Koirat.com

Samojedi ois oikein kiva, oon niitä tavannut muutamia, mutta mun mielestä ei oikein löydy sitä moottoria harrastuksiin. Muutenhan se ois mun kriteereihin aivan loistava, vetoa jaksaisi tehdä eikä tarvitsisi kyllä tippaakaan miettiä pysyykö lämpimänä. :D Mutta sama juu kun porokoirassa, ei oo ehkä tarpeeksi mielyttämisen haluinen eikä mikään toko koira.

Mä veikkaisin, että sammareilla toi moottorin löytyminen tai puuttuminen on hyvinkin yksilökohtaista. Mulla löytyy tuttavapiiristä yksi sammari, joka on todella innokas tekemään ja todella nopea oppimaan. Tietenkin melkein kaikilla muilla kuin paimenkoirilla se tekemisen motivaattori pitää löytää, kun pelkästään se ihmisen kanssa yhdessä tekemisen kokeminen palkitsevana on eniten paimenkoirille tyypillistä. Mutta jos etsii yhdistelmän tarkkaan, ja sattuu löytymään sellainen, jossa esim. molemmilta puolilta löytyy päteviä harrastuskoiria ja yhdistelmässä on sitä kautta ns potentiaalia, niin kyllä mun käsittääkseni samojedista voi saada hyvinkin pätevän harrastuskoiran. Samojedit ovat kuitenkin enemmän paimenkoirien tapaan kaikkeen perheen aktiviteettiin osallistuvia verrattuna alkukantaisempiin rotuihin, jotka ovat enemmän omassa rauhassa viihtyviä tarkkailijoita. Sammareilla säännöllinen virikkeistämisen ja aivotyöskentelyn tarve on suurempi, kuin monilla alkukantaisemmilla roduilla, joten voisi kuvitella, että mielellään puuhaavat ja touhuavat omistajan kanssa, jos vain palkka on kohdillaan.

Mä ehkä haen just sitä, että se pelkkä ihmisen kanssa yhdessä tekeminen ois palkitsevaa. Kyllä koulutus ja harrastus onnistuu ilmankin sitä, jos se motivaatio on sitten vaan lelussa tai ruuassa. Mutta kyllä tuo terrieri on sellainen, että jos jotain pyydän, niin se harkitsee tarkkaan, onko siitä jotakin hyötyä hänelle, että kannattaako tehdä. Se ei ole treenatessa ongelma koska voidaan tehdä pitkiäkin rallytoko ratoja kun palkka on koulutettu sinne loppuun ja juttuja harjoitellaan erikseen ja ketjutetaan jne jne. mutta toiselta koiralta kaipaan vähän erilaista asennetta, ihan jo vaihtelunkin vuoksi.

Pitää nyt tarkentaa, että lapinporokoirahan on paimenkoira, vaikka onkin pystykorvaryhmässä.

Ja edelleen, kyllähän lapinporokoiran kanssa harrastaa. Sitä en tiedä, onko se sinulle sopiva rotu muutoin, mutta jos harrastustavoitteet on touhuamista koiran kanssa ja kilpailemista matalilla tasoilla niin ei se kyllä lpk:ta pois rajaa. Jos taas tavoitteet on korkealla harrastuspuolella niin lpk ei ole paras vaihtoehto.

Tässä muutama reenivideo noista omista lpk:sta. 15vkoinen kakara hallilla, muita koiriakin tuolla on häiriönä, vaikka ei videolla näy. Ja toinen ulkona kuvattu.

Ja tuon toisen joskus nuorena videoitua tokoilua. Ja tämäkin joku useamman vuoden takainen tanssireenailupätkä.

Mutta hei, täältä iso peukku valkkarille- kiva että tykkäsit!

Ihania videoita tuon pennun treenivideot! Onpa kivan näköinenkin. :) Tosi kivasti se leikkii mut osaa rauhoittua seuraamiseen heti kun lelu menee pois. Tosi keskittynyt on kyllä tekemiseen. :) Ihana pentu... kyllä vaikka tää rotupohdinta on vähän tällaista niin heti kun sen rodun päätän ja pennun hankin niin onhan se niin et se on vaan se, eikä muuta enää mietitä. :)

Ensi viikolla me ollaankin kaverin kanssa menossa katsomaan paria harrastavaa porokoiraa. Se aina selkiyttää kun pääsee näkemään ja juttelemaan omistajien kanssa livenä.

Mulla ei oo kisaaminen niin tärkeää, mutta haluaisin kuitenkin että treenaaminen olisi helppoa ja tuloksellista. Ja kisoihin joo tottakai jos saan sellaisia tuloksia että voi mennä. Aika paljon olen saanut kuulla, että niin lapinkoiraa kuin porokoiraa joutuu aika paljon motivoimaan siihen tekemiseen, ja että ne voi olla vähän "lapasia" harrastuksissa, se epäilyttää tällä hetkellä eniten niissä.

SiljaSiili kirjoitti:



Ensi viikolla me ollaankin kaverin kanssa menossa katsomaan paria harrastavaa porokoiraa. Se aina selkiyttää kun pääsee näkemään ja juttelemaan omistajien kanssa livenä.

Mulla ei oo kisaaminen niin tärkeää, mutta haluaisin kuitenkin että treenaaminen olisi helppoa ja tuloksellista. Ja kisoihin joo tottakai jos saan sellaisia tuloksia että voi mennä. Aika paljon olen saanut kuulla, että niin lapinkoiraa kuin porokoiraa joutuu aika paljon motivoimaan siihen tekemiseen, ja että ne voi olla vähän "lapasia" harrastuksissa, se epäilyttää tällä hetkellä eniten niissä.

Niin normaaliin harrastelemiseen niissä riittää yleensä motivaatiota, mutta sitten taas tavoitteelliseen pinkotreenaamiseen tarvitsee tehdä työtä. Riippuu siis mitä haluat. Mä asun Etelä-Suomessa, jos haluat nähdä lisää porokoiria (tosin uroksissa ja nartuissa on sitten eroja). Porokoirista löytyy siis myös niitä tosi hyviä harrastuskoiria, mutta tosi paljon vaikuttaa mistä yhdistelmästä porokoiran ottaa ja millaiselta kasvattajalta ja minkä pennun kyseisestä pentueesta.

Valkkari voi olla hyvä vaihtoehto, niissä kannattaa kiinnittää huomiota paljon vanhempien hermorakenteeseen, ja ettei niissä ole minkäänlaista arkuutta. Tunnen pari valkkaria, joilla arkuutta löytyy, mutta yhden tosi kivan tokoilevan valkkarin, jolla on rautahermot, sillä on intoa aina tehdä ohjaajan kanssa, ja eniten tietty on työtä sen innostumisen kanssa. Se on tosi kiltti ja muuten helposti rauhoittuva uros arjessa.

Sammari tuli itselle myös mieleen tosta vetoavusta, mutta sinänsä harrastukset, eli vaeltaminen ja tuloksellinen treenaus vaatii aika erilaisia ominaisuuksia koirasta. Sen harrastuksiin sopivamman koiran kanssa tietty voi ihan samalla tavalla vaeltaa kuin sen terrierinkin kanssa.

Ja ei kaikkien belgien kanssa tarvitse suojelua harrastaa, kyllä niidenkin kanssa "vain" tokoillaan ja harrastetaan agilityä siinä missä muidenkin rotujen kanssa.

Sakemanni ilmeisesti ei harkintalistalla joten en siitä jauha sen enempää, pakko vaan (vaikka onkin vähän ot), sanoa tähän:

naukunen kirjoitti:

Karkeasti voi varmaan yleistää, että belgi on reaktiivisuudessaan ja terävyydessään hektisempi ja herkempi kun taas sakemanni käy aavistuksen hitaammalla.. Yksilökysymyshän se on mut tää on mun mielikuva.

Että voi kyllä! Sanoisin näitä vähän enemmänkin nähneenä, että vaikka onkin yksilökysymyksiä niin onhan nää saksalaiset, verrattuna belgeihin, hitaita ihan kaikessa muussakin yleensä. Mun perusvastaus kun Raju ei vaan tajuu on "se on uros.. ja saksanpaimenkoira", se yleensä riittää kertomaan kaiken no mutta vakavasti, niin onhan nää sellasia harkitsevaisempia ennen kuin reagoi.

Ja sitten asiaan! Mun mielestä valkkari voisi todellakin olla sopiva jos isoa koiraa mietit. Se on kuitenkin tietyllä tapaa saman tyyppinen kuin nämä edellä mainitut, mutta ainakin mun mielikuva on että vähän seurakoiramaisempi ja vietit ei ehkä samalla tavalla ihan pinnassa. Harrastuksissahan niitä paljon näkee ja kuitenkin sitä kokoa ja voimaa löytyy vetoon + turkkikaan ei ole mikään olematon.

Toisaalta porokoirankin voisin noilla kriteereillä kuvitella. Niistä mulla voi tosin olla vääränlainen mielikuva kun luokkakaverilla on tosi kiva poro jonka kanssa kisaa tokossa, agissa ja pelastuspuolella ja harrastavat pk-puolellakin. Se on kyllä toimiva paketti, eikä ole käsittääkseni pahemmin motivaatiossakaan ongelmia. Rotuna en kuitenkaan sen paremmin tunne.

^ Juu! Mä en kauhean hyvin sakemannia rotuna lopulta tunne, mutta hyvä että mutu on osunut edes noinkin lähelle.

Valkkari on varmastikin varsin hyvä vaihtoehto aloittajalle, mutta täytyy vielä sanoa tuosta belgikasvattajien vaatimuksista että minusta tuo käsitys on vähän harhainen. Moni käyttökoirakasvattajakin kuitenkin ensisijaisesti toivoo että koirat pääsevät koteihin joissa niiden rodunomaiset tarpeet huomioidaan ja niille tarjotaan aktivointia, mikä ei tarkoita sitä että niiden kanssa on kilpailtava vähintään SM-tasolla. Suojelutoiveita ei belgeillä ole kyllä juuri muussa karvanlaadussa kuin malinoisissa ja kasvattaja kuin kasvattaja ymmärtää ettei jokaisesta koirasta laadusta tai linjasta riippumatta yksinkertaisesti ole siihen eikä se kaikkia kiinnosta. Eikä mun mielestäni koira sellaisesta kennelistä joka ääneen vaatii ipotuloksia ole tämän ketjun tarvetta vastaava muutenkaan. Mun belgin kasvattaja on sanonut että myy oikealle tyypille belgin ensimmäiseksi koiraksi mielellään, joillekin ei viidenneksikään. Ja että hän kasvattaa lähtökohtaisesti lemmikkejä eikä harrastusvälineitä. Tämä on mielestäni vallan yleinen kanta kautta rodun eikä belginomistajan tarvitse olla mikään jeesus, mä en ainakaan ole

Täytyy vielä tuosta vaeltamisesta sanoa että meidän reissuille kyllä sopii koira kuin koira koon ja jaksamisen puolesta. Onhan meillä tuo russeli, joka ei ehkä ihan heti tulisi mieleen vaelluskoiraksi. Mutta sehän on jaksanut vaikka mitä reissuja, ja jos se jaksaa, niin kuka vaan kenellä on vähänkin pidemmät jalat, jaksaa. :D meidän tyypilliset syysvaellukset on sitä luokkaa että vaelletaan parissa kolmessa päivässä hyvälle kalapaikalle ja sitten kalastellaan pari päivää ja sitten lähdetään kotimatkalle. Pelkkä kilometritolkulla pinkominen ei ole ideana ja russelin puolesta 10-15 km päivämatkat on hyvät. Kyllä sen jaksaa koira kun koira kun on terve ja arkiliikunta kunnossa. Toki se on retkikoiran hyvä ominaisuus että osaa käydä maate tauoilla, ihan jo tauon tunnelmankin takia. :D

Kyllä mä uskon että porokoiran kanssa voi harrastaa, pohdin vaan oisko se kivempaa valkkarin kanssa.. Oon nyt ihan tykästynyt ajatukseen että ois sellainen iso valkoinen. :D on tää kyllä hauskaa miten on ajatukset suhannu laidasta laitaan... kohta mä otan vaan toisen russelin! :D

Mut se on hyvä jos oot löytänyt tätä kautta sellaisen rodun joka tuntuu oikealta. :) Valkkari hyvästä yhdistelmästä on varmasti hyvä valinta harrastuksiin ja vaelluksiin.

Jaahas, tänään oltiin moikkaamassa kaverin tsekinpaimenkoiraa, joka on tosin pentu vasta. Oikein olisi kiva koira. Upea luonne. Sosiaalinen ja ystävällinen, erittäin hyvä harrastuksiin. Turkki ei ole paksuimmasta päästä mutta kyllä sitä jonkun verran on. Harmi vain kun kasvattajia on tosi vähän. Ja aika paljon on tuota huonoa lonkkaa..
Saattaahan se vähän niinkin mennä, että sitten kun on oikea aika ottaa pentu, niin otan sen rodun mistä löydän sopivasta ja terveestä yhdistelmästä.

Muoks. Aika vaikea olisi kyllä löytää tsekinpaimenkoiran pentua täysin terveestä yhdistelmästä. Mitä nyt olen noita terveystuloksia katsellut niin tosi harvassa on täysin terveet. Ja sukusiitosprosentti on korkea. Ja kasvattajat itse myöntävät kotisivuillaan että terveystilanne on vaikea, ja on vaikea suunnitella pentueita kun ei meinaa löytyä sopivaa tervettä yhdistelmää. Ja rodun kotimaassa terveystarkistetaan tosi vähän, niin sieltäkin on vähän riski tuoda koiria.

Jotenkin tuo terveys tuntuu itselle tosi tärkeltä ominaisuudelta, vaikka aika vähän tiedän noista lonkkavioista, mihin ne sitten todellisuudessa vaikuttaa. Mutta tuntuu että on helpompi löytää sopiva valkkari terveestä yhdistelmästä kuin tsekki, ja noi tsekit on varmasti tosi kysytttyjä. Mutta onhan niillä valkkareillakin lonkkavikaa ja selkäsairautta. Mutta luuletteko että saisin todennäköisemmin terveen valkkarin kuin tsekin? Tsekistä ei olisi vetokoiraksi, mutta ehkä muuten sopisi koonsa puolesta meidän arkeen.

Jos näistä ilmoille heitetyistä roduista pitäisi ihan sen perusteella valita että mistä saisi todennäköisimmin terveen ja kestävän koiran, olisi mun valinta se porokoira. Sitten ehkä belgi, sakemanni, valkkari, tsekki. Ja tuo sakemanni tuohon väliin sellaisesta linjasta mistä itse ottaisin.

Lonkkavika oireilee lopulta aika koirakohtaisesti, monet isotkin koirat elävät pitkään näennäisesti oireetonta elämää D-lonkilla ja sitten jotkut taas eivät. Mulla on C/C-lonkkainen sakemannimix jolla on paitsi matalat maljat, myös löysyyttä. Löysyys aiheuttaa sen että nivelen yliliikkuvuus maljassa aiheuttaa kipua, jota mun koira kompensoi jännittämällä lonkkia tukevammiksi liikkeessä joka johtaa siihen että selkä on kroonisesti jumissa. Hoitona säännöllinen jumppa, hieronta ja monipuolinen liikunta vaihtelevalla maastolla eli vapaana metsässä liikkuminen. Kotikoiran elämää. Kyllä siitä varmaan toko/rallykoiran vielä saisi (sillä on näissä kummassakin kilpailtu) jos muuten kiinnostaisi, mutta en vedättäisi enkä hypytä enää agilityesteitä. Tunnen yhden B-lonkkaisen pikkukoiran jolla on sama ongelma, vaikka B-lonkkaa moni nyt ei pidä yhtään tervettä kummempana. Moni C-lonkkainen koira taas kilpailee oireettomasti agilityssa ja elää täyttä elämää, riippuu niin monesta tekijästä.

Sitten on tietysti kyynärät & välimuotoinen lanne-ristinikama joiden soisi olla näissä isommissa roduissa kondiksessa, olis hyvä olla puhdas spondarilausunto, ei osteokondroosia suvussa, silmät terveet jne jne jne. Täydellistä on vaikea saada, mutta siihen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa että mikä itselle on se terve koira ja miten siihen pyritään.

Päivitetäänpäs vähän ajatuksia. Joku aika ollut miettiä ja toisaalta elämä on mennyt eteenpäin mukavasti. Eli jos suunitelmat sujuu kuin pitää, niin me muutettaisiin ensi kesänä ja sitten vuoden päästä keväällä olisi hyvä aika ottaa pentu. Tuo russeli olisi silloin noin 2,5 vuotias ja tulevassa asunnossa olisi toivottavasti iso oma piha. :) Olisin silloin työelämässä, mutta miehellä on kuitenkin joustavat työajat. Hirveästi tekisi mieli ottaa pentu nyt vielä kun opiskelen ja mulla on paremmat mahdollisuudet olla kotona, mutta ei siinä olisi mitään järkeä. Russeli on ihan lapsi vielä ja sitten se muutto tulisi ihan pian.
Ja rotuna kiinnostaisi tällä hetkellä eniten bordercollie. Jos löytyy tarpeeksi vahvaturkkinen yhdistelmä, enkä varmaan mitään työlinjaista tarvitse. Mutta kun sitä mielyttämisen halua kaipaan, niin miksei se olisi sitten bortsu. Olin ennen siinä uskossa että ne olisi sellaisia sähköjäniksiä jotka ei osaa yhtään rauhoittua, mutta mitä olen nyt ihmisiltä kysellyt niin ei se ihan niin ole, kun bortsuissakin on niin paljon vaihtelua. Se olisi kyllä kiva rotu ja kun sitä aktivointia ja omaa pihaa ja metsässä vapaana lenkkeilyä pystyn tarjoamaan niin saa se koira olla vähän aktiivisempi kaveri. :) Belgi jää sellaiseksi tulevaisuuden haave koiraksi ja valkkari voisi olla ehkä listalla seuraavana.

Mä just tuossa mietin kun täällä belgiä kävin vähän markkinoimassa, ettei tullut toisaalta annettua turhan ruusuista ja iisiä kuvaa. Vaikka tuo meidänkin penska on aivan ihana koira, niin kyllä se meidän kolmikosta ylivoimaisesti haastavin hallittava on ollut ihan jo siksi että siinä on perusominaisuutena terävyys, mitä noissa meidän muissa koirissa ei ole. Se on kuitenkin selkärankaa myöten vahtikoira, ja sellaisena se pitää myös osata ottaa. Itsevarmuutta kun saa vielä aikuistuttuaan lisää niin ihan niin tarkkana ei tarvitse toivottavasti olla. Mutta siis summa summarum, asenne ja koiralähtöinen koulutustapa on minusta tärkeämpää kuin vuosien koirakokemus.

Bortsuhan on parhaimmillaan ja riittävästi aktivoituna arjessa varsin mukava peruskoira, mutta tosiaan kun sitä säänkestävyyttä haetaan niin työlinjaisellahan on tyypillisesti niukempi karva.

Juu ja kuulin että paksuturkkinenkin bc narttu saattaa pari kertaa vuodessa tiputtaa hormonien takia tosi ohueksi sen turkin. Mutta luonne ratkaisee, kyllä mä kumminkin haluan mieluummin sen bortsun kun porokoiran, koska meidän perusarki on kuitenkin sitä että illalla pääsee sisälle nukkumaan. :)
Joo jokuhan sanoi jo täällä että belgi voi sopia jollekin oikein hyvin ekaksi koiraksi ja jollekin ei koskaan. Saapa nähdä, mutta nyt tuo bortsu tuntuu oikein sopivalta tyypiltä. :)

Päivitetäänpäs ajatuksia... Kyselin australianpaimenkoirien turkista niiden facebook ryhmässä ja vähän jäi sellainen olo, että se turkki ei ehkä ole paras mahdollinen.. Pörheähän se on, mutta kestääkö oikeasti vaelluksilla, on vähän kysymysmerkki. Bordercolliesta joku sanoi että mun pitäisi sitten ottaa käyttis, se sopis mulle paremmin, mutta niilä varsinkin on aika ohkanen turkki...

No joku ehdotti aussie ryhmässä appenzellinpaimenkoiraa. Olenkin menossa tapaamaan parin viikon päästä sellaista, koska aiempaa kokemusta ei ole kyseisestä rodusta yhtään, joten onneksi sain heti treffit aikaiseksi. Tunteekohan täällä kukaan tätä rotua? Turkin puolelta vaikuttaisi hyvältä, plus vuoristokoirana jaksaa kuulemma tosi hyvin pitkät reissut. Ei ole mikään kepeä rakenne, ei mikään berni kuitenkaan (samaa sukua), mutta eipä agility olekaan mun harrastuslistalla. Viettejä löytyy. Se kiinnostaa, jos saisi hyvä viettisen otuksen, että mitä sen kanssa tekisi. Mutta hallintaa moittii usea. Mitä sekin sitten tarkoittaa. Josko liittyy siihen, että on ilmeisesti itsenäinen. Vähän ristiriitaista tietoa löytyy tosta appesta, toisaalla kehutaan että on helppo kouluttaa ja toisaalla haukutaan haastavaksi ja vaikeasti hallittavaksi. Kova ja rohkea se on ainakin, se olisi sikäli kiva, että menisi paremmin tuon russelin kanssa yksiin. Meillä kun on kaverin pehmeä lappalainen hoidossa niin se raukkahan on puolet ajasta korvat luimussa kun luulee että hän on nyt tehnyt jotain aivan anteeksiantamatonta, jos vähääkään älähdän russelille. Että sikäli olisi kiva saada joku tosi pehmeä ja kiltti pikku koira, joka tekee aina niinkuin sanotaan, mutta toisaalta se olisi ihan vastakohta tuolle nykyiselle. :D Just kun oon oppinut hallitsemaan tuota terrieriä niin pitäisi opetella aivan uusi tapa...
Mutta niin, appe olisi molossityyppinen koira, sopiikohan se miten mun harrastustoiveisiin? Toko, rallytoko?

Meidän tulevassa rally-toko ryhmässä on yksi appenzelli, joten kyllä ainakin joku niiden kanssa harrastaa rallya Rotuyhdistyksen kotisivuilla on heti ensimmäisellä sivulla kuvattu rotua, ja kyllä moni kohta näyttäisi natsaavan sinun toiveisiisi:
- Nykyään useimmat appenzellit ovat siirtyneet navetasta kotisohvalle ja hoitavat ansiokkaasti koti- ja seurakoiran tehtäviä. Mutta appenzelli on myös erinomainen harrastuskaveri, se sopii kaikkeen koiraharrastamiseen, lajiin kuin lajiin.
- Appenzellinpaimenkoiralla ei ole taipumusta karkailuun ja se oppii hyvin pysymään myös omalla pihalla. Tarhaan tai juoksulankaan appenzellinpaimenkoiraa ei saa eristää. Lenkillä se pitää huolen että omistaja pysyy koko ajan näköetäisyydellä. Rotu sopii myös vaelluskaveriksi ja se kykenee kantamaan omat ruokansa omassa selkärepussaan.

muoks. Se unohtui, että itse en ainakaan miellä appenzellia mitenkään kovin molossimaiseksi. Niillä paino on kuitenkin rotumääritelmän mukaan vain n. 20-30kg eli ovat samaa kokoluokkaa esim. labbiksen kanssa.

Tarkoitin että kun oon nyt vaan ajatellut jotain tosi "harrastuskoiraa", aussie ja bortsu niin petynkö mä tommoseen molossityyppiin? Tai siis paimenkoirahan se on mutta ei paimenkoirien ryhmässä. Mihin sekin nyt sitten vaikuttaa.
Tosi ristiriitaista tietoa noista löytyy, tosiaan rotuesittelyssä kerrotaan just että helppo kouluttaa ja harrastaa mutta niiden roturyhmässä moni mainitsi että itsenäinen, huono hallinta. En mä sellaista halua, jota ei mun jutut kiinnosta ja jota täytyy käskemällä käskeä pysymään lähellä ja tekemään hommia.
Toisaalta joitain videoita joita oon löytänyt niistä, osalla vaikuttaisi olevan tosi hyvä saalisvietti ja taistelutahto, niitä käytetään jopa suojelussa. Niin jos on tosi voimakkaat vietit kumminkin niin koulutus voisi olla mielenkiintoista. Joku sanoi että jos on johdonmukainen ja määrätietoinen niin voi saada tosi hyvän tottiksen appelle.
Olis kiva kuulla siitä teidän rallyryhmän appesta myöhemmin, noin niin kuin ulkopuolisen silmin, miltä se näyttää. :)

Mä voin laittaa sulle vaikka yksärillä juttua ens viikolla kun meillä alkaa toi ryhmä, että miltä meno näyttää :)