Koirat.com

No joo, ehkä vähän oiottu mutkia suoriksi, jos ihan noin ajattelisi... kuten kommentistani voisi ehkä lukea.

Mutta jälleen korostan sitä, että kristityn näkökulmasta tuon pitäisi kuitenkin olla kutakuinkin noin. Jos Raamatussa sanotaan jotain ja sama näkemys jatkuu kautta linjan (esim. suhtauhtuminen homoseksuaaleihin on koko Raamatun ajan johdonmukaista=homoseksuaalisuuden todeksi eläminen tuomitaan ) ja silti joku sanoo, että "joo, nyt ollaan 2010 luvulla, unohda tuo näkemys" on tuo (mielestäni) arveluttavaa ja siis kuulostaa siltä ettei syntiä tunnusteta synniksi vetoamalla aikakauteen. (Eli siis minä näen, että Raamatun aikanakin tiedettiin, että on homoja, mutta nähtiin, ettei sellainen seksuaalisuus ole Jumalan tahdon mukaista. Samassa tilanteessa olemme tänäkin päivänä. Nyt vain yritetään väittää ettei homoutta olisi ennen tunnistettu/tunnustettu)

Jos ei ole kristitty, ei mielestäni pidäkään perustella omia näkemyksiä vertaamalla krisittyjen näkemyksiin, ts. väittelemällä kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Argumentitipitäisi löytää muualta.

Esim. Oras Tynkkysen yritykset saada kristittyjä miettimään näkemyksiä omalta kannalta, eivät mielestäni kanna hedelmää, sillä tunnustavalle kristitylle on tyypillistä ajatella, että avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle ja lapset ko. suhteeseen. Jos tuntee muunlaista halua, on siitä syytä pidättäytyä. Esim. itse mietin ihan vilpittömästi tuota Tynkkysen esittämää kysymystä ja koin todella läheltä ne kysymyksetl, joita olen pohtinut ennenkin: sinkkuna ollessani minun tulee luopua lapsihaaveista, koska lapset kuuluvat miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Parisuhteessa minulla on erilainen lupa luottaa siihen, että Jumala antaa lapsia. Missään kohtaa en kykene näkemään kohdalleni "oikeutta lapsiin". En edes silloin, kun yritän asettautua toisen ihmisen asemaan....

lis.

rose86 kirjoitti:

Mullakin meni niiin yli ymmärryksen? Pitää katua jotain, tosin tietämättä mitä katua ja miksi? Vai miten se oli...?
Miksi ylipäätään jonkun pitäisi katua jos sattuu olemaan homoseksuaali? Pitääkö siis teeskennellä koko elämän ajan ettei ole? Elää ilman parisuhdetta, koska vastakkainen sukupuoli ei kiinnosta, kuolla mahdollisesti yksin? Kuulostaa aika kamalalta.

Entä kaikki muut asiat, jotka ovat vielä vähän aikaa sitten olleet nou-nou? Naispappeus? Pitäisikö naispapin katua olevansa naispappi?

Kommentoin vielä tätä: Siis juu, Kristityn tulisi katua yhtälailla molempia syntejä, homoutta tai naispappeutta. Siinä missä kaupasta varastamista, toisen miehen mielessä himoitsemista, alkoholismia, rahan liiallista himoitsemista,l kaikkea sitä, mitä Raamatussa synniksi sanotaan... Näitä asioita ei siis voi tekoina listata ja viivata yli sitä mukaa miltä itsestä tuntuu, tai mitä joku sanoo (joskus tuntuu, että ns. kristittyjen mielipuuhaa on listata syntejä ja tuomita toisia omien listojen mukaan, mutta metsäänhän siinä mennään). Ja juu, jos multa kysytään, siinä sitä juuri metsään mennään, että sallitaan yksi asia, muttei toista. Sitä en osaa tässä keskustelussa perustella, koska minun mielestäni niitä perusteita ei ole....

Jos taas ei ole kristitty, ajattelen, ettei pidä katua, eikä myöskään länkyttää asiasta sen enempää. Ei kristityn homon ei kuulu katua olemassa oloaan pätkääkään, eikä anoa keneltäkään suvaitsemista. Ei ainakaan kirkolta. Ts. ei-kristityn kysymys "miksi minun tulisi katua?" Kuulostaa hassulta. Kuka sitä nyt on vaatinutkaan? Jos taas haluaa tulla kristityksi tai olla kristitty ei voi sitä olla ihan vaan omilla ehdoillaan, vaan siinä tapauksessa tulisi löytää Raamatusta se kristillisyyden sanoma ja uskonsa perusta... Ei yhteiskunnasta tai siitä miltä itsestä tuntuu!

Osallistumalla tähän keskusteluun haluan tuoda esille oman, ja ehkä myös muiden kristittyjen perustelut näkemyksiemme oikeutukseen. Ne, jotka eivät ole kristittyjä, saavat olla ihan omaa mieltään asioista. Ei sotketa puuroja ja vellejä, jos sitä ei erityisesti toivota

Adoptio-oikeudesta sen verran, että allekirjoittaneen mielestä vanhempiensa takia kiusatuksi joutuminen on kyllä melkoisen hatara peruste kieltää homoparien lasten adoptoiminen. Oikeasti, lapset (ja myös aikuiset) keksivät kyllä aina jonkun syyn kiusata heikompiaan. Siihen riittää silmälasit, massasta poikkeavat vaatteet, erikoinen nimi tai ei edes mitään näistä. Kielletäänkö silmälasit, nykyajan muotinimet, kierot hampaat, lihavuus/laihuus, eri vauhdilla tapahtuva fyysinen kehitys, toiselle paikkakunnalle muuttaminen ym?

Koivunoksa kirjoitti:


Kommentoin vielä tätä: Siis juu, Kristityn tulisi katua yhtälailla molempia syntejä, homoutta tai naispappeutta. Siinä missä kaupasta varastamista, toisen miehen mielessä himoitsemista, alkoholismia, rahan liiallista himoitsemista,l kaikkea sitä, mitä Raamatussa synniksi sanotaan... Näitä asioita ei siis voi tekoina listata ja viivata yli sitä mukaa miltä itsestä tuntuu, tai mitä joku sanoo (joskus tuntuu, että ns. kristittyjen mielipuuhaa on listata syntejä ja tuomita toisia omien listojen mukaan, mutta metsäänhän siinä mennään). Ja juu, jos multa kysytään, siinä sitä juuri metsään mennään, että sallitaan yksi asia, muttei toista. Sitä en osaa tässä keskustelussa perustella, koska minun mielestäni niitä perusteita ei ole....

Nyt minä olen pihalla kuin lumiukko!

Siis, koska luterilaisessa kirkossa nyt on näitä naispappeja, pitääkö näiden henkilöiden katua nyt sitä pappeuttaan? Ja onko homma sitten yläkerran kanssa ok, jos he muistavat vähän sitä silloin tällöin katua, että ovat ryhtyneet papeiksi, eivätkä siten menetä taivaspaikkaansa? Vai pitääkö heidän katua haluaan toimia pappina, pidättäytyä tästä tunteesta ja olla ryhtymättä papiksi? Jos tämä on raamatun kanta, miksi naispappeus on näin ylipäänsä sallittua? Kirkkohan kannustaa siinä (itse luokittelemansa) synnin tekemiseen.

Koivunoksa kirjoitti:

Ei kristityn homon ei kuulu katua olemassa oloaan pätkääkään, eikä anoa keneltäkään suvaitsemista. Ei ainakaan kirkolta.

(en siis ala arvostelemaan sinun näkemystäsi asiassa, tai en tarkoita loukata ketään)

Siis... täh?
Kristityn kuuluisi katua kaikkea mahdollista, kristityn homon ei kuulu katua homouttaan?

Ja tässä lainaus wikipediasta: Luterilaisessa tulkinnassa korostetaan nykyään näkemystä, jonka mukaan Jeesus kärsi sijaisrangaistuksen kuolemalla ihmisten syntien vuoksi, joten jokainen häneen uskova saa syntinsä anteeksi.

Eikö tuossa ole se usko itsessään pääasia? Kun jokainen ihminen on syntinen tavalla tai toisella.

Eiko jokaisen uskovaisen - seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta - kuuluisi olla oikeutettu kirkolliseen vihkimiseen, vain ja ainoastaan siitä syystä että on uskovainen?
Eikö Jumala siis rakasta jokaista uskovaista tasapuolisesti, vaikka ajatellaankin Jeesuksen kärsineen ihmisten puolesta? (Juu, toistan itseäni)

(Ai että, nämä keskustelut ovat niin loistavia.. Uskonnoista on suurimmalla osalla ihmisistä kuitenkin oma, erittäin vahva mielipiteensä, joka todennäköisesti ei muutu vaikka mitä sanoisi. Nautin kuitenkin siitä että saatan näiden pohjalta ymmärtää muilla tavoilla ajattelevien mielipiteitä ja näkemyksiä paremmin, kiitos siitä. )

Mä en pysty enää kommentoimaan mitään muuta, kuin että (Penn & Telleriä lainatakseni): bullshittiä.

Mä itseasiassa ymmärsin Koivunoksan pointin ja täytyy sanoa että olen samaa mieltä. Siis että kristityn ei tarvitse homoutta hyväksyä. Se on vastoin heidän arvojaan, piste. Siksi mäkin olen sitä mieltä, että kirkko eroon valtiosta ja avioliittolaista sukupuolineutraali. Näin kirkko/kristityt saavat pitää omat arvonsa mutta kuitenkin homot pääsevät vihille siellä maistraatissa.

Naispappeus on taidettu joutua hyväksymään sen takia, että ei ole ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa valtion ja kansan vaatiman tasa-arvon takia. Avioliiton solmimisessa on kuitenkin kaksi vaihtoehtoa, maistraatti tai kirkko. Ja tässä tapauksessa se kirkko voitaisiin jättää pois. Onhan se kuitenkin aika kohtuutonta että kun kirkko on jo joutunut siinä naispappeudessa myöntymään, niin nyt taas pitäisi. Vesitetään koko kristinusko samantien.

Muoks. rose86, taisit ymmärtää väärin. Siinä luki ei kristityn homon eli homon, joka ei ole kristitty, ei tarvitse katua. Ihan samanlailla kun mäkään en kirkkoon (tai mihinkään uskontoon ylipäätänsä) kuulu, niin mun ei "syntejäni" tarvitse katua. Mutta sitten jos olet kristitty, silloin sinun kuulu katua sitä homouttasi ja pidättäytyä siitä homoudesta. Jos et näin tee, et ole kristitty.

Tai näin mä ton ymmärsin

Muoks2. Neruda ehti sano jo :D

^Onko sitten kristitty homo jotenkin ihan mahdoton yhdistelmä? Jos haluaa ne kirkkohäät, koska uskoo ja sattuukin olemaan homo vai eikö semmoista yhtälöä ole olemassa kirkon piirissä?

muoks. Miten ihminen voi katua jotain sellaista piirrettä itsessään joka on synnynnäinen?

rose86 kirjoitti:

Siis... täh?
Kristityn kuuluisi katua kaikkea mahdollista, kristityn homon ei kuulu katua homouttaan?

Siinähän lukee, että

Koivunoksa kirjoitti:

Ei kristityn homon ei kuulu katua olemassa oloaan pätkääkään, eikä anoa keneltäkään suvaitsemista. Ei ainakaan kirkolta.

Ja janniehan se sieltä pamautti keskustelun tasoa uusiin sfääreihin nostavan kommentin. Jonkun toisen uskomat asiat ovat vain pelkkää paskaa?

Mulla ei nyt oikein ole tähän mitään annettavaa, ei luista ajatus, ei ole luistanut pariin viikkoon, mutta sen sanon, että en hyväksy toisten ihmisten katsantokantojen mollausta kuittaamalla ne pelkkänä bullshittina vaikka olisivatkin hyvin kaukana omista ajatuksista.

Aito katuminen lienee se, mitä haetaan. Se, että itse ymmärtää jotkin tekonsa synniksi ja aidosti katuu niitä, ja pidättäytyy harjoittamasta synniksi mieltämiään asioita. Sitä, mitä synti on, en siihen ota kantaa. Katolisen kirkon ripittäytyminen on mua huvittanut aina, koska siitä saa juuri sen kuvan että tee mitä vaan, mene ripille ja lausu sata ave mariaa ja kaikki on unohdettu. Tai se, että aikoinaan synninpäästö ostettiin rahalla. En jaksa uskoa, että ilman aitoa katumusta näistä rituaaleista on mitään hyötyä. Joku muu siihen taas uskoo, joten en ala sanomaan että tämä on väärin. Sitten jos tuomionpäivä joskus tulee, siellähän se sitten nähdään mikä oli syntiä ja mikä ei, kuka saa anteeksi ja miksi ja kuka ei. Turhaa niitä täällä pienet ihmiset ruotivat kun totuutta ei kukaan tiedä. Voi olla, että kyseistä päivää ei koskaan tule ja mitään Jumalaa ei ole olemassakaan, sitäkään ei voi tietää. Lienee tärkeintä se, mihin kukakin itse uskoo. Mikä ketäkin helpottaa että jaksaa painaa menemään tällä pallolla, toisille se on usko korkeampaan voimaan, toiset hakevat lohtunsa tieteestä missä kaikki on selitettyä eikä arvailulle ja uskolle jää sijaa.

Nutti kirjoitti:

^Onko sitten kristitty homo jotenkin ihan mahdoton yhdistelmä? Jos haluaa ne kirkkohäät, koska uskoo ja sattuukin olemaan homo vai eikö semmoista yhtälöä ole olemassa kirkon piirissä?

muoks. Miten ihminen voi katua jotain sellaista piirrettä itsessään joka on synnynnäinen?

Niin se taitaa olla. Jos olet ihan todellinen uskovainen, elät silloin sen uskonnon normien mukaan. Ja usko pois, näitä löytyy Esim. lestadiolaiset, jotka eivät käytä ehkäisyä ja lapsia syntyy joka vuosi, vaikka aivan varmasti jossain vaiheessa alkaa fyysiikka ja voimat loppumaan kesken. Onhan lapsi Jumalan suoma lahja.

Jos olet todellinen uskovainen, niin silloin pidättäydyt ja piste.

Muoks. Tuo taitaa olla sellainen asia että ei uskovaisen taitaa olla aika vaikea ymmärtää. Itsellekin iski vasta äsken valaistus tuota Koivunoksan kommenttia lukeassa

Minuakin mietityttää se, että miten voidaan velvoittaa ihmistä katumaan sellaista asiaa, mikä on olennainen osa häntä itseään. Vähän niin kuin, jos raamatussa sanottaisiin vaikka, että "blondius on synti", saisi yrittää katua sitä, että hiukset ovat sattuneet geenien takia muodostumaan vaaleiksi. Tästä syystä homo+uskovainen taitaa olla mahdoton yhtälö, tai ainakin sellainen, joka ei tee hyvää mieltä tähän ihmistyyppiin kuuluvalle, koska joutuu kieltämään sellaisen asian, joka on olennainen osa häntä itseään.

Minusta se, että homoavioliittoja ei kirkon piirissä sallita, on ajatuksena yhtä älytön, kuin blondien avioliittoja ei kirkossa sallittaisi. Toisaalta ymmärrän sen pointin, että jos uskotaan asian x olevan syntiä, on sen uskon keskeisten ajatusten rikkomista, jos kuitenkin myönnytään asian x tekemiseen. Mutta toisaalta, kuten aikaisemminkin kirjoitin, raamattu heijastelee sen aikakauden normeja ja ajatuksia, sen aikakauden ihmisten näkökulmasta. Koska ihmiset ovat kirjoittaneet raamatun, näiden ihmisten näkökulmat ovat pakostakin vaikuttaneet sen sisältöön. Tästä syystä tuntuu älyttömältä, että luetaan kirjaimellisesti jotain teosta, jonka sisällön on kirjoittanut joku joukko 2000 vuotta sitten. Tietyt keskeiset sanomat raamatussa ovat hienoja (lähimmäisenrakkaus yms.) ja näiden ajatusten takia on hienoa, että kirkko on olemassa. Mutta tietyissä asioissa ei vaan olla osattu muuttua. Raamattua pitäisi osata tulkita vähemmän kirjaimellisesti juuri siitä syystä, että se ei ole kirjaimellista "Jumalan sanaa", vaan vähintäänkin ihmiskirjurien tuotos.

neruda kirjoitti:

Katolisen kirkon ripittäytyminen on mua huvittanut aina, koska siitä saa juuri sen kuvan että tee mitä vaan, mene ripille ja lausu sata ave mariaa ja kaikki on unohdettu. Tai se, että aikoinaan synninpäästö ostettiin rahalla.

Joo sori, käytin rumaa sanaa. Etkö säkin tässä kuitenkin ihan yhtä lailla mollaa jonkun maailmankatsomusta?

Se käsitys, mikä mulla on nyt mm. Koivunoksan ympäripyöreistä selityksistä on nimenomaan se, että ihan täyttä kukkua koko juttu. Mä en vaan millään ymmärrä miten kirkon jäsen voi seistä sanojensa (ja uskonsa) takana ja samalla myöntää, että no ok, ei sun tarvi tehdä niin jos et usko, ja silti pyrkiä vaikuttamaan myös niiden elämään (esim. maksattamalla kirkollisveroa myös yrityksillä), ketkä eivät usko?

Uskovainen sanoo, että homous on syntiä, mutta koska et usko, se ei sun tapauksessa ole syntiä. Niin onko se sitten syntiä vai ei? Mä en oo vieläkään saanut vastausta siihen, miten (ja kuka) synnin määrittelee. Ja jos meillä kerran on joka tapauksessa se perussynti kannettavanamme - myös meillä, ketkä emme kristinuskoa tunnusta - tähän on ihan paradoksaalista??

Me kaikki olemme syntisiä, mutta synnistä ei tarvitse välittää jos ei usko, mutta silti jos jumala ja taivas kerran on ja kaikki ovat syntisiä ja kaikkien synnit on lunastettu (oli uskovainen tai ei) niin taivaaseen mennään niin että napsahdus vaan käy? Paitsi jos on uskovainen ja jatkaa synnin toteuttamista (mut siis hetkinen, eikö ne synnit oltu jo lunastettu?) eikä kadu niin sitten ei pääse? Mutta siis pääsee kuitenkin, koska kaikki synnit on lunastettu?

TÄMÄN perusteella nimitän kukuksi koko kristinuskoa. Tai sitten oon vaan ymmärtänyt totaalisen väärin.

^ Mä ainakin ymmärrän sen niin, että jos et Jumalaan usko niin eihän sun silloin tietenkään tarvitse mitään syntejä katua koska ethän sä niitä syntejä edes silloin tunnusta. Mulla ei ainakaan mitään syntejä ole, enkä siis niitä kadu. Mä elän ihan sen perusteella mikä on oikein ja väärin, ja jos jotain väärin vaikka vahingossa teen sitä sitten kadun ja anteeksi pyydän, siltä ihmiseltä, en Jumalalta.

Kristityn mielestä sä tietenkin teet syntiä jos vaikkapa harrastat esiaviollista seksiä, mutta eipä sen siitä tarvitse mussutta ruveta koska se on ihan sun oma asias. Jos se kristitty haluaa sunkin murhees ja syntis itkeä niin se on sen henkilökohtanen helvetti se.

Olipa sekava sepustus....

Heini kirjoitti:

^ Mä ainakin ymmärrän sen niin, että jos et Jumalaan usko niin eihän sun silloin tietenkään tarvitse mitään syntejä katua koska ethän sä niitä syntejä edes silloin tunnusta. Mulla ei ainakaan mitään syntejä ole, enkä siis niitä kadu. Mä elän ihan sen perusteella mikä on oikein ja väärin, ja jos jotain väärin vaikka vahingossa teen sitä sitten kadun ja anteeksi pyydän, siltä ihmiseltä, en Jumalalta.

Kristityn mielestä sä tietenkin teet syntiä jos vaikkapa harrastat esiaviollista seksiä, mutta eipä sen siitä tarvitse mussutta ruveta koska se on ihan sun oma asias. Jos se kristitty haluaa sunkin murhees ja syntis itkeä niin se on sen henkilökohtanen helvetti se.

Olipa sekava sepustus....

Mutta siis.
Oletusarvoisesti jumala joko on (teistinen katsomus) tai ei ole (ateistinen katsomus).
Se ei mun mielestä voi olla niin, että jumala on olemassa jos uskoo ja jumala ei ole olemassa jos ei usko. Nehän poissulkee toisensa, ei kai jumala kristinuskossa ole mikään on-off sen mukaan keneltä kysytään?

Se fakta siis, että ei itse usko jumalaan ja täten tunnusta syntejään, ei muuta sitä, etteikö jumalaa olisi olemassa. Tällöin päästäänkin tähän paradoksiin... Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Noh, perimmäinen kysymys mulla on siis se, että onko uskovaisten mielestä jumala olemassa myös ateisteja varten? Koska jumalahan on vain yksi, eikä henkilökohtaisesti jokaisella oma...?

^ En itseasiassa ymmärtänyt

Sama Jumalahan se kaikilla on. Ja eiköhän kristityn mielestä se Jumala ateistillakin ole mutta se ateisti vaan tekee syntiä ja rankasti ja joutuu helvettiin.

Mutta siis emt, mulle on ihan sama mitä kristitty musta ja mun synneistä ajattelee, joten en ehkä nyt siksi tätä osaa sisäistää Minen Jumalaan tai sen olemassa oloon usko ja that's it. Kristittyhän sen sijaan totta kai uskoo Jumalaan ja Jumala on ja pysyy niiden mielestä kaikkien kohdalla.

Emt, sun mielestä joko Jumala on tai ei ole.

Minua on jotenkin aina kutkuttanut se ajatus, että koska on olemassa 1001 uskontoa, joilla omat jumalansa, niin mistä tietää, että mikä on oikea? Ja mitä näille muihin jumaliin uskoville tapahtuu, koska jokainen uskonto on sitä mieltä, että se on se ainoa oikea ja vääräuskoisille käy vähintäänkin jossain määrin hullusti.

Olisi vähän sellainen "kosh kosh"-tilanne, jos tässä uskoisi koko elämänsä tähän kristinuskon Jumalaan, eläisi täysin synnittömästi ja tämän uskonnon opetusten mukaan, ja sitten kuoltuaan ylimpänä tuomarina olisikin vastassa jonkun pienen afrikkalaisen heimon Uggabugga-jumala. "Sorry, et pääse taivaaseen, koska et ole noudattanut tätä uskonnon 3. käskyä: "Älä syö nautaa tiistaisin kello kolmen jälkeen.""

Heini kirjoitti:

Sama Jumalahan se kaikilla on. Ja eiköhän kristityn mielestä se Jumala ateistillakin ole mutta se ateisti vaan tekee syntiä ja rankasti ja joutuu helvettiin.

Niin, paitsi että eihän joudu, koska meillä jokaisella on perisynti joka tapauksessa (ja syntejähän ei arvotettu!) ja jeesus on kaikki synnit lunastanut ja taivas aukenee jne?

Siinä on se paradoksi

^^ Heheheh, tyhmä juttu mutta rupesi silti naurattamaan

Mutta siis mun käsityksen mukaan esim islamin uskossa on kyllä se ihan sama Jumala kuin kristityilläkin mutta niillä on vaan omat profeettansa ja opuksensa. Joskus muistelisin näin ET-tunnilla sanottaneen...

Muoks. väkänen lisää

jannie kirjoitti:

Me kaikki olemme syntisiä, mutta synnistä ei tarvitse välittää jos ei usko, mutta silti jos jumala ja taivas kerran on ja kaikki ovat syntisiä ja kaikkien synnit on lunastettu (oli uskovainen tai ei) niin taivaaseen mennään niin että napsahdus vaan käy?

Jeesus on lunastanut kaikkien ihmisten synnit kuolemalla ristillä, ja jokainen ihminen on vapaa uskomaan häneen ja saamaan syntinsä anteeksi katumalla niitä. Jos et usko, et myöskään kadu syntejäsi, joten niitä ei myöskään anneta anteeksi.

Paitsi jos on uskovainen ja jatkaa synnin toteuttamista (mut siis hetkinen, eikö ne synnit oltu jo lunastettu?) eikä kadu niin sitten ei pääse? Mutta siis pääsee kuitenkin, koska kaikki synnit on lunastettu?

Sä olet ymmärtänyt tuon syntien lunastuksen väärin. Ei se tarkoita sitä, että kaikki synnit painetaan villaisella ja että niitä voi tehdä rauhassa lisää ilman huonoa omaatuntoa, koska kuitenkin saa ne anteeksi. Jos uskova ihminen tekee syntiä, hän pyytää anteeksiantoa Jumalalta, ja saa sen, koska Jeesus on lunastanut ihmisten synnit ihmisten puolesta. Olennaisena osana on tahto saada anteeksi ja aito katumus teostaan. Ethän sä saa kaveriltakaan anteeksi, jos et sitä ensin pyydä, vaikka tietäisitkin etukäteen että kaveri antaa anteeksi.

sliippi kirjoitti:


Minua on jotenkin aina kutkuttanut se ajatus, että koska on olemassa 1001 uskontoa, joilla omat jumalansa, niin mistä tietää, että mikä on oikea? Ja mitä näille muihin jumaliin uskoville tapahtuu, koska jokainen uskonto on sitä mieltä, että se on se ainoa oikea ja vääräuskoisille käy vähintäänkin jossain määrin hullusti.

Eihän sitä tiedäkään. Siksi sitä nimitetäänkin uskonnoksi, koska se pohjautuu ihmiseen omaan uskoon maailmankaikkeudesta.

jannie kirjoitti:

Niin, paitsi että eihän joudu, koska meillä jokaisella on perisynti joka tapauksessa (ja syntejähän ei arvotettu!) ja jeesus on kaikki synnit lunastanut ja taivas aukenee jne?

Sä saat synnin anteeksi, jos oikeasti kadut ja pyydät sitä. Jos et usko, sä et kadu etkä näin ollen pyydä syntejäsi anteeksi. Et saa anteeksi etkä pääse taivaaseen. Se joka katuu, pääsee. Ei ne synnit ja niiden määrä itsessään vaikuta siihen pääsetkö taivaasee vai et, vaan se uskotko sä.

^ No sieltä se tuli "vähän" paremmin selitettynä Nuin minä sen ymmärsin mutten osannu selittää.

Kadaver kirjoitti:


Jeesus on lunastanut kaikkien ihmisten synnit kuolemalla ristillä, ja jokainen ihminen on vapaa uskomaan häneen ja saamaan syntinsä anteeksi katumalla niitä. Jos et usko, et myöskään kadu syntejäsi, joten niitä ei myöskään anneta anteeksi.

...

Ethän sä voi saada anteeksikaan, jos et sitä ensin pyydä?

Joo, mä olin hypännyt ton kohdan yli, että pitää uskoa jotta ne synnit saa lunastetuksi. Problem solved.