, että tuo keksi itselleen viihdykettä! Nähtävästi heräsi juuri, kun saavuin kotiin.

Paremmalla mielellä ja vähemmällä stressillä voin mennä töihin taas huomenna!

kiva että meni hienosti! mä itse jätin aikoinani vain ekalla yksinolokerralla (muistaakseni heti kotiutumispäivänä?) kameran kuvaamaan, käytiin vain noin 10min lähikauppareissulla jotta nova tottuis alusta asti siihen, että me aina välillä siitä ulko-ovesta lähdetään mutta aina palataan takaisin toisaalta, shibat kun ovat muutenkin senverran itsenäisiä koiria, ei meillä ikinä ollut minkäänlaista ongelmaa noitten yksinolojen kanssa vaikkei aina edes jätetty mitään erityistä lelua/herkkua siksi ajaksi. jo heti tuolloin ekana päivänä videolta näkyi, miten nova hetken istuskeli eteisessä hieman hämmentyneenä, mutta ihan hiljaa, ja kohta vaan tuhahti ja tassutteli omaan petiinsä lelunsa kera sieltä pedistä se sitten katsoi meitä palatessamme vähintäänkin yhtä hämmentyneesti että 'ai, joko te tulittekin'