Koirat.com

¤ Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
Aamuisin 1-2h ulkona oloa ja puuhastelua, päivisin käyn töissä / opiskelen. Iltapäivisin / iltaisin metsässä lenkkeilyä ja aktivointia 1-3h. Viikonloppuisin ja lomilla koko päivät metsässä.

¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Rivitalo kaupungissa

¤ Lapsien määrä
Tulevaisuudessa 1-2

¤ Aiemmat koirakokemukset
Jackrusselinterrieri jonka kanssa tehty rallytokoa, hajuerottelua (hypokoira koulutusta) ja vaellettu ja retkeilty paljon.

¤ Harrastustoiveet
Vaellukset, myös talvella, johon voisi kouluttamaan vetoa, jotta koira vetäisi minua ja ahkiota. Tokoa ja rallytokoa kaupungissa.

¤ Turkkitoivomukset
Säänkestävyys todella tärkeää. Koiran täytyisi kyetä nukkumaan talvivaelluksella teltassa tai kylmässä laavussa ilman sen kummempia lämmikkeitä.

¤ Minkä kokoinen koira
Sen kokoinen, että jaksaa vetää talvivaelluksilla ja että jaksaa tulla perässä syvässäkin hangessa.

¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Helposti irti pysyvä / irti oloon koulutettava. Porojen kanssa pitäisi osata käyttäytyä.

¤ Rotuja/roturyhmiä, joita olet jo pohtinut
Porokoira tällä hetkellä vahvin vaihtoehto, mutta pohdin, onko jotain rotua jota en ole osannut ajatella. Saksanpaimenkoira kiinnostaa, mutta rodun terveys epäilyttää. Australianpaimenkoiran, bortsun, belgianpaimenkoiran ja näiden paimenien kanssa epäilyttää turkin kestävyys, riittääkö se talvivaelluksille.

SiljaSiili kirjoitti:


¤ Harrastustoiveet
Vaellukset, myös talvella, johon voisi kouluttamaan vetoa, jotta koira vetäisi minua ja ahkiota. Tokoa ja rallytokoa kaupungissa.

¤ Minkä kokoinen koira
Sen kokoinen, että jaksaa vetää talvivaelluksilla ja että jaksaa tulla perässä syvässäkin hangessa.

Jos tällä ihan tosiaan tarkoitetaan vetämistä, niin lpk ei ole oikea rotu siihen. Se on ehdottomasti ja auttamatta liian pieni.

Tärkeintä olisi, että koira kokonsa puolesta jaksaa tulla hangessa perässä. Vetoa sen verran kuin mahdollista. Veto harrastuksena ei ole niin tärkeä, mutta jos koira olisi sen kokoinen että jaksaisi, niin canicross olisi hyvä treenimuoto vaelluksia ajatellen sulan maan aikana ja tietty koirahiihto.

Husky tai Alaskan malamuutti?
Tosin viimeksi mainittu ei ehkä tykkää rivitaloelämästä...

Antsku88 kirjoitti:

Husky tai Alaskan malamuutti?
Tosin viimeksi mainittu ei ehkä tykkää rivitaloelämästä...

Ei varmaan sais tulla toisten rotukyselyihin nalkuttamaan,mutta nyt nalkutan. Tän palstan sääntöihin kuuluu PERUSTELLA ehdotukset, ja sä olet nyt käynyt useemmassa ketjussa vaan heittämässä ilmoille rotuehdotuksia ilman mitään perusteluja, ja ehdotuksista päätellen myös lukematta tarkkaan aloittajan vaatimuksia. Vähän skarppiutta nyt, tämmöisistä ehdotuksista ei ole mitään riemua kenellekään!

Husky tai malamuutti ei sovi aloittajan toiveisiin muuta kuin tuon veto-ominaisuuksien ja säänkestävyyden osalta. Eivät ole kaikkein helpompia irtipidettäviä, koska riistavietti voi olla vahva. Lisäksi miellyttämishalu on näillä roduilla yleensä hyvin minimaalinen, joten minkään tokon tmv harrastaminen tuskin on kamalan miellyttävää. Rodut eivät sinällään ole mitään varsinaisia kaupunkikoiria, vaikka niitä täällä näkeekin, ja kaipaavat vetohommia yleensä myös talvikauden ulkopuolella. Tässä kyselyssä kävi aika selväksi, että koira tulisi ensisijaisesti muihin tehtäviin, ja veto-ominaisuudet talvivaelluksilla olisivat kiva lisä. Siksi husky tai malamuutti eivät missään nimessä ole aloittajan rotuja.

Joo ei huskya. Eikä alaskanmalamuuttia. Ne eivät kumpikaan sovi kaupunkiin eivätkä todellakaan toko harrastukseen. Voisin joskus ottaa huskyn -jos asuisin pohjoisessa ja olisi isot omat tilukset.

Samojedejä tavattiin lemmikkimessuilla, ei ehkä niin paljon harrastuspotentiaalia, mutta muuten oli oikein rentoja koiria ja sopisi meille muuten. :)

Jotenkin se porokoira vaan kiehtoo. Kaverilla on paimensukuinen lapinkoira ja niissä on aika paljon samaa. Jos saisin tästä lapinkoirasta hitusen isomman ja aktiivisemman kaverin niin ois kiva. :)

SiljaSiili kirjoitti:

Jotenkin se porokoira vaan kiehtoo. Kaverilla on paimensukuinen lapinkoira ja niissä on aika paljon samaa. Jos saisin tästä lapinkoirasta hitusen isomman ja aktiivisemman kaverin niin ois kiva. :)

Lapinporokoirat eivät ole välttämättä juurikaan slk:ta isompia. Tietty vähän yksilöllistä toki. Ja urokset toki isompia kuin nartut. Rotumääritelmän mukaanhan noilla on 2cm ero ihannekorkeudessa, joten se ei tosiaan ole mikään merkittävä kokoero.

Jos kaverisi koira on narttu ja sinä olisit ottamassa uroksen, niin sitten toki on erittäin todennäköistä, että saisit isomman, mutta samassa sukupuolessa ei juurikaan (ellei kaverisi koira ole jostain syystä muuten joku ihan mini).

Käsittääkseni tämä kaverin lapinkoira on ihan normaalin kokoinen, ehkä hitusen pieni vielä, kun on vasta reilu vuosikas. Hieman kevyt rakenteinen, onko porokoira vähän vantterampi? Tämä lapinkoira on myös aika rauhallinen, vetäytyä vieraiden kanssa. Aika matala energinen jotenkin, väsähtää melkeinpä ennen kuin tuo pikku terrieri. Onko porokoira vilkkaampi? Vai onko niin, ettei paimensukuisen lapinkoiran ja porokoiran välillä ole kauheasti eroa olenkaan?
Kaksi porokoira urosta olen tavannut, ja ne olivat minusta tosi passelin kokoisia. Ei nyt mitään vetokoiria mutta niin että voisi vaikka koirahiihtoa harrastaa. Mutta mä olisin ensisijaisesti hankkimassa narttua, kun on terrieri uros omasta takaa... Joten on totta että saan kyllä porokoiran kanssa varautua aika pieneen pakettiin loppujen lopuksi. Mutta toisaalta mä mietin pitkään shelttiä, kunnes totesin että se ei ole tarpeeksi "eräuskottava" mulle, mutta silloin tosiaan ajattelin että sellainen pikkukoira menisi paremmin yksiin ton terrierin kanssa kuin joku iso.

Sekä suomenlapinkoirat, että lapinporokoirat ovat rotuna erittäin heterogeenisiä, joten yksilöllistä vaihtelua löytyy todella paljon. En tiedä kaverisi koiraa, niin on hankala sanoa millainen lapinporokoira olisi todennäköisesti siihen verrattuna.

Lapinporokoirissa on kevytrakenteisempia ja vankkarakenteisempia yksilöitä, vanhempia ja sukua katsomalla voi tietty kasvattaa todennäköisyyttä saada ulkoisesti sen tyyppinen mikä omaa silmää miellyttää. Lapinporokoiranartun ihannesäkä on 46cm. Lapinporokoirat ovat ryhmänä suomenlapinkoiriin verrattuna usein työkoiramaisempia ja aktiivisempia, usein myös helposti vähän "tosikompia/jäyhempiä". Eivät usein hirveän koirasosiaalisia. Riistaviettiä lapinporokoirissa tuntuu esiintyvän enemmän kuin suomenlapinkoirissa.

Tyypillisesti nuoret lapinporokoirat ovat aktiivisia ja paljon tekemistä vaativia, aikuisena rauhallisempia. Jos lappalaiskoiran kanssa harrastaa, kannattaa sen motivointiin panostaa jo nuoresta, sillä useimmiten niiden kanssa harrastaessa ongelmaksi tökkää helpoiten se, ettei koiraa ole saatu motivoitua riittävästi siihen tekemiseen mitä ihminen haluaa. Se ei laita ns. "kaikkea peliin" vaan säätelee tekemistään.

Käy tapaamassa lapinporokoiria jossain tapahtumassa tai kasvattajan luona, niin saat varmaan paremmin kuvaa niistä.

Minulla on kotona tällä hetkellä kaksi lapinporokoiraurosta (9v ja n.5kk) sekä paimensukuinen lapinkoirauros (vajaa 11v). Sijoituksessa ja pitkiä aikoja hoidossa pyörinyt noita enempikin. Mikäli Oulun lähettyvillä satut asumaan, niin meilläkin voi toki käydä koiria katsomassa tai sitten tuolla Oulun seudun lappalaiskoirien harrastusvuorolla, josta löytyy myös molempia rotuja.

Sarahia, kiitos tarjouksesta, ikävä kyllä asutaan etelä Suomessa... Mutta ensi viikolla oonkin sopinut treffit koirapuistoon yhden porokoira ihmisen kanssa. :)

Mitenköhän mun kriteereihin sopisi valkoinenpaimenkoira?

^Kyllähän valkkari myös toiveisiin istuu, toki porokoiraan verrattuna on pehmeämpi paimenkoiran tapaan.

Mulla on laumassa tällä hetkellä kaksi valkkaria, vanhemman kanssa tehdään vetoa kesät ja talvet sekä myös kotioloissa treenataan mm. tokoa ja verijälkeä.
Valkkari on todella monipuolinen koira, jonka kanssa voi tutustua myös erilaisiin lajeihin.
Sopii mainiosti myös vaelluksille ja koirahiihtoon.

Valkkaria on kahdella karvan pituudella, keskipitkä tai pitkä. Karva on pohjavillaista että koira kestää myös pihalla oloa pakkasella.
Porojen sietämiseen pitää opettaa kuten mikä tahansa rotu. Meillä koira lähtee porojen perään, mutta tulee kyllä takaisin kun huomaa että välimatkaa kertyy.

Terveydestä sen verran että rotu on jalostettu alunperin saksanpaimenkoirasta ja luonnollisesti terveys seuraa perässä. Näillä toki on esim. selkälinja vielä pääasiassa suora verrattuna näyttelylinjaiseen sakemanniin.
Valkkarissa positiivinen puoli on se että terveyttä tutkitaan paljon ja täten pennunostajalla on jo paljon tietoa suvun terveydentilasta.
Yleisimpiä sairauksia valkkareilla on mm. silmäsairaudet, luustosairaudet sekä myös allergioita esiintyy.



Kysy vaan jos kiinnostuit, kerron rodusta mielelläni

Mitenköhän valkkari menisi yksiin tuon russelin kanssa? Tuo russeli on toooosi itsevarma ja rohkea, leikkisä, innokas, kova, sosiaalinen, rakastaa aivan kaikkia ja kaikkea. Sen kanssa ei minusta sovi mikään kovin arka koira... Tai en tiedä, ehkä se on hyväkin että lauman pienimmällä on isoin ego. :D

Vetohommat olisi kiva harrastus, siitä olisi käytännön hyötyä vaelluksilla ja toisaalta se olisi sellainen juttu jota voisi tehdä ilman russelia, valkkari tarvitsisi kuitenkin hiukka enemmän liikuntaa kuin tuo terrieri.

Millainen valkkari on harrastastuksissa? Mitä hyviä puolia, mitä huonoja?

Mulla on valkkareiden lisäksi hirvikoira joka on aivan toisesta päästä- se on meidän lauman The Martta. Hyvin tulevat juttuun valkkareiden kanssa, ei meillä mitään ongelmia ole ollut.
Valkkari+ terrieri yhdistelmiä tiedän muutamia ja en kyllä havaitse että heilläkään olisi suurempia ongelmia sopeutumisen kanssa ollut.

Arkaa ja pehmeää ei tule kuitenkaan sekoittaa keskenään. Valkkari ei missään nimessä saisi olla arka, mutta valitettavasti myös sellaisia yksilöitä on rodun sisällä. Se ei ole mikään tabu, kuten moni luulee.

Valkkareissa on paljon yksilöitä ja oman vanhemman koiran kanssa harrastukset on jääneet kotitasolle oman koulutuksen puutteen vuoksi sekä koira on hankala treenata.
Minun toinen paimen on tosi herkkä ja vilkas, jonka vuoksi tulee olla treenaamisessa tarkka mm. ajoituksien sekä opetusmuodon kanssa.
Tiedän kyllä todella monia valkkareita jotka treenaa onnistuneesti ja vaikuttaisi että tämä nuorempi on ns. kovapäisempi ja kestää enemmän painetta sekä käskyä.
Jalostustietokannasta näkee paljon tuloksia erilaisista harrastusmuodoista sekä toki luonnetesti tulokset on siellä myös esillä.
Jos olet Facebookissa, suosittelen liittymään Valkoinenpaimenkoira/ Finnish White Swiss Shepherd- ryhmään, jossa on kaunistelematontakin keskustelua rodusta ja siellä saa hyvin vastauksia kysymyksiin eri tyyppisistä valkkareista

Miksi belgianpaimenkoiran turkki epäilyttää? Kaksikerroksinenhan se on sekä pitkätukalla että malilla. Ei siis varmasti jää esimerkiksi juuri porokoirasta sen suhteen miten koira kestää pakkasta. Malinoisista löytyy itse asiassa hyvinkin erilaisia yksilöitä turkin suhteen, varsinkin showlinjassa on hieman karvaisempia koiria jotka muutenkin sopisivat ehkä tarpeeseesi paremmin jos tarkoituksena ei ole ottaa työkoiraa isolla teellä. Hyvä belgi on periksiantamaton ja sitkeä, ja moni harrastaa belginsä kanssa kicksparkin kanssa potkuttelua, canicrossia, you name it. Näissä on jonkun verran riistaa, mutta ei niin tyypillisesti kuin lappalaiskoirissa. Kouluttavuus on hyvä ja belgialainen on aina valmis, ja koska liikuntaa ja muita aktiviteetteja on tarjolla runsaasti niin ihan varteenotettava vaihtoehtohan se on.

Naukunen, onko belgianpaimenkoiran turkki sellainen, että se ei keräisi nuoskalunta? Entä kestääkö tuulessa ja tuiskeessa pakkasilla, myös levossa? Jos otan isomman koiran joka tulisi meidän hiihtovaelluksille mukaan, niin koiran hoitaminen (lämpimänä pitäminen) ei saisi olla suuri rasite. Pitäisi pärjätä viikko ilman lämmintä sisätilaa, kaikilla reissulla ei välttämättä ole kämppiä vaan nukutaan teltassa. Jotenkin luotan tässä sään kestävyydessä enemmän "pohjoisen rotuihin" mutta voi olla että muutkin pärjää, en yhtään tiedä. Tiedän vain huskyja jotka olleet talvivaelluksella mukana ja nehän nukkuivat lumikiepissä teltan absidissa. :D kyllä mun puolesta telttaan saa tulla, mutta sen ja makuualustan pitäisi suunnilleen riittää.

Toisaalta pääpaino meillä on sulan maan retkeilyssä jossa russelikin mukana, joten ei sen turkin tarvitse olla niin hard core. :D Eniten haluan vain sellaisen, ettei sitä tarvitsisi hyysätä vaelluksilla, vaan pärjäisi omillaan. Eräuskottavuutta haetaan. :D

Työkoiraa en kaipaa isolla T:llä, koska minulla ei ole koko elämääni käyttää koiriin. Lapsia on odotettavissa koiran elämän aikana ja aikataulullisesti joustava opiskeluni muuttuu parin vuoden päästä säännölliseksi työssä käymiseksi. Niin kiva kuin harrastusten puolesta joku tosi aktiivinen ja innokas tyyppi olisikin, niin koiran pitäisi ruuhkavuosina tyytyä tavalliseen perhe elämään ja viikonloppu harrasteluun.

Tuplat pois

Ei nämä mitään lumipalloja ole suojasäälläkään ja teltassa pärjäävät varmasti. Mä kyllä henkilökohtaisesti pukisin kovalla pakkasella ulkosalla nukkuvalle porokoirallekin jonkun manttelin niin en ehkä osaa hahmottaa että millaista kestävyyttä tässä haetaan, tai siis että miten se suuri rasite määritellään.

En ehkä myöskään ymmärrä täysin tuota ahkion vetämistä, siis että onko tarkoitus että yhdellä koiralla vedettäisiin aikuista ihmistä ja tavaroita? Vai onko koiran tarkoitus vain keventää?

Koiran on tarkoitus keventää siinä ahkion vetämisessä. Koira on siis kuten koirahiihdossa hiihtäjän vyötäröllä joustohihnassa kiinni ja vetää sen verran kun vetää. Ja hiihtäjä hiihtää. Yhden päivän olen tätä saanut huskyllä kokeilla niin ei se kovaa vetänyt ellei kannustanut ylämäkiin tms.
Se auttaa kyllä kovasti kun varsinkin pieniin jyrkkiin mäkiin saa lisäavun.

Berninpaimenkoira. Sopivan iso että jaksais vetääkkin jotain. Heposti pidettävissä vapaana,ei riistaviettiä ym. Voi harrastaa agilityä ja tokoa. Säänkestävä turkki jne. Berninpaimenkoira on syvästi perheeseensä kiintyvä seurallinen perhekoira :)

Berni, miksei jos rodun terveystilanne olisi parempi. :( Lapsuuden kaverilla on berni ja paljon puuhailtiin yhdessä kun berni oli nuori, todella ihana koira, mutta sairastui vuoden ikäisenä epilepsiaan ja lonkatkin taisi vaivata. Jotenkin on jäänyt sellainen kuva että vähän arpapeliä mitä omalle kohdalle sattuu.