Koirat.com

No siis juu.. Eikä hänellä nyt olis oikeastaan mitään syytä erikseen pitää minusta, toisaalta mulla on ihan yhtä vähän syytä yhtäkkiä ihastua häneen. Jos nyt vaikka sanotaan, ettei olla aina oltu ihan yhtä hyvissä väleissä kun nyt. Mut eipä ne tunteet tommosista välitä, sitä ihastuu jos ihastuu, välittämättä siitä mitä on tapahtunut joskus ennen. Ainakin minä toimin niin. :P

AfterShock kirjoitti:

http://www.mtv3.fi/helmi/rakkaus/artikkeli.shtml/2011/04/1060503

Tässä muuten hauska juttu kaikille sinkuille, vinkkejä miesten tarkkailuun ;)

No en kylla ikina tuollaisia ole kenestakaan miehesta huomannut. Pikemminkin olen oppinut huomaamaan mahdollisen kiinnostuksen tavasta jolla mies katsoo. Eika siihen yleensa laajentuneet pupillit ole kuuluneet, vaan tavallista syvempi ja intensiivisempi katse ja yleensa tietynlaiseen hymyyn yhdistettyna.

Ennen olin itsetuntoni takia niin surkea huomaamaan noita merkkeja etta menivat toisinaan ihan kiinnostavatkin tapaukset sivusuun (ujoja jos sattuivat olemaan eivatka uskaltaneet sanallisesti pyytaa treffeille). Mutta onneksi sen jalkeen on tullut opittua suht hyvaksi katseen ja ilmeiden tulkitsijaksi, niin ei enaa tule missailtua yhta pahasti.

Silverbride kirjoitti:

Omaa: Mä en ole aivan varma kuulumisestani tähän ketjuun enää...

Mitämitämitämitämitä?! Nyt on jääny jotain kertomatta!

Kai se on minunkin osallistuttava tähän keskusteluun, vaikken ihan sinkku olekaan. =/ Kuitenkin eilen kävi eräs miekkonen kahvilla pitkästä aikaa ja vei mun ruokahalun & yöunet. Viimeksi ollaan nähty viime kesänä ja silloin tällöin naamakirjassa kuulumisia vaihdeltu. Tunnettu ollaan kyllä jo teini-iästä asti, jolloin treffattiin pari kertaa satunnaisesti, mutta lähes päivittäin chattailtiin varmaan muutaman vuoden ajan.

Ja todellakin komppaan Kimonoa siinä, että ei noista miehistä oikein ota selvää. Tämäkin herra vaikuttaa välillä tosi kiinnostuneelta, heittää flirttailevaa kommenttia ja muuta, mutta välillä tuntuu ettei sitä kiinnostaisi olla missään tekemisissä. Nytkin piti koittaa keksiä jos minkänäköisiä tekosyitä, ettei voi tulla käymään.. Tuli kuitenkin. Ja hyvä niin. :)

Nii.. Joku kuitenkin kysyy, että miten niin en ole ihan sinkku.. Muutin vastikään uudelle paikkakunnalle koiran kanssa ja kumppani jäi tuonne reilun 100km:n päähän. Vielä ollaan virallisesti yhdessä, mutta ainakin mun osalta kiinnostus on lopahtanut jo ajat sitten. Ei vaan oo ollut syytä lähteä aiemmin lätkimään. Sitä vaan on tottunut elämään sen toisen kanssa epätyydyttävästä parisuhteesta huolimatta...

Tiuhtis kirjoitti:

Mitämitämitämitämitä?! Nyt on jääny jotain kertomatta!

No tää ON vielä aika sellanen ei-kovin-julkinen-juttu. Mutta mulla on yksi vanha tuttu jonka kanssa vähän varoittamatta päädyttiin aikaisempaa läheisempiin väleihin. Mä olen siitä jollain kovin erikoisella tavalla tykänny aina (as in niin kauan ku on kunnolla tunnettu). Ja tuossa parisen viikkoa sitten asiat vaan... no tapahtui. Tässä on melko monta liikkuvaa osaa jotenka varma mä en ole mistään, paitsi omista tunteistani. Ehkä mä kuitenkin pysyttelen näissä sinkkukeskusteluissa vielä jonkusen aikaa, ihan epävarmuuttani.

^ Sä voit pysyä linjoilla tsemppaamassa meitä muita
Ja minä oon ihan

^Käypi. ^^ Sä voisit kertoa lisää tosta -olosta.

^ Yleensä mun unelmieni mies on jakautunu useempaan yksilöön. Yks on komee (mut jumalattoman typerä) toisella on mahti huumori (mut järjettömän lyhyt pinna) kolmas on muuten vaan päällisin puolin kiva (mut napanuorassa äitiinsä) neljäs komee, huumorintajunen, päällisin puolin mukava (mut uskomattoman kiero kusettaja) mut nyt on lipsahtanu sellanen virhe ohjelmointiin et noi suluissa mainitsemattomat ominaisuudet löytyy yhdestä ja samasta miehestä Vietimmä tuossa illan keskenään (lähin kaveripoikien kanssa rimpsalle ja sit tältä tuli viestiä että missä meen jne) ni karkasin sit sen mukaan. Juteltiin pitkään ja sain vastauksia asioihin mitä oon pitkään miettiny ja samalla määriytyi se linja mitä noudatan tästä eteenpäin. Samalla selvis myös etten elättele toiveita turhaan vaan nää fiilikset on molemminpuoleisia. Hissuksiin, katellaan mitä aika tuopi tullessaan

Jos mies sanoo, ettei taho nyt mitään vakavaa ja tahtoo viettää sinkkukesää, niin mitähän se tarkottaa? Kun samaan aikaan se tahtoo viettää aikaa yhessä ja olla lähellä, eikä kyllä ole pelkästään seksinkään perässä. Onko se vaan varovaisuutta ja et yrittää pitää asiat omassa hallinnassa? Vai mitä? Kuinka varovainen tässä pitää itellä olla, onko tuo ehottomasti että näpeille tulen saamaan, vai onkohan vaan jotai varmistelua..? Tiiän, tiiän, vaikee sitä on kenenkään muun sanoo, mut silti pohdiskelen asiaa.. Mut jokatapauksessa, oon ehkä vähän ihastunu. Ihmeen hyvin kuitenki saan pidettyä itteni aisoissa. Tosin pelkään, että noitten sen sanomisten takia en etes uskalla antaa itestäni kaikkee peliin mukaan ja sitten se saa musta kylmän kuvan.

Itse tulkitsen ton niin, että haluaa olla sinkkuna, koska sinkku saa mennä ilman että pitäisi miettiä ketään muuta kuin itseään. Ja haluaa olla lähellä, koska miellytät miestä ja läheisyys on kivaa.

catjan kanssa samoilla linjoilla.

Jos joku mies sanoisi mulle noin, ottaisin mä sen niin, että mun kans on ihan kiva kuluttaa ja viettää aikaa, mutta ei mitään sen kummempaa. Että vähänniinkun pitää hollilla, kunnes jotain "parempaa" kävelee vastaan.

Toki voin olla väärässä, mutta noin mä sen henk.koht ottaisin.

^ No joo-o, noin oon sitä itekki aatellu. Mutta silti sen puheista saa sen käsityksen, että kyllä se tahtois katella ja tutustella ihan oikeesti, mutta haluaa vaan edetä tosi rauhallisesti. Viime kesänä on eronnu viiden vuoden suhteesta, joten kyllä se sitoutua osaa. Välillä tuntuu, että se tosiaan vaan säikkyy että juttu menee liian nopeesti kovin vakavaksi ja rauhottelee tilannetta tolla "en tahdo mitään vakavaa"-jutulla. Mutta toisaalta, yhtälailla se saattaa olla et ei taho mitään vakavaa just mun kanssa... Niin, mistäpä sen voi tietää? Pitää vaan pitää omat tunteet suht laimeina, tai hetken nyt kattelen tilannetta miten kehittyy. Onhan tuota ennenki pettymyksestä noustu...

Tää on niin ärsyttävää. Toinen, jota treffailin tuossa joitai kertoja, ois musta tosi kiinnostunu ja valmis sitoutuun ajankanssa kunnolla. Mutta sitten mua ei vaan kiinnosta tarpeeksi. Miks sen pitääki mennä näin. Kyllä mulla on mukavaa hänen kanssaan, mutta sitten on kuitenki semmonen fiilis, että toivottavasti se ei koske tai yritä pussata tms. Pittääki mennä kaiken aina niin vaikeesti!

^ Voihan myös olla, että jos se on tosiaan vastikään eronnut pitkästä suhteesta, ettei halua sen takia mitään vakavaa juttua vielä?

Mutta vaikeapa se on analysoida, miehistä kun ei voi koskaan varmasti sanoa mitään .

^^Jos se edellinen suhde on ollut kovin tiivis tai muija estänyt miehen omia menoja, saattaahan se vaikuttaa siihen että olis pitkästä aikaa kiva viettää rento kesä. Jos sillä on ny kovinkin iso pelko, että oma elämä päättyy heti kun astuu uusi emäntä elämään. Mutta oikeesti, mistäs sitä tietää mitä toisen päässä liikkuu. Anna mennä vaan, liika varovaisuus tekee epävarmaksi ja jos suhteessa on näpeille tullakseen, niin tulee se varomattakin. Kyllä mä olen sitä mieltä, että aina pitää elää joka suhde niinkuin se olisi ikuinen :)

Muoks. väkänen lisää

Kiitti Catja ja Joh tuumailuista. Kiva kun saa täällä mietiskellä asioita Pariin otteeseen ollaan asioista puhuttu, mutta sillon se just on alkanu säikkyyn. Vaan pitänee jatkaa tällä fiiliksellä mikä nyt on. Kaveri tuntee sen exän ja me ollaan kyllä ku ihan eri planeetoilta sen naisen kanssa. Ja siis enhän mää itekkään tiiä, haluanko alkaa seurusteleen tän tyypin kanssa kun niin vähän aikaa ollaan vielä tunnettu. Mutta haluan silti pitää sen mahdollisuuden avoimena, aikahan sen näyttää meneekö juttu niin vakavaksi. Mutta on mun mielestä tylsää, jos suoraa on jo mentaliteetti että ei saa mennä vakavaksi. Jep, mutta jatkamme samalla fiiliksellä ja tyylillä ku tähänki asti.

Karvakamu kirjoitti:

Jos mies sanoo, ettei taho nyt mitään vakavaa ja tahtoo viettää sinkkukesää, niin mitähän se tarkottaa?

Minulla on kokemusta kahdesta vastaavasta tapauksesta.

1. tapaus)
Olin tutustunut kesä- (& vähän talvi)työpaikassa kaveriin, jonka kanssa jutut luistelivat kivasti. Viimeisen työpäiväni jälkeen mentiin yhdessä syömään. Kaveri sanoi yllättäen, että "en halua seurustella, mutta haluaisin tavata sinua jatkossa."
Itse en ollut ainakaan sanallakaan vihjannut -enkä tiedä olinko edes ajatellut- mistään jatkomeiningistä, saati suhteesta ja hattuunnuin silloin niin, että lähdin lopulta tilanteesta puh.numeroa antamatta.
Kaveri sitten sai selville jostain numeroni (ei ihan helppoa, koska ollut aina salainen) ja soitti muutaman päivän päästä.
Seurustelusuhde siitä sittemmin tuli ja sitä kesti parisen vuotta.

2. tapaus)
Kysyin pokkana suoraan kuukausien, melkein vuoden tapailujen jälkeen, mitä kaveri tuntee minua kohtaan. "Ystävyyttä" oli vastaus. "Vain ystävyyttä, ei muuta."
Ystävyys muuttui sittemmin silti parisuhteeksi, jota jatkunut nyt kohta kaksi vuotta.

Oma loppupäätelmäni: tunteet -omat ja muiden- tulevat jos ovat tullakseen. Ajallaan.
Olipas fiksun kuulosta, voi luojan pyssyt...

Pääsiäisen meiningit olivat aika huvittavat. Heräsin aamulla ilman paitaa kahden miespuolisen, sinkkujen kavereideni välistä. Toinen kuorsasi ja toinen piereskeli.

Tuli jotenkin lempeä olo. Tällä hetkellä mulla on sellainen fiilis, että jos jotain väkertäisin miesten kanssa, se saisi olla silkkaa säätämistä. Ja jos ei ole niin ei tarvi olla ollenkaan. Sinkkuna on pääosin hauskaa. Ja kun mulla on tollaisia rutistettavia ihania kavereita joiden viereen mennä nukkumaan ja saamaan läheisyyttä jos tahtoo tai kaipaa.

Ja ei, minulla ei ole ollut eikä ollut pääsiäisenä kummankaan näiden tyyppien kanssa yhtään mitään, me ollaan kaikki vain tosi läheisiä kavereita. Ilman paitaakin selittyi sillä, että se oli yllytystehtävä. Katsokaas kun otin nännilävistyksen nyt keväällä niin kyllähän pojat kinusivat että se täytyy nähdä. Jokunen hömpsy tuli tosin otettua sitten liikaa, kun vessanpönttökin sai seuraavan päivän aikana monia halauksia...

Mä olen miettinyt vähän samaa problematiikkaa kuin Karvakamu, tosin niin, että oon ite se, joka haluaa pysyä sinkkuna ja olla lähellä. Vaikeeta! Mut en vaan kykene sitoutumaan ja sulkemaan itseäni muilta potentiaalisilta, vaikka tää yksi onkin oikein kiva ja vaikka mitä. Haluun seikkailla, kokeilla, nähdä tyyppejä ja oppia ihmisistä. Jokin viimeinen särmä tosta puuttuu. Onneksi se ei ole kysellytkään mitään, olen antanut varmaan melko selkeesti ymmärtää. Vähän pelkään, että ihastun sitten, kun se löytää jonkun muun, mutta se on mun elämäni tragedia, mulle käy aina niin. Mutta on hyvä olla silloin kun ollaan. Tai toinen skenaari on, ettei mitään sen ihmeempää tule vastaan ja jonain päivänä tunteeni ovat syventyneet niin, etten muita osaisikaan ajatella.

Voi, miksi on niin vaikeeta pitää deitti-/seksikavereita samoin kuin kavereita joiden kanssa käydään leffassa tai oluella. Missä se ero muka oikeasti on?

Nyt on alkanut vahan huolestuttaa tuleva kesa... Olen siis tulossa Suomeen ja sanomattakin selvaa etta 4 kuukauden poissaolo taalta pistaa tuoreen, lahdon hetkella vasta hieman vajaat 3 kuukautta kestaneen suhteen koetukselle.

Onneksi sentaan paasen tuossa valissa vierailemaan heinakuussa taas taalla kun on lomaa toista, niin ei se 4 kuukautta menekaan yhtamittaisesti toisin kuin aluksi luulin. Mutta silti, pistaa mietityttamaan etta ensin olen lahes 2 kuukautta poissa paikalta, sitten tulen pistaytymaan tanne muutamaksi viikoksi, ja sen jalkeen taas yhtamittaisesti yli kuukausi poissa...

Mutta vahan arveluttaa silti. Ja nyt tuo lahetti eraana yona toista kotiinsa tultuaan viestia ettei pysty kaymaan nukkumaan ennen kuin on sanonut minulle kuinka yksinaiseksi se tulee olonsa tuntemaan jos lahden. Ja etta kuulemma nama 2 kk jonka ollaan tunnettu on muuttanut sen elaman hyvaksi.

Ja toinen mika vahan kismittaa on se etta nykyisellaan nahdaan vain viikon valein. Kaverinikin ovat kummastelleet asiaa ja ihmetelleet etta "ai, niinko harvoin te vain naette". Itseani ei muuten ko. fakta vaivaisi, kun tyyppi kuitenkin soittaa yha kaytannossa joka paiva, mutta tietysti siina ehtii nain tuoreen jutun kanssa tulla vahan turhankin ikava.

Vaikka sitten puhelimitse yhteydessa olisikin, niin valilla tuntuu etta silti haluaisi myos nahda useammin...

Luin vessapaperirullasta sellaisen runon (joo, oli pakko ostaa vessapaperia, johon on painettuna rakkausrunoja ), joka menee suunnilleen seuraavasti: "Rakkauden sanotaan odottavan joka kulman takana. Miksi ihmeessä minusta tuntuu kuin kulkisin ympyrää?"

Toi kuvaa aika hyvin mun tämänhetkisiä fiiliksiä.