Koirat.com

^Itselleni ei vain alkoholi oikein maistu, toisin kuin mainitsemilleni muutamalle opiskelijakaverille, niin he olivat ihmeissään tuosta tärkeysjärjestyksestä

Tuosta yksinolon opettamisesta piti sanoa, että kai se on aivan sama kuinka sen opettaa kunhan lopputuloksena on koira, joka osaa olla stressaamatta ja tuhoamatta yksinoloajat? Itse olen suosinut enemmän tuota pentu heti kerralla pitemmäksi ajaksi yksin ja ilman ongelmia on pääsääntöisesti mennyt. Nuoremman tullessa viime keväänä niin kesällä odotti sitten kesäjakson työssäoppimiset ja pentu tietenkin kulki mukana, jolloin neiti ehti ennen kahdeksan kuukauden ikää asua jo ainakin neljässä vai peräti viidessä eri osoitteessa, eli se siitä turvallisuuden tunteesta kun kämppä vaihtu muutaman viikon välein. Silti tuo ei ole ikinä osoittanut mitään eroahdistuksen oireita vaikka pentuaika oli varsin hektistä. Vanhempi koira on huomattavasti kiihkeämpi ja alttiimpi "paniikkikohtauksille", mutta en varsinaisesti sanoisi senkään kärsivän eroahdistuksesta. Tämä vanhempi koira kun on oppinut rinkan tarkoittavan johonkin lähtöä (kun ollaan reissattu todella paljon), joten mikäli näkee rinkan niin saa "paniikkikohtauksen" kun pyrkii varmistamaan mukaan pääsynsä. Toisella alkaa siis silmät pyörimään päässä, hirveä stressi läähätys, piippaus ja muutenkin pääkoppa ei meinaa näissä tilanteissa pysyä kunnolla kasassa. Kuitenkin vaikka olisi ihan outo paikka niin voin jättää koiran heti sinne pitemmäksi ajaksi ja se on ok, kunhan se rinkka jää myös sen luo.

Sanonkin aina, että mun koirien koti on mun luona aivan sama missä mennään. Niille on aivan sama asutaanko kymmenen neliön huoneessa vai suuressa omakotitalossa, kunhan vain itse olen paikalla ja mun tavarat. Eli omien kokemuksieni mukaan jos koiralla on vain kaikki kunnossa ja käyttää maalaisjärkeään niin se koira tottuu ja oppii todella hektiseenkin menoon. Ei kaiken tarvitse aina mennä oppikirjojen mukaan. :)

Mutta itse otsikon aiheeseen eli millaisia uhrauksia pennun hankkiminen vaatii? Itse koen, että kun pennun ottaa niin sen jälkeen seuraava puoli vuotta täytyy kyetä jäädyttämään omia menojaan vähemmälle. Tietenkin omia menoja täytyy ja pitää olla, mutta kyllä siinä 2-8kk välisenä aikana pentuun menee todella paljon aikaa kun kaikki peruskäytöstavat täytyy opettaa. Lisäksi itse koen, että ennemmin panostan täysillä tuon puoli vuotta siihen, että saan koulittua pennusta kivan ja vähän järkeä päähän. Tuo puoli vuotta menee kuitenkin todella nopeaa ja 8 kuukautiselta pennulta voi jo vähän edellyttää käytöstapoja, jolloin elämä alkaa olla paljon helpompaa. Tämä myös tietenkin mahdollistaa sen, että pennusta kasvaa fiksu ja mukava aikuinen, jonka kanssa on helppoa elää. Tälläiset reseptit itselläni on koirien kanssa ollut ja tuloksiin olen ihan tyytyväinen. :)

Muuten koirat ovatkin elämäntapa, joten uhrauksiksi koen pelkästään erittäin paljon köyhtyneen lompakon. Ja myönnetään, että välillä tihkaisee todella pahasti kun vesisateella täytyy lähteä koiran kanssa lenkille. Silti enemmän iloa noista koirista saa kuin mitä niihin menee vaivaa. :)

^ Jotain tuollaista hain. :)

naukunen kirjoitti:

Sulla ei olisi ollut ilman lomapäiviä aikaa sosiaalistaa luovutusikäistä pentua muuta kuin viikonloppuisin, mutta sulla on kuitenkin töiden (+ sen kuuluisan muun elämän) ohella aikaa aktivoida ja ulkoiluttaa täysikasvuinen myös viikolla?

Jees. Kun ei ole sisäsiisteysopetus ja siivousrumbaa. Eikä aikuisen koiran kanssa ole mitään syytä ravata useamman kerran jossakin erilaisissa ympäristöissä. Joskus käyn ja on hyvä että koira on kuin kotonaan tilanteessa kuin tilanteessa. Siksi mä olen halunnu pentuun panostaa (ihan kuin olisin tehnyt pahemman luokan virheen?).

Ja mun kevät oli poikkeuksellinen nyt, ei elämä tällaista ole aina.

En todellakaan lähde lukemaan kaikkia kc:n ketjuja, jos minulle henkilökohtaisesti on asiaa voi ottaa yhteyttä privana - ja muistaa vastavuoroisesti kertoa itsestään.

Kiva kuulla, että kuulostan nuorelta, harmillisen usein mua on netissä luultu melko vanhaksi. Mikä nyt sitten on vanhaa ja mikä nuorta, kaikki on suhteellista. ;)

En sanoisi omaavani kirjaviisautta, olen aika laiska lukemaan. Koirankoulutuskirjat kyllä kiinnostais mut ei jaksa. Sen sijaan mulla on hyvät havainnointikyvyt, koirakokemusta on hiukan vaikea määritellä. Koulutuksesta pl. pennunkasvatus en juurikaan tiedä, ellei nyt sitten lasketa täältä saatua palstaviisautta mukaan. ;) Täältä olen lukenut paljon aivan uusia juttuja, mutta lopetin sen lukemisen kun alkoi tuntua rakettitieteeltä koiran koulutus. (Ehkä menin liikaa asioiden edelle.) ;)
Yhteiskuntakelpoisen kotikoiran opettamisen taidan, hankalimpana koen hihnassa vetämättä kulkemisen. Erityyppisistä (paimenkoira, terrieri, metsästyskoira, laumanvartija ja palveluskoirakin) on kokemusta, taistelukoirat ovat vieraita.

Jos mun elämä olis menny toisin, harrastaisin tässä vaiheessa pk-lajeja aika pitkällä ja mulla olis varmaan pari koiraa... Onneks elämä on ihanaa näinkin ja nyt mulla on ihana pentu jonka suhteen etukäteen ei ollut mitään odotuksia mutta nyt sen vuoksi, millainen tuo on, on tottelevaisuus alkanu kiinnostaa. Ikuisesti sydän olis pelastuskoiratouhuissa mutta mahdotonta alkaa harrastamaan.

Ja nyt: jos jättäisitte henkilökohtaisuudet rauhaan. En minäkään utele teistä ja arvostele kirjoitustapaanne! Ja yhtä vähän minä tiedän teistä muista kuin te minusta. Minun näkökulmasta, kun kaikki ovat vieraita, täällä kaikki on tasaveroisia kirjoittajia.

~franja~ kirjoitti:

Rorys kirjoitti:

^ Kuinka helvatun monta tuntia sitä pentua täytyy sosiaalistaa päivässä?

Ilman lomapäiviä mulla olis jääny lähinnä viikonloppuihin. Katsos, kun on muutakin elämää. ;)

Eli olet valinnut pitää vapaata töistä/koulusta sen sijaan, että jättäisit pennun sosiaalistamisvaiheessa vähän vähemmälle sen muun menemisen? Ok, ihan hyvä, että siinä kohti on valmis joustamaan. Itse saattaisin hyvinkin valita niin, että kävisin normaalisti töissä, ehkä vähän liukumien puitteissa joustaen lyhyempiä työpäiviä, ja viettäisin illat aikaa pennun kanssa. Valintoja siis. Toiset vähentää iltamenoja eritoten pentuaikana ja kyllähän niistä koiran takia jonkin verran saattaa muutenkin joutua luopumaan, jos on erityisen paljon sitä muutakin elämää. Jos se omaatuntoa lohduttaa pitää vapaata töistä/koulusta, jotta voi olla pennun kanssa ja silti mennä iltamenoihinsa, se on ihan hyvä sitten pitää sitä vapaata.

muffinssi kirjoitti:

Itse olen suosinut enemmän tuota pentu heti kerralla pitemmäksi ajaksi yksin ja ilman ongelmia on pääsääntöisesti mennyt. Nuoremman tullessa viime keväänä niin kesällä odotti sitten kesäjakson työssäoppimiset ja pentu tietenkin kulki mukana, jolloin neiti ehti ennen kahdeksan kuukauden ikää asua jo ainakin neljässä vai peräti viidessä eri osoitteessa, eli se siitä turvallisuuden tunteesta kun kämppä vaihtu muutaman viikon välein. Silti tuo ei ole ikinä osoittanut mitään eroahdistuksen oireita vaikka pentuaika oli varsin hektistä.

~franja~ kirjoitti:

^ Jotain tuollaista hain. :)

Mitä olen tätä lukenut, niin olet kokoajan puhunut ihan päinvastaisesta ja siitähän tämä ketjukin nimenomaan lähti liikkeelle.

No kyllä mäkin myönnän että kun tuo koira oli pentu ja vielä erittäin vaativa sellainen (sairasteli koko ajan, teki hätänsä sisälle vielä puoli vuotiaana, oli korvaton riiviö yms yms) niin kyllä siihen aikaa piti uhrata. Mutta kävin mä silti baareissa (siihen aikaan tuli vielä käytyäkin, nykyään ei enää niinkään), harrastuksissa ja työssä sekä tapasin kavereita yms. Mutta kyllä mä vietin pennunkin kanssa aikaa paljon. Just esim. kuljettamalla sitä mukana samalla sosiaalistin sitä ja tapasin omia kavereitani. Ja oma äitini päästi mut välillä jäähylle kämpästä ja vahti pentua kun mulla kädet vuosi verta pennun hampaista ja itkin väsymystä ja kipua ja turhautumista (eka oma koira, heti sairas niin tuli sellainen olo etten osaa kasvattaa tästä aikuista) ja silloin sain tehdä mitä halusin ilman pentua. Alku oli oikeesti todella vaikeeta ja haastavaa ja vaativaa, mutta silti mä en koe menettäneeni omasta elämästä mitään. Ja ajattelin sen myös niin että elän sitä samaa elämää kuin jatkossakin kun koira kasvaa koska pitäähän sen alusta asti oppia asioita, että mä häviän välillä ja tuun sit takaisin.
Noh, sain mä siitä kuitenkin kasvatettua ihan mukavan ja rauhallisen yksilön joka nykyään ottaa rennosti niin yksinolot kuin kaikki muutkin elämän asiat. Ja on se jopa hengissäkin pysynyt vaikka sitä alussa epäilinkin

Ja lisään vielä ennenkuin joku tulee tuosta sisäsiisteydestä kommentoimaan että pentu pääsi kyllä ulos usein, teki myös sinne tarpeensa hyvin, mutta sairaudesta johtuen teki isommankin hädän sisälle vielä 6kk vanhana. Kun sai lääkityksen ja diagnoosin loppui sisälle tekeminen kuin seinään sen jälkeen.

maddy kirjoitti:

Jos se omaatuntoa lohduttaa pitää vapaata töistä/koulusta, jotta voi olla pennun kanssa ja silti mennä iltamenoihinsa, se on ihan hyvä sitten pitää sitä vapaata.

Mistähän iltamenoista sä puhut?

Mä sanon tähän vain yhden asian: yksikään koira ei mene lasteni edelle. Ja vuosilomansa töistä saa käyttää kuten parhaaksi näkee (ja esimiehen kanssa sopii), se ei ole kc:laisten arvosteltavissa!!

^Mun villi veikkaus on että Maddy viittaa viestillään tähän kommenttiin:

Rorys kirjoitti:

^ Kuinka helvatun monta tuntia sitä pentua täytyy sosiaalistaa päivässä?

~franja~ kirjoitti:

Ilman lomapäiviä mulla olis jääny lähinnä viikonloppuihin. Katsos, kun on muutakin elämää. ;)

Koska kyllähän tuosta nyt ihan selvästi saa sellaisen käsityksen että jos sulla ei olisi ollut lomaa, olisit ollut päivät töissä ja illat "muussa elämässä" ja pelkästään viikonloppuisin pystynyt keskittymään koiraan.

Sellainen keskustelu, mikä perustuu oletuksiin ei ole keskustelua lainkaan.

Vaikutatte aika keskenkasvuisilta oletuksinenne. Ihan kuin elämässä ei olis mitään muuta kuin mustaa ja valkoista.

Toisekseen on törkeää kuulustelua tuollainen, että mun pitäis ventovieraille avautua elämästäni netissä.

Koittasitte vaan hyväksyä, että elämässä voi olla kaikenlaista eikä teidän tarvitse kaikkea toisten elämistä tietää. Mulla on syyni mutten ole tilivelvollinen teille.

Aivan hirveän rumaa on tuo teidän käytös ja saa mut tuntemaan, että kaikki mitä teen on väärin. Kai teitä sit vaivaa itseänne jonkinlainen syyllisyys pentuaikojen toiminnastanne. Muuten en voi ymmärtää. Ihme raatelumeininkiä. En ymmärrä miksi mä olen niin suuri uhka joillekuille?

^ Ja nyt lopetat tai lähdet jäähylle. Ensin sä hoet miten ei saa ajatella mustavalkoisesti vaan pitää katsella tapauskohtaisesti (että miten saa lomia ja vapaapäiviä järjestymään) ja sitten kuitenkin väität hyvinkin suoraan että viikon loma on ainoa oikea tapa saada pentu pärjäämään yksin. Siis että viikon loma, jonka aikana tehdään tasan puolentunnin harjoituksia ja kun pentu pärjää sen puolituntia, se pärjää työpäivän. Piste. Mustavalkoa, tsingtsing!

Sitten myös väität että koiranomistajat (yleisesti) olisivat sellaisia jotka ulkoiluttaisivat koiraansa vain sunnuntaisin ja tekisivät 50tuntista viikkoa. Ja mustavalkoa tulee taas vaikka sitä ei saa sun puheissa olla. Ja me ollaan kuitenkin koiraharrastuspalstalla, missä enemmistö väestä on hyvinkin aktiivista porukkaa.

Mä ymmärrän sun taustan (tiedän susta enemmän kuin mitä olet tänne kirjoittanut) ja ymmärrän, että sunkaltaisella ihmisellä on hirveä tarve kapinoida mustavalkoista ajattelua vastaan. Mutta se sun kapina ja rähinä osuu ihan omaan nilkkaan, kun itse lauot mustavalkoisia totuuksia.

Moni on sanonutkin että on joistain asioista sun kanssa samaa mieltä, mutta silti koet että kaikki mitä teet on väärin? Ehei, se, mitä sä teet väärin on, että vaadit muilta käytöstä mitä et kuitenkaan itse omassa kirjoittelussasi toteuta.

~franja~ kirjoitti:

Sellainen keskustelu, mikä perustuu oletuksiin ei ole keskustelua lainkaan.

- -


Aivan hirveän rumaa on tuo teidän käytös ja saa mut tuntemaan, että kaikki mitä teen on väärin. Kai teitä sit vaivaa itseänne jonkinlainen syyllisyys pentuaikojen toiminnastanne. Muuten en voi ymmärtää. Ihme raatelumeininkiä. En ymmärrä miksi mä olen niin suuri uhka joillekuille?

Oletathan sinäkin. Boldatussa kohdassa aivan selvästi oletat, että muut ovat laiminlyöneet koiriaan pentuina. Jos tuo ei ole oletus, mikä se on?

Jos sinä tulet tälle palstalle hyvinkin kokeneiden koiranomistajien joukkoon antamaan ristiriitaisia neuvoja ja puhumaan läpiä päähäsi niin aivan varmasti sinua raadellaan. Period.

Mä en olettanut enkä toivonut että huomauttamalla tuosta kysymysketjusta sä alat heti laulaa kaikki asiasi tänne, otin sen esille koska musta se että niistä ollaan niin kiinnostuneita kertoo jotain susta ja sun tavasta ilmaista itseäsi tällä foorumilla.

Eikä kukaan ole varsinaisesti tässäkään ketjussa sanonut että sun tapasi opettaa koira olemaan yksin on väärä. Ongelma tulee siinä vaiheessa kun saman käyttäjän viestit alkavat olemaan ristiridassa keskenään ja mielipiteet elävät sen mukaan kuin miten keskustelu etenee. Itseasiassa ainut jolla koko asiasta oli ehdoton mielipide taisit olla sinä, kunnes olit sitten hetken kuluttua eri mieltä.

Etkös franja syyllisty nyt itse mustavalkoiseen ajatteluun, kuten Melina jo yllä totesi? Eikö ole mustavalkoista syyttää kaikkia muita palstalaisia keskenkasvuisiksi, koska kaikki eivät allekirjoita tapojasi? Ei täällä kukaan mun mielestä ole pakottanut sua kertomaan yksityiselämästäsi yhtään mitään jos et siitä meille halua puhua. Ihmiset vain ovat ilmaisseet kiinnostuksensa asiaa kohtaan. Se on sitten jokaisen oma asia, vastaako/kertooko vai ei.
Mä koen ettei tässä keskustelussa olla kovin kärkkäästi vielä "raadeltu" ketään osapuolta. Kyllä sulle on asiallisesti vastailtu täällä, mutta kuten itsekin jo aikaisemmin sanoin, on tosi vaikea kommunikoida kun toisen osapuolen sanat ovat jatkuvassa ristiriidassa, eikä sitä punaista lankaa tunnu oikein kunnolla löytyvän, ihan kuin mielipiteet muuttuisivat jokaisen vastauksen jälkeen. Ei täällä kovin likasta peliä vielä ole ollut, että nyt taas vähän on ylireagointia havaittavissa.

Ja ihan näin btw ylipäätään tätä topaa ajatellen,

Melina kirjoitti:

Siis että viikon loma, jonka aikana tehdään tasan puolentunnin harjoituksia

Noin en ole missään kohtaa sanonut, oma tulkintasi.

Sitten myös väität että koiranomistajat (yleisesti) olisivat sellaisia jotka ulkoiluttaisivat koiraansa vain sunnuntaisin ja tekisivät 50tuntista viikkoa.

Yleisesti enkä väittänyt. Tämä oli vastine siihen ruokintaketjussa esitettyyn ajatukseen, että koiran tultua mikään ei muutu, koira hankitaan ihmisen seuraksi eikä toisinpäin. Siis ymmärsin kyllä ajatuksen ja pidin siitä, mutta halusin herätellä, että sen voi käsittää myös noin kuten kirjoitin.

Mä ymmärrän sun taustan (tiedän susta enemmän kuin mitä olet tänne kirjoittanut) ja ymmärrän, että sunkaltaisella ihmisellä on hirveä tarve kapinoida mustavalkoista ajattelua vastaan.

Onko tämä ylläpitäjältä asiallista käytöstä?

Kadaver kirjoitti:

[quote=~franja~]Kai teitä sit vaivaa itseänne jonkinlainen syyllisyys pentuaikojen toiminnastanne. Muuten en voi ymmärtää.

aivan selvästi oletat, että muut ovat laiminlyöneet koiriaan pentuina. [/quote]En oleta laiminlyöneen pentujaan vaan arvelen joidenkuiden potevan syyllisyyttä. Syyllisyys on asia, joka syntyy usein irrationaalisesti ja usein siitä kärsivät juurikin hyvät ihmiset, jotka ovat toimineet harkitusti kuten parhaaksi sillä hetkellä näkevät.

naukunen kirjoitti:

Jos sinä tulet tälle palstalle hyvinkin kokeneiden koiranomistajien joukkoon antamaan ristiriitaisia neuvoja ja puhumaan läpiä päähäsi niin aivan varmasti sinua raadellaan.

Mutta mistä minä voin tietää, kuka on kojenut koiranomistaja, kuka kokeneempi kuin minä saati että oikein kaikki palstalaiset olisivat kokeneita koiranomistajia? Koulutuspalstalla sen kyllä huomaa, mutta ei juuri muualla. Pahoittelen, etteivät nikit jää heti mieleen, ja muista kuka on mitenkin kokenut sittenkään kun jotain valkenee.

naukunen kirjoitti:

Mä en olettanut enkä toivonut että huomauttamalla tuosta kysymysketjusta sä alat heti laulaa kaikki asiasi tänne

En minä meinannutkaan tähän ketjuun ensin mitään kirjoittaa, mutta halusin tarkentaa - sille varalle etteivät kaikki alkuperäistä keskustelua lue - aloitusviestissä esitettyjä virheitä siitä mitä alkuperäisessä keskustelussa oli muka väitetty.

naukunen kirjoitti:

Itseasiassa ainut jolla koko asiasta oli ehdoton mielipide taisit olla sinä, kunnes olit sitten hetken kuluttua eri mieltä.

Mä olen edelleen sitä mieltä, ettei pentua saa jättää heti kerrasta yksin päiväks, mutta minkäs mä sille mahdan jos joku niin tekee. Ja edelleen: koira on hyvä totuttaa yksinoloon heti, mutta on varmistuttava siitä, että sillä on turvallinen olo yksinjäädessään. Saa se siitä traumoja tai ei, minusta eläimelle ei saa aiheettomasti aiheuttaa kipua, ei myöskään psyykkistä. Töihin menon tarpeellisuus ei ole riittävä peruste aiheuttaa kipua, pennun voi jättää ottamatta ja ottaa sitten kun on aikaa sille.
Ja mulla on oikeus tähän mielipiteeseen.

En todellakaan ajattele kaikkien käytöstä keskenkasvuisena, mutta se keskenkasvuisuus valitettavasti peittää alleen sen viisauden, mitä täällä on.


Popcornin syönti nettipalstaketjuissa on muuten yksi ylimielisimmistä käytöstavoista, jota tiedän. Etenkin jos samat ihmiset alinomaa sortuvat siihen. (En ole pannut merkille, ovatko samoja ihmisiä. Täällä on niin monta nikkiä ettei ihan heti pääse jyvälle.) Poppari-ihmiset ovat muita mitätöiviä ja halveksivia, hyvin ikäviä persoonia yhteisössä. Siis etenkin jos samat ihmiset tekevät sitä usein. Ja sellaisten, jotka eivät kunnioita muita ihmisiä, kanssa on turha yrittää keskustella. Vaikka eivät he itse taida keskustella osatakaan.


Mä en ymmärrä sitä, että jos palstalle tulee joku joka ärsyttää niin eikö sitä voi ignoorata, jos se sanoo jotain sellaista mikä omasta mielestä tuntuu älyttömältä? Mitä järkeä ainakaan koko porukalla tulla kimppuun, kuinka yksi ihminen siinä pystyisi rationaalisesti mihinkään vastaamaan, ristitulessa? Missä on empatia?

Meillä on kääpiöt jääneet viikonlopun jälkeen yksin 8-9 tunnin ajaksi. Nyt Sulon kanssa tehtiin silleen että sen päivä jäi n. 7-8 tuntiin kun menin vasta ysiin töihin ja mies tuli neljän maissa ja itse tein vähän pidemmän päivän. Alkuun Sulo oli yksin päätyssä, nyt on kääpiöt kumpikin päätyssä päivät että Osku saa olla itsekseen päivät rauhassa. Alkuun kumpikin kääpiö luonnollisesti pissasi lattialle yhden tai kaksi lätäkköä, mutta ei koskaan öisin ole kumpikaan pissannut lattialle tai sänkyyn missä ne nukkuu meidän kanssa. Iltaisin ei pentuaikana lähdetty enää mihinkään, eikä kyllä muutenkaan yleensä viikolla lähdetä niin etteikö toinen jäisi kotiin koirien kanssa, työpäivä on riittävän pitkä aika olla koirille päineen. Sulo tuli vähän ekstemporee heinäkuussa ja lomat oli keretty pitämään jo kesäkuussa joten niitä ei ollut pidettävissä. Nasu taas tuli marraskuussa jolloin ei mitään lomia ollutkaan, ainakaan pidempiä pitämättä. Ja koska Osku sairasteli niin mihinkään palkattomiin ei oikeen pystynyt joustamaan kun niitä tuli jo lekurikäytöistä muutenkin. Ja hyvin on mennyt.

Koiria on sosiaalistettu töiden jälkeen, Sulo ja Nasu on välillä töissä mukana jos mennään suoraan johonkin tapaamaan koirakavereita, tai treenaamaan. Sielläkin saapi hyvin sosiaalistusta ja keksejä. Satunnaisesti jopa joku työmiehistä jakaa paketillisen nakkeja koirien kanssa.

Mun elämän koirat muutti lähes kokonaan. Ne on mun harrastus ja ne on mun perhe, elämäntapa. Me ei juurikaan reissata. Nykyään mies ei luota niiden hoitoa kenellekään. Ne voi kuulemma karata, jäädä auton alle joutua käärmeen pistämäksi tai kohdata kohtalonsa jotenkin muuten. Suunnilleen salaa pidän niitä irti metsälenkeillä, ne kuulemma lähtee suoraan auton alle tekemään itsemurhan jos niitä pitää irti.

Minäkin sanoisin ettei yksikään koira mene lasteni edelle. Koira on kuitenkin usein mukana myös lasten menoissa eikä jää paitsioon. Vaikka olen nytkin kesällä aika kiinni lasten kuskaamisessa futistouhuissa (ja tyttöä pitäisi viedä ratsastamaan, koko porukkaa uimaan ja mökkeilemään) niin kyllä siinä mukana yksi koira menee. Sillä välin, kun futarit ovat futaamassa saatan ottaa koiran kanssa kaupunkilenkkeilyä ja tottelevaisuustreenejäkin sekä ihan vain totuttaa tuota oudoissa ympyröissä liikkumiseen ja katsella kentän laidalta lasten pelaamista. Koiran ja lapset voi hyvin sovittaa samaan päivään, iltaan ja yöhön ja miaailmankaikkeuteen ja niiden kanssa menot voi hyvin sovittaa yhteen. Se, että panostaa lasten kanssa näiden harrastuksiin ei tarkoita sitä, että koira jäisi silloin paitsioon. Päinvastoin.

Juu en vaivautunut vielä lukemaan ketjua, poimin ihan irtonaisen lauseen tuolta jostain ja takerruin siihen. Kuten toisetkin välillä tekevät.

^^ Sillä ei ole merkitystä, onko koira 7h vai 9h yksin paitsi jos sillä on hätä ja sen on päästävä tarpeilleen (eli sisälle ei enää tee). Mutta missä menee raja?

Monet sanovat, että työpäivän pituudessa. Mutta onko se meidän tarpeistamme käsin määritelty vai koiran hyvinvoinnista?
Joskus vuosia sitten luin useaan kertaan kokeneiden koiraihmisten mielipiteen olevan se, että koiraa ei pitäis säännöllisesti jättää yksin yli viideksi tunniksi. Että ei pitäis ottaa koiraa jos ei pysty järjestämään sille aikaa. Mutta aika harva silloin pystyisi ottamaan koiraa! (Mutta siinähän se taas: meidän ihmisten lähtökohdat.) Enpä tiedä koiria, jotka olisivat sekaisin siitä että ovat normityöpäivät erillään laumastaan. Siis onhan näitä eroahdistuskoiria, mutta en tiedä mistä näiden ongelmat pohjimmiltaan johtuvat, ja kai ne nyt ovat kuitenkin pienilukuinen vähemmistö?

Mutta kuinka kauan koira siis voi olla yksin, jotta sen hyvinvointi ei kärsi? Jos ei oteta lukuun tarpeille pääsyä (voishan koiran opettaa tarpeilleen vaikka kylppärin lattialle)? Ja onko eroa pikkupennulla ja aikuisella koiralla?

Poimimpa ~franjan~ viesteistä näitä yksinolokohtia.

~franja~ kirjoitti:

Aika monet ihmiset on sitten välittämättä koiran hyvinvoinnista. Ihan varmasti pentu ahdistuu jos se jätetään heti päiväks yksin - viikonlopun aikaan ei ehdi totuttaa yksinoloon. Enpä ihmettele, että eroahdistuneita koiria on niin paljon. Sitä ihmettelen, että eläinsuojelulaki sallii ihmistä tuottamaan koirille tuon ahdistuksen.

Mä en voi käsittää moista julmuutta. Ja tuo perustelus kuulostaa samalta kuin viinansuurkuluttajavanhemmat jotka kirkkaasti väittää, ettei heidän lapsia haittaa heidän juominen. Täyttä paskaa ja empatiakyvyttömyyttä.

Itse odotin viisi vuotta sopivaa hetkeä ottaa pentu ja nyt sain sen järjestettyä.

Eli mielestäisi viikonlopun aikana pentua ei ehdi totuttaa yksinoloon ja on suorastaan eläinrääkkäystä toimia näin. Ja tämä toiminta aiheuttaa eroahdistuneita koiria.

~franja~ kirjoitti:

Miten viitsitkin katsella asioita noin mustavalkoisesti Jagster? Että vaihtoehdot olisivat heti täysipäiväisesti töihin tai lomakausi. Olen aivan samaa mieltä, että lomakausi ei toimi sillä pentu pitää totuuttaa normaaliin arkeen pienestä pitäen. Mutta ennen kuin koira osaa olla tyytyväisenä puoli tuntia yksin, sitä ei voi jättää koko päiväksi itsekseen. Ja siihen ei viikonloppu riitä.

Viikon, tai viiden päivän, loma on hyvä, siinä ehtii harjoitella ja tottua yksinoloon. Ja tottua ylipäätään uuteen elämään.

Lomakausi ei toimi, hyvä olisi siis viikon tai viiden päivän loma. Silloin kerkeää harjoitella ja tottua yksinoloon.

~franja~ kirjoitti:

Kun tein välillä jokusen ilta- ja aamuvuoron peräkkäin ei koiralle jääny tarpeeksi aikaa ja yksinollessa alkoi syntyä ei-toivottua käytöstä kuten tavaroihin suuntautuvaa aktiivisuutta eli koirahan ei tietenkään jaksa nukkua niin paljoa ja pentu tarvitsee hereillä ollessaan ohjausta, mihin tavaroihin/materiaaleihin saa ja on TURVALLISTA koskea. Liikaa yksinollessaan se vain oppii vääriä asioita elämässä. Meillä siis mennyt 9-10h yksinolotkin ilman ongelmia mut nää pari ilta-aamuvuoroa oli paha. Ja silloin minä tunsin syyllistyneeni eläinsuojelurikkeeseen. Mut siis ensimmäiset yksinolokokemukset pitäis olla positiivisia eikä äkisti vieraaseen asuntoon koko päiväksi hylätyksitukemisia, jotta yksinololla on potentiaalia sujua myöhemminkin.

Eli teilläkään ongelma ei ollut normaalit täyspäiväiset yksinolot, vaan se kun yksinoloa tuli iltavuoro sekä aamuvuoro peräjälkeen.

~franja~ kirjoitti:

Mun mielestä pentu pitää jättää alusta asti yksin kotiin mutta ei heti kerrasta työpäiväksi. Eikä yksinolo ollu koko pointti vaan se, että tutustuu koiraan ja koira laumaan.

~franja~ kirjoitti:

Minä poistuin kotoa heti ekana päivänä roskiksella käymään yms. Halusin pennun oppivan, että on turvallista olla yksin. Kolmantena päivänä oli 4,5 h yksin ja siitä eteenpäin joka päivä 1-2 kertaa eripituisia lyhyempiä aikoja. Sitten palasin töihin (mutta en ole tehnyt täyttä työviikkoa). Kaikenlaisen sosiaalistamisen kannalta on minusta välttämätöntä, että pennulle on aikaa. Pennussa on työtä ja minusta on välinpitämättömyyttä jättää se oman onnensa nojaan kasvamaan.

~franja~ kirjoitti:

Pentu teettää tosiaan paljon työtä kun lasketaan kaikki tavoille opettamiset, koulutuksen alkeet ja sosiaalistaminen. Eri paikoissa käyminen yms vie paljon aikaa. En minä olis ehtinyt tuon kanssa mitään jos olisin tehnyt täyttä työviikkoa (hei mulla on lapsiakin!). Nyt kun pentu on 16 viikkoa voi hellittää noilta osin ja alkaa keskittymään kouluttamiseen ja lenkkeilyyn.

Niin, ehkä sinä et olisi ehtinyt, mutta moni muu täällä palstalla ehtii. Monella ei välttämättä ole niitä lapsia, tai sitten on esimerkiksi puoliso auttamassa. Monella on koko ilta sitä aikaa töiden/koulun jälkeen kuluttaa sen koiran kanssa sosiaalistaen, lenkittäen, kouluttaen ja harjoitellen erilaisia asioita pennun/koiran kanssa.

~franja~ kirjoitti:

Minä en kannata pikkuhiljaa opeteltuja yksinoloja. Vaan kun koira osaa olla puoli tuntia yksin, se osaa olla koko päivän (eri asia kannattaako sosiaalistumisikäisen pikkupennun antaa viettää kaiket päivät yksin). Kerrasta työpäivä on kohtuutonta.

Ahaa, eli nyt kun koira osaa olla puoli tuntia yksin se voi jäädä koko päiväksi yksin. Kukaan täällä ei ole varmaankaan ollut suoraan jättämässä koiraa täydeksi päiväksi yksin seinästä, vaan nimenomaan sen viikonlopun aikana harjoitellaan jo sitä yksinoloa ja sitten työviikon alkaessa se jää yksin.

~franja~ kirjoitti:

Minusta koiranhankkija joutuu jossain määrin tekemään elämäntapamuutoksen. Ei voi ajatella, että ihminen joka työskentelee 50h viikossa, harrastaa viittä eri asiaa, hoitaa lapsia ja kotia hankkii koiran ja tuumaa, että "ulkoilutanpa sitä kunnolla aina sunnuntaisin kun on aikaa, etten minä ala mitään uhrauksia tekemään, koira on ihmisen seuralainen eikä toisinpäin". Tuollainen ajattelutapa haisee.

Täällä foorumilla tuskin on tuollaisia ihmisiä. Se ettei pysty ottamaan lomaa pennun tullessa, ei tarkoita, että tekee 50h työviikkoa, harrastaa muita kuin koirajuttuja ja lenkittää koiran vaan viikonloppuisin. Siihen väliin mahtuu aika paljon muuta.

~franja~ kirjoitti:

Pikkuhiljaa totuttamisella tarkoitin sitä, että voin kuvitella että jos kuukauden päivät opetellaan yksinoloa pikkuhiljaa puoli tuntia kerrallaan yksinoloaikaa pidentämällä, ongelmia voi tulla. Pennulle opetetaan siis muutamassa päivässä puolen tunnin yksinolo ja sitten voi jäädä päiväksi.

Eli nyt siis sen koiran voikin jättää parin päivän (eli esimerkiksi sen vkonlopun) harjoittelun jälkeen yksin kotiin päiväksi?

Luetaanko nämä lainaukset vielä uusiksi ensimmäisestä lähtien?

Jos tämä foorumi on niin syvältä arsesta, muut palstailijat empatiakyvyttömiä ilkimyksiä, säännöt epäjohdonmukaisia ja ylläpitäjäkin asiaton, niin mikä pakottaa kirjoittamaan juuri tälle foorumille?
Valtaosa tämän foorumin käyttäjistä noudattaa sääntöjä mukisematta, ja aktiivisuudesta ja vuorovaikutuksen laadusta päätellen on tyytyväinen myös ilmapiiriin. Sinäkö osaat yksin arvioida muita paremmin? Yritä sopeutua tai ole sopetumatta. Jos valitset jälkimmäisen, tämä ei kaikesta päätellen ole oikea foorumi sinulle.

Niin ja jos joku ei muista/tiedä, minulla on ihmislapsia viisi. Silti sen koirankin kanssa ehtii touhuta. Se kun on minun henkireikäni.