Koirat.com

suibe kirjoitti:

Huomenna meillä on taas ortopedikäynti, ja mitä todennäköisemmin kuvataan varmuuden vuoksi tuo vasen takanen. Jos mitään ei löydy, en tiedä, mitä voin enää asian eteen tehdä. Olen itse tullut melko vahvasti siihen tulokseen, että jos takajalassakaan ei löydy vikaa, Poppylla voisi olla panosteiitti eli kasvukipu, vaikka se ei pikkukoirilla olekaan tyypillinen

Miten Poppy oireilee? Meillä todettiin Messillä panosteiitti jokunen kuukausi sitten, tosin myöhemmin otatin vielä röntgenkuvat varmuuden vuoksi ja kaverilla olikin sekä panosteiitti että luutulehdus... Jos röntgenkuvaa otatte, niin panosteiitin pitäisi kyllä näkyä kuvissa muistaakseni sellaisena sumuntapaisena.

Muoks; huomasinkin että olitkin jo muutama viesti sitten kuvaillut vähän Poppyn oireita. Meillä oli kyllä aika samanlaista ennenkuin panosteiitti löydettiin. Taudinkuvaanhan muistaakseni kuului vähän jokaisen jalan ontuminen vuorotellen? Meillä Messillä lakkasi ensin koko takajalat pelittämästä, sitten diagnoosin ja tulehduskipupiikin jälkeen vain toisen takajalan kanssa oli pieniä ongelmia muutaman päivän ja sen jälkeen ei ole ollut kyllä mitään.

^ Panosteiittihan tavallaan on luun tulehdustila. Melko yleinen ja paraneva vaiva ilmeisesti isoilla roduilla. Näillä kääpiöillä sen sijaan harvinainen tai jopa olematon. Ortopedin mukaan hyvin epätodennäköinen, mutta sanoi, ettei koskaan voi sanoa ei koskaan, eli täysin ei suljettu sitäkään pois.

Meidän neidiltä kuvattiin tänään lonkat, kyynärät, olkanivelet, ranteet ja kaikki neljä tassua. Kaikki täysin ehjää ja normaalia. HUH! Tämä tosin tarkoittaa, että syytä ontumisille ei vielä(kään) löytynyt. Mennään tiistaina fyssarille, ja siellä katotaan vähän liikeratoja ja käydään kroppaa läpi, ja sen jälkeen saan ohjeet, miten tästä eteenpäin. Sen jälkeen ei enää tutkita, jos ei jotain radikaalia muutosta tilassa tapahdu, sillä nyt on melkolailla kaikki kivet käännetty. Kaverin kanssa äsken juttelin, kun hänen samanrotuisella koirallaan oli samassa iässä samankaltaisia oireita, ja mitään ei löytynyt. Lihasvammana hoidettiin ja kuntoutettiin, puolen vuoden kuluessa tuli täysin kuntoon, ja sen jälkeen ei ole oireillut. Mystisiä nämä eläinten ongelmat välillä ovat!

^ Jep, mutta meiltä löytyi tosiaan myös HOD ja se panosteiitin lisäksi on berneillä ja muilla nopeasti kasvavilla eläinlääkärin mukaan suht yleinen. Pikaisella googletuksella mulle selvisi että sairautta esiintyy kyllä paljon myös esimerkiksi bassetilla, mikä nyt ei mikään järin iso koira ole?

Siitä ikävä vaiva että siitä tiedetään niin vähän. Messiä hoitaneet lääkäritkään ei osanneet juuri muuta kuin sairauden todeta (eikä sekään mennyt alunperin ihan nappiin...) ja lykätä tulehduskipupiikkiä pyllyyn ja tulehduskipulääkkeet kouraan. Meille iski oireet juurikin silloin kun painoa alkoi tulla hurjan paljon lyhyessä ajassa, joten en kyllä sulkisi noiden sairauksien mahdollisuutta pois jos Poppyllakin on kokoa tullut.

Moi kaikille! Sain nyt vihdoin ja viimein aikaiseksi rekisteröityä, vaikka tätä foorumia olenkin aktiivisesti seuraillut jo pitkään. Multa löytyy kotoa puolivuotias jääräpäinen shibapoika Nero. Neron kanssa on ollut helppo pentuaika, tuplasti helpompi mitä osasin ikinä odottaa, asiaa tietysti auttoi jo hyvällä mallilla oleva sisäsiisteys kotiutuessa. Nerolla tosin on vahva ja dominoiva luonne, joten on tässä lyhyen matkamme varrella ollut muutamia tahtojen taistelujakin.. Meidän suhde on kuitenkin rakentunut hyvin ja enemmänkin sitä testailua esiintyy miestä kohtaan nykyään.

Tällä hetkellä käydään koirakoulussa viikottain perustottelevaisuuden jatkokurssilla ja mietitään vielä, mikä harrastus tulis meille nyt olemaan se oikea. Doboa käytiin kokeilemassa viime viikolla ja suureksi yllätykseksi Nero näytti todella jopa nauttivan siitä! Sillä on nimittäin ollut aika paha mörköikä menossa, joten ajattelin ettei se suostuisi menemään lähellekkään palloa, mutta yllätyin iloisesti ja Nero sai jopa kehuja rohkeudestaan ja reippaudestaan. Agility on toinen vaihtoehto, ollaan muutaman kerran käyty shibaporukan treeneissä ihan vaan tutustumassa ja tykätty molemmat. Kolmantena vaihtoehtona vielä rallytoko, josta käydään tutustumiskurssi mahdollisesti vielä tän kevään aikana.

Tässä nyt vähän taustatietoa ja pari kuvaa. Tultiin Neron kanssa just metsälenkiltä, kiipeiltiin mäkiä ihan umpimetsässä ja Nero sai juosta vapaana niin paljon kuin jaksoi, siirrymme siis viettämään rentoa loppuiltaa sohvalle jumittuneina Hauskaa viikonloppua!!

Meille muutti tälläinen raitapaita

^ Lk holsku ilmeisesti?

^^ Voi ei Oon niin kateellinen!

^^^ Tuitui!

lk holskuhan tuo on

Veikeä ja rohkea tyttö! Mielenkiinnolla jään odottamaan millainen yksilö tuosta kasvaa

Essille olen opettanut vasta hyvin vähän mitään. Istua osaa käskystä ja luoksetulo alkaa olla jo melko hyvin hanskassa. Ollaan treenattu ihan vain vapaana olemista, hihnakäytöstä, hoitotoimenpiteitä. Villakoiran turkki vaatii paljon puunaamista ja Essi ei vielä oikein malta olla paikoillaan föönatessa ja trimmattaessa. Kynnet antaa hyvin leikata ja nyt jo saa korvatipatkin laitettua helposti. Naksutin on myös hallussa ja sitä kautta kosketusalusta. Peruuttamisenkin sille “opetin”. Siksi lainausmerkeissä koska Essi peruuttelee muutenkin paljon ja vauhdilla. Nyt se jo tarjoaa peruuttamista kun minulla on namit ja naksutin. Essi osaa yllättävän hyvin hallita ja käyttää takapäätään noin nuoreksi. Essi tykkää myös juosta namikupille melko pitkänkin matkan päästä. Tosin vähän haastetta siihen tuo se, että kun Essi on syönyt namin kupista, ottaa se kupin suuhun ja juoksee se suussa ympäri kämppää. Nyt kuitenkin jo tuo kupin minulle kun pyydän. Kerran Essi otti tuolin päältä namikupin jossa oli naksutin. Juoksi kuppi suussa ympäriinsä ja naksutin pysyi kupissa koko ajan. Usein menee meidän treenihetket nauramiseen… Essi ottaa kaikki tavarat aina suuhun ja kuskaa ne omaan häkkiinsä tai petiinsä. Kerran vei oman shampoopullonsakin. Onneksi oli korkki kiinni.

Meidän haukkumisongelmat on edenneet siihen malliin, että maanantaina tulee meille kotiin koirakouluttaja, joka toivottavasti pystyy meitä tässä ongelmassa auttamaan. Watti on alkanut öisinkin herättää 3-4 kertaa haukkumalla ja se nyt ei vaan kerrostalossa käy (eikä ole kyllä meille itsellekään kivaa), joten apuja tässä tarvitaan.

Käsittämätöntä tämä ajan kuluminen. Watti täyttää huomenna jo 8kk. Pian päästään siirtymään tuonne teini-puolelle. Watti kyllä on teini ollut jo hyvän aikaa.

Me käytiin eilen ekoissa rokotuksissa ja hienosti meni! Veetin hännänheiluttaminen ei laantunut edes rokotuksen ajaksi, niin onnellinen tuntui olevan kun sai syödä nameja ja vastaanottaa paljon rapsutuksia. Positiivinen kokemus siis.

Pentuarki rullaa mukavan tasaisesti. Veeti kasvaa vauhilla (nyt 9,3kg) ja oppii kokoajan lisää ja lisää. Luoksetuloa ja hihnakäyttäytymistä pitää kyllä harjoitella vielä ja paljon (luonnollisesti tässä ikävaiheessa.. :D). Tänne-kutsu sujuu siihen asti hyvin, kunnes tulee jotain paljon mielenkiintoisempaa vastaan. Välillä tuntuu toivottamalle kun kutsuu ja kutsuu luokse, eikä toinen lotkauta korvaakaan.. Noh, treeniä treeniä. Pentukouluun on tarkoitus mennä varmaan ensi kuussa, en ihan noihin ns vauvaryhmiin halunnut mennä kun suurinosa niiden aihepiireistä ollaan saatu sujumaan hyvin ihan kotonakin.

^ Suosittelen, että ette "kutsu ja kutsu" sitä luoksenne, jos se ei millään tapaa ole reagoimassa kutsuun. Jos tiedät, että koiralla on näköpiirissä jotain mielenkiintoisempaa, eikä se mitä todennäköisemmin tule reagoimaan käskyyn, ei kannata käskeä. Käsky kuluu ja koira oppii, ettei tarvitsekaan totella. Ennenkuin käsky on oikeasti varma, sitä ei kannata käyttää "turhaan", vaan pelkästään sellaisissa tilantessa, joissa se 99% varmuudella toimii. Oletko kokeillut hassuja ääniä ja karkuun juoksemista houkuttimena? Tai itseksesi leikkimistä esim. jollain superkivalla lelulla? Meillä ne toimii Poppyn kanssa tosi hyvin, jos se meinaa olla enempi kiinnostunut muusta kuin mun luo tulemisesta. Toisaalta Pennyn kanssa ei toiminut, se vaan vilkas, että tonne toi hullu nyt lähti, ja jatkoi sitten tyytyväisenä omia puuhiaan Hyvin yksilöllistä siis, mikä toimii kenenkin kanssa.

Poppy ontuu yhä, eikä edelleenkään mitään kunnollista syytä ole löytynyt. Mä en jaksaisi enää, alkaa olla ihan hermot riekaleina tän koko ontumaprosessin kanssa! Etenkin, kun itse olen ollut lähes kaksi kuukautta enempi ja vähempi kipeänä, on jotenkin ihan huumori loppu näiden asioiden kanssa. Meidän agiryhmässä yksi nainen kertoi havannan pennusta, jolla oli ollut samankaltaisia oireita, ja lopulta sillä diagnosoitiin joku luutulehdus, jonka takia joutuivat poistamaan siltä kaksi jalkaa Tuskin Poppylla semmoisesta kyse, mutta kyllä meni kylmät väreet pitkin selkää, kun tuon kuulin. Muutama tuttu on nyt suositellut erästä eläinlääkäriä, joka on monta mysteeristä ontumatapausta (mm. kaverini schipperken) ratkaissut, joten ehkä varaan seuraavaksi ajan sinne. Jos hänkään ei löydä syytä, olen neuvoton.

Olis ihanaa päästä viettämään normaalia (pentu)arkea, tapaamaan muita koiria ja nauttimaan valoisemmista aamuista pitkille lenkeille, mutta ei. Onneksi Poppy on kamalan fiksu pikku koira, ja ottaa tän kaiken tosi hienosti! Kaikki sairastelu ja tutkiminen on saanut mut jotenkin kiintymään siihen ihan hirveen paljon enemmän. Mieltä lämmitti, kun fyssari totesi sen olevan "todella hyväluontoinen ja tervepäinen koira" ja "yksi fiksuimmista pennuista", mitä hän on koskaan vastaanotolla nähnyt

Apua miten ihania uusia pentutulokkaita tänne onkaan tullut!

Meillä loppui pentutokokurssi pari viikkoa sitten, ja nyt tuntuu tyhmältä kun ei ole mitään varsinaista ohjelmoitua puuhaa Messin kanssa enää. Harrastusinto on mulla tällä hetkellä äärimmäisen kova, kun olen ollut näistä koiraharrastuspiireistä jo niin pitkään ulkona. Ollaankin tokoiltu kotioloissa päivittäin, mutta kaipaan kyllä säännöllistä ohjattua treeniä isommassa porukassa. Silloin saa vaan niin paljon paremmin näkökulmaa omaan tekemiseen ja tuntuu, että homma edistyy ihan eri tavalla kuin kotona samoja juttuja jankatessa. Lumien sulettua meillä alkaa jäljestys Pirkanmaan Sennenin kanssa, mutta se tuskin tapahtuu vielä ihan hetkeen.

Tätä harrastusintoani oonkin vähän hillinnyt keksimällä sitten kaikkea muunlaista ohjelmaa kakaran kanssa, esimerkiksi huomiselle olen ilmoittanut tuon pentu-uintiin. Suihkusta tuo ei nauti sitten millään tasolla ja vesilätäköt ulkona aiheuttaa superällötyksen, joten mielenkiinnolla odotan miten huominen tulee sujumaan.

Mitä puuhaa te ootte keksineet teidän pentujenne kanssa näin talvella?

^^

Ollaan yleensä kutsuttu siinä vaiheessa kun pentu ei ole vielä tajunnut miten kiinnostava asia on edessä, jonka jälkeen ollaan palkattu kunnolla ja annettu mennä tutkimaan/leikkimään rauhassa. Enpä tosin ole tajunnut että käsky ns "kuluu" jos sitä toistaa ilman tulosta, kiitos vinkistä! Ja välillä ollaan tehty niin että lähdetään kävelemään pois päin Veetistä, jonka jälkeen se kyllä singahtaa nopeasti perään.. :)

Tänään pitäisi hakea vanhempien koira Vili tutustumaan kunnolla Veetiin ja apua tätä jännityksen määrää. Tuo vanhempien koira pitää todella valikoivasti muista koirista ja on jostain syystä todella omistushaluinen avokkiani kohtaan. Noh, hiljaa hyvä tulee, ainakin toivottavasti. Onhan nuo ulkona pari kertaa tavannut, jolloin Vili ei joko huomioinut Veetiä tai sitten alkoi ärhentelemään jos tuli liian lähelle. Alkuun saavat olla portin eripuolilla ja sitten kun lähtee sujumaan niin voivat tutustua vapaammin. Oman rentouden kanssa tulee varmaan isoin ongelma, kun ei yhtään tiedä mitä tästäkin tulee.. :D

Valittelin aikaisemmin, että Essi ei yhtään kuuntele minua ulkona, eikä reagoi kutsuun mitenkään. No nyt tilanne on muuttunut täysin. Pellolla kun ollaan ja Essi saa olla vapaana, niin tulee aina kun kutsuu, vaikka olisi jossain kauempana haistelemassa. Muutenkin kuuntelee minua paljon paremmin ulkona. Makupalatkin kiinnostaa jo. Mutta tällä hetkellä suurin ongelma on haukkuminen. Essi haukkuu paljon ja vähän kaikelle. Välillä myös ei-millekään. Kun lähdetään ovesta ulos lenkille, Essi puhisee jo eteisessä ja kun ulos pääsee, haukkuu. Vaikka mitään tai ketään ei näkyisi missään. Kieltämiseen ei reagoi mitenkään. Mitä tuossa tilanteessa kannattaisi tehdä? Nyt olen vain pysähtynyt ja seisonut paikoillani niin kauan että Essi hiljenee. Pimeällä tuo haukkuminen on pahempaa. Valoisan aikaan saattaa olla hiljaakin. Ja jos joku tulee vastaan tai kävelee edellä tai muuten vain jossain näköetäisyydellä, niin Essi haukkuu. Ei enää kaikille ihmisille, mutta jos jossain näkyy koira niin haukkuu. Niissä tilanteissa ei makupalatkaan kelpaa. En toki ole haukkumisesta palkkaamassakaan, mutta jos hiljenee hetkeksi ja tarjoan makupalaa niin ei kelpaa. Kotona sisälläkin Essi haukkuu paljon. Komentaa Helmiä ja Elenaa haukkumalla tai kutsuu leikkiin. Tai jos ei jostain syystä muka pääsekään hyppäämään sohvalle tai sänkyyn niin haukkuu. Varmaan naapuritkin arvostaa kun Essi haukkuu aamulla klo 6 tai illalla klo 22. En vain saa sitä hiljenemään.

Meillä kävi tänään koirakouluttaja ja oon ihan täpinöissäni. Sain ohjeita ja harjoituksia, miten toimia kun koira ryntää ovelle räyhäämään ja posteja repimään ja sitten käytiin läpi ihan perus toko -juttuja. Koira on kuulemma melkos fiksu ja kouluttaja (siis mää) käyttää hyvin ääntään. Lienemme siis molemmat kehityskelpoisia

Ensi viikolla mennään kouluttajan kanssa lenkille ja opetellaan seuraamista, ohituksia yms.

Herran jestas mikä loikkakone tuosta natiaisesta on kehittynyt. Sänkyni on yli 80cm korkea ja olen olettanut, että tuo koira ei ikinä pääse sänkyyni omin avuin. Vaan nytpä se vaan yht'äkkiä hyppäsi viereeni sängylle ilman mitään vauhtejakaan . Koira oli suorituksestaan vähintään yhtä hämmästynyt kuin emäntänsä. Miten tuollainen 3,5 kilon tirrikkä voi tuollaisia loikkia tehdä.

^Pikkukoirat on varsinaisia pomppukoneita! Poppy hyppäsi jo alta 10-viikkoisena ekan kerran mun sänkyyn, joka on melko korkea, ja karkasi aitauksesta tulemalla ilmeisesti yli noista 80-senttisistä aidoista. Se on hypännyt pari kertaa sohvapöydälle, ja kerran pysäytin sen matkalla ruokapyödälle. Sänkyyn se menee päivällä ilman lupaa, jos en laita tyynyjä sängyn reunalle esteeksi (meillä ei koirilla ole sängylle mitään asiaa). Innostuessaan Poppy pomppii ylös-alas mun vyötärön korkeudelle. Jostain syystä sitä kutsutaankin myös Pomppikseksi...

Poppy on ollut tämän viikon lähes ontumaton, eikä siis ole ollut millään kipulääkkeellä tmv. Olen lisännyt liikuntamääriäkin pikkuhiljaa, enkä ole havainnut ontumaa. Venytellään joka päivä, ja ihan kuin se olisi auttanut, koska venyttelyn aloittamisen jälkeen ontuminenkin on vähentynyt tai jopa kadonnut. Päästiin pitkästä aikaa treffaamaan kaverikoiraakin, ja se oli Poppyn mielestä supersiistiä! Meidän lähimetsä on jo sula, joten siellä olen uskaltanut pitää irtikin. Yritän vielä vältellä liukkaita paikkoja, ettei vaan liukastuisi ja satuttaisi itseään, jos riehuu. Poppy pääsee viikonloppuna käymään mökillä, joten saa nähdä, alkaako ontuminen uudelleen, kun siellä koirat saa mennä ulkona niin paljon kuin sielu sietää ja ihan omaa tahtiaan.

^Tsemppiä teille! toivottavasti Poppy pian paranisi.

Meillä tuo 9vko mukula pyysi eileen itse ulos asioille
Hyvin sujuu jo istuminen, maahanmeno, ruoan odottelu sekä ollaan seuruuta ja perusasentoa treenailtu. On kyllä oppivainen kaveri tämä raitapöksy

Minun lomaillessa on päässyt paljon uusiin tilanteisiin ja kulkenut mukana jokapaikassa mutta myös yksinoloja ollaan harjoiteltu. Vähän silti jännittää miten menee ensimmöinen työpäivä maanantaina niin pennulla tää kotona kuin minulla töissä murehtiessa