Koirat.com

Oisko sakermanni mulle sopiva vai ei?
Laitan vähä tietoja niin jos voitteko sanoa miltä näin ekalta kuulostaa..
Oon 13 -vuotias tyttö, ja samassa talossa ei asu muitaku mun 16 -vuotias veli,minä, äiti ja isä.
Lisäksi mulla on kaksi siskoa joilla on/oli koira, joille voin laittaa koirani hoitoon esim. matkan vuoksi. Ei me tulla kauheesti matkustelemaan, kesällä mökille ja sinne koirat tulee aina mukaan. Asutaan omakotitalossa maalla. Päivässä ainakin 15min pissareissut ja noin kaksi 1-3h lenkkiä. Ja tullaan varmaan kotona harjoittelemaan agilityä, tokoa, temppuja, ja ehkä jotain doboa entiiä viel.
Meille tuli koira silloin kun olin 2-vuotias mutta kun siskoni muutti noin pari vuotta sitten pois niin hän otti sen mukaan. Meillä ei ole siis lemmikkieläimiä. Kavereita ei ole kuin pari, niin koirasta tulisi mun elämän tärkein ystävä, kun sitä kaipaan.

Koirasta tulisi mun vahti/seura/harrastuskoira. Äiti on mukana tässä, ja haluaa että otetaan pentu että koulutettais se ite talon tavoille ja isä on ok. Velikin on tässä mukana, mutta muuttaa varmaan pois niin kotona ois vaan minä, isä ja äiti. Ja jos ongelmia tulee otan yhteyttä siskooni joka on hoidellut koiria 11vuotta ja tietenkin kasvattajaan.

Joops, toivottavasti ymmärsitte ja kysykää ja kertokaa että onko sakermanni mulle hyvä?:) KIITOS

Habanero kirjoitti:


Koirasta luopuminen on hyvin jyrkästi moralisoitu teko nykyisessä ajatusmaailmassamme. Miten eläimestä, josta on sitouduttu huolehtimaan koko sen eliniän ajan, voidaan yhtäkkiä luopua? Itse en ole aiemmin luopunut kuin yhdestä eläimestä, ja se oli kani. Se oli vaikea päätös, mutta lopulta juuri oikea, sillä tuo pupunen sai todella hyvän kodin. Sitä päätöstä ei moralisoitu millään taholla, sillä kyseessä oli "vain" kani. Eläinhän sekin on, mutta jostain syystä pieneläimistä luopuminen on paljon hyväksyttävämpää, kuin koirasta.
Moralisointia saan osakseni joka tapauksessa, milloin mistäkin. Milloin sairaan koirarodun tukemisesta, milloin väärästä koiravalinnasta, omasta riittämättömyydestäni ja nyt myös siitä, jos päädynkin hankkimaan sille paremman kodin.

Mä kritisioin jyrkästi sitä, että eläin kuin eläin otetaan ilman syvempää harkintaa ja perehtymistä. Eläintä ei koskaan tulisi ottaa ilman kunnollista tutustumista sen tarpeisiin ja mikä tärkeintä, eläintä ottaessa täytyy lähtökohtaisesti sitoutua pitämään eläin koko sen elinajan, joka voi lähennellä jopa 20 ikävuotta.

MUTTA. Minusta siltikään kenenkään mielenterveys ja hyvinvointi ei saa murentua lemmikin takia. Joskus on omaksi parhaakseen yksinkertaisesti vain luovuttava lemmikistä. Sinä olet tehnyt ison pohjatyön lemmikkiä valitessa ja harkinnut sitä pitkään. Mitä enemmän olisit voinut enää tehdä? Niin, et mitään.
Joskus käy niin ettei se yhteiselo vaan ala toimimaan eivätkä kemiat kohtaa. Se saattaa uuvuttaa ja laskea elämän laatua. Ei se vaan ole sen arvoista.
Sinulla on yksi elämä, ei sitä kannata tuhlata asioihin jotka tuottavat pahaa oloa.

Virheitä sattuu ja huonoa tuuria käy jos kellekin tässä elämässä. "Moralisointi" tai kritisointi on tietyllä tapaa välillä oikeutettuakin, jopa tarpeellista (en tarkoita, että juuri sinun tapauksessasi). Ainut ihminen jota sun tulee miellyttää on sinä itse. Turha antaa liikaa painoarvoa muiden sanomisille. Palautetta tulee aina ihan sama mitä teet vai teetkö mitään.

Tuulispaa kirjoitti niin hyvin Habaneron pohdiskeluihin, että enpä sen enempää lisäile. Päätit Habanero sitten mitä tahansa, uskon että se on sekä sun että koiran parhaaksi, ei muuta kuin tsemppiä.

tittamiiamaarian kysymyksiin:

Saksanpaimenkoira saattaa olla aloittelijalle haastava, lisäksi se ei missään nimessä ole niin sanotusti optimaalinen agilitykoira, tokossa kyllä pelaa, mutta siihenkin on parempia rotuja. Saksanpaimenkoiria on erilaisia ja yleensä sanotaan, että näyttelylinjaiset voisivat olla helpompia, mutta niissäkin on niin suurta vaihtelua etten edelleenkään allekirjoittaisi sopivuutta nuorelle aloittelijalle.

Pitää muistaa, että saksanpaimenkoira on linjasta riippumatta suuri koira, jolla on suuri liikunnantarve, suuret voimat ja jos koira on "vietikäs" sen piteleminen voi olla hankalaa, mikäli hallinta ei ole kunnossa. Hallinnan rakentaminen sitten taas voi olla haastavaa aloittelijalle, jos ei ole oikeasti aiempaa koulutuskokemusta tämän tyyppisistä koirista, esimerkiksi satunnaista temppujen opettamista naapurin/serkun/siskon koiralle ei lasketa.

Moni haaveilee upeasti käyttäytyvästä ja ajatuksen tavoin toimivasta "susikoira Roista" ja unohtaa, että tuo haave vaatii jopa vuosien ahkeran työn, taitoa ja ymmärrystä koirien kouluttamisesta ja käyttäytymisestä. Yksikään koira ei tuollaiseksi tule itsekseen ja kun pennun ostaa, silloin saa vain puhtaan pöydän, josta aloittaa eli kasan periytyneitä ominaisuuksia sekä pennun alkuelämässä kokemia ympäristövaikutuksia, joita tulee osata muokata.

Myös mahdollinen puolustusvietti koirassa voi osoittautua enemmän ongelmaksi kuin voimavaraksi, jos koiraa ei osata ohjata oikein. Vaikka haluaisitkin koiran "vahdiksi" sen kouluttaminen on suuri työ ja kouluttamaton "vahtikoira" voi olla pahimmillaan ympäristölleen vaarallinen. Esimerkkejä näkee iltapäivälehdissä tasaisin välein.

Itse suosittelisin kaikella ystävällisyydellä jotain muuta rotua ensimmäiseksi koiraksi, jotta oikeasti saat itsellesi sen ihanan ystävän, jota kaipaat ja jonka ansaitset. Maailma on pullollaan ihania koirarotuja, jotka ovat sopivampia ensikertalaiselle. Agilityyn ja tokoon esimerkiksi shetlanninlammaskoira on oiva valinta, ne ovat helppoja kouluttaa, ystävällisiä ja omistajaansa kiintyviä. Toinen ihana rotu on kotimainen rotu suomenlapinkoira, joka on jo vähän isompi koira verrattuna shelttiin, mutta edelleen helposti koulutettavissa ja erittäin hyvä ja monipuolinen harrastuskoira.

Suosittelen tekemään kennelliiton koiranomistajan peruskurssin sivuilta löytyvän kyselyn sekä rotutestin, jotka antavat mukavasti sopivia vaihtoehtoja sekä tietoa taidoistasi ja mitä ehkä pitää vielä vähän harjoitella. Testiä tehdessä kannattaa tottakai oikeasti miettiä etukäteen millaista koiraa etsii, mutta vastata kysymyksiin avoimin mielin eikä siten, että mahdollisimman todennäköisesti saisi tulokseksi saksanpaimenkoiran. Kun perheesi on myös suostuvainen koiran ottamiseen, suosittelen että teette testin yhdessä tai jokainen voi vaikka tehdä oman testin. Toivottavasti löydät itsellesi ja perheellesi sopivan koiraystävän ja toivotan kaikkea hyvää tulevalle taipaleelle.

Se ois nyt BH plakkarissa Kylläpä huojensi!

^Onnea!

Rho kävi tänään hammasleikkauksessa, toinen yläkulmahammas poikki niin että jäljellä oli enää 1/3. Päädyin poistamiseen ja samalla poistettiin kaksi I-hammasta, yksi ylhäältä, yksi alhaalta.. Nyt on siis astetta harvahampaisempi, mutta se ei menoa haittaa meidän lajeissa. Eikä onneksi tule pitkä sairaslomakaan, eli ensi viikon lopulla ollaan taas iskussa. Fiskarsissa oli kyllä huippuhoito!

^Kiitos!

Missäs tuo Rhon kulmuri on mennyt? Harmillisia nuo hammasvaivat ja kalliiksikin käyvät helposti. Hyvä ettei kuitenkaan haittaa menoa ja meininkiä!

Metalliverkon puremisesta vuoden iässä hampaat haurastuneet (pääasiassa kulmurit). Viisivuotiaaksi kesti ja nyt katkesi pahemmin kulunut hammas, kun Rho pureskeli puunrunkoa treenien jälkeen viime viikon maanantaina. Tää tosin on vain valistunut arvaus, koska itse huomasin katkeamisen vasta tiistaina illalla, mutta muita vaihtoehtoja ei oikein ole tolla aikavälillä.

Hyvin on leikkaushaavat parantuneet ja turvotusta oli oikeastaan vain perjantaina ja vähän lauantaina aamulla. Huomenna annan viimeisen kipparin, mutta vielä 1,5 viikkoa ainakin pitää olla ilman kovia leluja ja repiä ei saa mitään. Vielä pari päivää lisäksi putsaillaan tikkejä corsodylillä, mutta Rho on mallipotilas ja antaa ruiskuttaa karsean makusta liuosta suuhunsa ilman mitään ongelmia.
Treeneihin palataan perjantaina.

^ Tsemppiä paranemiseen, hyvä että vaikuttaa selvinneen hampaiden poistosta hyvin!

Isot onnittelut myös naurikselle, hieno homma.

Me käytiin ex tempore viikonloppuna korkkaamassa rally-tokon VOI-luokka, ja sieltähän tuli tuloskin, 80/100pts! Aika hullua. Nyt mun pitää hetkeksi luovuttaa koiran treenaus sen oikealle ohjaajalle eli puolisolle, mutta katsotaan jos heinäkuussa kalasteltaisiin lisää hyväksyttyjä rally-tuloksia.

Mitäs muiden kesään?

Täällä ollaan yritetty nauttia elämästä kuluneen viikon helteistä huolimatta. Ylipäänsä ollaan reenailtu maastossa kerran-pari viikkoon, tottisteltu rennolla meiningillä ja käyty hakemassa tokosta AVO2-tulos 151 pisteellä. Vähäsen vaatis hiomista vielä Sitä mä en kyllä ymmärrä, miten tää kesä ihan yhtäkkiä on jo puolessa? Kauheesti oli kaikkea mielessä mitä sitten kesän aikana laitetaan harrastuspuolella kuntoon, ja tää aika vaan hurahtaa ohi No, jos ei muuta niin kameraa on tullut käytettyä...

Kukkaistyttö:


Susi suihkussa:

Mitäs meille.. oon koko kesän työharjoittelussa, joten meillä ei ihan niin treenintäyteinen kesä ole kun mitä aluksi suunnittelin. Jälkeä ei olla tehty yhtään, ei ole peltoja tässä lähellä johon pääsisin ja metsään en halua tehdä kun tarkkuus kärsii, tyhmää. Toisaalta en tällä hetkellä tiedä miten edes edetä jäljellä kun edelleen pitäisi saada Rajua rauhoitettua, niin ehkä ihan hyvä oottaa että pääsee viisaampien oppiin taas! Me ollaan lähinnä nyt tottisteltu aika rennosti, tähtäimessä olisi syksymmällä bh, mutta saapas nähdä

Paljon ollaan käyty metsässä, uimassa ja pyöräilyä aloiteltu varovaisesti. Raju on saanut myös muutaman uuden koirakaverin Aika rentoa elämää vietellään, en viitsi liikoja stressailla treeneistäkään kun kevät tuli treenattua aika ahkerasti niin vähän löysempi kausi ei varmasti tee pahaa kummallekaan meistä! Suurimpana yksittäisenä työnkohteena meillä on kunnollinen hihnakäytös..

c)Päivi Berg



Rajun mielestä vielä iltalenkilläkin oli kuuuuuma!

Olen kirjoitellut palstalle viimeksi 2012 eli paljon on tapahtunut meidän perheen sakemannielämässä. Viimeksi varmaan kirjoitellut Dantesta, elämäni tärkeimmästä koirasta. Dantehan on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen 2013 (kivulias myopatia).
2014 toukokuun lopussa syntyi Pelé, josta on kuoriutunut oiva harrastuskaveri.
Pelén kanssa treenataan hakua ja jos ei mitään erikoista tapahdu, niin tähtäimessä saada BH pois alta syksyllä.

Ai niin terveisiä kavereille
Oli kiva nähdä tuttuja täälläkin!

^No kyllä, terkkuja vaan!

Tän söpönaaman kanssa käytiin eilen hakemassa RTK3-koulari pisteet 82/100 ja sijoitus 3./7.! Tosi pätevä koira oli radalla, ihan huippusakemann, virheet lähinnä ohjaajamokiai. En nyt oo ihan varma onko Vea eka saku jolla on virallinen kolmosluokan rally-koulari vai ei, mutta oon aika pähkinöinä joka tapauksessa.

^Onnittelut!

^^Onneeponnee täältäkin!

Me tokotettiin SPL TOKO SM -kekkereissä surkea AVO3-tulos pistein 133 Koira toimi kehässä ihan h-e-l-v-e-t-i-n hyvin ja ei niin minkäänlaista ongelmaa vireen tai tunnetilan kanssa. Alusta loppuun silkkaa kultaa ja tuomarikin kiitteli kuinka kaunista ohjaamista "tällaiselle" (=todella herkkä ja kuumuva) koiralle. Ikävä kyllä pari mokaa tuli joista johtuen liikkeestä seisominen 6 ja hyppy nollille. Lisäksi noudosta tuli huonot pisteet (omaan silmään samanlaisella noudolla saatu ysiäkin... no minä en ole tuomari ja arvostelulajihan tämä on ) ja äänenkäyttö vei pisteitä - tuo koiruli kun päästää wähwäh-ääntä väliin silloin tällöin. Pisteet oli mitä oli, mutta olin kyllä itse todella tyytyväinen siihen millä innolla ja tarmolla koira teki koko kokeen läpi. On tuo vaan

Virallisesti nyt saksanpaimenen omistaja
Penska vaikuttaa toosi kivalta ja sopivalta mulle (hyvähän se vielä on sanoa..)
Ei voi muuta sanoa kuin että mä oon jo nyt ihan in lööv tähän pentuun Nimenähän tällä on siis Gabi.

^Onnea pennusta! Pentukeskustelusta jo yhden kuvan bongasinkin, miten voi ollakin noin söpö (onneks mulla ei ookaan yhtään pentukuumetta.. )

Onhan se kieltämättä suloinen veijari

Pentukuumetta pukkasi ja pahasti ennen pennun tuloa, mutta voin sanoa että tämän karvakuonon ansiosta ei ole enää kuumeiltu. Osaa olla kyllä melkoinen riiviö, yölläkin papereita revitään, varpaita ja käsiä syödään, vesikuppia kaadellaan ja semmoista Onhan tässä pentuarjessa paaljon hyviäkin puolia.

Kotiutunut tuo on hyvin ja ollaan jo alettu sivulle tuloa opettelemaan, niin voi että kuinka pätevänä tuo osaa olla. Siinähän se vieressä istuu ja tapittaa
Tänään käytiin ihmettelemässä autoja ja eräs mies kysyi rotua ja sanoi että onpas pieni ja sievä, heh




Voi että mä rakastan tän penskan korvia Lerpattelevat ihan minne sattuu

^Mä jaksoin aikoinaan Rajun kanssa kokeilla vaan muutamat ekat päivät papereilla, sen jälkeen oli pakko luovuttaa kun tuokin aina silppusi niitä vaan

Oli pakko käydä vanhoja pentukuvia itsekin läpi, meilläkin tuppasi korvat elämään omaa elämäänsä
©Veera Toppari