Koirat.com

Korostan vielä omaa mielipidettäni siitä, että sitä omaa järkeä voi ja kannattaa käyttää. Kukaan ei voi ihan oikeesti tulla sanomaan miten kenenkin pitää se koira opettaa jäämään yksin. Fakta nyt kuitenkin on se, että sen koiran pitää oppia olemaan yksin koska en usko että yksikään koiran omistaja pystyy olemaan aina ja ikuisesti 24/7 koiran kanssa yhdessä. Kukaan ei voi sanoa mikä se oikea tapa kenellekin on. Franja tekee niinkuin itse kokee hyväksi ja me muut samoin. Vinkkejä voi toki muille antaa, mutta mun mielestä turha arvostella miten kukin on jättänyt koiransa yksin ja onko se väärin vai oikein. Kun sitä ei voi oikeesti kukaan muu tietää kuin se koiran omistaja itse sopiiko se tapa koiralle vai ei.

Mäkään en ole hirveästi joutunut elämääni muuttamaan koiran tulon jälkeen. Viihdyn kotona paljon, tosin viikonloppusin saatan viihteellä käydä ja silloinkin voin koiran jättää hyvillä mielin kotiin kun on tarpeeksi päivän aikana touhunnut sen kanssa. Yöllä kun tulen kotiin niin käyttää vielä tarpeillaan niin ei tarvii aamullakaan hätäillä ulos viennin kanssa. Ja se, että tuskin kukaan ihminen jolla on jatkuvasti menoa ottaa koiraa "riesakseen".

En etes muista että olisin pelännyt että koiralleni tulee eroahdistusta kun en moisesta ongelmasta ollut aiemmin kuullut paitsi sitten kun tällä palstalla on pyörinyt ja muutenkin lueskellut koirajuttuja. Kaveri/tuttavapiirissä ei taida kellään olla tätä ongelmaa koiransa kanssa. Minä oon käyttänyt Lunaa myös pentuna yöllä pissalla jos olen valveilla ollut. Sisäsiistiksi oppi vasta 8kk ikäisenä, tosin saatoin laiskotella ja olla itse liian hidas sen ulosviennin kanssa, mutta eipä se koira siitäkään kärsi vaan minullehan se kostautui. Ja minä oon "opettanu" Lunalle sen, että jos lähden pitemmäksi aikaa pois kotoa vaikka töihin tai kaverille, niin sanon tyyliin moimoi, mamma lähtee nyt oohhan kiltisti. Muuten se jää oven taakse kyttämään.

Jokainen tyylillään, mutta minusta on naurettavaa ruveta ketään syyttelemään eläinrääkkäyksestä jos nyt jättääkin pennun heti yksin ja esittää itse sitä täydellistä koiran omistajaa

eepi78 kirjoitti:


Tosta franjan ajattelutavasta taas tulee mieleen, että koiran omistajan pitäis istua kotona 24/7 kattelemassa sitä omaa pientä mussukkaa eikä sais irtautua siitä hetkeksikään.

Sulla on paha ymmärryshäiriö, mä en todellakaan ajattele noin!

Hirveän mustavalkoista ajattelua tässä keskustelussa.


Pikkuhiljaa totuttamisella tarkoitin sitä, että voin kuvitella että jos kuukauden päivät opetellaan yksinoloa pikkuhiljaa puoli tuntia kerrallaan yksinoloaikaa pidentämällä, ongelmia voi tulla. Pennulle opetetaan siis muutamassa päivässä puolen tunnin yksinolo ja sitten voi jäädä päiväksi.

Mä oon halunnu panostaa siihen, että pentu näkee paljon erilaisia ympäristöjä joten oon ollu tyytyväinen että siihen on ollu aikaa. Onpahan kunnolla sosiaalistettu pentu. (Ja silti ei olla kaikkialle ehditty mihin oli aikomus, esim. hevoset ovat yhä vieraita, no kas kun on se muukin elämä ;) )

eepi78 kirjoitti:

Korostan vielä omaa mielipidettäni siitä, että sitä omaa järkeä voi ja kannattaa käyttää. Kukaan ei voi ihan oikeesti tulla sanomaan miten kenenkin pitää se koira opettaa jäämään yksin. Fakta nyt kuitenkin on se, että sen koiran pitää oppia olemaan yksin koska en usko että yksikään koiran omistaja pystyy olemaan aina ja ikuisesti 24/7 koiran kanssa yhdessä. Kukaan ei voi sanoa mikä se oikea tapa kenellekin on. Franja tekee niinkuin itse kokee hyväksi ja me muut samoin.

Korostan vielä, että minä en ole viettänyt pentuni kanssa 24/7 aikaa vaan eepillä on ymmärryksessä vikaa.

^ Kuinka helvatun monta tuntia sitä pentua täytyy sosiaalistaa päivässä? Jos olen päässyt klo 16 koulusta niin kyllä siinä on aika monta tuntia aikaa sosiaalistaa ennen kuin pitää mennä nukkumaan. Ei ne pennutkaan jaksa mitään useamman tunnin sosiaalistamissessioita.

Sun teksti on todella ristiriitaista ja vaikeasti ymmärrettävää.

Mä olen ottanut koiran kesken lukuvuotta ilman mitään lomia. Päivät on toki korkeakouluopiskelijalla eri mittaisia mutta koskaan ei ole ongelmia ollut yksinolon suhteen. Sisäsiistiksi oppi viisikuisena juurikin sillä mallilla että päivän aikana ilmestyneet pissat siivottiin pois vähin äänin ja ulos tehdyistä kehuttiin.

Luovutusikäinen pentu kuitenkin vain enimmäkseen nukkuu. En mä ymmärrä mitä sillä voittaa että on koko päivä aikaa "sosiaalistaa tehokkaasti" kun tuon ikäisen pennun kanssa riittää ihan vallan mainiosti iltapäiväkin siihen touhuun kun kapasiteetti on kuitenkin niin rajallinen. Mä oon panostanut tasan silleen tuon sosiaalistamiseen että se on vaan otettu mukaan eikä sen ihmettelyihin ole koskaan reagoitu millään tavalla, tuloksena juurikin koira joka menee missä vain.

Mulla ei ole henkilökohtaisesti edes varaa pitää lomia opiskelijana, ja jos rupeaisin ajoittamaan seuraavaa pentua "kesälomaksi" jolloin olen muutenkin vähemmän kotona kuin kouluaikana niin aika vähissä olis sellaiset pentueet joissa yhdistyisi mun vaatimustaso + luovutusajankohta. Koira mukautuu. Voihan se tietty olla että tolla oli pentuna paha mieli joo, mutta en mä jaksa uskoa että siihen ikuisia arpia on jäänyt

// Rorys ymmärsi ja ehti just ensin!

^^ Näinpä. Ja oon samaa mieltä, että franjan mielipiteistä on jotenkin tosi vaikeaa saada selvää, tuntuu kuin sanoisit toista mutta kuitenkin tarkoittaisit ihan muuta. Siksi näitä "väärinymmärryksiä" tulee jatkuvasti ihan älyttömästi.

Ja mun mielestä pennun yksinoloon totuttelussa pitää edetä sen yksilön tarpeiden mukaan, ei kukaan voi asettaa tiettyä aikaa millon jonkun pennun tulee pystyä olemaan tämä ja tämä määrä aikaa yksin tai millon joku on opettanut pennun yksinoloon liian aikaisemmin. Maalaisjärki sinne pääkoppaan ja seurailemaan sitä oman pikkuyksilön oloa ja eloa, sen mukaan kukakin totutelkoot pentunsa kanssa kaikkiin asioihin. Meitä on moneksi, jälleen kerran.

muoks/ väksy ja komppailua myös naukuselle.

^^^^ Plus helposti sut ymmärtää väärin. Kirjotat melko sekavasti. Että turha on muita syyttää "ymmärtämishäiriöstä", jota myös kauniimmin väärinymmärrykseksi kutsutaan. Mutta yt koiran voikin jättää koko päiväksi yksin, kun ensin on opeteltu pari päivää puolen tunnin yksinoloa. Whaat? Sellaisen kuvan ainakin viestistä saa.

No mut joo, mä olin lomalla kun koira tuli. Sai oikein tehdä tikusta asiaa, että tuli useana päivänä koiralle yksinoloa pidempiä aikoja. Mutta en viitsinyt koko lomaa olla pennun kanssa 24/7 juurikin siksi, ettei totu siihen. Eikä meilläkään juuri yksiolon aikana aktivoida, joskus saatan jättää kongin, mutta muuten tuo nukkuu suurimman osan ajasta.

Muoks, väkäsiä lisää, niin monta ehti väliin.

Kun Luna kotiutui, mulla sattui alkamaan just siitä 4 viikon kesäloma. Pentua ei erityisesti sen takia juuri siihen ajankohtaan otettu, sattui nyt vaan osumaan yksiin sillä kertaa. Luna nukkui ensimmäisestä yöstä alkaen eri huoneessa oven takana. Kolmantena päivänä se jäi yksin kauppareissun ajaksi ja siitä lähtien tuollaisia tunnin-3 tunnin pätkiä. Vasta myöhemmin luin jotain Kaimion kirjaa ja luulin tehneeni emämunauksen kun pentuparka jätettiin ensimmäisenä yönään yksin oven taa (me siis makkarissa, pennulla koko muu kämppä yläkertaa lukuunottamatta). Samoin luin jostain vasta paljon myöhemmin, kun Luna oli jo työpäivien ajan yksin, että yksinoloa olisi tarvinnut oikein erikseen opetella alkaen jostain puolesta minuutista ja tehdä valelähtöjä, pukea ulkovaatteet niskaan ja istua soffalle hetkeksi ja riisua ne sitten pois vähin äänin. Ennen opuksien lukemista ajattelin vain maalaisjärjellä että jättää ensin vähän lyhyempien reissujen ajaksi yksin niin tottuu siinä sitten kun töihin menee. Mitään numeroa tuosta yksinolo-opettelusta ei tehty missään kohtaa. Tuhosi tuo pentuna paikkoja, juu, kun hampaat vaihtui, mutta mitään varsinaista eroahdistusta ei ole kyllä ollut näkyvissä. Pentujärsimisaikana jätin Lunalle jotain kongia, luita tai vastaavia yksinolojen ajaksi, mutta ei se niitä ole enää aikoihin saanut.

Jos saisi valita, mieluusti kyllä ottaisin vapaata vaikka koko pennun ensimmäisen elinvuoden ajaksi (ei kyllä tule onnistumaan ilman lottovoittoa). Lähinnä siksi, että siinä on niin pirusti kaikkea mitä pitäisi opetella ja touhuta. Onnistuuhan tuo iltaisin ja viikonloppuisinkin, mutta lomalla olisi enemmän aikaa. Varsinkin kun koiria sitten olisi kaksi, ja vanhemmankin kanssa pitäisi puuhata ja harrastaa. Lunan kanssa menee päivittäin puoltoista-3 tuntia lenkkeihin, harrastuksissa käydään harva se päivä varsinkin näin kesällä. Siihen vielä toinen koira päälle, jolle pitäisi kaikki pentujututkin opettaa sisäsiisteydestä lelun palauttamiseen ja remmissä kävelystä odottamiseen ja tsiljoona asiaa sillä välillä. Ja vaikka pentuvaiheessa se harrastaminen ei tietenkään ole samanlaista kuin aikuisella koiralla, kaikenlaisia alkeita lähdetään jo pennulle opettamaan.

Rorys kirjoitti:

^ Kuinka helvatun monta tuntia sitä pentua täytyy sosiaalistaa päivässä?

Ilman lomapäiviä mulla olis jääny lähinnä viikonloppuihin. Katsos, kun on muutakin elämää. ;)

Sulla ei olisi ollut ilman lomapäiviä aikaa sosiaalistaa luovutusikäistä pentua muuta kuin viikonloppuisin, mutta sulla on kuitenkin töiden (+ sen kuuluisan muun elämän) ohella aikaa aktivoida ja ulkoiluttaa täysikasvuinen myös viikolla?

Lisään vielä, että sulle on osoitettu tuolla Kysy toiselta palstailijalta-ketjussa oikein useamman ihmisen voimin kysymyksiä joissa ollaan kiinnostuneita sun koirataustastasi ja iästäsi, enkä mä kyllä yhtään ihmettele koska näissä jutuissa ei ole puolet ajasta pätkääkään järkeä. Joku satunnainen palstailija saattaa toisinaan olla osittain sun kanssa samaa mieltä, mutta koska vastaanotto on ketjusta ja aiheesta toiseen sama niin voisko olla ettei meidän kaikkien muiden ymmärryksessä ole välttämättä aina se vika.

^ Mitäpä ne asiat muille kuuluu? Siis muitten palstalaisten iät, asuinpaikat yms yms.
Tämä nyt kuitenkin on vain keskustelupalsta ja ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti. Ja tänne saa luovuttaa tasan niin paljon/vähän tietoja itsestään kuin haluaa.
Enkä minä nyt pahalla tätä sano, mutta aina ei kannata kaikkea ottaa niin pilkuntarkasti ja vakavasti.

^Ikä on minulle ihan sama, mutta kyllä tuo koiratausta tällaisissa keskusteluissa varmasti kiinnostaa. Luulen, että ikä kiinnostaa siksi, että fanjasta saa hyvinkin nuoren kuvan tekstien perusteella.

^^^On kyllä omituinen yhtälö jos ei ~franja~ lomallakaan ehdi arkisin koiran kanssa tehdä. Vaikka olisikin sitten se muu elämä.

Kyllä itse aion uhrata siitä muusta elämästä aikaa pennun alkutaipaleella, jotta saan toteutettua haluamani asiat pennun kanssa. Onneksi ystäväni ovat kiinnostuneita koirista ja haluavat osaltaan auttaa pennun sosiaalistumisessa. Näin ollen pystyn yhdistämään ystävien kanssa vietetyn ajan ja esimerkiksi pennun sosiaalistamisen. Mutta kyllä koulua käyn kesän jälkeen ihan niin kuin tähänkin asti, enkä ala opnnoista nipistämään.

muoks. väkäsiä lisää

Ja eikös ton poimiminen tuolta tekstistä nyt ollut vähän sitä sellaista pilkuntarkasti ottamista? Mua ei henkilökohtaisesti kenenkään ikä kiinnosta mutta luonnollisesti kun jaetaan merkillisiä ohjeita niin olisi hauska tietää että millaisia koiria nillä on saatu aikaiseksi.

Vaikka onkin muutakin elämää niin kyllä mulla pennun sosiaalistaminen kävi siinä samassa. Ajeltiin pennun kanssa julkisilla kyläilemään ja harrastamaan sitä muuta elämää, käytiin tapaamassa kavereita ja niiden koiria (ja sitä muuta elämää) muualla yms. Siinä se sosiaalistaminen meni ikäänkuin sivussa muun ohella. En mä vartavasten useinkaan lähtenyt pentua mihinkään sosiaalistamaan vaan tein sen aina jonkun toisen jutun yhteydessä. Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään ja se mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.

ASiasta kukkaruukkuun.. uhrauksista puheenollen (otsikko), seuraavan kohdalla mä luulen että se suurin uhraus on just se oma aika. Kun sanoin etten tähän mennessä oo joutunut vielä luopumaan mistään niin kuitenkin aikuinen koira plus pieni pentu on sellainen yhtälö että alussa varmaan on pakko luopua muusta kuin työstä jotta ehtii lenkittää aikuisen koiran ja pennun erikseen. Ja kun sen pennun kanssa pitää ravata ulkona useita kertoja päivässä. Mutta en mä silti koe niin että mun oma elämä loppuu siihen vaikka toista koiraa olenkin ottamassa. Alussa kaikki on vaikeempaa, mutta kun pentu kasvaa niin sitä voi alkaa lenkittää yhdessä toisen kanssa. Koulutuksellisesti en koe että ois hankalampaa, pennun koulutus menee siinä samassa kun ulkoilutkin ja saapahan vanhempikin sisällä samalla puuhaa kun pentua opettaa.

Franja jäsentelee ajatuksensa epäselväksi, on itsekin hyvin kärkäs muita kanssaan eri mieltä olevia kohtaan ja kaiken lisäksi jakaa tieten tahtoen "totena" eteenpäin tietoa minkä itsekin epäilee olevan virheellistä. Mikään ihme, jos muilla vähän nousee savu korvista... Eikä täällä tuo "esittäytymistopikki" ole ihan vaan huvin vuoksi, jos ihminen on noinkin vahvasti esillä niin totta kai muita kiinnostaa hänen lähtökohtansa.
Tietysti tilanne on varmaan nyt niin tulehtunut ettei Franja kiusallaankaan kerro itsestään mitään, ja eihän se mikään pakko olekaan. Saattais vaan vähän hälventää tilannetta?

Mä en koe joutuneeni luopumaan oikeastaan mistään koirien myötä, sen sijaan olen saanut paljon tilalle. Kirjoitin tästä jo kohta melkein 2v sitten, Hugon oltua meillä vähän reilun vuoden ajan. Allekirjoitan kaiken yhä.

Suomi24:n foorumihan on myös olemassa. Ihan vaan vinkkinä.....

^^OT: aivan ihana tuo blogikirjoituksesi kuva! Tuo pupuasento on Veetin lempitemppu ja sitä se tarjoaa aina

Minulta on muutamat koirattomat kollegaopiskelijat kyselleet usein, että miten sen koiran omistamisen pystyy säveltämään muuhun elämään sopivaksi. Vastauksena heille olen sanonut, että koiran omistaminen on mielestäni elämäntyyli, enkä koe ''uhraavani'' mitään, vaan sovitan asiat toisiinsa sopiviksi. Muutamalle opiskelijakaverilleni oli käsittämätöntä esimerkiksi se, että en mielelläni juo itseäni kovinkaan humalaan ja krapulaiseksi jos olen iltaa viettämässä, sillä tiedän sen seuraavan päivän olevan aivan tuskallinen, kun pitää se koira kuitenkin ulkoiluttaa ja sen kanssa touhuta. Siihen sitten kysyivät, että harmittaako se, ettei voi juoda. No kun ei se harmita, kun minulle on tärkeämpää koiran kanssa touhuaminen hyvässä hapessa kuin se, että olen kännissä. Hauskaa voi pitää ilman järkyttävää humalaakin!

Mankku kirjoitti:

^ Mitäpä ne asiat muille kuuluu? Siis muitten palstalaisten iät, asuinpaikat yms yms.
Tämä nyt kuitenkin on vain keskustelupalsta ja ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti. Ja tänne saa luovuttaa tasan niin paljon/vähän tietoja itsestään kuin haluaa.
Enkä minä nyt pahalla tätä sano, mutta aina ei kannata kaikkea ottaa niin pilkuntarkasti ja vakavasti.

Mielestäni on ihan ymmärrettävää, että muita palstalaisia kiinnostaa yhtäkkiä ilmestyneen jokapalstan tietopankin ja asiantuntijan käytännönkokemus. Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun foorumille ilmestyy joku kirjaviisas neuvonantaja vailla minkäänlaista todellista kokemusta. Tällä foorumilla kirjoittelee iso joukko hyvin kokeneita koiraharrastajia, ja jyrkät ristiriitaiset mielipiteet herättävät varmasti kysymyksiä. Asuinpaikka tuskin kiiinnostaa ketään, mutta ikä ja kokemus ovat varmasti aika oleellisia tässä asetelmassa.

^^Mä taas ajattelen sen niin, et jos mä haluan mennä juomaan ja törpöttelen itteni siihen kuntoon, et seuraava päivä menee sängyn pohjalla, niin ei se koira siitäkään rikki mene. Koira kainaloon ja vietetään vapaapäivää

Mä otin oman koiran ollessani työttömänä ja yksinoloa harjoteltiin kauppareissuilla + muilla poissaoloilla. Työelämään siirtyessä koira jäi sitten muutamien tuntien harjotuspohjalta yksin kotiin heti seitsemäksi tunniksi. Meillä on koiran yksinolo on ollut haasteellista. Luultavasti just johtuu siitä, kun koira tottui mun olevan siellä kotona ja siihen, et sen kans touhuttiin pitkin päivää. Eroahdistusta tuo tuhoaminen ei mielestäni ole, vaan lähinnä tekemisen puutetta.

Ei koiran hankkiminen mitään varsinaisia uhrauksia vaadi. Se sopeutuu sun arkee ja sä sopeutat omas sen arkeen.