Koirat.com

Hommatkaa mullekin treffit.

Kadaver, www.deitti.net, www.suomi24.fi, Are you intrested facebookissa. ;) Säälittävää, mutta toimii näköjään (paitsi AYI ei mun kohdalla, Helmi on saanut enemmän tykkäämisiä ollessaan statuskuvanani kuin mun omat kuvat: aika vanhoja, aika kamalia. Tai sit oon vaan ruma. Mutta kaveri on löytänyt tuolta paljon miehiä.)

Justiin eilen laitoin yhdelle tyypille viestiä kuvan kera, muttei ole kuulunut mitään. :P Damn! Mulla tosin vaikuttaa se, että olen täällä Lapissa loukussa enkä hirveästi voi ketään deittailla. Kaikki miehet täältä perältä on joko huonoiksi todettu tai ei muuten vaan kiinnosta. :DD

Blääh, mun kahvitteluseuralta tuli viestiä, että joku yllättävä juttu tullu eikä pääse tuleen kaupunkiin. Noh, katotaanpa tuleeko sieltä uutta ehotusta sitten treffeille. Vähän huono kun kyseisellä tyypillä alkaa huomenna (muistaakseni) työt uudessa työpaikassa ja 3-vuorotyö kyseessä ja todella rankka paikka, niin voipi olla tulevat päivät vähän väsyny... No, sittenpä kuulee!

Eilen illalla painelin F5:sta kolmen minuutin välein ja toivoin, että se deitti.netin tyyppi vastaisi. Pettyneenä menin nukkumaan, ja nyt kun se vastasi, en uskalla lukea sitä sen viestiä!

//Se toivotti mut tervetulleeksi kylään, ja todennäköisesti menen tapamaan sitä pääsiäisen jälkeen, mikäli yllättäviä työvuoroja ei satu kohdalle ja saan jonkun maksamaan bensakulut puoliksi. Eikä ulkonäössäkään ollut moittimista!

^ Nonni!

Mun päivän treffiseura muuttuki illan treffiseuraksi. Meinas mennä kyllä vaikeeksi, mutta hää tuli sit tänne et käytiin eka pieni lenkki Pepin kanssa ja sitten teelle mun luo. Ekaa kertaa kutuin jonku tälleen kylään omaan kotiin et ekaa kertaa nään. Siis ilman että baarista raahannu kotiin... Heh. Mut joo, oli kivaa ja hyvä fiilis jäi. Ja hää ehotteli uutta näkemistä viikonlopulle. Jospa saatais sovittua, ois kiva.

^

Onko teillä muuten ollut paljon noita "baarista kotiin jatkoille" -juttuja?

^ Noh, mitä tässä on kymmenen vuotta tullu baarissa kuljettua, niin ei varmaan neljänkään käden sormet riitä laskemaan... Mutta ettei nyt kellään tuu heti mitään muuta mieleen, niin yleensä ihan unikaveriksi sieltä se seura on tullu.

Kadaver kirjoitti:


Onko teillä muuten ollut paljon noita "baarista kotiin jatkoille" -juttuja?

Kyllä mulla ainakin sinkkuna koiran kanssa asuessa on tullut raahattua useitakin tyyppejä kotiin. Enhän mä voi niiden luo lähteä, kun koira odottaa kotona. Ja samallapa on nähnyt, onko niistä ylipäänsä mihinkään (sietävätkö miten koiria). Toki olen kutsuun sisältänyt sen ennakkovaroituksen, että multa löytyy eläimiä. Eikä kukaan ole reagoinut kummemmin. Koira mikä koira, menee.

On muuten kätevää kun raahaa jonkun uuden tuttavuuden kotiin, jossa odottaa koira, niin näkee saman tien, onko tyypissä ollenkaan potentiaalia. Jo ensireaktioiden perusteella voi tehdä alustavia (tai ei välttämättä niin alustaviakaan) päätelmiä siitä, meneekö mies jatkoon vai kannattaako unohtaa heti alkuvaiheessa.

Minä en ole koskaan ollut innostunut kenestäkään niin paljon, että olisin raahannut hänet baarista kotiini ekana iltana.
Omillani olen asunut kuitenkin jo reilut 20 vuotta.

Kaneli kirjoitti:

Minä en ole koskaan ollut innostunut kenestäkään niin paljon, että olisin raahannut hänet baarista kotiini ekana iltana.
Omillani olen asunut kuitenkin jo reilut 20 vuotta.

Mulla nykyisin sama homma, vaikka nuori viela olenkin. Enka tarkoita nykyisella tata tilannetta etta deittaan toista kuukautta, vaan vaikka olisin sinkkukin niin eipa tuota heti kylmiltaan baarista kampille tule enaa tehtya.

Kerran noin paasi tapahtumaan sen masennuskauden epatoivoisen juttuni kanssa, mutta onneksi se tosiaan ei ottanut alkuunkaan onnistuakseen. Ja hankin oli kuitenkin ollut samassa koulussa 3 vuoden ajan ja joskus puoli vuotta aiemmin oltiin kayty yksilla treffeilla.

16 kk vakipanonikin kanssa tehtiin niin etta vaikka baarissa tavattiin, vaihdettiin silla kertaa vain numerot. Jalkeenpain nahtiin viela kahdesti ensin vain puistossa ennen kuin vasta kolmannella kerralla mentiin kampille.

Tai "vasta" ja "vasta", pikaista menoahan tuo silti oli mutta ei kai ihmekaan kun tiesin kuitenkin jo heti ensitapaamiselta ettei tyypista voisi tulla mitaan muuta kuin vakipano. Ja kun olin paattanyt hommaa vain ko. kevyella asenteella kokeilla niin tuskin voi sanoa etta mikaan tapaaminen on liian aikaisin jos kyse on pelkasta seksista.

En vain koe etta heti hiprakassa kampille meno edes vakipanon tapauksessa olisi oma juttui. Ennemmin niin, etta silloinkin tavataan ensin muutaman kerran ihan selvin pain jotta tietaa etta oikeasti haluaa saatoa ko. tyypin kanssa eika kyseessa ole vain mikaan kanninen paahanpisto ja aamulla sitten kamala morkkis + mahdollisesti koko elinikainen katuminen (kuten mulla masennusaikaisen kannisahlaykseni suhteen vaikka pieleen menikin).

Mä oon aina mennyt niiden toisten kämpille (ennen ei ollut koiraa ja nyt kun on, on ollut kämppis nakitettavissa hoitamaan). Esimerkiksi juuri kämppiksen vuoksi se on helpompi ratkaisu. :)

Mä en oikein ikinä ole hengannut baareissa. Muutenkin olen alkanut siirtyä taas siihen "tyytyväinen sinkkuna" -vaiheeseen.. mutta silti ole aivan korviani myöten ihastunut. Mutta mulla on sellanen olo, että tää vois jatkua vaikka ihan tällasena vielä jonkun aikaa. Että mulla ei välttämättä ole mikään kiire edetä asian kanssa yhtään mihinkään. Mut mulla on sellanen kutina, että jotain olis tapahtumassa, että jonkunlainen (kliseinen sanonta mutten keksi parempaa...) jää olis rikkoutunut meidän väliltä, tiedä sitten, ainaki tähän mennessä nää mun kutinat on osuneet oikeaan.

Ohan noita baarijatkoja toisinaan tullu kokeiltua, harvemmin se tosin on jatkunu missään syvällisemmässä muodossa. Välistä sitä kyllä on tullu miettineeksi että mikä se sitte olis joku ideaalipaikka löytää se elämää täydentävä toinen puolisko. Mä olen kokeillu nettideittailuakin, se ei nyt tuntunu muuten vaan kovin luontevalta. Asiaan voinee vaikuttaa sekin, että mä en ole järin hyvä tapaamaan ihmisiä ensimmäisiä kertoja. Mä olen sellaisissa tilanteissa aina ihan supervarautunu. Ja jotenkin mä en koe luontevana myöskään työkavereitten deittailua, vaikka saattaa sekin jollekin sopia. Mitä sit jää jäljelle? Kaveripiirit, kaupat, harrastukset?

Mä olen tämän tuoreimman tapauksen tuntenu jo aika kauan. Ja tienny vielä kauemmin. Eli siis kuulunee tuohon kaveripiiri-kastiin. Nyt mua vähän sitten jännittääkin, että miten tää tästä alkaa aueta. Mä kun en ole tuolla suunnalla ihan suosituinta kastia. JA mä oletan myös että tuo toinen tietää sen. Toinen mikä mietityttää tilanteessa on se, että miten mä selitän mahdollisille kyselijöille (porukat, broidi) et miten tää näin meni. Kun toistaiseksi oon enemmän tai vähemmän teroittanu niille et "me ollaan vaan kaverit".

Täällä ollaan taas täysin sinkkuja ja ihan omasta aloitteesta. Eilettäin sain itseäni niskasta kiinni ja kerroin toiselle etten pysty ylläpitämään minkäänlaista suhdetta tällä hetkellä. Siinä vaiheessa kun aloin jokaisen tapaamisen kohdalla miettiä minkä tekosyyn varjolla voisin jättää väliin, ei enää ollut reilua sitä toista kohtaan suhteen jatkaminen. Eilen oli itelläkin aika huono fiilis, ihan vaan sen takia, jos sille toiselle tuli aiheutettua enemmänkin mielipahaa, mutta tänään oon ollu todella helpottunut ja onnellinen ratkaisusta. On jotenkin todella kevyt ja pirteä olo taas pitkästä aikaa.

Aappuva. Tää viikko on menny melkeen deittaillen kahta miestä, vuoroiltoina aina... Tänään vietin leffailtaa toisen kanssa ja vaikka onki tosi kivaa ja rentoo, niin taitaa vaan uupua semmonen kihelmöinti. Ja se ei osaa olla koiran kanssa. Toinen otti eilen painimatsia Pepin kanssa ja mylläs sen kanssa muutenki. Ja sen kanssa on kyllä tosi rento ja eilen ois tehny mieli jo vähän pussatakki... Mut oon ihan hämilläni. Emmää oo tottunu tälleen oleen "vietävänä". Ja katotaan ni viikon, parin päästä oo taas yhtäkään...

Tein pari päivää sitten oman ilmoituksen deitti.nettiin.

Ekan vuorokauden aikana seitsemän vastausta, joista pari oli päättänyt rekisteröityä koko paikkaan ainostastaan mun viestin takia. Yksi on kahden päivän aikana laittanut kolme eri postia, jossa ihan fiksulla tavalla kertoo kuinka haluaisi mun vastaavan hänelle ja kertoi kuinka vaikutan hänen mielestään mahdottoman mielenkiintoiselta ihmiseltä. Kahdelta sain heti kättelyssä kuvat, ei mitään rumia poikia.

Herranjumala!

^

Onhan noihin "baarista mies mukana kotiin" -juttuihin tullut sorruttua jokuseen otteeseen, mutta lähinnä sitä on itse tullut lähdettyä miehen luo (kun ei ole tarvinnut miettiä koiran hoitamista). Jänskättää aina, että sitten se mies koisaa johonkin iltapäivään tai ei muuten vaan tajua lähteä kun itse haluais viettää krabbepäivää ja olla yksin. Miehen luota voi aina liueta silleen "mä lähen nyt, moido" -tyyliin.

Miksen vois vaan tietää mitä toinen ajattelee.. Välillä vaikuttaa tosi etäiseltä ja välillä taas ei. Sit välillä mietin, että mitä jos hän kuvittelee samaa kuin minä, et ei ikinä olis mahdollisuuksia, ja on siksi etäinen, kun ei halua olla liian tungetteleva jos kuvittelee että mä en tuntisi samoin. Tai sit ei vaan oikeasti ole yhtään kiinnostunut. Mutta miksi sitten vaikuttaa niin paljon siltä? Tulee viereen istumaan, hymyilee jne.. kyl te tiedätte mitä tarkoitan. AAARGH. Auttakaa mua.