Koirat.com

Kuinka sosiaalisia porkkarit yleisesti ottaen ovat toisia koiria kohtaan? Vai onko enemmän yksilökysymys?

Ei välttämättä koirapuistokoiria. Karkeasti urokset usein eivät tule toisten urosten kanssa juttuun ja nartut eivät välttämättä tule toisten samanikäisten narttujen kanssa juttuun. Eli ei mitenkään erityisen epäsosiaalisia. Normaalikoiria.

Me oltiin tänään Pennin kans metässä ja Penni tietty irti. Vastaan tuli koira omistajineen, koira oli hihnassa. Meillä Penni otti jonkunnäkösen rohkeuspillerin, koska meni tosi lähelle koiraa, ei kuitenkaan iholle asti. (yleensä käy korkeintaan haukahtamassa suht kaukana ja tulee takaisin). Onneksi vastaantulija oli joku ihana ja ajoi Pennin pois! Kohta Penni yritti uudestaan samaa, mutta nainen ajoi sen pois uudestaan, sitten ei neiti enää uskaltanut onneaan kokeilla. JES!

Pitää nyt ruetakkin treenaamaan noita "yllärivastaantulijoita" tuttujen kesken. Tyyliin toisella koira irti ja toinen tulee nurkan takaa hihnassa. Kannattaako siinä käyttää jotakin kolinapurkkia vai liinaa vai mikä olis fiksuin tapa?

^Minä olen aika vannoutunut liinan käyttäjä itse.
Noissa jos lähtee miettimään mistä koira saa sen pakotteen, niin löytyy ero.

Liinan kanssa koira näkee toisen koiran -> omistaja huutaa luoksetulokäskyn -> koira ei tottele -> pakote liinasta -> koira luokse -> kehut ja palkka.
Kolinapurkin kanssa koira näkee toisen koiran -> omistaja huutaa luoksetulokäskyn -> koira ei tottele -> koira juoksee vastaan tulevan koiran luokse -> vastaantulija antaa kolinapurkilla pakotteen. Tämän jälkeen koira ei välttämättä tule luokse edelleenkään ilman erillistä kutsua, vaan voi jäädä kauemmas vaan vastaantulijasta.

Liinan kanssa koiralle siis tulee pakote siitä, että se ei totellut omistansa käskyä, kolinapurkin kanssa koira saa pakotteen toisen luokse menemisestä, mutta ei varsinaisesti siitä, ettei kuunnellut omistaansa (tai siihen pakote on helpolla reilusti myöhässä). Koulutuspuolelta löytyy varmaan omia ketjuja luoksetulosta. Sieltä voi löytyä muitakin vinkkejä.

Mä olen hyvin tykästynyt liinan käyttöön, tosin mulla itellä meni joku ruuvi lukkoon sen kanssa eräs kerta. Oltiin juoksuttamassa koiria yhdellä rinteellä, siellä sitten tuli pari poliisia vastaan. Nappasin jo liinasta kiinni, ettei Ohmu säntäisi sinne, mutta liina lipesi kädestä ja koira ryntäsi täysiä pois luota. Huudot meni kuuroille korville ja en sitten jostain syystä X tajunnut napata sitä uudelleen kiinni liinasta, kun pääsin tarpeeksi lähelle vaan raijasin jätkän suurinpiirtein valjaista pois tilanteesta. No, sen jälkeen hoksannut jopa _käyttää_ sitä liinaa.

Eilen olikin ne erkkarit. Olen kyllä niin ylpeä tuosta kakarasta, Ohmis osasi jopa käyttäytyä! Kiva näin, koska odotin suurinpiirtein pahinta . Tuloksena tuli H tällä kertaa. Mietin jo uskaltaisiko sitä kokeilla toistamiseen ryhmänäyttelyissä joulukuussa vai odottaa, että toi vähän raamistuisi. Tulisi toisaalta ainakin kokemusta, jos sinne menisi vielä katsomaan mitä arvosteluja saataisiin.

Pennii Myystä tuli nainen ja juoksut alko! Byhyy!


Käytiin myös lääkärissä, kun neitille pamahti silmätulehus ja flunssa :O Reppana ollu nyt kolme päivää levossa, ainoastaan käyny pissityksillä. Viikonloppuna huomasin, että alko yskimään juostessaan metässä. Nyt ei enää oo yskiny lainkaan ja tuo silmälääke taisi olla suht tehokasta koska silmä ei enää ees punota. Onneksi Papu on sentäs terveenä.

ja joo, otan ton liinasysteemin käyttöön heti kun tyyppiä voi taas toisten koirien kans ulkoilemassa käyttää :)

^Voi Penskulaa, niin ne kakarat vaan kasvaa

Ja paranemisrapsut sine myös. Onneksi ei Papuun tarttunu. Pitää mennä lenkille joku kerta, kunhan Pennillä juoksut loppuu.

^joo mennään toki. Mä jo lasken päiviä millon nuo juoksut loppuu (heh, ja justhan ne alko!), että pääsis taas agilityhommiin :D Onneksi saan korvattua kuiteski nämä väliinjäävät kerrat ja päästään sit marraskuussa 2 krt viikossa treenailemaan =)

Mutta kylläpä huomaa neitin käytöksessä eron juoksujen aikaan. Puheltaa menemään koko ajan ulkona hajujen kimpussa. Sisällä taas ois kainalossa koko ajan.

Meillä Pihla jo kysy että voisko se Saara teettää Pennille nyt pennut kun juoksut tuli. Yhtään pentua ei sitten kuulemma anneta pois vaan neiti pitää kaiken ite. Saara saa sitten hoitoon sillon tällön, oh no! Se voi olla, että jos Penni joskus penskat pyöräyttää, niin Pihla ei saa ikinä käyä kattomassa niitä Itsehän oon sitten niin tulossa kattoo jo Rillan pentuja! :D

^ Pihla on ihana! No, onneksi Pihlakin on muutaman vuoden vanhempi, kun Pennin pentujen aika tulee. Niin tai sitten sää voit olla tosi iloinen, kun teille tulee parin vuoden päästä n. kpl Pennin pentuja Papun ja Pennin lisäksi. Jos vaikka sillon tulis samaan rysäkkään se sinistä tuttia syövä pikkuvelikin niin teillä riittäis pentuja

Niin ja kato, Pennin juoksuissa on hyvä puoli. Nyt sulla ei mee pe-illat agiin ja sitten saa käydä kaks kertaa vkoon, niin saat muulle päivälle osan kerroista :)

Miä jännään täällä, missä vaiheessa se Rilla päättää juoksunsa alkaa, että millon tulee astutusreissulle lähtö Ivaloon. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin :)

Voisinpa tulla tänne naureskelemaan itselleni, sillä Sarahia oli kuin olikin oikeassa: edellinen, Uudin murkkuiäksi kutsumani jakso ei ollut vielä mitään! Nyt, ollessaan 1v 1kk, pienestä, tottelevaisesta, rauhallisesta ja lähellä pysyttelevästä Untamosta on tullut teinimutanttihirviö, joka terrorisoi minua ja mieluusti terrorisoisi vaikka koko katua. Välillä pelottavat aivan ihme asiat (sienet, muovipussit, irtonaiset autonrenkaat, lumipaakut, jopa pari vastaan tulevaa koiraa on aiheuttanut poskiin yskimistä - uudestaan kun kulkee samasta paikasta, pelottava asia ei aiheuta minkäänlaista reaktiota), totteleminen on maailman typerintä, kaikkeen toimintaan pitää keksiä jotain ylimääräistä hauskaa tai mikä ihaninta, jättää kokonaan tekemättä, huomiota pitää hakea vaikka repimällä hihasta ja se on olevinaan niin itsenäistä ja itsevarmaa ettei todellakaan tarvitse minua tai ketään muutakaan omalle yksityiselle metsäkävelylleen, mutta kuitenkin kaupan edessä odottaessa puolitutun kanssa tulee suru puseroon ja alkaa itkettää ja pelottaa niin hirmusti taas ohi kulkevat autot ja ihmisetkin. Kun tulen takaisin, se on taas ihan ennallaan ja nojaa jalkoihin. Rasittavuutta aiheuttaa myöskin juuri tuo ailahtelevaisuus, sillä koskaan ei voi tietää mitä se tekee - tiedän että takuulla osaa ohittaa toiset koirat kauniisti ohitettuaan ne täydellisesti lähes 10kk, mutta joskus vain joku napsahtaa päässä ja on pakko keksiä pelleiltävää. Tai toinen koira on huisin pelottava. Tai muuten vain outo tai jotain muuta.

Eipä sillä, se on kuitenkin äärimmäisen koirasosiaalinen - ja keskittymiskyvytön adhd. Viime treeneissä treenasimme tutun koirakon kanssa, U hyvässä kontaktissa vierelläni, ja yhtäkkiä, hyvännäköisestä keskittymisestä se sinkoaa toisen koirakon luo (toinen koira istui, ei ollut vapautettu tai leikitetty tms), mutta onneksi oli liina. Juuri tällaisia tilanteita varten. Missään ei näy myöskään yhtään mitään minkäänlaisesta porkkisnartun nöyryydestä, pehmeydestä tai kuuliaisuudesta. Totta kai tiedän, että on myös monta asiaa jotka olisin voinut tehdä paremmin ja työtä on edelleen ihan hirveästi, mutta toivon myös että tuo olisi tosiaankin myös vain sitä ikää. Ja menisi ohi koulutuksen ja kärsivällisyyden ohessa.

Tämä vuodatus kuuluisi ehkä paremmin tuonne teinivertaistukikeskusteluun, mutta voihan tännekin pelotella millainen voi olla 1v lapinporokoiranarttu

^Heh, toivottavasti Uudi pian pääsee murkkuilustaan ohi :)
Murkkuiässä yleensä kannattaa vaatimustasoa tipauttaa. Keskittykää arkijuttuihin ja reenatessa jo varmoihin juttuihin, uuden opettelu kannattaa nyt jättää vähän tauolle, että koira saisi onnistumisia niistä jo varmoista jutuista. Kärsivällisyyttä usein murkkuikäisen kanssa tarvii, joten toivottelen pitkää pinnaa :)

^ Sitä todellakin tarvitaan, ja onneksi olen kyllä huomannut että on sitä itselle lisää tullutkin, ja hyvä niin - huomaan usein naureskelevani joillekin asioille ja yritän vain uudestaan, kun muistelen ennen turhautuneeni samaisesta asiasta. Pitää vain aina muistaa nämä muidenkin neuvot siitä, että se todellakin menee ohi, vaatimustasoa pitää vain laskea ja en suinkaan ole ainut jolla tällaista on.

Rox kirjoitti:

^ Sitä todellakin tarvitaan, ja onneksi olen kyllä huomannut että on sitä itselle lisää tullutkin, ja hyvä niin - huomaan usein naureskelevani joillekin asioille ja yritän vain uudestaan, kun muistelen ennen turhautuneeni samaisesta asiasta. Pitää vain aina muistaa nämä muidenkin neuvot siitä, että se todellakin menee ohi, vaatimustasoa pitää vain laskea ja en suinkaan ole ainut jolla tällaista on.

ou nou, kuulostaa tosi kivalta tuo teiniangsti, pitänee alkaa kauhulla valmistautumaan Pennin murkkuikään

Selvä ero on kyllä nyt juoksujen aikaan typyn käytöksessä. Hajut on niin pop ja lenkithän menee nokka maassa viipotellen, jonkun verran myös tuhahdellaan ohikulkijoille. Ihme kyllä neiti ei (ainakaan vielä) kyseenalaista mun käskyjä..mutta meneekö agilitytkin ihan perseelleen ton murkkuikäsen kans? Ei käy millään laatuun!

^Ei onneksi kaikilla ole kummoista murkkua :) Rukalla oli tosi mitätön murkku, hyvä jos sellaisesta voi puhua. Kitalla taas, no vähän hermojaraastavampi

Laitetaampa tänne ketjuun, kun tässä nyt 2/3 on lapinporokoiria ja 1/3 suomenlapinkoiraa.
Eli lenkiltä tänään Rukan, Kitan ja Rillan kuorolaulantaa

Sarahia kirjoitti:

Laitetaampa tänne ketjuun, kun tässä nyt 2/3 on lapinporokoiria ja 1/3 suomenlapinkoiraa.
Eli lenkiltä tänään Rukan, Kitan ja Rillan kuorolaulantaa

Minä ääliö avasin tuon linkin ja täällä tytöt yhtyi laulantaan Idarit juoksivat ikkunan eteen möllistelemään!

^Ai joo, se tosiaan kannattaa katsoa kuulokkeet korvilla, jos koiria on samassa huoneessa

Onpa tämä keskustelu hiljentynyt, missä kaikki on?

^Mä olen jotenkin täysin unohtanut kirjoittaa KC:hen.

Tänään käytiinkin pyörähtämässä näyttelyssä Ohmun kanssa, teinari osasi käyttäytyä! Arvosteluksi tuli se mitä lähdettiin hakemaankin, eli H, mutta oon kyllä niin huikean ylpeä siitä tuon käytöksestä.

Noin yleisesti ottaen muutenkin Ohmu on alkanut löytämään korvansa. Sen jälkeen, kun käytiin vanhempien luona leikittämässä pientä pentua herra taisi tajuta aikuistua. Vielä toki on teinin elkeitä, mutta ei yhtään niin pahasti kuin aikaisemmin. Taitava poika.

Pieni hehkutus, mutku pitää silloin hehkuttaa, kun on jotain sen arvoista.

Me ei olla näyttelyissä vielä käyty, en oo saanu millaista kipinää siihen suuntaan, ainakaan vielä.

Meillä alkaa toko tammikuussa, hiphei! Ollaan käyty aiemmin siis vaan pentukurssi kesällä, kun ollaan keskitytty tohon agilityyn enemmänkin. Tammikuussa alkaa myös agilityn jatko3-kurssi, ou mai kun aika menee nopsaan, vastahan sitä oltiin alkeissa =) Saa nähä miten ton tokon kans käy, innostutaanko Pennin kans siitä ollenkaan yhtä paljon ku agista. Paljon on Penniä treeneissä kehuttu; neiti on sopivan rauhallinen muuten, mutta radalla itse pikkusalama.