Koirat.com

Leeca kirjoitti:

Mutta lähinnä siis villakoirat (oho, kirjotin eka villisiat ), mopsit, bichonit, chihut, shettikset, russelit, westiet jne.

Pakko kommentoida, et shettis on lyhenne shetlanninponista, shetlanninlammaskoira on sheltti.

Enpä oo tähän viel vastannut, joten.
Rotui mitä en ottas (näitäpä on muute paljon):
Chihut. Ne on liian pieniä ja kova äänisiä. Ei mun korvat kestä niitten haukkumista. Ne on myös liian 'isottelevia' omaan makuuni.
Jättiläiskoirat eli tanskandogit yms. ne nyt vaan on liian isoja. Ei mahtus asuntoon tai autoon tai mihkään. Vois oikeestaan suoraan sanoo, että mitkään yli 15 kiloset ei käy.
Ryppynaamasen koirat kuten bulldogit. Noh okei rakastan englanninbulldoggei, koska faijal oli semmonen. Mut itelle en ottas. Ei miellytä niin paljon silmää, ja se naaman putsaus yms. ei vaan nappaa.
Omaa silmää ei miellytä myöskään semmoset koirat jolla on parta. Esim. snautserit.
Tai esim. Airedalenterrieri,Bedlingtoninterrieri,vinttikoirat,dalmikset, bullterrierit.
Liian pörröset kuten Shih tzu. Tai karvattomat kuten Kiinanharjakoirat.
Myöskään Kingcharlesinspanieli ei miellytä ollenkaan. (vaikka cavan omistankin). Eikä villakoirat.
Varmaa olis enempikin, jos oikeen kunnolla miettis. Mut suurin osa siis on täysin ulkonäköperustein. Kun ei vaan miellytä silmää.

Mä valitsen koiran sen käyttötarkoituksen mukaan. Turkin pituudella tai värillä ei ole mitään merkitystä. Olkoonkin että mulla on kaksi pitkäturkkista koiraa, mutta se on lähinnä sattumaa. Meiltä kodin voisi löytää ihan minkärotuinen koira vain kunhan sille olisi tarjota sen luonteen omaista tekemistä. Metsästyskoiraa meille ei kuitenkaan tule vielä vaikka mies metsästääkin ja kaveria siihen tarvitsisi mutta koulutukseen ei ole niin hyviä mahdollisuuksia että voisi hyvällä omalla tunnolla esim. kanakoiraa pitää.

Ulkonäköön ei mulla rajoitu koiran ottaminen mutta jos sen ulkonäössä on jotakin joka estää sitä elämästä tervettä elämää, kuten liian lyttänä kuono tai muu vastaava, niin en ota. Tosin, sellainenkin rotu, kuten ranskanbuldoggi ei ole poissuljettu, mikäli kasvattajalla on näyttää että hengitys kulkee myös vanhemmilla. Mutta meillä ei ole tekemistä enempää kuin yhdelle seurakoiralle, joka ei voi juosta lumisessa metsässä ahkio perässään. Yorkkiherra toimittaa meillä lasten kaverin virkaa sekä sohvan lämmittäjän paikka on sen. Kuten myös kylmien varpaiden kun nukun. Se on myös talomme hälyttävä koira. Jos jokin liikkuu 10 metrin säteellä etuovesta kuuluu haukku, öisin siis. Päivisin se ei hauku ellei joku tule sisään äkisti.

Kaiken kaikkiaan pidän kaikista koirista, rotuun katsomatta. Mulla vaan ei ole kaikille tarjota oikeaa tekemistä.

Tää on taas sellanen että kun sanon että ei ikinä niin arvatkaa tuleeko sellanen joskus... Älä ikinä sano ei ikinä Mutta vastaanpas kuitenkin.

Chihut. Parilla kaverilla on chihu ja pekään aina että rikon koko koiran. Muutenkin tykkään, että koira on... No, koiran kokoinen. Chihu on vähän turhan pieni mun makuun.

Karvaton kiinanharjakoira ja muut karvattomat rodut. Parilla kaverilla on näitäkin, ja se kesäinen ihon rasvaus ja talvella/syksyllä/keväällä jatkuva pukeminen on vähän liikaa mun makuun. Tuntuu, että karvattomat koirat palelee Suomessa ihan jatkuvasti. Puuteri-harjiksen voisin kuitenkin ottaa.

Shar Pei. En ottais ainakaan sellasta kaikkein ryppynahkaisinta. Niillähän on (ainakin kaiken lukemani perusteella) niin paljon iho-ongelmia, joista osa tosi vaikeahoitoisia.

Englannin bulldoggi. Koira ei miellytä ulkonäöllisesti, ja oon sen verran pinnallinen, että jos maksan koirasta tonnin verran, niin haluun sen myös miellyttävän mua ulkonäöllisesti.

Tietenkin jos tulisi tilanne, että koira menisi vaikka piikille ellen sitä ottaisi tai muuta vastaavaa, niin tietenkin ottaisin minkä tahansa noista... Kuten sanottu, vaikka tollanen joskus tulisikin, niin ihan yhtä paljonhan sitäkin rakastaisi.

Koiran pitää olla koiran kokoinen, ei sellanen "sintti" saatika sitten vasikankokoinen. Helpompi laittaa, että mistä koirista pidän tietyissä ryhmissä. Muita rotuja ryhmässä joita en mainitse, en myöskään laittaisi itselleni.
Seropit on sitten asia erikseen :D

Lammas- ja karjakoirat (FCI 1)
en pidä muista kuin belgareista, hollantilaisista, gorgeista ja bordercolliesta
Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat (FCI 2)
boxeri, dobermanni, mastiffit
Terrierit (FCI 3)
Ja tähän ryhmään ei tulekkaan mitään
Mäyräkoirat (FCI 4)
Sileäkarvaiset ja lyhytkarvaiset isot mäykyt on <3
Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (FCI 5)
akitat, malamuutti, basenji, hokkaido, laikat, lapinporokoira ja lunnikoira, pohjanpystykorva, suomenpystykorva, suomenlapinkoira, husky, shiba
Ajavat ja jäljestävät koirat (FCI 6)
Oon reilu, tännekkään ei tuu mitään :)
Kanakoirat (FCI 7)
Setterit, saksanseisoja, münsterinseisojat, bretoni
Vesikoirat ja noutajat (FCI 8)
englanninspringerspanieli, walesinspringerspanieli
Seurakoirat ja kääpiökoirat (FCI 9)
Ja nämäkään ei herätä minkäänlaisia tunteita
Vinttikoirat (FCI 10)
greyhound ja saluki

Jos ei nyt ajatella käyttötarkoitusta ja sopivuutta muuten, niin vastaan vain että sairaalloisiksi jalostettuja rotuja en itselleni huolisi - esimerkkeinä shar pei ja cavalier kingcharlesinspanieli.

Mulla on kans muutamia rotuja, joita en erinäisten seikkojen takia haluaisi. Tässä kuitenkin listattuna joitain piirteitä, joita en haluaisi koirallani olevan, rodusta riippumatta:

- Liian voimakas vahti/puolustus/metsästyvietti. Tai no yleensäkään varsinkaan metsästyskoirat eivät mulle passaisi, koska ei niille ole mitään "järkevää" tekemistä tai käyttöä.
- Liian "luisevat" koirat, esimerkiksi vinttikoirat
- Liian pitkälle jalostetut ja tämän takia mm. suuren sairastumisriskin koirat, esim shar pei
- Liian omapäiset koirat joita on erittäin haasteellista kouluttaa. Myöskään ihan "tyhmä" ei saa olla, jonkin verran omaa tahtoa pitää kuitenkin löytyä.
- Ihan minimaalisen kokoiset koirat
- Ulkokoiria, koska mulle on tärkeää, että koira on seurana myös sisällä ja saan olla sen kanssa paljon
- Myöskään kovin isoa koiraa en voisi oman elämäntilanteeni takia ottaa, vaikka tykkään niistä todella paljon. Esimerkiksi rhodesiankoirat ovat sulattaneet mun sydämen

Lisäksi pari rotua, joita en ottaisi, vaikka koiratkin ovat tietysti yksilöitä:

- Mäyräkoirat, en oikein tykkää niiden rakenteesta
- Chihuahuat, aivan liian pieni rotu mulle vaikka pienistä koirista tykkäänkin
- Kääpiösnautseri, vähän pinnallinen ehkä olen kun en ottaisi tätä rotua ulkonäön takia
- Karvattomat rodut, esim karvaton kiinanharjakoira. Sama perustelu kuin yllä

Mulla ei mitään inhokkirotuja ole, mutta on kuitenkin rotuja, joita en syystä tai toisesta muuten hommaisi.

Esim. metsästyskoiraa en ikinä hommaisi. Itse en metsästä, mies ei metsästä, joten metsästyskoiralle ei ole mitään käyttöä.

Ylijalostetut koirat kierrän kyllä kaukaa. En ainakaan lähtisi itse tukemaan sellaisten koirien kasvatusta, joille jalostus on aiheuttanut kaikennäköisiä terveydellisiä haittoja.

Kunnon terrieri-luonteiset terrierit ei ole myöskään välttämättä mun juttuni. Myöskin hieman seurakoiramaisempia terriereitä tyydyn ihailemaan muiden omistamina.

Myönnän myös olevani niin outo, että en itselleni luultavasti ikinä hommaisi muuta pientä koiraa kuin kiinanharjakoiran tai lhasa apson. Apsokin on harkinnassa miehen toiveesta.

Laumanvartijatkaan ei tunnu omalta.

Sitten on liuta mukavia rotuja, joita en itselleni ottaisi, sillä jokin ei vain nappaa niissä. Näitä on mm. noutajat, colliet yms.

Toisaalta en kuitenkaan lähtisi mistään rodusta vannomaan, etten ikinä tule sellaista hommaamaan. Tuo mies on niin vaikea tapaus, että tarvitsee jonkun verran mennä senkin ehdoilla rotuja valitessa, jos se vaikka joskus suostuisi vähän isompaa koiraa harkitsemaan.

Jostai syystä pienet koirat eivät ole ikinä viehättäneet,
Perhoskoirakammo tais tulla isän veljen aika äreästä yksilöstä nimeltä Papi, kun olin tosi pieni:D
Pelkäisin aina astuvani päälle tai jättäväni oven väliin,kuten ystäväni chihulle kävi viime torstaina, ja huonostihan siinä kävi=(

Itse en kelpuuttaisi melkein mitään puhdasrotuista, mutta kaikkein vähiten paperittomia 'rotukoiria'.
Mitään sairasrakenteista en myöskään halua, kriteerinä olisi n. 20 -30 kilon paino ja sujuva liikkuminen myös risukossa, hangessa ja kallioilla. Lisäksi koirajosta oikein tiedetään ettei elä yli kymmenenvuotiaaksi... hrr.
Kiinanpalatsikoira 'söpöine vänkyräjalkoineen' on yksi suurimpia inhokkeja, toinen on mäyräkoira (ei niinkään selän vaan luonteen vuoksi). Olen tavannut kaksi kivaa karkeakarvaista mäyristä, kolme inhottavaa ja vain yliärhäköitä sileä/lyhytkarvaisia. Mutta sekin voi liittyä toki omistajiin. :)
Kaikki paimenkoirat ovat kauhistus sen seurailun takia. Muuten kivoja.

Tuohon pystykorvien räkyttämiseen: Mulla on kerrostalossa laika-pystykorvamix ja se kyllä haukkuu mutta mieleön räkytys on pystykorvalla merkki siitä että koira on turhautunut. En leimaa saksanpaimenkoiriakaan hulluiksi vaikka senrotuiset ovat raadellet monia koiria. Kun olin 9-vuotias, kimppuuni hyökkäsi rotikka, eli ne hermostuttivat minua pitkään. Nykyään olen kuitenkin tavannut koulutettuja ja tervepäisiä rodun edustajia mutta itse en ottaisi koska olen kiinnostunut lähinnä metsästyksestä ja agilitysta.

Melkein mikä vaan terverakenteinen 'peruskoira' tai vaihtoehtoisesti laika tai ajokoira kävisi meikäläiselle.
Kumppani sen sijaan on ihastunut mm. corgiin ja lapinkoiraan. lapinkoirassa mietityttää turkki kun en ainakaan sellaista tummaa showtähteä halua...Corgi voi elää samassa kämpässä kanssani, koskapa ei kihlattunikaan lähde vaeltamaan/metsälle niin ei siellä tarvitsisi corgiakaan odotella.

Tessu kirjoitti:

lapinkoirassa mietityttää turkki kun en ainakaan sellaista tummaa showtähteä halua..

Suomenlapinkoirallahan on likimain kaikki värit hyväksytty, joten niitä löytyy paljon muitakin kuin "tummia". Lisäksi turkin tuuheudessa ja pituudessa löytyy hirvittävästi vaihtelua, rotua kasvatetaan kahta linjaa. Ja sitten on tietysti "kompromissivaihtoehtona" se lapinporokoira, jos sentyyppinen ulkonäkö miellyttää enempi ;)

Kiitos tiedosta Sarahia. :D Puhuimmekin tästä eilen ja itselleni kelpaisi kyllä sellainen... kokopunaoranssi? Tai kermanväristä muistuttava... Eikä se parkki tai tummakaan niin paha olisi kun tyttöystävä etsi propagandakuvia kauniista lapinkoirista jotka eivät vanuttuneina huuda fleksin päässä. Ja siis porokoirahan olisi aivan ihana, niitä on lapsuudessa ollut sukulaisilla ja naapureilla sekä parhaalla ystävälläni oli yksi erityisen hurmaava porokoiranarttu. Kokemukseni mukaan ne ovat juuri sellaisia tasapainoisia peruskoiria joilla kuitenkin on luonne.

Mutta meillä nimenomaan minä haluan seuraavaksi porokoiran, itäsiperianlaikan, suomenpystykorvan tai sitten seropin, mutta se porokoira olisi aivan ykkösenä listan kärkipäässä koska olen käsittänyt jalostusmateriaalinkin olevan huomattavan laaja verrattuna moniin muihin rotuihin? Ja haluan vain mukavan seurakoiran, joka jaksaa lenkkeillä metsässä muutaman tunnin putkeen ja sopii agilityynkin, mutta en mitään seinille hyppivää. Eli jos jää treenit välistä ei koira saisi juosta lelu suussa minun ja ulko-oven väliä.

Mutta tuon puolison listalta löytyy esim. corgi, pommi (oikein söpöjä tavallaan muttah...), sellainen mahdollisimman nallemainen lapinkoira, samojedi, keeshond ja sheltti.

onneksi meillä on useampi vuosi aikaa vääntää tästä kompromissi. :)

^Jaa-a. Lapinporokoiralla ei nyt sinällään ole mikään valtava "jalostusmateriaali", sillä rotu on pieni. Plussapuolena toki rodulla on se, että rotukirjat ovat edelleen avoimet ja rotuunottoja tehdään, joten uutta geenistöä pooliin saadaan sitä kautta. Miinuspuolena taas se, että usein nämä rotuunotetutkin koirat ovat osittain samoja vanhoja kantoja, kuin jo rekisterissä olevat.
Suomenlapinkoiran kohdalla suosittelen tutustumaan suomenlapinkoirakannan sisällä olevaan linjaan, paimensukuiseen lapinkoiraan. Ovat usein hieman vähempiturrukoita. Tuo linjaero slk:lla on verilinja ero, eikä kyse ole näyttö-käyttöjaosta, vaan lähinnä juuri ulkonäöllisistä ja sukutaulullisista eroista. Kuvia paimensukuisista löytyy pls:n sivuilta, linjan vuosittaisten epävirallisten näyttelyiden kansioista, täältä.

Itsellä ei ole inhokkirotuja, ei ulkonäön, eikä luonteen puolelta, mutta en hankkisi itselleni luppakorvaista koiraa, enkä pientä koiraa. (Ainoastaan keskikokoiset ja isot pystykorvat ovat sellaisia mitä voisin ajatella ja näistäkin sakut ovat todella ylivoimaisia henk.koht suosikkeja.)

Pakko sanoa että inhottavinta on partasuut: terrierit ja seurakoirakääpiöt, joilla on parta, hyh! Jacrussell ja westie, yökyök

Täällä melko usein mainitut pienet valkoiset seurakoirat (miksei muunkin väriset) kaikki bichonit, löwchenit, lhasa apsot ja jne jne.

Yli-aktiiviset pakkaukset: bordercollie, saksanpaimenkoira, belggarit jne.

Mäyräkoirat, en ole koskaan tykännyt. Ulkonäkö ei vaan nappaa ollenkaan.

Tylsän tavalliset labradorinnoutaja ja kultainennoutaja, mieleen tulee vaan ällöttävän hössöttävä hömelö :--) Yleensäkin noutajat ei nappaa.

Tessu kirjoitti:

Corgi voi elää samassa kämpässä kanssani, koskapa ei kihlattunikaan lähde vaeltamaan/metsälle niin ei siellä tarvitsisi corgiakaan odotella.

Se menee kyllä ihan toisinpäin; se corgi joutuu odottelemaan sua ;) Jos nyt ymmärsin oikein, että miellät corgit pieniksi, hitaiksi lylleröiksi? Ei ne lyhyet jalat vauhtia vähennä, niillä vaan painetaan kaksin verroin kovempaa etiäpäin, ja hangessa pompitaan kuin vieteri...

Mutta, jottei mene ihan ohi aiheen, niin itse en suosi ainakaan seuraavanlaisia rotuja:

Metsästyskoirat: Ei käyttöä, enkä pidä siitä, etten voi päästää koiraa vapaaksi ilman, että se katoaa kuin pieru Saharaan.

Pienet seurakoirat: Koiralla pitää olla tarpeeksi poweria erilaisiin harrastuksiin, eikä sellaista näillä oman näkemykseni mukaan oikein ole. Ei ainakaan sellaista mitä itse etsin. Sitten kun olen vanha rusina, tälläsen kuitenkin todennäköisesti hommaan.

Muuten oikeastaan kaikki koirat, jotka eivät ole paimenkoiria, on jokseenkin hyvin harkinnanvaraisia. Paimenissa on oikeastaan kaikki ne ominaisuudet, joita koiralta haluan.

Olen itse viehtynyt 5 ryhmään. Tykkään, että koiralla on pystyt korvat ja kippurahäntä. Valitsen koiran ulkonäön mukaan. Tykkään, että koira on säänkestävä ja tulee toimeen ilman pukuja suomen ilmastossa.
Helpompi vastata, kun laittaa mistä pitää eikä eritellä mistä rodusta tai piirteestä ei pidä.

Syssy kirjoitti:

Valitsen koiran ulkonäön mukaan.

Kunhan ulkonäkö viehättää niin ei mitään väliä vaikkei koira millään tasolla sopis sun elämään/elämäntilanteeseen..?

Kyllä. Ulkonäkö on ensimmäinen asia koiran valinnassa. Ja en todellakaan näe siinä mitään pahaa. Sen mukaan olen lähtenyt karsimaan sitten sitä itselleni sopivaa rotua. Miksi kävisin kaikki rodut läpi, kun voin valita itselleni sopivan niistä mitkä omaa silmääni miellyttää.

Yksi riittää.