Koirat.com

Mä taas oon niin ylpeä Blakesta. Tulee niin hienosti vieressä, ihan sama kuinka hitaasti mennään. Hihna ihan löysällä. Vaikka menee ihmisiä ohi, niin kun pyydän istumaan niin istuu siinä mua katsoen niin kauan että jatketaan matkaa. Ihana! Blakekin aiemmin halus aina hihnan suuhun mutta meillä autto siihen sellanen terävä ärähdys ja hihnan pois nyppäseminen aina kun otti.

Bailey nyt kiskoo kuin höyryveturi ja ihmisten luo pitäis päästä.. Kyllä sekin osaa tulla hienosti vieressä mutta sillä nyt vaan on niin olematon keskittymiskyky että käy ihan sääliks. Kuinkakohan monta ajatusta senkin päässä jyllää samaan aikaan.

^Bailey kuulostaa ihan Taavilta Varsinkin nyt viime ajat on taas ulkona ollu sellasta höyryveturi-meininkiä ettei mitään rajaa. Ilmeisesti taas niin paljon hajuja ulkona ettei tuo ressukka muista hihnakävelyn sääntöjä. Vähän väliä pitää taas muistutella että miten siinä hihnassa kävellään ja saako vetää vai ei. Mä kuulosta tältä nykyään ulkona: " Ei vedä, älä sinne mee ku tänne, ei vedä, kuulitko, EI VEDÄ, tännepäin, kuulitko, tääääännneeeppääääin!" Koko ajan saa komentaa ja käskeä kun tuon nenä ja pää vie ihan muualle kuin hihna. Ja normaalitilannehan on siis se ettei mun tartte juurikaan käskeä lenkillä tai ylipäätään edes puhua. Tää talvi vaan on ollut taas hajujen maailmaa ja Taavi menee ihan täysin niiden mukana. Ja nyt vielä ilmeisesti kevät tulossa ja hormoonit hyrrää, kohta alkaa taas se vinkuminen ja vouhkaaminen, plääh!

QuiQui: Mulla oli joskus käytössä vedonestovaljaat Taaville, mutta ne hiersi kainalot auki, nyt hiljattain ostin samanlaiset valjaat missä on pehmusteet kainaloiden hihnoissa, ei olla vielä kokeiltu niitä käytännössä, mutta luulen ettei kainalot noissa hajoa. Ostin myös uuden hihnan joku aika sitten kun meillä nuo hihnat on sellasia että on useemman vuoden käytössä päivittäin ja sit vasta uusin, tuo uus hihna on sellainen vähän joustava, en oo sitäkään vielä kokeillut, kunhan nää liukkaat loppuu niin pääsen testaamaan alkaako siinä kauhee veto kun hihna joustaa. Kuonopannassa taas kuljetaan näillä keleillä kun Taavilla on veto päällä koko ajan.

Hei hyvä Eepi kun mainitsit. Täytyykin kysyä onko siellä kainalopehmusteisia valjaita valikoimissa. Jos tuokin yrittää eteenpäin höyryveturin lailla muita koiria nähdessään, niin siinä on pian kainalot ruvella.

Tänään olin taas polvillani hangessa, kun neidillä iski yhtäkkiä isompi hätä ja hihnan toisesta päästä tuli täysin yllättävä kiskaisu. Onni onnettomuudessa, toisen jalan vieressä oli jonkun koiran läjä, toisen jalan vieressä keltaista lunta. Ainakin osasin sijoittaa tuon laskeutumispaikan just eikä melkein :P.

Nelli tutustui tänään taas uuteen ilmiöön: puolikantavaan hankeen. Ei meinannut tulla aamukakasta mitään, kun lumi ei alla tamppaantunutkaan ja välillä se petti tassujen alla. Rassu tuijotti minua ihan hölmistyneenä toinen etutassu kainaloa myöten hangessa ja toinen siinä hangen päällä :DD. Minua nauratti ihan kamalasti vaikka vasta hetkeä aiemmin olin itse ollut polvillani hangessa neidin takia.

^Ne normi vedonestovaljaiden kainalohihnat on niin ohuet narut että väkisinkin hiersi kainalot auki. Plus että Taavilla tuli kauheet mustat värjäytymät kainaloihin niistä. Kasvattajakin joskus kysyi että mitä sillä on kainaloissa kun mustat rannut kulki kainaloiden alta. Mustista ja Mirristä tilasin nuo pehmusteiset valjaat, niissä on kainalonarujen kohdalla sellaiset teddy-pehmusteet.

Munkin on pitänyt muistutella Moosekselle miten hihnassa kävellään kun se olisi niin menossa hajujen perässä. Se saa olla joka lenkillä vapaana suurimmaksi osaksi, niin nytollaan tehty ihan hihnalenkkejä keskustassa, muistuttanut Moosesta kaupunkikäyttäytymisestä.

Mä tilasin viime kuun lopussa 4pawssista pannan ja lähetys oli helmikuun loppuun mennessä.. Tulisi jo!

Ilmoitin meidät myös taipumiskurssille tänne keravalle. Nyt ootellaan viestiä että päästiinkö ykköstoive- vai kakkostoive -ryhmään vai päästiinkö olleskaan.

Uploaded with ImageShack.us

Tämmöinen on kotiutunut meille. Peppi rakastaa leikkiä ja peuhata pennun kanssa ja Netalla on vielä hiukan totuttelua uuteen tulokkaaseen, mutta kyllä se siihen tottuu kuten Peppiinkin parin päivän murjotuksen jälkeen hyväksi muuttuu

Äääääääääää, ihana!

Voi pikku Mindiläinen. Saattaa olla kun tuun moikkaamaan niin vien koiran käsilaukussa kotiin..

Mooses on oksennellut tänään. Aamulla oksenteli keltaista nestettä ja ajattelin että oksentaa tyhjää vatsaa joten annoin ruuan ja sen jälkeen se oksensi joku kertaa kaikki ruuat ulos. Ollaan käyty vaan pienillä pissalenkeillä ja pihalla se on ollut ihan virkee mut kotona nukkunut vaan, kyllä häntä riippu ku oli oksentanut ja oli vähän nolon oloinen. Ressukka, tässä se on sängyssä nukkunut. Mun pitää mennä illaksi töihin, onneksi iskä lupasi tulla katsomaan potilasta illalla. Vähän ajattelin piimää antaa ennen kuin lähden ja katsoo jos yöllä voisi antaa raejuustoa tai vähän turvotettua nappulaa.

Meillä Taavilla nää jääkelit taas aukas tassut. Verta tulee ja Taavi ontuu. Piti tänään mennä sovittamaan tossuja mutta enhän mä mitään muistanut, pitää huomenna yrittää heti aamusella.
Mulla on kyllä nyt taas sellainen olo että en mä ikinä pärjää kahden labbiksen kanssa, Taavi on tosiaan ollu niin hurjana hajujen perään viime aikoina että oon joutunut välillä ihan voimalla muistuttamaan miten hihnassa kuljetaan. Sit jos niitä on kaks samanlaista siellä hihnan päässä niin ei hyvin mee. Kahden aikuisen labbiksen yhteispaino on kuitenkin enemmän kun meikäläisellä niin mua viedään kyllä kun litran mittaa siinä vaiheessa
Mutta tavoitteena onkin kouluttaa seuraava hihnakävelyyn pikkasen paremmin, osaahan Taavikin kulkea, ei siinä mitään mutta noi hajut tekee sen ihan mahdottomaksi ja silloin sen kuulo häviää kokonaan.

Ja ettei nyt väärinkäsityksiä tule niin voimalla muistutus ei tarkoita mitään lyömisiä tai muuta vaan kun tuo kiskoo niin oon joutunut ihan kunnolla pistämään vastaan hihnan toisessa päässä ettei vedä. Eli itse pysähdyn ja odotan että Taavikin pysähtyy ja hoksaa homman idean. Ja kun sillä on kova veto päällä niin joudun ihan kaksin käsin välillä pitämään hihnasta ja pysähtymään etten mee perässä. Siinä yks syy myös miksi on kuonopanta käytössä, voimaa on tollakin rimpulalla kun pienessä kylässä.

^Mehän ei ikinä ulkoilla porukalla vaan aina yks koira kerrallaan. Jos mä otan molemmat koirat mukaan lenkille niin oon aina niin kiukkunen ku tuun kotiin että ei tuu mitään. Sellasta tappelua se koko lenkki että kaikille mukavampaa kun tehään lenkit erikseen, vaikka meneehän siihen aika kauan aikaa.. Jos on molemmat hihnassa niin Bailey kiskoo kahta kauheammin ja Blake vaan yrittää painia sen kanssa koko ajan.

^Miten sulla riittää vuorokaudessa tunnit lenkittämään ne eri aikaan ja käydä töissä (en tiiä käytkö töissä vai opiskeletko vai mitä, mut kuitenkin), ja siihen muut hommat päälle. Samaa oon meinaan miettinyt että jos käyttää erikseen ulkona niin enhän mä muuta ehdi tekemäänkään. Esimerkki mun iltavuoropäivästä: Aamulenkki klo 8-9 aikoihin, noin 30min-tunti. Päivälenkki 12 kieppeillä n. 30min, iltalenkki 22.30 aikoihin, noin 30min (äiti käyttää iltapäivällä vielä pitkän lenkin). Tuohonkin jos lisäis toisen koiran ulkoilut niin enhän mä ehtis muuta tehdä kun olla koirien kanssa ulkona Aamuvuoropäivinä: n. klo 6 pikapissatus, noin vartti, klo 16 aikoihin pitkä lenkki tunnista ylikin, ja illalla 19-23 välillä iltalenkki, jonka pituus vaihtelee. Mullahan menis koko päivä lenkittäessä koiria kun ei oo mahdollisuus päästää mihinkään pihalle peuhaamaan.

Ihana pikku-labbis taas Mieki tahon!

Rellalla vuotaa silmät. En kyllä ala, jos tuo on nyt jotaki silmätulehusta taas. Mulla on nyt ollu se koko ajan lenkillä irti. Tuli vastaan pari ihmistä pyörillä, niin minun rohkea labbis juoksi ojaan karkuun. Eilen tuli vastaan joku mies kahden karhukoiran tai karhukoiran ja jonku laikan ja pohjanpystykorvan kanssa. Pohjanpystykorvavanhus silläkin oli irti, Relpan kans haisteli vähän aikaa. Rella heitti heti maihin ja esitti oikein pientä. :D Nuoremman karhukoiran kans Rella ois tahtonu leikkiä pitempäänki ja vanhempi karhukoira nuuhkaisi pari kertaa ja totes, että tämmönen tapaus. :) Kyllä mulla on maailman paras koira ♥ :)

Seuraava labbis on tietenki joku kauhea tyranni sitten, joka ei tuu kenenkään kans toimeen eikä osaa käyttäytyä vaikka kuinka kouluttas.

^Mäkin luulin saavani koiran joka tulee estoitta kaikkien kanssa toimeen. No, eipä se mennytkään ihan niin. Kuulemma uroksilla enemmän tätä ongelmaa mitä Taavilla että alkaa se pullistelu ja muille uroksille uhoominen jossain vaiheessa eikä kuulemma remmirähinätkään oo harvinaisia. Se on hyvä tietää seuraavaa hankkiessa. Jospa siltä sit leikkais pallit pois jo nuorena niin ei ehkä niin voimakkaasti noi rähinät ja pullistelut liittyis ainakaan hormoneihin mitä Taavilla tuntuis olevan.

Mä just tässä mietin tänään, että mä luulin Taavia hankkiessani etten osaa yhtään kouluttaa koiraa. Olihan mulla kokemusta koirista, mutten ollut kasvattnut tai kouluttanut yhtäkään. Taavin ollessa pentu mä olin ihan varma että en saa tota pysymään hengissä kuukautta kauempaa tai että siitä tulee ihan kauhee boss ku en tajua mistään koulutusjutuista mitään. Niin sitä vaan kummasti ekankin koiran kanssa osaa toimia. Onhan noita virheitä tehty paljonkin, mutta osan oon saanu korjattua. Siitä tää onkin hyvä rotu, että oppii mielellään uutta ja virheetkin on sitä myöten helppo korjata. Ehkä sitä seuraavan kanssa lähtee vähän eri tavalla alusta asti liikkeelle kun on jo se pohja ja kokemus.

eepi: Aamulenkkiä meillä ei tehdä ollenkaan kun on oma piha, että päästän tohon pihaan vaan juoksemaan ennenku lähden kouluun. Koulusta nyt tuun vaihtelevasti eri aikoihin kotiin, mutta siitä lähtedään tekemään sellanen 30 min lenkki x2. Sitkun oon molemmat lenkittäny niin usein päästän vielä painimaan keskenään pihalle. Yleensä tän jälkeen molemmat on jo senverran rasitettuja että nukkuvat seuraavaan lenkkiin asti. Sit illalla vielä jonkunnäkönen yhdistelmä lenkistä/painista pihassa. Noi väsyttää toisensa painileikellä vapaanaollessaan niin totaalisen puhki ettei kovin pitkille lenkeille oo ees tarvetta. Eikä Bailey niitä oikeastaan tehdä saiskaan.

Kesäsin taas me tehdään lenkkejä paljon harvemmin. Yleensä lähinnä käydään uimassa tai hiekkakuopilla juoksemassa. Oon huomannut että tylsät hitaat kävelylenkit vaan nostaa kierrokset kattoon että paljon mieluummin päästän juoksemaan johonkin. Ja säästän ite samalla aikaa.

Mä lenkitän Moosesta sen 2h päivässä vähintään. Ja yleensä saa olla joka lenkillä vapaana, että käydään pellolla, metällä ja illalla/yöllä kun ketään ei ole liikenteessä niin uskaltaa pitää yleisimmilläkin alueilla vapaana (ei autotien vieressä kuitenkaan).

Moosesta ei oo tänää lenkitetty ku ihan vaan aina 10min kerralla ja se on ihan rauhallinen. Äskön käytiin 20min lenkki, Mooses sai vapaana kulkea ja ihan virkeänä mennä veteli. Teki kakatkin. Onneksi, ei ainakaan ole mitään suolistotukosta. Kotona on kuitenki tosi rauhallinen ja iskä sano että on vaan nukkunut suurimmaksi osaksi. Huomenna käyn ostaa kuumemittarin ja tsekkaan ettei tolla ole mitään kuumetta.

Sain melkein paskahalvauksen kun Mooses päästi sellaisen kipukiljauksen. En tiedä mikä sillä oli, kun tulin luokse ja tutkin kaikki paikat niin häntä heilu eikä aristanut. Otin sit mun kuumemittarin ja mittasin sillä kuumeen 38,5 eli ihan normaali.

Voisko Mooseksella olla vaan sitte masussa jotain kramppeja tms. kun on kiljahtanu.. Jotain tyyliin vatsatautia siis. Meillä Reino ei anna koskea mahaan, jos se on sekasin, kun on sillon yleensä myös kipee. Tai antaa se koskee, mutta on sillee varuillaan koko ajan. Esim. jos on kyljellään kun masu on sekasin ja meen viereen istumaan ja laitan kättä ees lähelle sen masua, niin jo nostaa päätään.
Voi Moosesta, mikä ihme siellä masussa nyt jyllää.. Toivottavasti menis pian ohi! (Bongasin Mooseksen nimen labukkakerhon sivuilta, kun sinne oli tänään tullu ne tulokset sieltä erkkarista. )

Toivotaan, kamala huoli vaan. Toivoisi että koira osaisi sanoa että minne sattuu. Voi mun pientä. "Lenkin" jälkeen meni melkein samantien nukkumaan, ruokahalua löytyy, piimää sai ennen kuin lähdin töihin ja kun tulin kotiin annoin raejuustoa. Nyt laitoin aamuksi nappulaa turpoomaan
. Meillä olis huomenna alkanut se toko kurssi mutta en mä tuota viitti viedä sinne.

Ymmärrän. Huoli on aina mullakin kova jos ei tuolla rakkaalla karvalapsella tunnu olevan kaikki ihan kohdillaan. Josko Mossulla olis vaan joku tyyliin vatsaflunssa, joka vie mehut ja sitä myöten sitte väsyttää.
Samaa oon minäki toivonu, että nuo osais sanoa mihin sattuu/mikä vaivaa. Olis niin paljon helpompaa. Ite oon nii stressaaja, ettei mitään rajaa. Ja siis etenki, mitä tuohon koiraan tulee.. Avo joutuu mua aina rauhottelemaan, että ei sillä mikään oo hätänä.. Mutta, se on mun "pieni" ja jos sillä on joku hätänä, niin mun pitää tietää ja auttaa sitä ja ja ja..
Toihan on käsittääkseni hyvä merkki, kun ruokahalu on kohillaan.
Meilläki olis huomenna se peto-kurssi, mutta kun ell epäili sitä kennelyskää, niin jää ainakin nyt huomiset treenit väliin, ettei mahdollisesti tartuteta muita tuohon samaan. Reino ei tosin oo yskiny yhtään enää muutamaan päivään, mutta siinä on se "varoaika". Ollaan nyt sitte vielä ihan rauhakseen ja jos tuntuu että tuon pitää päästä vapaana kirmailemaan, niin varmistetaan että saa sitten kirmata yksinään. Ja hyvin pienimuotoisesti vielä, ettei tuu mitään takapakkia paranemisessa.

Juu, kyllähän se ois varmaan eri juttu kun noita ois kaks, väsyttäis toinen toisensa ja ne vois viedä metsään riehumaan. Taavia kun ei hyödytä päästää irti edes missään metikössä kun ei se liiku yksinään sen enempää kuin hihnassakaan. Mehän tehdään kaikki lenkit hihnassa, joskus piipahdetaan koirapuistossa kun on muutama narttu täällä tullut tutuksi, niiden kanssa riehuu sen mitä riehuu. Metsässä joskus päästän irti, muttei siitä liikunnallista hyötyä ole.
Mutta kuten oon ennenkin sanonut niin mitään ei saa jos ei kokeile. Jos mä sit joudun tuhlaamaan kaiken vapaa-ajan koirien kanssa lenkkeilyyn ja touhuumiseen niin sittenhän teen niin, eihän siinä muukaan auta.