Koirat.com

^ja paljon on riippuvaista siitäkin, mihin koira pennusta asti totutetaan. Jos sen annetaan sählätä sisällä pienenä, se tekee sitä taatusti myös isona. Tai jos se juoksutetaan kilpurikuntoon jo ennen vuoden ikää, se tarvitsee sitä liikuntaa myöhemminkin ja äärimmäisen paljon. Pätee mielestäni moneen muuhunkin rotuun, dobberi vain yhtenä esimerkkinä :)

Mutta toki aktiiviselle koiralle täytyy tarjota paljon aivotyötä ja liikuntaa. Mikään yli-ihminen näiden aktiivi-rotuistenkaan kanssa ei kuitenkaan tarvitse olla.

^ Totta. Kyllä minun koirat on pennusta asti kans totutettu kaikki siihen että sisällä vain nukutaan, muu säheltäminen ja pöljäily ei vain yksinkertaisesti ole sallittua. Ja mulla on kuitenkin kaikki kolme vilkkaita ihan luonteeltaan ja rotunsakin puolesta. :)

Täällä on kovasti kommentoitu käyttämääni "tappajakoira" -ilmaisua. Pahoittelen sitä ja poistin sen listauksestani ja korvasin sen taistelukoira-nimityksellä. Kirjoitin tarkoituksella liioitellun kärjekkääseen tyyliin, jos joku ei huomannut. Sinänsä minulla ei ole mitään ko. rotuja vastaan vaan päinvastoin; olisin periaatteessa kovastikin kiinnostunut esim. bullterrierin tai amstaffin hankkimisesta joskus tulevaisuudessa, mutta pelkäänpä, että niiden taistelukoiratausta aiheuttaisi liikaa vaatimuksia juuri tuon takia, että niiden kanssa pitää tavallistakin enemmän välttää niitä huonoja kokemuksia yms. Ihan oikeasti ihmettelen, miten on mahdollista kontrolloida koiran pentuna saamia kokemuksia 100%? Ympäristöään kun ei koskaan voi täysin kontrolloida. Tilanne, jossa oman pennun kimppuun hyökkää vapaana kulkeva koira voi sattua niin nopeasti, ettei siihen ehdi puuttua. Ja jos tämä laukaisee koirassa myöhemmin voimakkaan aggression muita koiria kohtaan, niin paha juttu, ja erityisest rodun kohdalla, joka on jalostettu taistelemaan kuolemaan saakka.

Olenpa lukenut, että esim. bullterriereillä on huonompi kyky lukea toisen koiran alistumiseleitä ja reagoida niihin koiratyypillisesti jättämällä taistelukumppani rauhaan. Näin ollen taistelurotuiset koirat saavat yleensä pahempaa jälkeä aikaan, jos ikinä tappeluun sattuvat joutumaan. Kenties siitä tuo nimitys. En sitten tiedä, miten paljon tätä on jalostuksella onnistuttu karsimaan nykykoirista. Mutta jos nyt tuo nimitys on jonkun mielestä lapsellinen niin kyllä minusta sekin aika lapsellista on, että näitä rotuja ei saisi pitää minään muuna kuin maailman lutuisimpina perhekoirina kokonaan unohtaen niiden alkuperäinen käyttötarkoitus ja sen mukanaan tuomat haasteet.

MinnaMiina kirjoitti:

Mutta jos nyt tuo nimitys on jonkun mielestä lapsellinen niin kyllä minusta sekin aika lapsellista on, että näitä rotuja ei saisi pitää minään muuna kuin maailman lutuisimpina perhekoirina kokonaan unohtaen niiden alkuperäinen käyttötarkoitus ja sen mukanaan tuomat haasteet.

Niinkö täällä väitettiin? Vai missä?
Esim. mainitsemasi bullterrieri ei nykyään ole muinaisen taistelubullin kaltainen. Bullterrieri ei välttämättä ole siitä sosiaalisimmasta päästä, muttei mikään tappokonekaan. Kyllä mekin puistoillaan bullien ja muiden "tappajakoirien" kanssa, eikä yksikään ole edes yrittänyt tappaa. Ja omat koirat ovat laumanvartijoita, jotka ilmeisesti niputit samaan kastiin. On niitä sosiaalisiakin "tappajakoiria", eivätkä edes ole harvinaisia. Kaikki eivät opi pitämään muista koirista, mutta ei se ole automaatio kiltimpänä tunnetuissa roduissakaan.
Taistelukoira on terminä parempi kuin tappajakoira, mutta ei sekään kuvaile noita rotuja nykypäivänä kovin hyvin. Taistelukoirataustastaan rotu ei tietenkään pääse hevillä eroon, mutta tappajaksi on turha leimata.

Minnamiina kirjoitti:

..niiden taistelukoiratausta aiheuttaisi liikaa vaatimuksia juuri tuon takia, että niiden kanssa pitää tavallistakin enemmän välttää niitä huonoja kokemuksia yms. Ihan oikeasti ihmettelen, miten on mahdollista kontrolloida koiran pentuna saamia kokemuksia 100%? Ympäristöään kun ei koskaan voi täysin kontrolloida. Tilanne, jossa oman pennun kimppuun hyökkää vapaana kulkeva koira voi sattua niin nopeasti, ettei siihen ehdi puuttua. Ja jos tämä laukaisee koirassa myöhemmin voimakkaan aggression muita koiria kohtaan, niin paha juttu, ja erityisest rodun kohdalla, joka on jalostettu taistelemaan kuolemaan saakka.

Jos saan luvan yleistää niin "taistelukoirat" on kovia luonteeltaan joka tarkoittaa sitä, ettei ne helposti saa traumoja. "Taistelukoirat" kyllä puolustavat itseään tarpeen vaatiessa, mutta agressiivisia ne ei saa olla.

^^ Vanis hyvä, itse kirjoitit edellisellä sivulla:

^No onhan tuo termi "tappajakoira" melko lapsellinen noin yleensä.

^Niin...?

Anteeksi, nyt tulee OT, mutta korjaan sen verran että dogo argentino on metsästyskoira. Härkäkoirana käytetty, ja nykyäänkin villisika ja puuma metsästykseen. Pitit, amsstaffit yms. on sitten niihin koiratapeluihin jalostettu

boxerowner kirjoitti:

- collie ja sheltti. Ne on vaan liian pitkäkuonoisia enkä koskaan jaksaisi ihmisten "lassie/minilassie" -juttuja.

Nyt kun tohon sheltin puikkonokkaan on tottunut niin muiden koirien kuonot näyttää usein kauhea lyhyiltä. Koirapuistossa kerran kattelin cavalieria ja päivittelin mielessäni kuinka lytty kuono sillä onkaan ja samaan aikaan cavalierin omistaja sano mulle, et näyttää niin hassulta, kun koiralla on niin pitkä kuono. Alissan kasvattaja nauro, että sheltin kuono on kätevä, koska siitä saa helposti kiinni, jos koira haukkuu. Ja se on kyllä totta.

Noi lassie/minilassie-jutut on kyllä välillä ärsyttäviä. Vähään aikaan en oo onneks tota kommenttia kuullukkaan...

^Joskus muinoin aattelin kun vastaan tuli, "ompa jännä... kääpiöcollie?"

Itse en ottais räkyttäjää tai koiraa jolla on kimeä ääni.. kuulostaa mun korvaan vaan niin äärimmäisen karmealta..

Itse olen ainakin varsin tottunut tuohon "mini/kääpiö collie" nimitykseen että välillä syyllistyn siihen itsekin. Esimerkiksi rotua kyselevät mummot joille ensin sanoo shetlanninlammaskoira, mitä ei ymmärretä niin lisään perään tuon kääpiö collien, niin sitten lamppu välähtää. Ainakin vanhemmille ihmisille helpompi ymmärtää, muuten yleensä kyllä korjaan rodun oikein sheltiksi

Itselleni lyttykuonot ovat taas nounou-listalla Suloisiahan nuo ovat, mutta itselleni en ottaisi.

Minä en ottaisi itselleni rotua, jonka elinikä jää todennäköisesti hyvin lyhyeksi, tai rodulla esiintyy paljon vaikeita perinnöllisiä sairauksia. Tästä syystä esim. irlanninsusikoira jää pelkäksi haaveeksi. Ihana rotu, mutta en uskalla ottaa riskiä.
Rodut, joiden rakennen on selvästi tavallisesta poikkeava, jätän myös suosiolla muille.
Jossain vaiheessa haaveilin jostain überturkkikoirasta, mutta ei musta ole siihen turkin hoitamiseen. Jätän sellaiset hankinnat vaikka eläkeikään. Musta olisi ihan hirveää jos mulla olisi vaikka yorkki jonka joutuisin kynimään puutteellisen turkinhoidon takia.

Yksittäisenä nounou-rotuna on mainittava pumi. Luonteesta en tiedä yhtään mitään, mutta koira on niin ruma että pahaa tekee. En ymmärrä sitä homeinenpellehermanni -lookia sitten millään.

Tutulla on tanskandoggi-bernhardilais-mix. Ihan sikaupee koira. Se on vasta 3v, toistaiseks ei oo ollu vaivoja, iso niinkun sonni, mutta luonne ihan superia - rauhallinen ja todella ystävällinen. Toivottavasti elää pitkään terveenä..

pitää laittaa valokuvia kun tulee käytyä kylässä..

En ottaisi yhtä ainutta koiraa, jolla ei olisi jotain käyttötarkoitusta. Meille ei siis yhtään ns. turhaa sohvankoristetta tule, oli rotu/koko/karvanlaatu mikä tahansa.
Minulle koirat on ensisijaisesti harrastuskavereita ja tietysti perheenjäseniä, mutta koiraa, jolla "ei tee mitään" (ts. ainut aktivieteetti on ulos vieminen ja satunnainen leikkiminen) ei meillä pitkään katsota. Ei siis ainuttakaan seurakoirarotua, tai show-linjaista koiraa (en näe näyttelyitä oikeana harrastuksena, josta sekä omistaja että koira voi nauttia toden teolla, sori vaan..)

Sitten seuraavat inhokit ovat kuolaavat rodut. Vaikka olisi muuten kuinka upea koira, mutta jos kuola lentää, niin niin lentää koirakin.. Ulkokoirana voisin vielä kuolaavaa rotua pitää, ehkä..

Ei hyperaktiivisia rotuja, kuten belggarit, tai bortsut (ok tämä ei nyt ole ehdoton nou nou, mutta epäilen, että omat hermot ei kestäisi) tai adhd-terrierit. Jonkin metsästysterrierin voisin vielä ottaakin.. taas ehkä.

Ei myöskään pk-roduista rottista tai dobberia. Ihan hienoja koiria, mutta ei vaan ole tarkoitettu mulle, ts. jokin niiden luonteissa ei ole ihanteellinen mun käteen.

Siinäpä nuo olikin, koska tuo minun ensimmäinen kriteerini, eli että koiralla on oltava jokin käyttötarkoitus, oli se sitten metsästys, toko, jäljestys, agi tai jokin pk-lajeista, karsii koirarodut melko pieneen määrään.

En ottaisi itselleni puhdasveristä metsästyskoiraa, koska tarvetta ei tällä hetkellä ole.
En ottaisi mitään "lehmän" kokoista kuolakonetta, liikaa sotkua, karvaa yms, ja hyvin todennäköisesti lyhyempi elinikä kuin pienemmillä roduilla.
Turkkirotua, lyttykuonoa, tai vinttikoiraa.

Kaikki muut sitten saattaisivat mennäkin.

Koskaanhan ei pitäisi sanoa ei koskaan, eikä mulla mitään ehdotontaehdotonta mielipidettä olekaan yleensä roduista. Muttah, tällä hetkellä tuntuu siltä, etten ottaisi:

-lyttykuonorotua. Niiden jalostus on minusta hyvin pahasti metsässä. Jos koira ei voi edes hengittää normaalisti, niin... Tiiän lyttykuonoja ja monen hengitys kuulostaa välillä kuorsaukselta + nämä kaikki jutut mopsien pyörtyilymisistä... Lisäksi eivät miellytä silmää, eivät sitten ollenkaan. Parhaiten tuntemani ranskikset ovat kyllä ihan jees luonteeltaan, mutta kun ei niin ei.

-täyttä metsästyskoiraa. Ensinnäkään en usko, että tulen koskaan edes metsästämään, toisekseen asun ainakin toistaiseksi kaupungissa luhtitalossa. Parempi siis metsästyskoiralle ja itselle molemmille.

-kunnon turkkirotua, esim. yorkki, cottoni... Tämä ei tosiaankaan ole mikään ehdoton juttu, ja mietin jo, että kirjoitanko sitä ollenkaan tähän.

Hmm.. Onhan noita ns. vaikeita rotuja, joita hyvin epätodennäköisesti tulen ottamaan, mutta toisaalta koskaan en voi tietää, millaiseksi ihmiseksi ja koirankouluttajaksi/-käsittelijäksi tästä vielä kasvan. Noh, en menisi ainakaan nyt ottamaan laumanvartijarotua tai vaikkapa rottweileria.

Minä taas en ottaisi itselleni (tai en ainakaan maksaisi) seuraavia/seuraavanlaisia:

-Lyttykuonoisia, eteenkään pieniä lyttykuonoisia kuten mopsit ja bulldoggit.

-Kääpiökoiria kuten mäyräkoirat, chihuat, kiinanharjat, pienet terrierit, pinserit jne. eikä yleensäkään mielellään mitään alle 15kg
Yksinkertaisesti liian pieniä, eivät miellytä koon, yleensä käyttötarkoituksen, eivätkä ulkonäön puolesta

-Spanieleita

-Villakoiria Puhtain ulkonäköperustein, vaikka oikeastaan niillä on kauniit kasvot ja yleensä hyvä askellus, mutta ei sitä kokonaisuutta kiitos.

-Pienet pörröiset Mikään ei niissä palvele minun vaatimuksia koiralle ja tarpeille.

Sitten joitain yksittäisiä rotuja, mille ehdoton ei:
-Shar pei
-Thai Ridgeback
-Napolinmastiffi

Tuohon aikaisempaan tappajakoira keskusteluun:

Bullterrieri - ainakin omani ei todellakaan ole tappaja tai agressiivinen. On sosiaalinen niin ihmisten kuin muiden koirienkin suhteen.

Bullterrierillä on mahdottoman pitkä pinna joten harvemmin se itse aloittaa tappelua, useamman bullin omistajan olen kuullut kertovan miten muut koirat on käyny päälle ja se päällekäynyt koira on selvinyt naarmuitta joten mitäs se kertoo?

Esim. Meidän bullille saa toinen koira räyhätä naaman edessä ja se vaan seisoo paikallaan tuijottaen ja heiluttaen häntää. Mutta sitä en epäile etteikö se puolustaisi itseään jos joku tosissaan tulisi päälle.

Bulli vaatii tiukan ja määrätietoisen koulutuksen, todella pitkää pinnaa ja huumorintajua. Oikealla kasvatuksella siitä saa ihanan hellyydenkipeän sohvaperunan joka syö ja pieree paljon!

Eniten ärsyttää foorumeilla (en tarkoita KC:ta) ihmiset jotka alkavat latelemaan "totuuksia" roduista joista ei todellisuudessa tiedä P:n vertaa. Joten suosittelen tutustumaan ko. rotuihin ennenkuin alkaa kertomaan niistä "faktoja"

Minun mielipide: Bullterrieri on paras ja kaunen koira piste.

Jos et itse tykkää ei tartte kadulla tulla vastaan "onpa ruma koira" en minäkään tule toisten koiria tai lapsia rumiksi haukkumaan

Oikein mukavaa ja lämmintä kesää kaikille

Snautserit, erityisesti suursnautseri, jokin vaan ei miellytä.. sori kadi

Terrierit, liian pieniä ja en jaksaisi sitä 24/7 touhottamista.

Pienet seurakoirat, kokonsa puolesta varmasti käteviä, mutta ei sit kyllä jotenkin nappaa, lisäksi en jaksais kuunnella kimeää haukkumista.

Bonehead kirjoitti:

Eniten ärsyttää foorumeilla (en tarkoita KC:ta) ihmiset jotka alkavat latelemaan "totuuksia" roduista joista ei todellisuudessa tiedä P:n vertaa. Joten suosittelen tutustumaan ko. rotuihin ennenkuin alkaa kertomaan niistä "faktoja"

Aivan samaa voisin sanoa omasta rodustani Yleensä kaikki lyttykuonot laitetaan yhteen nippuun ja väitetään ettei ne pysty hengittämään itse - tai hyvin vaivalloisesti. Mutta kun lyttykuonossa ja lyttykuonossa ON eroja eikä kaikki rodut todellakaan rohise ja kähise normaalisti hengittäessään. Ei edes läähättäessä. Tai sitten koko rotu nuijitaan jonkun yhden sairaan yksilön perusteella. Ihan varmasti niitä vaivalloisesti hengittäviä on muissakin (=kaikissa) roduissa.