Koirat.com

^Mulla on ihan samoja ajatuksia kuin Arashilla. Vaikka tuo kakara onkin vielä ihan noh, kakara, niin silti olen jo miettinyt sitä seuraavaa koiraa. Jedi on ollut minulle ihan täydellinen ja sen ansiosta olen innostunut koiran kanssa harrastamisesta ihan eri tavalla kuin mitä olisin ennen tuota koiraa ajatellut. Siksi onkin seuraavaksi koiraksi haaveissa nimeomaan koira, jolla on enemmän sitä moottoria ja nimeomaan toimintakykyä ja hermorakennetta.

Vaikka sheltit ovatkin mielestäni aivan ihania ja vähän aikaa sitten ajattelin etten muun rotuista voisi itselleni ottaakaan (eipä ole kauaa kun sitä tässäkin ketjussa toitotin), niin kyllä minuakin hieman harmittaa ja ärsyttää että näitä jalostetaan enemmän näyttelyihin kuin harrastuksiin. Muutama kivanoloinen yhdistelmä on sattunut silmään mutta suurin osa on vähän mitä on. Mikäli sattuisi sopivaan ajankohtaan todella hyvältä vaikuttava shelttipentue niin silloin ehkä voisin tällaisen ottaakin, mutta saa nähdä. Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan, ja nyt on minulla tullut kiinnostusta pk-lajeihinkin niin olisi se kyllä kiva seuraavan koiran kanssa niitäkin harrastaa.

Ja ihania kuvia täällä! Minullakin ne muutamat rodut mitä olen päässäni pyöritellyt ovat olleet astetta isompaa kokoa, kiva nähdä että se yhteiselo voi oikeasti onnistua.

Moi! Ajattelin minäkin avata sanaisen arkkuni täällä vaihteeksi. Eli itselläni on kolmas sheltti menossa nyt ja tämä on kyllä edellisistä selkeä parannus harrastuskoirana. Kaksi ensimmäistä oli aivan ihania kotikoiria, mutta toimintakykyä ei hirveästi ollut. Shelttejä kasvatetaan kyllä nykyään paljonkin agilityyn, eli ei tarvitse ottaa näyttelyvoittajien pentua jos ei halua. Tietenkin voi olla vaikea saada pentua agiyhdistelmästä, jos ei ole lajin parissa mitään kokemusta, mutta aina kannattaa ottaa yhteyttä kasvattajiin. On paljon kasvattajia, jotka kisaavat itse agilityssä ja sieltä voi saada hyviä neuvoja treeneihinkin.

Yritän tässä vaan sanoa, että ei kannata koko rotua tuomita näyttelykoiraksi jos itsellä sattuu olemaan näyttelyitä varten tehdystä pentueesta koira. Lisäksi miten sheltistä ikinä voisi tulla enemmän harrastuksia varten kasvatettu rotu, jos kaikki harrastajat siirtyvät heti muihin rotuihin kun ovat päässeet vähän kokeilemaan eri lajeja. Shelttejä tokoilee nykyään jo jonkin verran ja ainakin yksi kisaa myös MEJÄn voittajaluokassa. Minusta olisi liian helppo vaihtoehto siirtyä bortsuun heti kun itse on pari vuotta jotain harrastanut. Vähän vaikeammin koulutettava ja motivoitava rotu opettaa kouluttajaa enemmän ja samalla joutuu kunnolla miettimään esim. motivoimista ja leikkimään opettamista. Itse haluan pysyä shelttien parissa ja yrittää omalta osaltani auttaa saamaan rodulle uskottavuutta myös harrastusten parissa. Vaikka agissa sheltti kyllä on jo paikkansa lunastanut.

En missään nimessä halunnutkaan tuomita koko rodun jalostusta. Shelteissä tehdään mielestäni myös hyviä yhdistelmiä, mutta ikävä kyllä suurin osa ei niitä ole. Sheltti rotuna on tietyllä tavoin hyvin samanlainen bortsuun verrattuna. Shelttejä on kuitenkin jalostettu vahvemmin seurakoiriksi, jotka tyytyvät vähäisempään aktiviteettiin kuin bortsu. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sheltti voi olla oikein toimiva harrastuskoira. Minulla nimittäin sellainen tuossa vieressä makaa. Omalla sheltillä on todella hyvä hermorakenne ja toimintakyky sekä mukavasti taistelutahtoa siihen päälle. Sheltin koulutus on ollut mukavaa, kun se tekee innolla ja oppii helposti antaen kokemattoman ohjaajan virheitä anteeksi.

Bortsut on vahvasti jalostettu tekemään töitä. Kaikilla bortsuilla, joita olen tavannut, on ollut hurja palo ja into tehdä töitä. Sheltti on oikein hyvä harrastuskoira, jos näkee vaivaa pennun valinnassa. Mutta jos oikeasti haluaa päästä kisaamaan korkealle tasolle, bortsu on hyvin paljon varmempi valinta. Oman sheltin kanssa tosin ollaan treenattu jo voittajan ja evl:n liikkeitä ja realistisesti ajatellen meillä on kaikki mahdollisuudet ainakin voittajaan asti.

Miksi harrastuksessa ei saisi tehdä ”liian helppoja ratkaisuja”? Miksi pitäisi hakata päätä seinään rodun kehittämisen takia ja vain mielessään jupista miten mukava olisi vaihtaa rotua? Sheltti ei mielestäni ole vaikeasti motivoitava tai koulutettava. Sanoisin jopa, että sheltti on tietyllä tavoin paljon helpompi kouluttaa kuin vaikkapa se bortsu, jolla sitä toimintakykyä ja innokkuutta tehdä on sen verran, että asioita aletaan ratkaisemaan itse.

Sheltin kanssa ei myöskään ole mitään asiaa PK-puolelle kisailemaan, minne monet bortsujen, aussien, belgien ynnä muiden kanssa suuntaavat.

Saatoin ehkä sanoa vähän huonosti ja yleistäen. Tietysti shelteissäkin on on harrastavista koirista pentueita, ja olen nähnyt aivan ihania rodun edustajia. Näitä harrastuspentueita on vain jonkin verran vähemmän.

En myöskään halua mollata omaa koiraani - on tuo aivan mielettömän ihana ja rakas, sekä aika täydellinen koira ensimmäiseksi koiraksi. Välillä vaan tuntuu että kaipaisin enemmän sitä potkua, ja ettei tarvitsisi nostella virettä niin paljoa. Kyllä shelteissäkin tällaisia koiria on, toki.

Ja kyllähän sheltit ovat aivan ihania koiria, ja onhan näistäkin moneen! Tällä hetkellä vaan tuntuu, että toivoisin hieman erilaisia ominaisuuksia tulevaan koiraani. Tosin siihen onkin aikaa useampi vuosi, ja mieleni saattaa myös matkan varrella muuttua.

Ite olen tosi tyytyväinen Noppaan. Nuorihan se vielä on, mutta vaikuttaa lupaavalta agi- ja tokokoiralta. Se on ihmisiä kohtaa avoin ja muutenkin rohkea ja vietikäs. Ei varmastikaan tyypillisin rotunsa edustaja, mutta tällaisia shelttejä saisi olla enemmänkin Näyttelyistäkin tykkään, mutta saa nähdä miten tuo niissä sitten tulee pärjäämään, kun kokoa on ja vallan komea hännänkantokin

Nopan emällä on tuloksia agin ja tokon puolelta, ja se on luonnetestattu mukavin pistein. Nopan isä on käsittääkseni täysin näyttelykoira (virolainen uros).

^Meillä on sama täällä. Atlas on avoin, sosiaalinen ja rohkea - todellakin yksi niistä shelttiyksilöistä joita pitäisi jalostukseen käyttää, jotta saataisiin tämä paljonpuhuttu arkuus pois.
Hyvänä esimerkkinä tänään tämä: Agilitytreeneissä oltiin ja mentiin puomia. Atlas vähän turhan innokkaasti meni ja alas tullessa putosi alas. Ensin sattu hieman jalkaan, mutta pian ei ollut mitään. Ohjaaja jo sanoi, että "nopeasti vain takaisin ettei jää traumoja, shelteille niin helposti jää". Atlas nyt ei ollut moksiskaan, meni heti uudestaan ja sama juttu keinun kanssa - tömähtely ei tunnu missään eikä jännitä. Pussin kanssa sama. Pari kertaa kuulin ohjaajan toteavan, että "Ei ole sheltti.. Tosi rohkee yksilö, voisit jalostukseen käyttää". Ohjaajalla ehkä kokemuksia aremmista, vaikka Atlas todellakaan ei ole ainut rohkea rotuansa edustava yksilö.
Tokoa mennään sitten aloittelemaan, kunhan tuolle saataisiin vähän malttia Niin pentu vielä, ettei jaksa keskittyä ja kaikki pitäisi saada hetinyt! Toko kyllä kiinnostaa hyvin paljon, tiedä sit koska se aloitetaan. Atlas nyt 7,5kk.

Mä oon niiiin ylpee mun pikkuisesta harrastuskoirasta! Tehtiin eilen rallytokotreeneissä käytösruutua, paikkamakuuta. Tehtiin vielä niin, että toinen koira teki spiraalia vieressä. Ja paras koirakaveri tietysti sattui tekemään just kun oli meidän vuoro. Ja siitäkin huolimatta Dafi teki ihan loistavasti sen paikkamakuun ilman pienintäkään ongelmaa. Ehkä me vielä joskus päästään korkeampiin rt-luokkiin esittämään meidän käytösruutua!

Vantaalle näyttelyyn Sunnuntaina, mennään kehään nartuista toisena. Ja mitään hajua meillä ei oo siitä mitä pitäis tehdä tai mihin mennä tms. Jännittää! Ja Dafihan on tällä hetkellä myös ihan kalju.......

^Missä treenaatte rallya? Me käytiin talvella Hertan kanssa 4 kerran kurssilla ja tykättiin kovasti. Olis kiva päästä treenailemaan lisää :)

Näyttelyistä ei kannata ressata :) Ensin koko ikäluokka menee kerralla pyörimään kehän ympäri, siihen asettaudutaan numerojärjestykseen eli ootte toisena siinäkin rivistössä. Seuraat vaan muita. Ja kun ootte "vasta" toisena yksilöarvosteluvuorossa niin pystyt vierestä seuraamaan, mitä tuomari tekee ensimmäisen kanssa. Mutta pääpiirteittäin: ensin koira nostetaan pöydälle, jossa tuomari käy sen läpi. Sen jälkeen tuomari pyytää teitä juoksemaan joko kolmion tai ympyrän ja katsoo koiran liikkeet. Lopuksi koira vielä seisotetaan maassa ja tuomari katsoo vielä siinä ja sen jälkeen saatte arvion. Näin yleensä :)

^Porissa, Hirvee Harmikoiralla. Maailman ihanin kouluttaja joka jaksaa (useimmiten) vääntää hölmöille treenaajille asiat ratakiskosta kun ei muuten mee perille.

Meillä ei onneks oo kovinkaan suuret tavoitteet tonne näyttelyyn menosta, jos H saadaan ni oon ihan tyytyväinen. (Tosin Dafin kanssa kuulemma kannattais enemmänkin käydä kun vaan se H hakemassa.) Ja onneks on Saarameow kentän laidalla meille nauramassa, ei tuu niin vakavaa hommasta.

Mehän ollaan kanssa tulossa Vantaalle, siellä on se näytteenottotilaisuus geenitutkimukseen, meinaako kukaan käydä antamassa näytettä? Meillä oli vähän suunnitelmissa. Ja onko kukaan täältä osallistunut siihen jo?

^Aivan, tekin tulitte. Miten mä jo kerkesin unohtamaan Tarttee pistää ylös, ketä kaikkia "tuttuja" sinne oli oikeen tulossa niin voin bongailla.
Mä mietin tota geenitutkimusta kans, mahdollisesti osallistutaan jos näyttää siltä et on aikaa kehien jälkeen se jäädä antamaan En mitään estettä kuitenkaan nää, miks ei vois.

Onko teilla antaa tuonne Vantaan näyttelyyn shelttikehän aloitusaikataulua? Koitan päästä Paavon kanssa turisteilemaan ja näytettä antamaan, jos suinkin ehdin.

^Sheltit alkaa kymmeneltä ja kestänee ehkä jopa yhteen asti, täältä näkee vielä vähän tarkemmin.

Ja täältä voi tulostaa tuon lomekkeen näytteenottoon ja täyttää eukäteen, niin ei sitten paikan päällä pitäisi kauaa mennä!

Huoh, nyt olisi hyvät neuvot kalliit...
Käytiin äsken tuon kakaran kanssa agi-reeneissä kahden kuukauden tauon jälkeen ja meno oli aivan kamalaa. Ongelmana meillä on ylikuumuminen. Reenit kesti tunnin ja Lilli haukkui non stoppina koko sen ajan. Oman vuoron tullessa hinkuu kuin hullu esteelle, huutaa ja kykenee juuri ja juuri olemaan paikoillaa (eikä aina pysty siihenkään). Itse suoritus on vauhdikas, mutta yleensä onnistunut, mitään estettä ei ole koskaan pelännyt. Putki on kaikista kuumentavin este, kuumui tänään siitä niin kovasti, että kahdesti napsaisi hampailla minua käteen suorituksen jälkeen. :/ Tehtiin myös useamman esteen yhdistelmiä, mutta putken suoritus kuumensi niin, ettei Lilli kyennyt tekemään sen jälkeen muuta, ennen putkea pystyi kyllä suorittamaan useamman esteen.
Alkaa olla aika neuvoton olo, mitä voisin tehdä että saisin kuumumisen kuriin? Niska-persotteella muistutus kera kunnon ärähdyksen helpottaa kahdeksi sekunniksi ja sen jälkeen homma palaa entiseen kaavaan. Pehmeä tuo siis ei ole missään nimessä. Ohjaajilta olen saanut kahdenlaisia neuvoja, toinen käski komentaa ja toinen sanoi, että ei missään nimessä kannata koiraa ojentaa. Kumpikaan ei toimi. Alan kallistua pikkuhiljaa siihen suuntaan, että agi ei ole meidän laji ja jätetään se suosiolla. Ymmärrän senkin, että into on hyväksi, mutta meillä se vaikeuttaa jo suorittamista. Tokossa moottoria on sopivasti; intoa on paljon, mutta se ei mene yli ja suu pysyy kiinni.

Mäkin oon tulossa Vantaalle, pöhköpehko menee kehään, Savun otan varmaan turistiksi.
Ollaan shelttien kans näemmä vierekkäisissä kehissäkin. :)

Savusta käytiin jo amtamassa toi geenitestinäytehässäkkä ja Sumusta otetaan sit kehän jälkeen Vantaalla.

Kiitos Tirku! Shelttiporukkaa onkin mukavasti liikkeellä, toivottavasti päästään paikalle.

Pampam, I feel you. Mulla tuo jenkki-neito on ylikuumuja, ja olen sen kanssa vähän kysymysmerkkinä. Kuumuu väillä jo pelkästä lenkin lomassa tehdystä lampputolpan takaakierrosta. Tilannetta on helpottanut jonkin verran se, että ns. varsinaisen palkan (nami tai lelu) jälkeen kehun sitä hiljaisella, rauhallisella äänellä samalla rapsutellen. Se ainakin jossain määrin nollaa tilanteen. Meillä alkaa onneksi ohjatut treenit taas loppukuusta, josko sieltä saisin apuja ongelmaan. Kurjinta tilanteessa on se, ettei tiedä onko koiralla enää kivaa, vai onko agility yksinkertaisesti kaikessa vauhdikkuudessaan liikaa sen pääkopalle.

Sanni: Meilläkin kuumutaan myös kaikista agia muistuttavista liikkeistä, jos niitä pyydetään erikseen tekemään. Myös tokon hyppy nostaa kierrokset vaikka muuten toko menee hienosti. Sen jo päätin, että tänä vuonna en enää reeneihin mene, katsotaan sitten mikä fiilis on ensi kesänä. Onhan tuo varmasti stressaavaa koirallekin, mutta ei siitä hyvä mieli jää itselle ainakaan. Ja sellaista ei kannata harrastella, josta tulee enemmän harmia kuin iloa, ajattelisin. Onhan tuo neiti vielä kovin nuorikin, joten ehkä pikkisen on toiveita rauhoittumiskyvyn löytymiseen. Mutta jaa ihmeessä vinkkejä, jos niitä saat sieltä ohjatuista. Voisin niitä työstää ainakin ajatustasolla talven aikana. :)

Mulle on aivan varmasti myyty joku hirvikoira sheltin karvoissa. Oltiin sänkkärillä vähän juoksentelemassa, koira nuuskaisi pari kertaa maata ja ilmaa, sit se vaan lähti. Ei kauaa menny, kun se katos pellonreunasta mettään. Aattelin jo, että en saa sitä enää takasin sieltä. Odottelin aikani ja vinguttelin lelua, sit kuluu rasahduksia ja vastakkaiselta metsänreunalta ilmestyy peura ja koira sen perässä... Täällä on paaaljon peuroja ja kettuja, mutta en ois uskonu, että toi elukoista noin innostuu.

Jessus sillä kesti varmaan tunti rauhottua sen jälkeen, oon nyppinyt siitä varmaan 2 miljardia roskaa ja havunneulasta, mutta ainakin nyt se on niin väsyny, että hyvä kun jaksaa kylkeään kääntää :-D Löytyykö muilta samanlaisia kokemuksia? Mä kun elän siinä uskossa, että yleensä shelteiltä ei metsästysviettiä löydy.

^Haha, mahto olla näky, sheltti peuran perässä. Shelteillä ei oo pahemmin riistaviettiä (eli ne ei lähe ettimään riistaa jälkien perusteella), mut saalisviettiä löytyy. Peura oli varmaan ihan siinä lähellä ja koira sai siitä tuoreen vainun. Kyllä Alissakin jahtais varmasti mielellään peuraa, jos sais sellaseen näköyhteyden. Se lähtee ku ohjus jänisten, fasaanien ym. perään, mut lopettaa jahdin heti, ku saalista ei enää näy.

Miten paimentamassa olleilla meni lampaiden kanssa? Mua harmittaa ihan älyttömästi, ettei päästy mukaan, ku olin sillon just Kreikassa. :( Pakko päästä viel joskus uudestaan paimentamaan, Alissalla ois lahjoja siihen. Ehkä sit seuraavalla kerralla.

pampam, Alissa oli kans agitreeneissä aikamoinen kuumakalle ja oman vuoron odottaminen hiljaa oli sille tosi vaikeeta. Radalla meni hyvin, jos osasin ite, jos epäröin, sain kyllä siitä palkaks haukut ja sinne tänne sinkoilevan koiran. :-D Mä varmaan lykkäisin kuumuvan koiran esim. kevythäkkiin tai jonnekkin, missä se ei nää muita ja ottasin sen radalle vasta omalla vuorolla, jotta kierrokset pysyis maltillisempina. Radalla sit niin helppoja juttuja, et koira ei kuumuis liian paljon. Osaatko yhtään sanoo, mistä Lillin kuumuminen radalla johtuu?

Tutuli: En osaa yhtään yhdistää mihinkään tiettyyn asiaan tuota kuumumista. Kierrokset nousee jo, kun tajuaa mitä ollaan alkamassa tekemään. Ollaan tosin käyty vain viitisen kertaa, joten ihan noviiseja ollaan molemmat. Helppoja juttuja ollaan harjoitteltukin, mutta viime kerralla tuli lopuksi ehkä vähän turhan vaikeita yhdistelmiä. Niissä kuumuminen yltyi ja lopetettiinkin reenit sitten kesken. Ehkä sitten jos haluan vielä agia harrastella, menen jollekin oikealle kurssille jossa ohjaajalla on enemmän aikaa paneutua meihin. Nyt ollaan käyty vain vapaamuotoisissa kerhotoiminnan reeneissä joihin otetaan mukaan kaikki jotka kulloinkin paikalle saapuu. Välillä reenit tuntuu siksi melko kiireiseltä suorittamiselta. Siihen kompoon häkittäminen saattaa olla hankala yhdistää ja meillä ei tällä hetkellä edes ole tuolle häkkiä. Vaikka muuten se saattaisikin olla ihan käyttökelpoinen ajatus. :)
Meilläkin annetaan lähdöt rusakoille, oraville ja linnuille. Rusakoita hätyyttää vain jos ovat omalla pihalla, naapurin pihalla ja kadulla saavat olla rauhassa. :D Lenkillä hätyyttää oravia ja lintuja, mutta vain pienen matkan ja lopettaa käskettäessä. Näin ainakin toistaiseksi. Täälläkin on paljon hirviä, joten jännityksellä odotan miten Lilli reagoi jos sellaiseen törmätään. Poroille piti ainakin meteliä ja kovasti olisi halunnut mennä lähelle, mutta uskoi kieltoa kuitenkin. Verijälkeä ollaan kerran kokeiltu ja se oli hurjan jännittävää ehkä pelottavaakin Lillin mielestä, teki kuitenkin nätisti kannustamalla loppuun asti. Joten luulen, että hirven tullessa vastaan vieras haju ja iso koko saa pupun pöksyyn pikku pehkolla.