Koirat.com

Teppo kuumuu myös heti kun tajuaa, että tehdään jotain agilityyn viittaavaakaan. Mä olen ollut tosi lepsu sen kanssa ja antanut huutaa, koska omalla vuorolla se keskittyy tekemiseen eikä kommentoi muulloin kuin jos ohjaan huonosti :D Häkissä ja häkki peitettynä suu pysyy kiinni, samoin jos otan sen kokonaan pois valjaista ja pistän vain istumaan kentän reunaan ennen omaa vuoroa. Silloin vain mun täytyy itse olla vieressä ja katsoa, että pylly pysyy maassa, vaikka suorittava koira juoksisi putkeen kolmen metrin päässä. Ja kyllä se hienosti pysyy, koska tietää, että valjaat otetaan pois yleensä vasta kun oma vuoro on kohta alkamassa :)
Radalla tosiaan Teppo välillä huutaa muutaman kirosanan jos vaikka merkkaan käännöksen huonosti tai olen myöhässä -> koiran edessä. Ja ellei ole käskyn alla, kun kouluttaja antaa neuvoja.

Tsemppiä kaikille huomiseen näyttelyyn, mä mietin sinne turisteilemaan tulemista mutta mennäänkin mieluummin treenaamaan :D

Ihania uutisia hierojalta.. Savun lantio tuntui paremmalta, kun pitkiin aikoihin, joskin nyt uutena vaivana ilmaantui oikean lavan jumittuminen.. :/
Hieroja myös katseli pitkään niitä röntgenkuvia ja ihmetteli miksei siitä epäselvästä rintarangasta otettu parempaa kuvaa, jos siellä epäiltiin jotain vikaa olevan..
Hän ei ainakaan löytänyt niistä mitään ihmeellistä, joka nyt agilityyn vaikuttais.

Eiliset aksat oli huikeat, Savu ohjautui ihan superisti ja ohjaajakaan ei sekoillut montaa kertaa. :D
Koomisinta oli, että siellä radalla oli muutama rima vahingossa laskematta edellisen ryhmän jäljiltä ja viimeinen tuossa ryhmässä oli maksi. En itekkään huomannut yhtään ja vedettiin rataa ihan ku vettä vaan, kunnes meille huudettiin, että seis!
Kevyesti näytti menevän noi 60cm rimatkin meiltä.
Ekaa kertaa Savu alkoi varastaa lähdössä, kun välimatkaa kertyi aika paljon sinne missä olin sitä vastaanottamassa.
Takaaleikot ja persjätötkin alkoi taas sujua.. Viimein mä osaan lentää sitä lentokonetta..

Tänään Jedi oli Vantaalla EH JUK1, kun kaikki muut junnu-urokset saivat H:n tai hylyn. Tähän on hyvä päättää tän vuodet näyttelyt, neljä EH:ta ja yksi ERI plakkarissa.

Verinäytteen antaminen meni oikein hienosti, Jedi oli tosi rauhallinen. Mutta näytteenoton jälkeen ei jalan verenvuoto meinannut millään tyrehtyä, ja paikalle jouduttiin hakemaan eläinlääkäri. Kyllä se vuoto sitten vähän ajan päästä loppui, mutta meidän käskettiin mennä eläinlääkärille, koska kyseessä voisi olla jonkinlainen verenvuototauti, tai ainakin jotain häikkää veren hyytymisessä Kyllä se sanoi että se voi johtua ihan vaan nuoresta iästä, mutta mulla on kaikki kauhuskenaariot päässä.

Jedi oli kyllä niin ihanan rauhallisesti vaikka jalka olikin ihan verinen, minä vieressä meinasin pyörtyä...

Meiltä löytyy Hertalta aika paljonkin saalisviettiä: lintuja ja orvia lähtee jahtaamaan kun silmiin osuu, mutta mielenkiinto loppuu kun häviävät näköpiiristä. Jänikset sen sijaan.. Nyt on todistettu, että Hertalta löytyy myös riistaviettiä: kaksi kertaa on pupun/rusakon perään sinkaissut kuin ohjus, ja millään ei malttaisi hajuilta lähteä pois. Pitkään saa huudella, että tulee takaisin, vaikka jänis olisi jo hävinnyt.

^^ Kävin Paavon kanssa näytteenotossa, ja kuulinkin että edellisen sheltin kohdalla ei verenvuoto meinannut loppua millään. Oli siis ilmeisesti kyse teistä. Onneksi verenvuoto tapahtui kuitenkin valvotuissa olosuhteissa, eikä jossain itsekseen puuhaillessa. Toivottavasti oli kyse ainoastaan kertaluontoisesta asiasta tai nuoresta iästä! Meinaatko käyttää ell:llä tarkistuttamassa tilanteen? Onnea vielä hyvistä näyttelytuloksista! Millainen se tuomari oli?

Sonikille onnittelut lentotaidon löytämisestä!

Me oltiin Paavon kanssa paimentamassa, tosi mukava päivä oli, palaan asiaan selostuksen ja kuvien kera jahka ehdin.

^Aion kyllä mennä eläinlääkäriin, koska jos Jedillä oikeasti on häikkää veren hyytymisessä, niin tahdon kyllä tietää ja että saadaan siihen lääkkeet tai miten sitä sitten hoidetaankaan. Ja olen kyllä helpottunut että asia selvisi noin, kun eläinlääkärikin oli paikalle, eikä niin että Jedi on vaikka jossain leikkauksessa ja sitten tuleekin vaikeuksia... Näyttenottajat olivat kyllä todella ystävällisiä ja minun käskettiin laittaa viesti illalla että onko kaikki hyvin, ihanaa kun oikeasti välitetään!

Tuomari oli erittäin mukava ja hymyileväinen, varmasti vien Jedin näytille vanhempanakin! Taitaa olla uusi suosikkituomarini, jos sitä voi listata

Se on akkavalta, joka jyrää...

^No kukas se hän nyt on??

Pieni salaisuus nimeltä Pii. Lauma on nyt täydellinen: Rommi, Nitro ja Pii. Ikää 8 viikkoa ja on jo aikamoinen menijä. Tänään haettiin kotiin.

Onnea pallerosta! Hauska nimi, mistä se tulee? Kukas Pii on virallisemmin? Kävin jo blogista vaklaamassa, mut eihän sieltäkää selvinny mitään.

Blogia en eilen jaksanut alkaa päivittämään, pitää Piin sivu tehdä uusiksi. Pohja kyllä on olemassa. Pii on Bluemeadow's Hands off She's mine. Sijoitukseen tuli tämäkin neitokainen. Aikamoinen vilpertti, ei voi muuta sanoa. Kerta kaikkisen ihana ja Rommi ja Nitro ovat ottaneet Piin hyvin vastaan.

Meidän koirien nimiin ei liity mitään kummempaa tarinaa. Nimen piti kelvata molemmilla ja mies keski tuon Piin, joten Pii neidistä tuli. R-teema katkesi, mutta ei haittaa. Pikku Piru Pii sointuu oikein kivasti ja kuvaa luonnetta hyvin...

Sit jos rupean vielä jossain vaiheessa höpöttämään jotain näyttelyistä, ni muistuttakaa kuinka paljon mua tuolla Vantaalla tuon "pennun" kanssa hävetti. Luottavaisin mielin alusta asti, kun eräs kasvattaja ajatteli Dafin olevan menossa pentuluokkaan. Eh, eihän toi neiti tainnutkaan olla kuin junnuluokan vanhin koira..

Mutta, H saatiin ja nyt voidaan rauhassa keskittyä harrastuspuolella menestymiseen. Ei ollu meidän juttu toi näytteleminen. Verinäyte jäi tällä kertaa antamatta, mutta ehkä sekin vielä ehditään. Mahdollisesti jo ens viikonloppuna, jos toisen rodun näyttelyyn saa mennä antamaan näytteen sheltistä.

^No Lahteen ja Jyväskylään nyt ainakin vielä tuutte meijän mukaan, jos ei muuta Sen jälkeen matkustelen vaikka sitten yksin koirani kanssa.
Atlas oli tosiaan VSP-pentu. Ainut uros, mutta arvostelu oli senverta hyvä, ettei yhtään haittaa Ainut mistä sanomista tuli, oli ahtaat takaliikkeet. Tämän itsekin jo huomannut kyllä! Mutta potentiaalia tuossa karvanaamassa olisi!

Voi mikä pieni Pii Onnea Rommitukselle uudesta tulokkaasta!

Kävin eilen Paavon kanssa näyttelytreeneissä, ja mitattiin se ensimmäistä kertaa säkämitalla. 38 senttiä saatiin mittaa tuolle reilulle puolivuosikkalle. Saa nähdä, oiskohan se kasvu jo loppunut. Korvat sillä on edelleen pystyssä, vaikkakin tänään aamulla oli hetkeksi tipauttanut toisen koiran nätisti taitoksiin (mitä ei ole tapahtunut sitten.. neljän kuukauden iän?). Näyttelytähteä mulla siis tuskin on kasvamassa, vaikka nätisti malttaakin näyttelytilanteessa olla ja on pöydällä kopeloitaessa kuin kotonaan.

Sain Paavon kanssa paikan HSKH:n nuorten koirien hevitoko-treeniryhmään hallikaudeksi, nyt odottelen agiryhmistä infoa. Hakijoita sinne(kin) on varmasti hurjan paljon, mutta jospa mahduttaisiin jollain ilveellä mukaan alkeita treenaamaan.

Jippiaijee, päästiin vihdoin ihan kunnolla treenaamaan agia kun saatiin omatreenilupa paikalliseen seuraan. Ryhmäpaikkakin saadaan ilmeisesti heti kun meidän tasoisesta ryhmästä vaan vapautuu paikka. Rallytokoilukin jatkuu säännöllisesti koko loppuvuoden, ohjatut treenit kerran viikossa plus sit vielä kotona treenailut. Ihan huippua!

Käytiin neitokaisen kanssa eilen mätsäreissä Jämsänkoskella, ja vaikka neiti onkin ihan karvaton, sai kaveri tosi hyviä kuvia. Kunhan tolle neidille saatais toi tukka takas ni vois taas harkita niitä oikeita missikisoja..



On se vaan mulle maailman paras harrastuskaveri. <3

muoks; kirjoitusvirheet pois.

Hei kaikki shelttien omistajat! :)

Olen uusi foorumilla ja en tiennyt mihin muuallekaan viestiäni laittiaisin, koska haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne eräästä minua askarruttavasta asiasta. Ajattelin, että tästä ketjusta saisin varmimmin vastauksia osaavilta shelttien omistajilta.

Omistan itse parsonrussellinterrierin, leikkaamaton uros, ikää on 1v 8kk. Luonteeltaan koirani on hyvin vilkas, leikkisä, osaa riehuakin välillä oikein paljon. Koulutuksessa olen joutunut olemaan usein tosi jämäkkä, minkä ansiosta koira on tottelevainen, mutta varsinkin toisten koirien lähellä leikkiminen saattaa kiinnostaa tottelemista enemmän. Joka tapauksessa koirani ei ole käytökseltaan aggresiivinen, se ei pelkää muita koiria tai ihmisiä (pienenä kiinnitettiin tähän hyvin paljon huomiota), mutta se innostuu herkästi. Oman koirani tyyli leikkiä on myös sellainen, että se itse juoksee karkuun ja odottaa toisen seuraavan, eikä ns. "hyökkää päälle". Tosin monesti tökkii tassullaan, kun pyytää mukaan leikkiin.

Sitten itse ongelmaan: hyvä ystäväni osti hiljattain itselleen uros-sheltin, ikää tällä hetkellä taitaa olla 9-10 vko (ensimmäinen koira siis hänellä kyseessä). Olen käynyt pentua katsomassa sen jälkeen, kun se haettiin kotiin. Herra oli aluksi varovainen vieraita kohtaan, mutta hyvin leikkisä ja eloisa pentu, kuulemma on riehunutkin niin paljon, että ystäväni ehti jo luulla, että koira on päästään seonnut. Tästäkin huolimatta ystäväni on hyvin tarkka pentunsa suhteen ja haluaa suojella sitä kaikelta.

Itse olen ehdottanut, että koiramme voisivat tavata piakkoinkin, että koirat tottuisivat toisiinsa (ystäväni varsinkin puhui ennen pennun kotiin tuloa, että yhdessä vietämme aikaa koirien kanssa jne.), mutta ystäväni ei halua tätä. Hän pelkää pentunsa saavan traumoja oman koirani vilkkaasta luonteesta. Sen sijaan hän haluaa, että hänen pentunsa kasvaa ensin vähän isommaksi.

Oma maalaisjärkeni sanoo, että pentukoira olisi tässä vaiheessa hyvä tutustua uusiin koiriin mahdollisimman paljon ja mitä olen shelteistä lukenut ja opiskellut, kyseessä on herkkä rotu, joka saattaa aikuisena olla hyvinkin arka, jos ei pienenä ole tutustunut erilaisiin ihmisiin, koiriin ja asioihin. Mutta itselläni ei ole kokemusta sen enempää kyseisestä rodusta ja olen tottunut kouluttamaan juuri tämmöistä kovapäistä koiraa, joten omat koulutusvinkkini eivät ehkä ole niitä oikeita uudelle sheltin omistajalle.

Siksi tarvitsisinkin teidän apua, mitä mieltä olette tästä tilanteesta? Koen ystäväni hieman ylisuojelevaiseksi, mutta tosissaan kyseessä on kaksi hyvin eriluonteista rotua. Miten teillä sujui omien koirien tutustuttaminen muihin koiriin ja onko vinkkejä miten vältetään mahdollisten traumojen saanti? Itse luotan siihen, että oma koirani osaa käyttäytyä pentujen kanssa (tähän mennessä ei ole ollut mitään ongelmaa, kun koirani on erilaisiin pentuihin tutustunut), mutta saanko ystävääni vakuutetuksi?

Jennue;

Mä oon ehkä tähän vähän huono vastaamaan, kun monen mielestä toimin oman pentuni kanssa just niinkun ei pitäis. Plus että oma sheltti on kuitenkin vasta 1v 4kk, joten ei voi varmaksi sanoa miten pentuaika on vaikuttanut tuohon tapaukseen. Jokatapauksessa mun mielestä pentua kannattaa alkaa sosiaalistamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja nimenomaan erikokoisiin ja erilaisiin koiriin ja tietty uusiin tilanteisiin ja uusiin ihmisiin.

Meidän Dafi on ollut alle 10 viikkoinen, kun se on "joutunut" tottumaan mun vanhempien vilkkaanpuoleiseen rotikkanarttuun. Tietysti näiden tyyppien leikkitavat ja toimintatavat eroaa toisistaan hirveesti, mutta aikuinen koira yleensä kuitenkin tunnistaa pennun eikä oo mitenkään "kovakourainen". Nykyään nää kaks koiraa on parhaita kaveruksia ja nukkuukin ihan kylki toistensa kyljessä kiinni. En usko, että koirista ois tullu näin hyviä kaveruksia, jossei ne ois ihan pentuajoista asti ollu yhdessä.

Jos sun oma koira osaa malttaa nätisti paikallaan, niin voisittehan esimerkiks antaa sun koiran olla hihnassa istumassa sun sivulla ensin ja sit pentu voi tulla haistelemaan? Ja sit kun pentu on rauhassa nuuskinu päästää sun koiran sen jälkeen tutustumaan? Mä ite oon sitä mieltä, että koiria ei pitäis ylipäätään tutustuttaa hihnoissa ollenkaan. Mut jos se kaveri on niin "suojelevainen" ja varovainen koiransa kanssa, ni sille saattaa olla helpompi myydä toi ajatus koirien tutustumisesta niin että vanhempi koira on hihnassa? Toivotaan, että kaveri suostuis kuitenkin jotenkin koirat tutustuttamaan.

Samaa mieltä täällä!

Varovainen pienen koiran kanssa saa ja pitää olla, mutta ylisuojelevaksi ei kannata ryhtyä. Traumoja ei koiralle jää, kun osaa asioihin lauman johtajana suhtautua oikein.
Mä voin sanoa, että puhun todellakin aikaisen sosialistumisen (8-14vko) puolesta! Atlas on mitä sosiaalisin koira ja kyllä mä väitän, että se johtuu siitä, kuinka paljon panostin Atlaksen sosialistumiseen aikaisessa vaiheessa. Atlas kulki kaikkialla kanssani; junassa, busseissa, koirapuistoissa, tutuilla, autossa, kävelykadulla, kaupassa jne. Nähtiin isoja ja pieniä koiria, pörröisiä ja kaljuja, haukkuvia ja arkoja koiria.

Tärkeintä tuossa totuttamisessa on se, että sä luotat ja tiedät miten koiras toimii. Mä ehdottaisin pientä hihnalenkkiä yhdessä ensin ja tämän jälkeen valvottua vapaana olemista ja tutustumista. Tosiaan oman koiran voit pitää alussa hihnassa, jos vaikka ystäväsi kokee sen paremmaksi, mutta hihnoissa ei pitäis koirien tutustua. Kyllä vanhempi koira tietää, kun kyseessä on pentu ja osaa sen mukaisesti käyttäytyä - tämän oon niin monta kertaa nähnyt koirapuistossa ollessa.

Sitä en tiedä miten saat ystäväsi vakuutettua tästä asiasta, mutta sen voin sanoa, että enemmän hallaa ystäväsi tekee koiralleen kun ei päästä sitä nuorena kunnolla sosialistumaan muiden kanssa

Kiitos vastauksista :)

Näinhän se minustakin on, oman koirani kohdalla pelkäsin tosi paljon sitä, että aikuisempana se pelkää muita koiria ja käyttäytyy esim. aggresiivisesti, joten tutustutin sitä oikein urakalla kaikkiin mahdollisiin koirakamuihin ja ihmisiin :D

Kaverilleni ajattelin juuri ehdottaa tota, että oma koirani olisi hihnassa, sillä se taisi olla se isoin syy, mikä pelästytti hänet, kun ehdotin, että koirat olisivat valvotusti vapaana (niin kuin se tutustuttaminen minustakin kuuluisi tehdä). Mutta en usko, että siitä mitään haittaa on, vaikka koirani nyt hihnassa aluksi olisikin :) Ystäväni ei vaan ole koskaan nähnyt, miten koirani reagoi pentuun, mutta toivottavasti hän nyt pystyisi luottamaan muhun, sillä kyllä isompi koira tosiaan sen pienemmän tunnistaa ;)

Ehkä hän teidän vastauksista saisi myös rohkeutta lisää, sillä olettehan tekin kokeneet saman ja hyvin on mennyt :)

Noppa on saanut tutustua kavereiden koiriin pienestä pitäen, mutta kyllä minä käyttäisin harkintaa pennun tutustuttamisessa sille vieraisiin koiriin. Jos oma pentuni olisi herkkis tai vähän arka, niin haluaisin sen tutustuvan rauhallisiin ja varmoihin aikuisiin koiriin. Välttämättä paras idea ei olisi päästää erittäin vilkasta ja vauhdikasta nuorta koiraa siihen heti häsläämään pennun ympärille.

Jennuen tapauksessa voisi esim. käydä yhdessä hihnalenkillä ja antaa pennun rauhassa, omilla ehdoillaan tutustua uuteen kaveriin. Kunhan pentu rohkaistuu, niin sitten katsoa miten leikit yhdessä sujuu.