Koirat.com

^^ Awwww..

Minä samaistun paljon nyt tuohon Lunan ja Taavin vetämiseen.. Nellillä menee korvat lukkoon ja isoimmatkaan herkut ei saa huomiota herpaantumaan kohteesta. Ja ollakseen tuommoinen pikkainen, Nelli kiskoo aikamoisella voimalla. Tämä tuli todettua nyt viikonloppuna kun oltiin molemmat ystävälläni hoidossa. Uusi paikka, uudet hajut, uudet koirat ja minulla kämmen/lapa kipeänä. Ei auttanut makkarat tai muut herkut.

Mutta sen jälkeen kun tultiin kotiin, ei pikkuriiviö ole kiskonut yhtään. Lenkkeily on sujunut kuin unelma. Tuolla heittelee nuo fiilikset pelottavan paljon nykyään..

Meillä on lauantaina ohituskurssi, katsoo mitä siellä tapahtuu. Ohituskurssin järjestää sama täti kuin meidän alkeistokoa pyöritti. Hauskaahan tässä on se, että minä luulin että me oltiin tokossa ihan huippuja (meitä käytettiin esimerkkinä) ja Nelli osasi suurimman osan liikkeistä tosi hienosti. Kun kurssi päättyi, sai kollegani pyynnön tältä tädiltä tulla jatkamaan tokoa, meille tuli vain ilmoitus ohituskurssista. :DD

Katselin, kun oltiin kylässä että Nellin rintakehä näyttää isontuneen eikä koira ole enää ihan niin tasapaksu pötkylä kuin aiemmin (se näytti valokuvissa lähinnä pitkäjalkaiselta mäyräkoiralta). Ensimmäiset ajatukset oli "Jes, lihotuskuuri toimii!". Kauheella töhötyksellä punnitsemaan koiraa ja.. Paino 18,5 kg /6,5kk. Saman verran kuin kuukausi sitten. Se on madotettu ja syö koko ajan isompia annoksia. Pitääkö tässä lopettaa pidemmät lenkit kokonaan? Vai onko tuo nyt tullut lihomisensa päähän? Terveeltä se näyttää ja iloinen kuin mikä. Menee vain yli käsityskyvyn tuon koiran paino.

Lunatic, kuulostaa tutulta. Kädet alkaa näyttää pikkuhiljaa samalta kuin pentuaikoina. Mustelmilla ja naarmuilla. tätä näykkimistä tosiaan tapahtuu vain lenkeillä. Kotona ei kyllä uskalla uhmata, ja uskoo samantien jos riehaantuu. Ulkona jos ehdin keskittämään huomion muualle tai nykäsen hihnasta niin riittää. Mutta esim töiden jälkeen se ei enää riitä. Kotona Mooses ei rieku on ihanan rauhallinen mutta ulkona sit kiihtyy helpommin. Pentuna teki samaa mutta uskoi paljon helpommin kun ärähdin.

Mooses on myös alkanut öisin päästämään varoitushaukkuja kun rappukäytävästä kuuluu melua. Tätä on nyt tapahtunut pari kertaa. Päivisin ei reagoi mitenkään, mutta viime viikonloppuna oli jotain ihmisiä kännissä menossa ulos niin nämä ihmiset siinä huusi ja metelöi ja samalla rämpytti postiluukkuja ja Mooses siitä ei tykännyt meni ovelle haukkumaan. Mulla kesti ikuisuus saada se rauhottumaan. Eilen yöllä mä en edes kuullut tai huomioinut mitään erikoista ääntä rappukäytävästä mutta päästi taas varoitushaukkua ovella. Heti kun komensin niin tuli luokse ja rauhoittui sohvalle. Samaa tapahtuu myös yöllä kun ollaan pihalla niin tää kyllä varottaa jos näkee ihmisen tai muuta "epäilyttävää". Keskustassa jos ollaan yöllä ja on paljon ihmisiä liikkeellä niin ei reagoi mitenkään. Mutta oltiin läheisessä metikössä viime yönä, ja Mooses sitten alkoi haukkumaan metsään, itse en nähnyt mitään mutta kohta sieltä kuului miehen ääni "onko se vihainen koira". Sanoin että pentu. Sieltä tuli nuori mies joka kai oli sitten ollut kusella(?) ja Mooses meni karvat pystyssä luokse mutta heti luokse päästyään oli iloinen itsensä ja mies siinä silitti.
Tälläsiä muutoksia on mun Mossukassa tapahtunut viimeisen kuukauden sisällä. Onko tämä puolustuviettiä? Vai mitä?

^Voi olla puolustusta hyvinkin, Taavihan tekee tota edelleenkin eli ei voi oikein mitään mörköikääkään olla enää 5-vuotiaalla. Taavi etenkin pimeellä pöhisee ja haukkuu aika herkästi sen mielestä epäilyttäville asioille. Ei mitenkään usein kylläkään, mutta välillä. Ja pimeellä se on ihan eri tavalla valppaana kuin valosalla. Ja jos ei kaikki täällä tiedä niin sehän on kerran joutunut mua puolustamaan tosissaan ja teki sen ihan mallikelpoisesti. En sitä ennen olis uskonut, että tuosta on puolustamaan, kun se normaalisti rakastaa kaikkia ja kaikkea. Mutta niin vaan mun kiltistä pojasta kuoriutui tarpeen tullen kunnon hampaat irvessä raivoava hirmu. Ja ei se sitä huvikseen tehnyt koska ei ole koskaan sen jälkeen tehnyt eikä sitä ennen kun ei sellaisia tilanteita ole ollut muita. Sen jälkeen varsinkin oli pitkään sellainen vaihe, että lippalakkia käyttävät miehet oli Taavin mielestä uhka, se murisi jo kaukaa sellaisille ja meni kauan että sain sille tolkutettua että jokainen lippispäinen mies ei ole paha. Nykyään ei enää reagoi niihin mitenkään, mutta on se tietyllä tavalla vieläkin varuillaan vastaavanlaisissa tilanteissa, ei kylläkään mitenkään puolusta, mutta on valppaana kuitenkin.

Että älkää aliarvioiko niitä nössyköitä labbiksianne niinkuin mä tein ne kyllä puolustaa jos tarvii. Vaikkei luonne tai ulkonäkö ihan heti kerro siitä että nuo osaa sen tehdä.

Pölli tekee tuota samaa varoittaa sisällä ollessa joistakin äänistä sekä takapihalla, ei kaikista mutta joistakin..Ja jos näkee tuntemattomia ihmisiä niin joitakin haukkuu mutta sitten kun lähemmäksi pääsee niin häntä heiluu ja on ihan normaali, tätäkään ei satu kaikkien kohdalla ja tykkää ihmisistä yli kaiken.. ja kaverilla ikää 4kk...

Omien ulosteiden syönti on meillä hieman ongelmana.. takapihalla vetää omat jätökset, ei tosin tuoreeltaan ja jätä käskyt menee kuuroille korvilla, ulkoillessa ja metässä ei kiinnosta yhtään muiden jätökset... Ananas ei auttanut mitään, onko tietoa muusta mitä voisi laittaa ruoan sekaan jos auttas...

^^^Meillä molemmat koirat kyllä vahtii pihaa ja kotia antamalla vahtihaukkuja jos näkyy tai kuuluu jotain erikoista. Jopa Blake päästää jo tollasia vähän korkeempia vahtihaukkuja.
Bailey ei päästä ketään meidän pihaan ilman että saa kauheet haukut ja karvat pystyssä eka. Mut sitkun pääsee haistamaan niin perus labbishan sieltä kuoriutuu.
Ite itseasiassa tykkään tosta että noi "vahtii", vaikka ei periaatteessa kuulukkaan. Kerrostalossa tosin varmaan vähän eri..

Taavi ei kyllä tiedä vahtimisesta mitään se ei ole koskaan reagoinut rappukäytävän ääniin, ei ovikelloon eikä postin tuloon. Joskus tosi harvoin saattaa haukahtaa ulkoa kuuluvalle koiran haukulle muttei se reagoi edes siihen kun se ekan kerroksen iso koira haukkuu paljon ja se kuuluu selvästi tänne neljänteen kerrokseen asti. Taavi on aika hiljainen kaveri yleensä. Ulkona enemmän pitää ääntä, vinkuu koirien perään ja pöhisee ja murisee koirille, joskus jopa haukkuu jonkun koiran perään sellaista "tule tänne"-haukkua. Ja koirapuistossa haukkuu ärsyttävästi nartuille jos haluaa käskeä narttua leikkimään. Mutta sisällä ja normaalisti lenkeillä on kyllä todella hiljainen.

Hui kamala eepi, saako kysyä missä tilanteessa se joutui sua puolustamaan? Ihana Taavi, se on sun oma henkivartija. ehkä mäkin koitan antaa vähän arvoa sitten tolle "vahtimiselle". Tosin lasken aika monen murinan ja haukun mörkökauteen. Yks päivä T haukkui kun avo tuli kotiin lätkäkassin kanssa, niin sohvalta haukahti. Ja bussissa yks nainen horjahti kun oli käymässä istumaan penkille, niin alkoi haukkuun sille.

Meillä kyllä hihnassa otetaan kontaktia ja jos löytyy jotain tosi kiinnostavaa niin vihellys riittää, mutta silti tuo vetää jos on virtaa/ollaan menossa koirapuistoon. Meillä pysähdellään, vaihdetaan suuntaa, nyppästään hihnasta - se ei vaan auta jos on liikaa virtaa, hetken päästä on taas naru kireellä. Tosi ärsyttävää. En haluais et koko lenkki on pelkkää kontaktia, täytyyhän ton nyt saada maisemia kattella ja haistella.

^Tästä on aikaa, Taavi oli joku ehkä vuoden ikäinen kun oltiin jonain syksyn pimeenä iltana iltapissalla hiekkatiellä sellaisen metsän ja leikkipuiston välissä. Huomasin että joku mies kävelee perässä, mutten ensin kiinnittänyt siihen kummempaa huomiota. Sit aloin kiinnittämään kun se pysähtyi joka kerta kun mäkin pysähdyin kun Taavi haisteli jotain. Ensin se ei puhunut mitään, seurasi vaan. Luulin ensin, että esim. pelkää koiria eikä uskalla tulla ohi ja otin Taavin vierelle että se mies pääsis ohi. No, eihän se mennytkään vaan alkoi ensin huutelemaan ja solvaamaan mua ja Taavia. Huuteli jotain että jos sun koiras puree niin hän soittaa poliisin. Ja tässä vaiheessa Taavi haisteli jotain tien laitaa eikä reagoinut mitenkään. Taisin sano miehelle jotain että ei se pure, että mene vaan ohi kun edelleenkin luulin että se pelkää koiraa.
Ei se mennyt ohi vaan alkoi huutamaan enemmän, en enää muista mitä, mutta lähestyi mua huitomalla ja potkimalla ja uhkaili sanallisesti. Tässä vaiheessa Taavi heräs ja asettui mun ja miehen väliin ja hampaat irvessä alkoi rähisemään miehelle. Yritin saada Taavia liikkeelle ja komensinkin että mennään kun halusin pois, mutta tuo ei liikkunut mihinkään, se seisoi edelleen mun ja miehen välissä, sillai karvat pystyssä ja valppaana vähän varpaillaan, tiiätte varmaan kun koira koittaa näyttää mahdollisimman isolta. Mulle tuli fiilis että jos oisin päästänyt hihnasta irti niin Taavi ois mennyt ja purrut. En vois vannoa etteikö olis niin tehnyt, sen verran hurjalta se näytti.
Huusin sille miehelle jotain että jos sä menet ohi niin tää koiraki rauhottuu, mutta se mies vaan jatkoi huutamistaan ja lähestyi huitoen ja potkien. Samalla mä painoin taskussa kännykkään hätäkeskuksen numeroa kun ajattelin että joudun sinne vielä soittamaan. Taavi kävi ihan kierroksilla ja se mies ei rauhottunut millään vaikka koitin sille sanoa että ole kiltti ja mene niin koirakin rauhottuu. Lopulta kuulin tien päästä naisten ääniä ja samalla tajusin huutaa apua (olin koko ajan itsekin niin paniikissa etten tajunnut tehdä mitään), ne naiset ei vissiin kuulleet, mutta se mies onneksi siinä vaiheessa sanoi että odota tässä, minä lähden. Sit se lähti. Ja mä tärisin. Ne naiset tuli vastaan muttei olleet kuulleet mun huutoja kun ei reagoineet mitenkään mun olemassaoloon. Taavi rauhottui jonkun ajan päästä, mutta kierroksilla sekin kävi pitkään.
Kaikista eniten Mua hämmästytti se, että Taavi ei aikonut luovuttaa missään vaiheessa. Edes mun käsky "mennään" ei saanut sitä liikahtamaan, se vaan seisoi siinä mun edessä niin ettei se mies päässyt mun lähelle. yritin jopa vetää Taavia mukaan mutten saanut sitä liikkeelle kun se keskittyi siihen mieheen. Ja ihan tosi, en oo koskaan nähnyt tota koiraa niin hurjana kuin silloin. Sen perusteella vois sanoa että tuo koira on joku raivohullu sekopää, se oikeesti näytti niin hurjalta.

Siinä se tarina, varmaan monille tylsä, mutta haluan sillä kertoa, että oikeesti nuo vässykätkin osaa! Me omistajat ollaan niille maailman tärkeimpiä ja ne tekee mitä vaan näyttääkseen sen.

Me oltiin P & V Showssa!
Kiva tapahtuma! Esitin ite Reinon ja eihän se mitenkään erikoisesti menny. Ei olla kyllä tuota kehässä "ravaamista" harjoteltukaan. Seisominen meni hyvin, kannatti treenata. Ei päästy viiden parhaan joukkoon, mutta ei haittaa. Meijän mielestä Repa on tietysti hieno.

Meilläkin "vahti-haukahdellaan". Takapihalla ollessa, jos joku kulkee vierestä menevällä tiellä. Yöllä herätään joskus ulkoa kuuluviin ääniin ja päästetään sellanen puhh-ääni. Ovikellon soidessa haukutaan, ärsyttävää. Ton Reino on oppinu avokin vanhempien koirilta.

Aiemmin vissiin jo kirjotinki, että meillä on alettu taas vetämään lenkillä. Pysähdellään, vaihdetaan suuntaa, yms. Mutta just ku on liikaa energiaa, niin ei mikää auta. Ei kuule eikä nää taluttajaansa. Mutta sitkeesti vaan jatketaan. Lasketaan kymmeneen ja jatketaan.

Lunatic ja Eldarwen: Hyvä, että tuli hyviä uutisia molemmille, Lunalle ja Baileylle.

Muoks. Hui Eepi, mikähän hullu toiki mies oikeen oli? Mikähän sen pointti oli? Liekö sillä tosin mitään pointtia ollutkaan, joku pimee vaan. Kamalankuuloinen tilanne. Taavi puolusti mammaa. Hieno poika!

Eepi tosiaan, mä olin ihan ihmeissäni kun ajattelin että tälläistä viettiä ei labbarilta löytyisi mutta kyllä mä luotan Moosekseen täysillä että se mua suojelisi jos olisi tarvis. Toivottavasti ei koskaan jouduta samanlaiseen tilanteeseen missä itse olit. Onneksi selviydyitte säikähdyksellä.

Meillä oli tänään ensimmäinen jatkotoko-tunti ja se meni hienosti. Aluksi Mooseksella oli vaikeus muistaa että ei saa mennä muiden koirien luokse. Kyl se sitten muisti ja ei enää yrittänyt mennä. Kouluttaja kertoi mitä harjoitellaan, sitten kaikki meni itsenäisesti harjoittelemaan ja kouluttaja kävi yksitellen läpi, antoi neuvoja ja opetti. Kehu että Mooses on vauhdikas vaikka onkin tollanen iso koira.
Harjoiteltiin perusasentoa, paikallaoloa maassa, seuraamista, seuraamisessa kääntymistä, istumista ja maahanmenoa.

Oli kiva nähdä miten Mooses on kasvanut myös henkisesti. Pentuna oli niin vaikea keskittyä tunti, nyt jaksoi tosi hienosti. Häntä heilui ja oli ihan täysillä mukana!

Mirle saitteko mitään kirjallista arvostelua Reinosta? Hienoa että meni hyvin!

Mulla kesti tosi pitkään opettaa Mooses kävelemään nätisti hihnassa. Pentuna pidin Moosesta paljon vapaana. Ensimmäisiin rokotuksiin asti tehtiin oikeastaan vaan mettälenkkejä missä Mooses kulki vapaana ja sit mentiin tätä ihan lähialuetta ja annoin nuuskia ja tutkia rauhassa. En ollut niin tarkka että kulkiko vieressä, kuhan ei vetänyt hihnassa. Sitten koiran vanhetessa lenkeillä käveltiin jonnekkin 5min, päästin koiran vapaaksi ja sitten 5min takaisin kotiin (pentuna en pidempää aikana vaatinut). Mooseksen kasvaessa aina pidensin hihnalenkkiä. Pidin Moosesta remmissä vain mun vasemmalla puolella ja niin että sen piti kävellä mun vieressä. Ei saanut kävellä yhtään edellä, taaempana saa kävellä. Mooses oppi pienestä asti että paikka on vieressä ja heti jos yritti mennä mun edelle tai sivulle niin nykäsin hihnasta ja saatoin älähtää, muuten pidin hihnan löysällä. Sitten kun Mooses oppi kävelemään mun vierellä (Mooses oli about 5kk) annoin enemmän vapauksia, saa kävellä kummalla puolella vaan minua, saa kävellä pidempänä että ei tarvitse olla ihan vieressä. Pentuna tosiaan noi harjoitukset oli lyhyempiä ja tietenkin aina vein nurmikolle nuuskimaan missä sai pentuna kävellä edessä, nuuskia ja riehua.
Ensimmäisenä kuukautena joudut lenkillä varmasti joka minuutti sitä muistutella paikasta ellei enemmänkin. Pitää vaan jaksaa olla tiukkana. Mua motivoi mun veljen koirat ketkä sinkoo joka suuntaan hihnassa. Itse en ole koskaan kokeillut pysähtymistä tai suunnan vaihtoa. Ei mun hermot edes kestäisi mitään seisoskelua. Suunnan vaihto taas kuulostaa jotenkin liian sekavalta viestiltä koiralle.
Jaa en tiedä saako tästä mitään selvää...

Meillä Taavi kulkee nykyään nätisti hihnassa. Toista se oli muutama vuosi sitten
Taavikin sai paljon olla vapaana pentuna, mutta kun se oli niin jääräpää ettei tullut luokse eikä tullut mun perässä mihinkään edes pikkupentuna niin sai sit kulkea hihnassa. Sehän oli joku 9-10 viikkoinen kun aloitti sen jääräämisen. Saattoi istua vaan pihalla eikä hetkahtanut mistään, vaikka menin rappukäytävään mukamas kotiin ilman sitä niin se vaan istui ja katteli muualle. Sit kun lähdin hakemaan sitä niin juoksi karkuun. Sit alkoi hihnassa se vaihe kun piti teutaroida joka suuntaan ja purra hihnaa ja riekkua. No se loppui kun en kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ja pysähdyin aina kun alkoi se hilluminen. En kieltänyt enkä mitään. Jossain vaiheessa se veti ihan älyttömästi, sit sain sen pois niin alkoi rähinät. Sitä kesti muutaman vuoden kunnes sain sen pois ja nykyään kulkee nätisti paitsi jos saa sen ah-niin-ihanan hajun ja alkaa kiskomaan ja korvat katoaa. Pienillä muistutuksilla se kyllä muistaa aina että miten piti kulkea. Pääsääntöisesti kulkee hyvin. Meillä Taavi saa kulkea edellä ja haistella kunhan ei vedä. Vierellä osaa kulkea myös, mutta koska uroksille on tärkeetä toi haistelu nii annan aika paljon kulkea edellä haistelemassa. Osan lenkistä kävelee aina vierellä nätisti haistelematta, mutta yleensä alussa ja lopussa saa mennä vapaasti ja merkkailla. Taavi kun tottelee hyvin "odota"-käskyä niin sen takia saa kulkea pitkällä hihnalla vetämättä. Pysähtyy heti jos sanon "odota" ja matka jatkuu taas.

Se käsien näykkiminen tuskin on mitään uhmaamista. Se on innostusta ja kun nuo on noutajia, niin ne on heti hamuamassa jotaki suuhun. Rella sekoaa jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa ja rupeaa hosumaan, hyppimään ja hamuilemaan käsiä. Yleensä tungen sille hihnan, pallon, jonku muun lelun tai vaikka lapasen suuhun, niin saa sen kans hosua eikä tarvi käsiä tai vaatteita uhrata. Ja se jonku kanteleminen vissiin rauhottaa sitä, ainaki se vaikuttaa siltä. Kotia tullessa oon alkanu tekemään niin, että käsken sen maahan kunnes rauhottuu vähän. Pikkusiskon kanssa se ei nimittäin osaa käyttäytyä, vaan hosuu ihan liikaa sen tullessa kotia.

Miksi sen Nellin pitäis lihoa? Onko se jotenki liian laiha? Syötäkkö sille edelleen penturuokaa? Energiapitoisempi ruoka lihottaa ja kasvattaa massaa eli heitä ruuan sekaan siis vaikka jauhelihaa, vaihda energiapitoisempaan tai laita siihen rasvaa.

Se puhiseminenki voi olla myös epäluuloisuutta tai pelkoa, ei välttämättä puolustusviettiä. Rella suhtautuu epäilyttäviin juttuihin niskakarvat pystyssä puhisten, mutta lähelle se ei uskalla mennä ilman minua. Vähän nössö kun on. Aikuinen koira ei suhtaudu uusiin asioihin enää ihan niin avoimesti.

^ Pitää kokeilla ja ottaa lenkille mukaan joku lelu tjn ja antaa sille seuraavalla kerralla suuhun kun saa hepulin.

Joo, mä antaisin myös Nellin syödä normaaliin tapaan, jos on hoikan puoleinen labbis niin ei tartte edes kiinnittää huomiota herkkuihin ja muihin eikä vähentää niitä ruuasta. Taavin kanssa on aina ollut enemmän ongelmana lihomattomuus kuin lihominen. Ei oo koskaan tarvinnu kiinnittää huomiota siinä mielessä siihen mitä sille antaa. Se saa ruokaa kaks kertaa päivässä ja siihen päälle myös herkkuja ja luita, en koskaan vähennä herkkujen määrää ruuan määrästä.
Puoli vuotias pentu on siinä iässä vielä että usein kuluttaa sitä eregiaa kouhottamalla joka suuntaan eli ei välttämättä edes liho niinkuin ennen. Tai siis painoa ei välttämättä tule niinkuin pikkupentuna. Kyllä se tasottuu sit jossain vaiheessa. Mä mielluummin pitäisinkin vähän hoikkana kuin punkerona, jos vaan saa nälän tyydytettyä ruuasta.

^ Juurikin näin, jos ruokahalu on hyvä ja koira liikkuu paljon niin tuskin pitäs olla mitään ongelmaa ruokinnan suhteen, uskoisin että aineenvaihdunta on tuon (ja Thelmankin) ikäisellä melko huippuluokkaa ja se konhotuskin vielä.

Meillä alkoi yöllä kauheat yskänpuuskat ja jatkuivat aamuun asti, yski limaa ja oksensi vähän iltaruokaakin. Vaikka mä epäilinkin kennelyskää niin käytiin silti varmistamassa lekurilla - sitähän se. :( Nyt vaan lepoa ja etäisyyttä toisiin koiriin. Tosi kurjaa, ja tuon yskän kuunteleminen on ihan hirveetä. :( Nyt ei oo hetkeen yskinyt että josko tää päivä menis vähän helpommin. Ja varmaan väsyttää Thelmaakin kun koko yö meni yskiessä. Käytiin kerran pihallakin ja kakan mukana tuli sitä limaakin, kun on sitä niellyt niin paljon. Aamuruuat meni, mut vesi yskittää heti.. Mun pitää vielä lähtee iltavuoroon harjotteluun, tosi kurjaa jättää toinen tänne kipeenä. Onneks avo tulee töistä kotiin ton kanssa illaks seurustelemaan... Noh, eiköhän tää tästä.

elinann_ kirjoitti:

Se käsien näykkiminen tuskin on mitään uhmaamista. Se on innostusta ja kun nuo on noutajia, niin ne on heti hamuamassa jotaki suuhun. Rella sekoaa jännittävissä ja pelottavissa tilanteissa ja rupeaa hosumaan, hyppimään ja hamuilemaan käsiä. Yleensä tungen sille hihnan, pallon, jonku muun lelun tai vaikka lapasen suuhun, niin saa sen kans hosua eikä tarvi käsiä tai vaatteita uhrata. Ja se jonku kanteleminen vissiin rauhottaa sitä, ainaki se vaikuttaa siltä. Kotia tullessa oon alkanu tekemään niin, että käsken sen maahan kunnes rauhottuu vähän. Pikkusiskon kanssa se ei nimittäin osaa käyttäytyä, vaan hosuu ihan liikaa sen tullessa kotia.

MEillä ainakin oli tuo näykkiminen suurimmalti osin juurikin vaan sitä innostusta kun silloin pitäisi toisella olla aina jotain suussa... Rupesin kanssa ottamaan pallon lenkille mukaan ja sen tungin sitten suuhun kun tämä innostuneisuus alkoi lähteä käsistä. Toki niin että istutin koiran ensiksi ja sitten vasta kun rauhoittui sai pallon eli varoin palkitsemasta sitä siitä näykkimisestä ja innostumisesta. Vieraita kun tulee meille niin Luna itse omatoimisesti yleensä hakee lelun suuhun ja jos ei sitä itse tee niin kyllä siinä sitten vieraiden kädet on enimmäisinä suussa... jolloin haetaan sitten se lelu ja tungetaan koiran suuhun.

Tosiaan vähän hälyytti tuo, ettei se ole grammaakaan lihonut kuukauteen. Ja minun kokemukseni mukaan labbikset ovat helposti pyöreentyvää mallia. Nelli saa nykyään hau hauta, kun se on sisällöltään on parempaa kuin markettien penturuuat. Eläinlääkärin/-kaupan royal canin ja jokutoinenmerkkijonkanimeäenikinämuista saavat tuon koiran mahan ihan kuralle. Nappuloiden lisäksi lisukkeena jauhelihaa, raejuustoa, makkaraa, lihaa muissa muodoissa, kananmunaa, piimää... Elikkä lisukeprotskua paljon mukana aina. Päivittäin lorotan sille myös ruokaan öljyä. Eläinlääkäriltä olen jo saanut siunauksen ruokavaliolle.

Kai minun on vain tyydyttävä siihen, että labbikseni on hoikka. Ei siis mitenkään sairaalloisen laiha, mutta hoikka. Olisi vain ollut kiva jos tulevissa näyttelyissä tuolla olisi edes muutaman kilon verran ollut enemmän massaa.

Nellin "eno", Raipe-beagle oli taas joutunut naapurin saksanpaimenkoiran hyökkäyksen kohteeksi. Tällä kertaa ei sentään ollut repinyt Raipelta raajoja irti/auki. Inhottaa vain mennä käymään porukoilla Nellin kanssa, kun koko ajan pelko takaraivossa, että se hullu koira hyökkää taas näiden pihaan ja tällä kertaa minun pikkuisen kimppuun. Kuitenkin Nelli saa temmeltää siellä vapaana ja en vahtaa sitä ihan haukkana koko ajan, kun se pysyy niin nätisti pihassa Raipen kanssa.

Antaisin mitä vaan lihoattomasta labbiksesta!!! Nimimerkillä jo ruuan näkemisestä lihoavan labbiksen omistaja!!

^Semmonen olis kiva Nemo on kanssa niin ahne että saa olla tosissaan varuillaan tuon lihomisen suhteen. Huomasin tässä just äskettäin et Nemohan on jo puolvuotias! Sillä on ruokintakin vielä kolme kertaa päivässä, pitäs varmaan pikkuhiljaa vähentää siihen kahteen. Nemo ei kyllä taija ite hirveesti muutoksesta tykätä, ku se ruoka on niiiiin parasta..! Mutta ilmeisesti se on koiran ruuansulatukselle parempi, vai onko niin että se on vaan omistajalle mukavampi vaihotehto?

Ny toon ruvennu viimein tekemään Nemolle niitä jälkiä tonne pihalle. Ihan päiväruuasta oon pistäny siihen jäljelle ja loput kupissa jäljen päähän. Kaks eka kertaa tein silleen "oikeaoppisesti" että jarruttelin koiran menoa, mut tänään koitin sitten et miten menis itekseen, ku niin älyttömällä hingulla painaa menemään kun pitää kiinni. Teen noita jälkiä vaan itteni ja koiran iloksi, joten sinänsä mulle on ihan sama millä vauhilla se menee. Ja yllättävän hyvin kyllä meni, ei ollenkaan mitään täyttä juoksua, vaan nokka pysy maassa ja melkeen joka askel tuli haisteltua. Nemo tykkää hirveesti myös sisällä etsiä esineitä(lelujaan). Nykyään pysyy melko hyvin istumassakin kun piilotan sen, ja luvan saatuaan lähtee touhukkaana ja keskittyneenä matkaan. Siinä on koiran olemus kyllä aikalailla suloisimmillaan

Laitanpa vielä pari kuvaa tähän, jotka on tänään otettuja. Toisessa se on kuin pikkupeto ja toisessa on niin kilttiä poikaa

Ihanan värinen Nemo on!!