Koirat.com

Ohooops, kylläpä oli pitkäksi venynyt!

Tässäpä linkki edelliseen ketjuun.

Iloista pulinaa!

Toi Cinderellan tilanne on kyllä ikävä. Vaikeaa itseään on tuosta täysin etäännyttääkään, kun kuitenkin on kaverin kautta läheisestä eläimestä kyse, joten isot tsemppaukset täältä suunnalta! Voi kun ihmiset oppisivat, että hallitsematon (iso) koira voi olla hengenvaarallinen.

Meillä oli tänään ihanaa koirapuistossa! Nauliksen puistossa oli ihan hirveesti erilaisia karvakamuja, ja Penny leikki pari tuntia niiden kanssa ihan onnessaan. Tehtiin puistoilun jälkeen vielä pikkuinen hihnalenkki, kun käveltiin mun vanhempien luo kylään vähän matkan päähän. Penny ei ole ikinä kulkenut niin somasti hihnassa! Kaikki ohitukset, mukaanlukien yhden ärsyttävän flexipuudelin ohitus hyvin kiperässä ja kapeassa paikassa, sujuivat täydellisen upeasti, ja Penny jopa haki itse kontaktia, mikä on sille hyvin harvinaista. Puistossakin Penny toimi loistavasti, tuli kutsusta luokse jopa kesken leikin Olen niiiiiiin tyytyväinen mun pikku pirulaiseen! Penny vaikuttaa aina niin onnelliselta leikkien jälkeen, että täytynee ottaa noi puistoilut ihan viikottaiseen ohjelmaan.

Siis kyllähän ton Cinderellan kaverin nuoren koiran sais vieläkin aisoihin jos omistajalla ois vähänkään viitesliäisyyttä. Nuori ja innokas koira se kuulostaa olevan eli oppis varmaan nopeestki esim. hihnakäytöksen salat. Ja tollanen adhd (omaa kokemusta on Taavista joka oli oikeesti ihan hirvee nuorena) just vaatii sen että se energia kanavoidaan oikein. Ihan sama mitä se energian purkaminen on, kunhan koira nauttii. Sehän voi olla vaikka pallon heittelyä tai koirapuistossa käymistä tai vaikka jäljestystä tms. Ihan sama, kunhan tosiaan koira tykkää ja se on jotain mikä väsyttää sen eri tavalla kuin pelkkä remmilenkkeily. Tunnin toko-treenitkään kerran pari viikossa ei tekis tollaiselle huonoa, edellyttäen tietysti että niitä asioita treenataan muulloinkin.

Liian monet ihmiset ottaa koiran vaan sen takia että koirat on kivoja. Ei kaikki edes tajua että sen koiran hyvän käytöksen eteen pitää oikeesti nähdä vaivaa, ei ne koirat oo automaattisesti helppoja ja rauhallisia. Tai okei, ehkä jotkut on, mutta suurin osa ei. Mullain on yks kaveri joka oikeesti ei oo eläissään kävellyt kerralla varmaan sataa metriä pitempään, kyseinen ihminen sanoi mulle joku aika sitten että hän on harkinnut pikkukoiran ottamista koska sen kanssa ei tartte lenkkeillä pitkiä lenkkejä mutta silti ois seuraa Koitin mahdollisimman nätisti selittää että koira kun koira kaipaa ja tarttee liikuntaa oli se koko mikä tahansa. Ihmisillä on niin vääristynyt kuva koiran omistamisesta että huhhuijaa. Joskus kun olin kipeenä niin tää samainen ihminen totes mulle että et sä ikinä parane jos ravaat koiran kanssa ulkona. Joopajoo.. yksin asuvan on vähän vaikee olla lenkittämättä koiria, oli kipee tai ei. Ei sitä kukaan muukaan tee mun puolesta.

Ei kyseessä varmaan ollutkaan se, etteikö tuota dobberia saisi vielä koulutettua, mutta sehän on ihan omistajan viitseliäisyydestä kiinni. Ulkopuolisena siihen on vaikea puuttua.

Siinä vaiheessa, jos on noin saamaton, kuuten tuo sun tuttusi, niin suosittelisin ennemmin kissaa kaveriksi. Ne kun ei sitä säännöllistä lenkkiä tarvitse ja niistä on kanssa ihan yhtä lailla seuraa. Tai miksei joku jyrsijäkin ois passeli?

Mä uskon vahvasti, että koiralle olisi vielä tehtävissä paljonkin ja siitä saisi upean kaverin, jos siihen vain nähtäisiin vaivaa ja panostettaisiin ihan kunnolla. Mulla oli tarkoituksena houkutella kaverini kevään kursseille meidän mukaan, mutta nyt kun hänelle tulee se oma koira niin hän haluaa puuhata sen kanssa. Positiivista taas on, että kaverini tuntuu olevan ainakin jonkin verran innostunut harrastamaan tämän uuden pennun kanssa, joten siitä saattaa hyvinkin tulla ihan tasapainoinen yksilö :) Kunhan tämä innostus vain jatkuisi sitten myös pennun tultua ja oltua.
Dobberin kanssa tarvittaisiin nyt vain ohjattua opastusta ihan ammattilaiselta, jotta se saataisiin ruotuun. Mutta kun asenne on esimerkiksi hihnassa vetämisen kanssa, että "Vetäminen on dobermannien ominaisuus, niin ei sitä saa siltä pois. Ne vetää ihan luonnostaan." niin koitappa siinä sitten vääntää rautalangasta että no taitaa se olla ihan kaikkien koirien "ominaisuus" jos siihen ei puututa ja siitä opeteta pois.
Mulla vaan pyörii niin monta miksi-kysymystä päässä. Miksi pitää ottaa ylipäätänsä koira, jos sille ei ole tarpeeksi aikaa? Miksi rotu johon ei ole perehdytty kunnolla? Miksi vain ulkonäkö ja suuri koko kriteereinä? Miksi niitä epäkohtia ei voida nähdä ja asioista huolestua? Miksi miksi miksi? Mulle taitaa olla vaarallista pohtia ja ajatella näitä asioita, kun otan ne niin kamalan raskaasti :D

Eepi, ehdota kaverillesi samaa testiä kuin lapsille. Päivittäin kolme ulkoilua hihna kädessä. Yksi pidempi ja muutama lyhyempi, sellaisia mitä pienen koiran kanssakin täytyy myös tehdä. Mun mielestä tuo on oikeasti ihan fiksua, jos kykenee sen liikunnan suorittamaan yksin ja ilman hampaiden puristelua, kykenee siihen koirankin kanssa. Muutenhan koiran hankkimisessa ei ole mitään järkeä. Deran ehdottama kissahan on oikeasti hyvä vaihtoehto. Meidän kissa on ainakin ihan äärimmäisen sosiaalinen ja sellainen kyljessä nyhjääjä, eikä sitä tarvitse edes ulkoiluttaa! :)

Meidän murkkulainen lähti tänään hiihtäjien perään :D En ite ees huomannu niitä kunnes yhtäkkiä huomasin koiran vilahtavan ohi ja pomppivan iloisesti hiihtäjien perässä. Äiti vaan sano, että "odota vaan, kyllä se kohta huomaa, että ei olla mukana". Niin siinä sitte kävi, parinsadan metrin päässä Ana pysähty ja hätäänty hirveesti et missä me ollaan. Kamalaa vauhtia sitte tuli hankien läpi luokse ja sai äärimmäiset kehut kyllä vaikka meikäläisellä pamppas sydän aikamoisesti.
Onneks hiihtäjät oli fiksuja eikä ottanu kontaktia koiraan, vaan jatko vaan itekseen matkaa. Ei Ana saanu siis huomiota niiltä.

Ollaampas me tuotteliaisuus tän tekstin suhteen! :) hienoa.

Kiva kuulla, että nauliksen puistossa on meininkiä, pitää pian ite käydä testaamassa, vaikka tosiaan toi Ruu on vähä sellanen "miks toit mut tänne"-tyyppinen puistoilija. Harmittavan harvoista koirista kiinnostuu, mut toisaalta omistajista kyllä kovasti :D

Harmi toi dobberijuttu. Mietin itsekseni sitä mun tädin 1v. labbista ja lasken potenssiin. Tai sitte mun entisen naapurin labukkaa, joka tuhos kaiken systemaattisesti tieltään ja riehu hulluna, seki oli kerran mulla hoidossa pari tuntia ja pelkäsin että se syö Ruun. Ruu meni sitä piiloon sängyn alle ja tää rysäs perässä nii et sänky nous sen selän päällä ilmaan. Siinä vaiheessa piti puuttua tilanteeseen. Naapuri myöhemmän kuuleman mukaan piti sitä häkissä työpäivät ja asu siis muutenkin pienessä yksiössä. Siis oikeesti niin pienessä, et siihe yksiöön Ruu ehkä vielä meni mulla (sama pohja meijan kämpissä) mutta esim. Noppaa en hyvällä omalla tunnolla ois sinne kämppään ottanu. Lenkit oli sillä naapurilla kans luokkaa korttelin ympäri. Mietin kyllä vieläkin mitä sille koiralle kuuluu, ku en enää siinä talossa asu.

Meillä harjoitellaan hihnakävelyyn liittyen nyt kaikkea, huono vaihe. Mutta nyt mieltä painaa Nopan oikee etutassu, jota on aristellut jo pari päivää. Sisällä ei klenkkaa ollenkaan, mutta ulkona ontuu, välillä enemmän, välillä vähemmän. Sillähän on ollut jo monta kertaa näitä riehumisen seurauksena sattuneita kolautteluita, joiden jälkeen on ontunut hetken ja painanut taas hangilla täysiä vailla huolen häivää hetken päästä. Siksi en tästäkään ollu huolissaan, muttaku aamulla ontui vieläkin, eikä sen takia lähetty sitte liikenneharjottelemaan kaupungille niinku piti. Tarkoituksena oli ottaa se mukaan kaverille, mutta menin sitte yksin. Olisin ottanut Ruun sitten, mutta en vieläkään oo saanu aikaseks tehdä kokeiluja Nopan yksinolosta ilman Ruuta. Kerran tai pari silloin normi yksinoloharkkojen yhteydessä kokeiltiin ja ei hitto mikä huuto. Miten teillä muilla joilla on useampi koira, jääkö nuorempi koira helposti yksin ilman toista/toisia koiria?

Gabby ontui nuorempana myös tassuaan tai tassujaan muutaman päivän ajan. Mitään kosketusarkuutta ei ollut, klenkkasi vain. Asiaa tutkittuani tulin lopputulokseen, että kyseessä oli kasvukipuja. Voisiko Nopalla olla myös kasvukipuja vai onko ihan tiedossa jokin tapaus missä kolauttanut itsensä?

Meillä koirat viettävät yksinolonsa eri huoneissa. Rölli on makkarissa ja Gabby eteinen ja olkkari. Ihan siksi vain, ettei Gabby ala härkkimään Rölliä ja pienempi sitten rasittuisi. Vaikka en kyllä uskoisi että ne enää mitään showta täällä järjestäisi. Gabby on siis pienestä pitäen oppinut olemaan periaatteessa ihan yksin kotona :) Ja hyvin se jää silloinkin kun Rölli käytetään erikseen ulkona, jolloin on ihan yksin yksin. Meillä ei oo tainnu koskaan olla mitään huutoja yksinollessa. Tai sitten aika vaan on jo kullanut muistot :D

Meillähän Aapo myös ontui 4-5-kuisena kummatkin etutassut läpi. Ilmeisesti kasvukipuja kun ei sen jälkeen ole ontunut. Pidin levossa jonkun aikaa ilman riehumisia ja ontuminen loppui.

Meillä myös koirat on viettäneet alusta asti yksin olot eri huoneissa koiraportilla erotettuna. Eli kumpikin jää ihan yksin myös ihan hyvin, ei ongelmaa. Mähän oon joutunut Aapon tulon jälkeen ekasta päivästä lähtien jättämään sen ihan yksin kun oon tehny Taavin kanssa lenkit. Eihän Aapo alussa vielä meidän perässä pysynyt joten oikeestaan ihan hyväkin että joutui heti opettelemaan ihan yksinkin oloa. Mä en kuitenkaan kovinkaan moneen paikkaan näitä yhdessä vie eli mulle olikin tärkeetä että pentu osaa olla myös ihan yksin kotona pitempiäkin aikoja. Hyvin se sujuukin nykyään. Edelleen teen lenkit erikseen suurimmaksi osaksi ja Aapo tietää varsin hyvin milloin jää yksin ja jää itse jo portin taakse oottamaan että suljen portin. Aina kun tuun kotiin Taavin kanssa niin Aapo nukkuu sohvalla eli ei edes odota meitä mitenkään.
Ja käytännössä tosiaan nuo on yksin silloinkin kun ovat yhdessä kotona koska portti on välissä. Eli ei niistä hirveesti seuraa toisilleen oo silloinkaan.
Mä en edes kokeile noiden yhdessä oloa kun mä oon pois kotoa niin kauan kun meno on sitä mitä se nykyään on, eli noi saattaa vetää sellaista rallia välillä että meillä on sohvakin meinannut pari kertaa kaatua. Lisäksi Taavi innostuu nylkyttämään Aapoa välillä. Eli portti pysyköön niiden välissä edelleen. Ihan lyhyet yksin olot ne saa olla yhdessä, eli jos käyn tyyliin lähikaupassa 10min tai viemässä roskat, en silloin eristä niitä. Mutta työpäivät ja muutaman tunnin olemiset ovat aina eristettynä toisistaan.

Hei olisko teillä vinkkejä meidän sisälle kakkaamisongelmaan?
Anahan alkoi ripulin jälkeen tekemään kakkoja taas satunnaisesti sisälle öisin. Aloin sitten uudelleen rajaamaan yön yksinoloaluetta pelkkään olkkariin (nukkuu siellä), koska kakat oli yleensä eteisessä. Rajaaminen näytti auttavan parin viikon ajan kunnes taas viime yönä oli tullut kakat sisälle siitä huolimatta, vaikka alue oli yhä rajattu olkkariin. Tällä kertaa oli tehnyt olohuoneen nurkkaan mahd. kauas pedistään. Kakka oli suht normaali, mutta hieman löysääkin oli joukossa. Koko loppupäivän kaikki tullut kuitenkin ulos ja kakka ollut normaalia. Eli ripulistakaan ei ole kyse... Ulkona on käyty tänään vaan neljä kertaa, eikä mitään vahinkoja (pissa tai kakka) ole tullut sisälle.
Ana saa ruokaa kaksi kertaa päivässä, aamulla kello 6-7 (viikonloppuisin 8-9) ja iltapäivällä 15-16 aikoihin. Illalla ei siis saa ruoka-annosta, napuja kyllä koulutuksen yhteydessä. Eli ruoka ei sijoitu liian myöhäänkään. Illalla viimeinen pitkä lenkki tehdään yleensä 21 aikoihin (mennään yleensä nukkumaan jo 22 maissa). Illan lenkin aikana tekee yleensä kakat ja aamulenkin aikana tekee myös. Silti sisälle on tullut joskus öisin pökäle.
Oon miettiny pääni puhki, että mistä nuo sisälle kakkaamiset johtuu ja mitä asialle vois tehdä ettei siitä tuu tapaa. Tavoitteena olis kuitenki pitää joskus mattoja asunnossa ja koira ihan vapaana asunnossa. Onko ideoita?

Huhhui... Niilolla on tänään kyl joku tosi paha "ongelma"..
Kiertää ympäri kämppää ja uikuttaa ja kun menen sohvalle, niin könyää päälle makaamaan.
Ihan ku ois tuli persiin alla pojalla.
Piti päästä ulos, käytiin, ei tehny muuta ku nuuskutteli maata hullun kiilto silmissä. Huhhui.
Tätä jos tää kevät tulee olemaan, niin ei ainakaan hiljaseks mene tässä asunnossa meininki.

^ Samaa menoa täällä sillontällöin :D Eilen yritin nukkua päikkäreitä nii toinen tulee korvan viereen "uiiiuiiii".

Tuohon Cinderellan juttuun, itsekkin päivittelen liian usein tuttujen ihmisten rotuvalintoja ilman tutkimista. Liiankin hyvä esimerkki lähisukulaisen adhd sakemanni/australiankarjakoira mix, joka ei ole eläissään saanut kunnon lenkityksiä tai koulutusta. Nyt tilanne on helpottunut, kun koira on 4wee eikä jaksa niin pajoa, mutta kuitenkin.

Meillä on alkanut meneen Rikin kanssa aivan mahtavasti. Otin alkuviikosta käytännön että Riki saa ruokansa vain lenkeillä/kun reenataan, ja voi että mikä huima parannus! Ekat päivät oli vielä vaikeita, kun Riki ei tajunnut että ruokaa ei kupista tipu, mutta istten kun hiffas että saa ruokaa kun ottaa kontaktia,kävelee nätisti ja muutenkin tottelee, ruokaa tulee! Ollaan saatu jopa pari hyvää koiranohitusta kun oon pitäny ruokaa kuonon edessä ja kävelly eteenpäin, yhtä dopperia ei ees huomioitu yhtään vaikka oli ihan vieressä. (:
Taas paljon ilosempi mieli, JA kevät on tulossa, ihanaa.

Reppis kieltämättä hieman rasittavaa tuo ulina. Nyt on hiljaa kun pääs ulos vapaana riehumaan
Taitaa pojalla hormoonit alkaa jylläilemään, vähän siltä vaikuttas.. kuola valuu, haistelee kaiken entistä tarkemmin, läähättää ja kaiken kukkuraksi nyt ulkoillessa noti jalkaa joka pissalla, ja niit oli moooooooonta
Miun vauva on kasvanu melkein isoksi.
(siispä hyvä syy alkaa suunnittelemaan sitä uutta pentua miehen kauhuksi)

^Kuulostaa siltä tosiaan että alkaa lähipiirin hajut ja juoksuiset nartut käydä pojan mielen päälle Meidän Taavi käyttäytyy just noin kun on paljon juoksuja lähistöllä, se menee ihan sekaisin.

Mun kirjottelen näköjään edelleen tänne kun te tunnette Aapon ja tuolla teinipalstalla on aika hiljaista.

Meidän ohitukset on tänään menneet hyvin. Imuttamalla yksi ohitus ihan läheltä onnistui ja toinen jopa ihan ilman namia, ei kontaktissa, mutta hyvin kuitenkin. Ei siis hillumista eikä toisen koiran luo pyrkimistä.
Niin ja Aapo pissas kuusi kertaa vajaa tunnin lenkin aikana. Alkaa vissiin pikkuhiljaa toi merkkailu meilläkin. Jalka ei kyllä nouse edelleenkään vaikka mitä tekis.

Minäkin kirjoittelen vielä tänne... Helmissä kun ei ole murkkuilua havaittavissa, vaikka juoksukin on jo alkanut. Ehkä se on vain niin helppo koira. Se ei lenkeilläkään merkkaile, tekee yhdet pissat lenkin aikana, joskus kahdet jos on pitempi lenkki. Ei Helmi kuitenkaan enää pikkupentu ole, kyllä se on selvästi aikuistunut. Kotona on rauhallinen, nukkuu/torkkuu jos minäkään en tee mitään. Ainoa asia mikä haittaa, on se kun Helmi herättää aamuisin niin aikaisin. Ensin viiden-kuuden välillä ja uudestaan siitä parin-kolmen tunnin päästä. Ei siitä taida koskaan tulla aamu-unista...

Kiitti Eepi ja Cinderellla! Sehän saattaa Nopallakin olla sitten niitä kasvukipuja tms! Ihmettelinkin kun tutkin tassun anturat eilen tarkkaan, eikä siellä ole mitään merkkejä haavasta tai siruista tai muustakaan, eikä kuitenkaan onnu kun silloin tällöin, niin epätodennäköistä, että olisi venähdystä tai nyrjähdystä tms. Tänään ei oo ontunut juurikaan. Me avon kanssa pohdittiinkin ohimennen, että voikohan koiralla olla kasvukipuja. Sehän on kasvanut viikossa VIIS SENTTIÄ korkeutta, että ei ihme. Me sunnuntaisin aina mitataan ja punnitaan. Oli tytöllä painoa jo 9,1kg :) kasvaa kasvaa. alkaa jo pikkuhiljaa näyttääkin koiralta, vaikka aika pehmolelumaiselta vielä :)

Vitsi kuulostaa kyllä siltä, että pitäis skarpata ton yksinoloharjottelun suhteen. On vaan ollut laiska, koska kotiin jää Ruun kanssa niin hyvin, ei mitään ongelmaa, eikä oikeestaan oo tullu tilanteita missä ois pitäny jättää ilman Ruuta, koska erikseenkin kun oon käyttänyt aamusin, niin avo on vielä kotona, niin ei reagoi Ruun poismenoon sitten siksi. Mä asensin kans koiraportin olkkarin ja eteisen välille alunperin siksi, että tarkoitus oli antaa Ruulle rauhaa Nopalta, kun ollaan poissa, mutta se menikin sitten niin, että sen tarkoitukseksi on muodostunut ainoastaan suojata olkkaria tuhoilta poissaollessa, ja koirat on eteisessä/keittiössä kaksin. Mutta eipä toi enää juurikaan härki Ruuta. Sillon kun se roikkuu niskassa, niin tuntuu, että Ruu on siinä painissa itekin mukana. Ruu osaa kyll sanoo sit ku on saanu tarpeeks.

Vitsi toi vetämisestä pois harjottelu on hermoja vievää. Pysähtyä koko ajan. Ja toi ei tunnu tajuavan sitä vetämisen ja pysähtymisen yhteyttä YHTÄÄN. Tekis mieli vaan nykiä hihnasta takasi, mutta pitää koittaa pysyä lujana. Metässä vapaana ei tätä ongelmaa oo ja siks ne lenkit tuntuuki ihan hermolomalta toho kansalaiskävelyyn verrattuna.

^Voi hyvinkin olla koiralla kasvukipuja. Aapollahan toi vaihe oli kanssa silloin kun se kasvoi älytöntä vauhtia, jonkun kolme kiloa viikossa vaika suositus on labbiksille kilo per viikko. Ja se olikin silloin just venynyt pelkkää jalkaa. Aapollakin ontuminen ilmeni lähinnä rasituksessa. Ei juuri ontunut remmilenkeillä tai sisällä, mutta heti kun vei esim. koirapuistoon niin alkoi ontumaan. Ja sehän mua hämäskin kun luulin että ontuminen on jo ohi kun pidettiin tauko puistoilusta, vein sen puistoon niin ontuikin toista etutassua. Ja taas oltiin levossa jonkun aikaa. Kai noi kasvukivut on aika yleisiä isojen rotujen pennuilla, jotka kasvaa nopeesti. En nyt äkkiseltään muista mitä rotuja teidän pennussa on, mutta muistelen että jotain sellaisia että siitä keskikokoinen ehkä tulis. Tai sit muistan väärin. Ei Aapo ainakaan oo sen koommin ontunut kertaakaan eli ihan selvästi liittyi kasvuun. Mäkin ensin luulin että on venäyttänyt tassunsa puistossa remutessaan, mutta kun ontuminen vaan jatkui ja siirtyi toiseenkin tassuun niin heti tuli kasvukivut mieleen.

Lääkäriin varmuuden vuoksi silloin soitin ja sanoivat vaan saman mitä itekin ajattelin eli kipulääkettä jos vaikuttaa selvästi kivuliaalta, voi kuulemma olla tosi kipeitä noi kasvukivutkin ja koira ei välttämättä varaa edes tassulleen. Meillä kyllä paineltiin menemään entiseen tapaan ontumisesta huolimatta eikä edes siellä puistossa juostessa itse ilmaissut kipua millään tavalla, muuten siis kuin ontumalla. Eli en syöttänyt kipulääkettä vaikka sitä kaapissa onkin valmiina Taavin takia.

Meilläkin on ollut aika tasainen pentu ainakin tähän asti. Niitä pieniä mielenosoituksia lukuunottamatta. Mitään rajua murkkuilua ei oo vieläkään havaittavissa ja nuo pienetkin kokeilut loppuu hyvin äkkiä kun tajuaa etten anna periksi. Luoksetulo toimii erittäin hyvin edelleen, sitä pelkään eniten että murkkuilu vie korvat niinkuin Taavilla kävi ja luoksetulo kärsi totaalisen inflaation silloin sen kohdalla. Ihan sama vaikka oisin kiinaa huudellut sille, ei välittänyt. Aapon kanssa tänään tehtiin luoksetuloharjoituksia ja tuli joka kerta heti vaikka välillä oli jopa haistelemassa hajujakin. Taavilla lukkiutuu siinä kohti korvat niin että on edes turha huudella. Oon vissiin jossain ainakin onnistunut sit Aapon kohdalla kun se reagoi heti luoksetuloon. Ja tarkoituksella oon yrittänyt siitä käskystä tehdäkin vahvan koska tuo toinen muuli ei loksauta korviaan ollenkaan sille käskylle.

Rizzotherat,ootteko kauan käyttänyt tota pysähtymistä vetämiseen? Meillä oli/on ihan samoja ongelmia, eikä pysähtyminen tuntunut menevän Rikin kalloon, mutta sitten vaihettiin taktiikka kokonaan suunnan vaihokseen, ja alko tapahtumaan! Eli jossei tunnu pelaavan ollenkaan, niin kannattaa kokeilla muuta. ;) Mutta tietenki riippuu kuinka pitkään ootte tota keinoo käyttäny,ajan kanssahan se tulee.

eepi kiitti tiedosta, tollaha päästää asian kanssa jo pitkälle. Pitää tarkkailla osoittaako merkkejä kivusta, tähän asti ei, mutta seurailen. Nopan isä on husky ja äiti tolleri-kult.noutaja, keskikokonen varmaan tulee, äiti oli kultsugeeneistä huolimatta pieni, tollerin kokonen, isä normimitoissa. Toistaseks tosiaan jalkaa tulee ja tulee :)

Tibeti ollaan pysähdelty nyt tää viikko, eli ei kauaa. Vetäminen alkoi aika yllättäen, ei siksi olla aikaisemmin painittu tän ongelman kanssa. Ruukin veti aikoinaan ja sillä toimi tekniikaks se sellanen eteen astuminen, että pakottaa sillä koiran kulkemaan vähän jalan takana. Nopalla se ei taas yhtään toimi, koska se alkaa jalkaa väistäessään menemään pitkin penkkoja (mikä muutenkin ois sen lempipuuhaa) eikä alistu sille ollenkaan samalla tavalla ku Ruu, joka lopetti vetämisen sillä nopeesti. Tota suunnanvaihtoa vetäessä oon harkinnu. Edellyttää varmaan että lenkitän tota yksin, Ruu menee varmaan muute ihan sekasin :D onks se sitten niin et vaihdat aina 180 astetta ja käytännössä sahaat samaa tienpätkää ees taas? Ei sillä et sahaamisen haittasi, mut on varmaa mielenkiintoista viihdettä ohikulkijoille :D tarvisin jonku mallivideon tosta taktiikasta.