Koirat.com

Voi ei mä en kestä sitä vessapaperirunoa :D.. Mutta ostan vain sitä kai itseäni kiduttaakseni :D..

Noh, täällä vanhat tapaukset on hiljaa ja eilen baarijonossa tapasin miehen. Jotenkin siitä sitten lyöttäydyin sen seuraan ja mentiinkin sitten toiseen baariin jne.. Mies oli vaan hirveän hiljainen ja vaikeaselkoinen ja yritti koko ajan sanoa jotain mutta ei kai kehdannut.. Sitten menin antamaan sille numeroni (koska lähdin yhtäkkiä pois kun ex tarvitsi avaimia koska on koditon täällä kaupungissa ja toki saa majailla mun luona) ja se soitteli yöllä sitten useampaan otteeseen ja taas hiljaista murahtelua ja pyysi luokseen jne.. Ja nyt se on täs facebookis jo jutellu.. Jotenki äh, mustakin tuntuu että mieluummin vain liikun tuolla ilman mitään sitoumuksia ja keräilen miesten kehuja ja JOS TODELLA ihastun johonkin, niin sitten annan mennä. Nyt on vähän laimeet tunnelmat tästä.. ja ahistavat ku toinen heti joka tuutista ottaa yhteyttä :D..

Eli nyt voisin sanoa ekan kerran ymmärtäväni sen tunteen että "haluaa olla sinkku"

AfterShock kirjoitti:

Jotenki äh, mustakin tuntuu että mieluummin vain liikun tuolla ilman mitään sitoumuksia ja keräilen miesten kehuja ja JOS TODELLA ihastun johonkin, niin sitten annan mennä. Nyt on vähän laimeet tunnelmat tästä.. ja ahistavat ku toinen heti joka tuutista ottaa yhteyttä :D..

Sama! Ei kiinnosta ottaa ketään sinnepäin-miestä "auttamaan" mua. Toisen ihmisen kosketus ei ajatuksena inhota, mutta mulla ei vaan kiinnosta alkaa säätämään sellaisten kanssa, joista en itse ole kiinnostunut paskapaperia enempää. alkaisi vaan ärsyttää, mikäli toinen muhun ihastuisi ja sitten joutuisin selittelemään, että en kyllä itse ole kiinnostunut. :D

Yksi ihan kiinnostava tapaus oli, mutta mokasin sen sen itse vähän tarkoituksella. Ei kiinnostanut justiinsa sinä iltana hengailla sen kanssa, ja se suuttui kun vammatansseilin yhden miespuolisen kaverin kanssa enkä innostunut sen "tuu tänne, tuu tänne mun kans" -jutuista. :D Laittelin sille vappuna viestiä, mutta eipä oo vastannut. Ollaan fb:ssa kavereita, kiva tyyppi ja näin, mutta annetaan olla.

Mä vaan pidän hauskaa, opettelen eroon morkkiksesta ja jos joku kiinnostava tulee ja vie multa jalat alta, annan mennä. Onneksi on kesä ja festarit. :)

Kadaver: Oi kunpa saisi tuon fiiliksen jatkumaan. Välillä sitä vaan tulee yksinäisiä hetkiä, jolloin olisi valmis tarttumaan mihin tahansa "kädenojennukseen", vaikka tietäisikin että siitä ei seuraa kuin huonoa. Nyt exäni lähti ja yhteinen aikamme todella loppui. Toivottavasti myöhemmin samassa kaupungissa ollessamme voimme joskus ystävinä tehdä ruokaa ja katsoa leffaa tms...

Onko outoa pitää exää parhaana ystävänään? Koska sitähän se on... Viime päivät kun exä majaili vielä mun uudella asunnolla, en tuntenut edes mitään fyysistä vetoa vaan saatoimme vahingossa koskea ihan kaverillisesti/veljellisesti, ilman että säikähti sitä kosketusta. Myös valitin hänelle baarissa tapaamastani miehestä :D..

^ Mun viimeisin eksäni (erosta vuosi) on ja on ollut koko tämän ajan edelleen yksi tärkeimmistä ystävistäni. Olisin mielettömän surullinen jos en voisi hänen kanssaan olla tekemisissä ja kutsua ystäväkseni. Ja tiedän että tunne on molemminpuolinen.

Mulla on molemmat eksät, joiden kanssa olen seurustellut vakavasti, nykyään hyviä ystäviä. Toisen kanssa erosta on jo vuosia, ollaan pidetty välillä tiiviimmin, välillä vähemmän tiiviisti yhteyttä, mutta joka kerta kun tavataan, niin on kuin viimeksi oltaisi nähty eilen. Ymmärretään toisiamme puolesta sanasta, ja tosiaan oltiin ystäviä jo ennen seurustelua, ja pian ollaan tunnettu 6 vuotta, että kyllähän siinä ajassa oppii toisen tuntemaan. Ja olis ollut jotenkin outoa lopettaa yhteydenpito siihen, kun erottiin.. vaikka olihan se aluksi vaikeaa..

Toisen eksän kanssa erosta on 5 kk, ja koko aika eron jälkeen ollaan hengattu tiiviisti samassa kaveriporukassa, nähty monta kertaa viikossa jne. Aluksi oli jäykkää ja mun oli vaikea esim. katsoa häntä silmiin tai koskea edes vahingossa, mutta nykyään tullaan mitä parhaiten toimeen, ei ole mitään rajotteita. Ihan hyvin voidaan esim. hieroa toistemme hartioita, puhua kaikesta, hengata ihan kahdestaankin, ja tosiaan ollaan ystäviä. Ei ole jäänyt mitään hampaankoloon, kumpikaan ei haikaile menneeseen (enää).

Minä haluaisin olla eksän kanssa ystävä. Uskon, ettei hänkään halua minua kokonaan elämästään heittää pois. Tulevaisuudessa ei vain tulla näkemään kamalan usein, mikä rajoittaa ystävyyttä jonninverran.

Ja tulee mullekin niitä haikeuskohtauksia. Tulee varmaan niin kauan että löydän uuden miehen. Ja varmaan sen jälkeenkin. Kyllähän pitkä suhde jäljet jättää. Me ollaan eksän kanssa sovittu, että pyritään muistelemaan kuluneita vuosia tosi kivana aikana, haikailematta niiden perään kuitenkaan sen suuremmin.

Pitäiskö nyt sanoa facessa jotain miehelle jonka mukaan lähdin baarijonos? Soitteli yöllä ja aamulla sanoi jotain faces mutta sit se jäi.. Ja yöllä se oli niin pyytämässä syömään jne.. Tuntuu että mies oli paljon enemmän tosissaan mitä mä oisin ollu, mutta musta treffailu ja kahvilla käynti ois ihan kivaa...

Jos sanon jotain niin annako ymmärtää taas liikoja? Niin kuin ilmeisesti tuo syömään meno kutsukin tuli aika äkkiä kun vaan olin hetken ollu sen seurassa ja ottanu drinkkejä vastaan..

Mä sain pakit! Mahtavaa. En oikein tiedä miten olla, musta tää on niin huvittavaa. Pyysin yhtä tyyppiä lettukesteille kavereineen (jotka siis tapasin myös) ja "joudumme valitettavasti kieltäytymään". Ihanan kohteliasta ja virallista - ja ehdotonta. No, en mä sitä elämäni miehenä pitänytkään, mutta se osaa tanssia ja oisin kaivannut vakiotanssiopettajaa. Taisin siis saada ansioni mukaan. Olisin kyllä mielelläni paistanut niille lettuja kiitokseksi palveluksesta ja pelannut vähän lautapelejä. En vissiin ollut kovin hyvää seuraa 12 tunnin ajomatkalla. Sääli.

(Yhden toisen kanssa tapailu alkaa olla aika herkkää ja vaarallista. Mutten kyllä oo valmis sitoutumaan. Mutta kivaa silti. Sen kanssa on mukava kuluttaa aikaa.)

lintuja: No niitä tulee ja menee ;o).. söithän letut itse? :D

Mua ahisti se kun mr baarijono ei sanonutkaan enää kännistä selvittyään mitään niin aloitin keskustelun facessa ja ei se ollutkaan mikään takertuja tyyppi, vaan ihan normaali mukavanoloinen nuori mies. Edellispäivänä sitten en halunnut aloittaa keskustelua etten vaikuta liian innokkaalta, no eilen hän sitten taas aloitti keskustelun.. ja kyseli ollaanko menos viihteelle viikonloppuna ;)..

Voisko tollanen totaalisen- ei-mun-tyyppiä- tyyppi olla treffailun arvoinen... jos se vaikka pyytäää? tosin luulen että se on niin ujo että saa odottaa aika kauan.. paitsi jos se on humalassa..

Mutta, sitten jos menee treffeille jne niin ei saisi taas pyöritellä mitään muita juttuja samaan aikaan, sillä täällä Suomes miehet ei siedä sellaista käytöstä, vaan pitävät lähinnä pettämisenä tai muuna epäluottamuslauseena. Hmm..

AfterShock kirjoitti:

Mutta, sitten jos menee treffeille jne niin ei saisi taas pyöritellä mitään muita juttuja samaan aikaan, sillä täällä Suomes miehet ei siedä sellaista käytöstä, vaan pitävät lähinnä pettämisenä tai muuna epäluottamuslauseena. Hmm..

Samaan aikaan ne samat miehet kuvittelee että heillä on oikeus pitää muita juttuja samaanaikaan eikä se ole sit ollenkaan epäluotettavaa tai pettämistä.

Niinpä :( No jos itse olisin tosissani niin kyllä suuttuisin jos kävisi muiden kanssa treffeillä tai tekstailisi. ELLEI sitten kertoisi sitä heti jossain että tämmöinen meininki ois nyt tarkoitus olla.

Ää-ää-ää-ää-ääääh! Mua ahistaa. Ja ärsyttää, että ahistaa. Ku kaikki oli niin kivasti ja mukavasti, sitten tuli pääsiäinen ja olin melkeen viikon reissussa. Sitten pari päivää kotona, nähtiin ja oli kivaa. Sitten lähin taas reissuun vapuksi. Sen jälkeen tyyppi on ollu kiireinen ja viime viikolla ei nähty ollenkaan. Lauantaina pienessä huppelissa mesessä motkotin että kun ei olla nähty, niin eilen tyyppi tuli ihan yllärinä kylään, oli oikeen mukavaa ja autto mua kokoomaan mun uuden grillin. Harmittaa ihan mahottomasti ettei olla nyt nähty ku näin harvon. Ja ahistaa se, että en kehtaa kovin ite ehotella näkemisiä ettei sille nyt tuu sitä ahistusta liian kiinteestä yhessäolosta. Vaikka ennen pääsiäistä nähtiinki melkeen joka päivä. En nyt oikeen tiiä mitä aatella ja tehä.

^Paljon varmaan auttaa, mutta ota vaan rennosti, ole oma itses ja katso mihin juttu johtaan. :)

Mulla on muuten tämän kuun lopussa tällit yhden miehen kanssa. Ollaan mailailtu puolin ja toisin varmaan kuukauden ajan. Sekin on eronnut pitkästä suhteesta aika vasta, ja ollaan jaettu fiiliksiä. Vaikuttaa tosi sympaattiselta ja mukavalta ihmiseltä, mutta ei mulla kyllä enempiä tunteita ole herännyt. Ollaan puhuttu, että seurustelu ei kiinnosta kummallakaan vähään aikaan, mutta olis mukava nähdä ja vain hengailla kahdestaan, katsella miten juttu luistaa ja tehdä ratkaisuja sen mukaan. En kai mä mitään voi hävitäkään, jos näen sen?

Yks niistä syistä, miks vihaan sinkkuna olemista, on se, että kaikki tyypit on ns. potentiaalisia seurustelukumppaneita. Ja jo joku on jotenkin tosi kiva, tai hengaa paljon jonkun kanssa, niin heti tulee mieleen, että mitä jos ja hmm voiskohan tästä tulla jotain. Vaikkei olisi edes ihastunut. Siks on jotenkin tosi paljon rentouttavampaa olla sellasten ihmisten kanssa, joista tietää, että ne a) seurustelee tai b) ei seurustele, eikä halua seurustella, tai c) joiden kanssa on ollut ystävä niin pitkään, ettei voisi kuvitella seurustelevansa heidän kanssaan. Mut sit on se neljäs ryhmä, eli ne kaikki muut sinkut, jotka mahdollisesti ehkä myös haluais seurustella.

Kuulostan varmaan ihan kauhean epätoivoiselta.

^^ No niinhän mun on aikomuski, ottaa siis rennosti. Mutta näin siinä aina käy! Ja siis itseasiassa mulla oli ihan rento fiilis aiemmin ja nautin vaan yhessä hengailusta ilman mitään stressiä tai hehkuttamista, mutta nyt ku on näin pitkä aika ettei oo nähty ni alkaa harmittaan ihan hulluna ku tahtois nähä! Vaan nyt oikeesti en ota mitään yhteyttä, katotaan millon siittä kuuluu.

Ja siis jutussahan mua ärsyttää kaikista eniten se (öh, ärsyttää on vissiin päivän sana... ), että koko alkuvuoden tyyppi on houkutellu mua treffeille, kerran sillon sitten lähin kahvitteleen ja sen jälkeen se pyyteli taas kovasti näkeen, mut mulla ei kiinnostanu yhtään. Sitten taas vähän vahingossa nähtiin ja alettiinki näkeen tiheesti ja minäki aloin ottaan yhteyttä ku tuota ennen en koskaan oikeestaan ottanu yhteyttä, en vaan kerinny koskaan oleen eka. Ni perhana nyt kun mun kiinnostus on heränny, niin toinen alkaaki tuollai vetkutteleen ja vitkutteleen! Tulee vaan fiilis et tekee mulle ihan tahallaan!

Mut hei Kada, et tosiaankaan mitään menetä vaikka tyypin näätki, aikaa nyt pikkusen, mutta tuskin se maatakaatavaa on

Väkänen lisää.

^ Äh, et ole, tuttu tunne.

ON: ei mitään. Ei mitään.

^^ JOO! mua pyydettiin humalassa treffeille ja en oikein lämmennyt mutta nyt muutaman facebook (mun aloittamia) keskustelun jälkeen olisin enemmän kuin valmis lähtemään treffeille... :D... Ja nyt niitä kutsuja taas ei kuulu ollenkaan. En edes viitsi joka päivä avata mitään keskustelua, jos se vaikka jutskaileekin siinä muiden tyttöjen kanssa? eli vaihtoehdot on A) se on pirun ujo ja odottaa että mä taas aloittaisin keskustelun ja ei uskalla pyytää mua ulos selvin päin B) se ei kiinnostunutkaan minusta jostain syystä.

Mutta pientä flirtin poikasta on ollut keskustelussa.. siis tosi pientä.. ärsyttää kun kaiket illat kyttään sitä kun se on tai ei ole online ja yritän olla aloittamatta keskustelua :D..

Äsken olin taas täällä koululla porukassa lounastamas ja seuraan liittyi yks super ihana nallekarhu mies!! todellinen ilo silmälle ja hauskat jutut naurattaa hulluna :D

^ Niin tai ei uskalla pyytää uudestaan treffeille koska kerran jo jätit suostumatta? Minusta loogisin vaihtoehto.

^noku mies ehdotti syömistä ja mä sanoin että kahvittelu käy.. mut se ei varmaan muista tarkasti mitä sanoin joten voi muistaa sen noinkin... :D

Huoooh... miks jään jokaiseen tapaamaani mieheen roikkumaan ajatuksen tasolla ja sitte ku ei kuulu eikä näy niin unohdan enkä tee mitään ja sitte tulee uus mies ja sama jatkuu... Ketju kaipaa muutosta mutta itse en aloitteita halua tehdä etten vaikuta liian seurusteluhaluiselta.

Moi!
Oon uus täällä, toivottavasti ei haittaa että tuppaudun tänne. Lueskelin näitä keskusteluja ja tää vaikutti mun aiheelta. Tuntuu, että on niin vaikeaa löytää joku joka oikeasti kolahtaa. Ehkä sitten oon vaan ronkeli tai liikun väärissä paikoissa. Välillä masentaa kun oon esim. ollu jonkun pariskunnan luona käymässä. Sitä tulee tyhjää kotiin ja mietti miettii että tämmöstäkö tää nyt sitten on. Oon ollu jo viime syksystä todella ihastunu, ainakaan tähän mennessä ei oo johtanu mihinkään. Ollaan ehkä jonklnlaisia kavereita/tuttuja. En oo koskaan täysin kartalla mitä tää mies ajattelee musta.