Koirat.com

Aliiina ;
Koira jonka kanssa kävin niin testattiin todellakin luupääksi. Eli semmonen joka tulee kokeilemaan aina ja ikuisesti, haluaa johtajan pallille joten sillä piti todella olla kuri . Tottakai koiran kanssa elämisen pitää olla hauskaa ja kyllä mekin sitten lipsuttiin joskus ja sen huomas, koira otti toki takapakkia ja se kuuluu elämään. MUTTA tällä kertaa mulla oli kuitenkin suurempi auktoriteetti ja enemmän tietoa + kouluttajan tuki joka tunsi koiran.
On semmosia koiria jotka on niitä helppoja, hyviä ensikoiria. Sitten on näitä jotka testaa läpi elämän jos antaa vähänkään joustoa. Se että lenkillä koira ei vetänyt enää ei tarkoita etteikö se olis sitä kokeillut, mutta napakka palautus heti niin lopetti kokeilun taas hetkeksi. Toiset viikot meni ohitukset hyvin, sit joku kerta rähähti mutta taas napakka palautus. Se että koira kokeilee tuossa iässä (meidän koira oli tuollon vajaa 1v) on normaalia eikä kannatakaan heti heittää hanskoja tiskiin jos joskus rähähtää, vaan muistaa myös sen edistyksen ja pitää niistä säännöistä kiinni :)
Koira ei ole kone eikä robotti, tulee huonoja hetkiä ja sit on hyviä hetkiä. Se on ratkaisevaa kumpia on enemmän ja kuinka koira arjessa toimii. Tiedät onnistuneesi kun sinun ei tartte enää miettiä, sen kun toimit :)

Pistin sulle yksäriä!

Aliina En tarkoittanut etteikö metodia voisi tai kannattaisikin vaihtaa tai ainakin modifioida, jos joku ei tuota tulosta. Ehdottomasti kannattaa. Tunnetuimmat positiivista vahvistamista käyttävät kouluttajatkin ovat päätyneet omiin toimintatapoihinsa juuri siksi, että niillä on saatu tulosta aikaseksi nopeiten ja tehokkaimmin, mikä on tärkeää siinä vaiheessa kun eläinten oikea käyttäytyminen on suorassa suhteessa omaan elantoon.
Lähinnä hain takaa sitä, että mitä menetelmää ikinä käyttikään, niin siinä täytyy olla mustavalkoinen ja johdonmukainen. Metodien valinnassa auttaa se, että ne käyvät omaan järkeen ja huomaa niiden tuottavan tulosta.

(Jos koira aina satunnaisesti kokeilee voisiko se palata vanhoihin tapoihinsa ja sille joudutaan antamaan aiheesta satunnaisesti "kurinpalautusta", kertoo minusta sen ettei menetelmä ole ainakaan yhtään sen tehokkaampi tai toimintavarmempi kuin se että sitä hyvää käytöstä vahvistetaan satunnaisesti koiralle sopivalla vahvisteella.)

Vuorisumu;
Oli metodi mikä tahansa niin toiset koirat vaan yksinkertaisesti kokeilee enemmän kuin toiset.
Meidän neiti ei kokeile, se on luonteeltaan pehmyt ja tyytyväinen kun on alimpana arvojärjestyksessä.
Edellinen saku oli kova uros, joten se kokeili josko sais välillä oman tahtonsa läpi.
Normaalia koiran käytöstä, oli sitten metodi mikä tahansa. Se arjen sujuvuus määrittää sen miten mikäkin toimii.

^Niinpä Itse olen löytänyt enemmän etuja ja vähemmän riskejä ja haittoja siitä, että keskityn koiran käytökseen, siihen mitä nään ja pyrin nimenomaan koulutuksella vaikuttamaan siihen että koira itse, oma-aloitteisesti haluaa toimia tavalla, jolla haluankin sen toimivan. Toisin kuin että keskittyisin siihen mitä en halua koiran tekevän ja miettisin kokoajan haluaakohan se nyt tuollakin käytöksellä syöstä minut johtajan pallilta. Itselleni siinä suuri ajatuksellinen ero, että mietinkö kuinka saan yhteistyömme paremmaksi vai siihen että missä asioissa minun täytyy taas ottaa koiran kanssa yhteen. Mutta kukin tavallaan.

Vuorisumu kirjoitti:

^Niinpä Itse olen löytänyt enemmän etuja ja vähemmän riskejä ja haittoja siitä, että keskityn koiran käytökseen, siihen mitä nään ja pyrin nimenomaan koulutuksella vaikuttamaan siihen että koira itse, oma-aloitteisesti haluaa toimia tavalla, jolla haluankin sen toimivan. Toisin kuin että keskittyisin siihen mitä en halua koiran tekevän ja miettisin kokoajan haluaakohan se nyt tuollakin käytöksellä syöstä minut johtajan pallilta. Itselleni siinä suuri ajatuksellinen ero, että mietinkö kuinka saan yhteistyömme paremmaksi vai siihen että missä asioissa minun täytyy taas ottaa koiran kanssa yhteen. Mutta kukin tavallaan.

En miekään enää keskity siihen että "nyt toi katsoi mua tolla ilmeellä, olenko menettänyt johtajuuden" :D Hulluksihan siitä tulisi. Olen sisäistänyt tuon jutun niin hyvin että se tulee ns. automationa sen kummemmin miettimättä. Se on eriasia jos pitää auttaa jotakuta toista, sillon joutuu miettimään näitä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Mutta itsellä kun tuntee jo koiransa niin ei tule enää pohdittua vaan toimittua. Mulla palkkaus nameilla on sillon kun tiedostettavasti "reenataan" jotain. Muutoin arjessa se on sitä leikkiä ja lähinnä olemista. Jos koira tekee taasen jotain mistä en pidä niin riittää kun älähdän "ä-ää" tai "kröhöm".. Lenkilläkin osaa jo rentoutua ja näkee nopeesti mitä mielessä liikkuu. Se on vaan nykyään siis koiran kanssa elämistä, kehuen välillä ja leikkien mutta sitten myös pidän ne rajat. Tää neiti onkin tosin helppo ku mikä. Entisen koiran kans piti olla hieman tarkempi mut sekin alkoi helpottua kun tiesi mitä teki, ja se ylimääräinen pohtiminen jäi. Harvemmin sitä mietti että "voi kamala, nyt se hyppäss mua vasten eli dominoi eikä pidä mua minään" :D Kyllä sitä vaan ärähti että "nyt!" ja jätti asian sikseen, ja balanssi oli takas.. Enkä ole joutunut ottamaan ikinä koiran kanssa yhteen, minä en kannata selätystä tai muutakaan = se syö suhdetta. Jos koiran kanssa yhteenottaminen on kielletyistä asioista ärähtämistä tai vaikka sitten se et nappasee niskasta "nyt loppu"-asenteella en ymmärrä. Tietty jos koira ei kunnioita niin siitä saa painikaverin mut painimalla sitä kunnioitusta ei ainakaan saa

Minun mielestäni on vaikea saada koira oma-aloitteisesti haluamaan toimimaan oikein kaikissa tilanteissa. Ymmärrän miten se teoriassa tapahtuu tuolla ruoalla, mutta en oikeasti uskalla laittaa koiraa niin rankalle paastolle, että se arvostaisi raksuja.
Mitä tulee koiran motivaatioon, niin maailmassa ei ole sellaista ruokaa joka ylittäisi hevoset, muut koirat ym. vipeltäjät tai vapaana juoksentelemisen. Yritäppä siinä sitten syötellä raksuja kun ollaan menossa metsään tai ratsastamaan. En ymmärrä miten noin vahvaviettisestä koirasta saadaan kitkettyä pois esim. vapaana olemisen ihanuus. Onko se edes järkevää?

Ja kyllä. Tuo rotu vaatii ihan älyttömästi aktiviteettia. Se jaksaa tehdä jotain vaikka kellon ympäri ja jossain vaiheessa on myös osattava rauhoittua.

Positiivisesta palkkauksesta ja pevistä: Eikös P.V. ole ehkä enemmän ongelmakoirakouluttaja? Ts. eikö olisi hyvä ottaa huomioon mitä koiran halutaan oppivan? Halutaanko, että se pärjää agilityssä vai riittääkö se,ettei se syö perheen lapsia? Ensimmäisessä kannatan pos. vahvistamista enkä esim. meidän pihatreeneissä käytä pakotteita ollenkaan. Pakotteita käyttäisin koiran hallintaan liittyvissä jutuissa jos muuten ei onnistu. Koiraa joka kuuntelee ohjaajaa on niin paljon helpompi palkata kuin koiraa joka ei tee käytännössä mitään oikein. Mielestäni pakote latistaa koiraa jos sitä käytetään esim. tempun opettamisessa. Ohituspelleilyssä pieni latistus ei ehkä ole pahaksi.

^^No eipä tuo juuri meidän elämästä poikkea (ilmaan jääkin kysymys, että mihin niitä tuulesta temmattuja johtajuusteorioita edes tarvittiin )

Eihän sen vahvisteen tarvitse aina olla ruokaa? Oma koirani on niin possu että perus raksuilla pystyy pelaamaan aika paljon, mutta palkkana käytän laajalla skaalalla asioita jotka koira kokee tavoittelemisen arvoisiksi (lumipalloista koirapuistoon pääsemiseen).

Yhden oivalluksen myös tein viimeeksi ollessani Tommyn luennolla; pointti ei ole "voittaa" nameilla jotain käytöstä, vaan saada oikeanlainen käytös niin voimakkaaksi että koira suorittaa sen missä vain, milloin vain.

Aliiina kirjoitti:

Minun mielestäni on vaikea saada koira oma-aloitteisesti haluamaan toimimaan oikein kaikissa tilanteissa. Ymmärrän miten se teoriassa tapahtuu tuolla ruoalla, mutta en oikeasti uskalla laittaa koiraa niin rankalle paastolle, että se arvostaisi raksuja.
Mitä tulee koiran motivaatioon, niin maailmassa ei ole sellaista ruokaa joka ylittäisi hevoset, muut koirat ym. vipeltäjät tai vapaana juoksentelemisen. Yritäppä siinä sitten syötellä raksuja kun ollaan menossa metsään tai ratsastamaan. En ymmärrä miten noin vahvaviettisestä koirasta saadaan kitkettyä pois esim. vapaana olemisen ihanuus. Onko se edes järkevää?

Ja kyllä. Tuo rotu vaatii ihan älyttömästi aktiviteettia. Se jaksaa tehdä jotain vaikka kellon ympäri ja jossain vaiheessa on myös osattava rauhoittua.

Positiivisesta palkkauksesta ja pevistä: Eikös P.V. ole ehkä enemmän ongelmakoirakouluttaja? Ts. eikö olisi hyvä ottaa huomioon mitä koiran halutaan oppivan? Halutaanko, että se pärjää agilityssä vai riittääkö se,ettei se syö perheen lapsia? Ensimmäisessä kannatan pos. vahvistamista enkä esim. meidän pihatreeneissä käytä pakotteita ollenkaan. Pakotteita käyttäisin koiran hallintaan liittyvissä jutuissa jos muuten ei onnistu. Koiraa joka kuuntelee ohjaajaa on niin paljon helpompi palkata kuin koiraa joka ei tee käytännössä mitään oikein. Mielestäni pakote latistaa koiraa jos sitä käytetään esim. tempun opettamisessa. Ohituspelleilyssä pieni latistus ei ehkä ole pahaksi.

Mitä tulee positiivisen vahvistamisen käyttöön, niin koska ruoka ei ole ainut asia mitä koira maailmassa haluaa, niin ei se myöskään ole ainut asia mitä voi vahvisteena käyttää. Positiivisesti ajatellen, mitä vahvaviettisempi koira sinulla on, sitä enemmän on myös olemassa asioita mitä se haluaa ja mitä voit käyttää vahvisteena. Vastaavasti mitä taistelutahtoisempi ja sitkeämpi koirasi on, sitä enemmän se jaksaa myös tehdä töitä saadakseen haluamansa. Kun saat otettua hyötykäyttöön koiran vietikkyyden ja taistelutahdon sen sijaan että yrität taistella niitä vastaan, muuttuu yhteistyö koiran kanssa aivan erilaiseksi. Ja mitä tulee siihen yleiseen hallintaan tulee, niin nitä dominoivampi, vahvaviettisempi jne. koira on, sitä tärkeämpää minusta on tehdä koiralle selväksi jo mahdollisimman nuoresta, että kaikki kiva tulee sinun kauttasi, vain tekemällä asiat sinun haluamalla tavalla koiran on mahdollista saada haluamiaan asioita, kuten vaikkapa juosta vapaana.

Minäkin olen käyttänyt ja varmaan käytän tulevaisuudessakin pakotteita tilanteissa, jotka ovat äkillisiä tai oma osaamiseni loppuu, eli en yksinkertaisesti keksi miten tekisin asian positiivisen kautta, vaikka toki pyrin ensisijaisesti miettimään jonkin muun toimintatavan. Johtajuusajattelussa, esim. pevi-metodeissa asioile ei edes mietitä vaihtoehtoisia, positiivisia ratkaisutapoja vaan ongelmat niputetaan suoraan johtajuusongelmiksi, joita ratkaistaan aina samalla reseptillä.

Tottakai ymmärrän, että palkkioita on muitakin kuin ruoka. Ruoka vain on tosi helppo ja kyllä se joissain jutuissa toimiikin. Hevosten kohdalla taas on sellainen tilanne, ettei koira huomioi mitenkään muita koiria kun ollaan ratsastamassa. En nyt vain oikein voi aina palkita koiraa hevosella kun ohitetaan toinen koira täällä suburbiassa.

Metsään menosta: Toimii meillä palkkana periaatteessa, mutta koira saattaa valua koko alkulenkin miten sattuu. Jos koira pelleilee, emme mene metsään vaan ohitamme metsän. Kokeilemme uudestaan seuraavan metsän kohdalla. Koira menee usein ennen metsää tsemppimoodiin eli liimautuu sivulleni. Se siis alkaa toimia oikein kun palkkio on tiedossa. Yhteenvetona voisin sanoa, ettei minulla ole mitään hajua mikä voisi näin normaalioloissa olla riittävä palkka koiralle kun on tosi kyseessä.

Koira on aika kovapäinen eikä se kummoisesti lannistu jos ei yhtenä kertana mennäkkään metsään. Aikaisemmin oli puhe kokeilemisesta. Koira kokeilee ihan koko ajan. Esim. koira ei saa eikä ole koskaan saanut tulla sohvalle. Se ei myöskään saa laittaa mitään jäsentään sohvalle. Tämä on ihan selvä asia. Noh, eilen sitten kutsuin sen rapsuteltavaksi ja yleensä se pysyy istumassa tämän ajan. Hetken päästä koira katsoi minua ja laittoi tassunsa sohvalle. Lopetin silityksen ja sanoin öh. Koira laski tassun ja oltiin taas ok.

^Mitä tuohon kokeilemiseen ja "kovapäisyyteen" tulee, miim kouluttamisen kannalta se on minusta vain plussaa että koira on yrittelijäs, vaikka se toisaalta tuottaa omat haasteensa.

Aliiina kirjoitti:

Positiivisesta palkkauksesta ja pevistä: Eikös P.V. ole ehkä enemmän ongelmakoirakouluttaja? Ts. eikö olisi hyvä ottaa huomioon mitä koiran halutaan oppivan? Halutaanko, että se pärjää agilityssä vai riittääkö se,ettei se syö perheen lapsia? Ensimmäisessä kannatan pos. vahvistamista enkä esim. meidän pihatreeneissä käytä pakotteita ollenkaan. Pakotteita käyttäisin koiran hallintaan liittyvissä jutuissa jos muuten ei onnistu. Koiraa joka kuuntelee ohjaajaa on niin paljon helpompi palkata kuin koiraa joka ei tee käytännössä mitään oikein. Mielestäni pakote latistaa koiraa jos sitä käytetään esim. tempun opettamisessa. Ohituspelleilyssä pieni latistus ei ehkä ole pahaksi.

Haluaisin tuoda esiin myös toisen puolen kyseisestä ihmisestä. Itse olen käynyt hänen opissaan, mutta en ongelmien takia, vaan agilityn alkeiskurssilla. Siellä kyllä nakki lensi :D Koiraa ei missään nimessä saanut pitää hihnassa, kun niin ei saa kisoissakaan tehdä eli edes hihnalla ei voinut koiraa pakottaa. Kaikki perustui ihan siihen, että koira palkittiin sen tehdessä oikein.

Eli myös P.V. tekee noin, miten Aliiina ajattelee; esim. agissa nakkia naamaan, mutta ohitustilanteista ym. arkipäivän asioista tulisi selvitä ilman herkkuja.

Tarkennuksena vielä tähän loppuun, että meillä ei mennä P.V:n opeilla, mutta joitakin hyviäkin asioita siellä on. Joistakin asioista olen eri mieltä, joistakin samaa.

Aliiina;
Siis joo. Pevissäkin otetaan huomioon se onko koira kotikoira vaiko kisaaja. Mikäli koiran kanssa harrastetaan kisaamismielessä agilityy tai esim. metsästystä niin ne saakin olla "vähän possuja".. Toki siis otetaan huomioon myös koiran harrastuneisuus. Kuitenkin myös moni pevi-kouluttajista harrastaa koirien kanssa jotain, esim. Pertti Vilanderhan harrastaa agilitya ja tietääkseni jopa on sitä harrastelijoille "opettanut".. Oikeestaan on enemmän poikkeus kuin sääntö että peviläisten koirat harrastaa jotain (agi,jälki,veto jnejne..). Eli ne ei poissulje toisiaan.

Kuten Kiazi sanoi niin myös peviläiset namittaa/palkkaa harrastusten parissa, TOTTAKAI. Se arki on sitten eriasia kuin treeni.

Mä olen kuullut jutun eräästä agilityssä kilpailevasta koirakosta joka meni Pertiltä pyytämään apua remmirähinään. Pertti oli kuulemma sanonut että, joo ongelma on korjattavissa, mutta jos se korjataan, loppuu myös koiran agility-ura.. Koirakko jatkoi kilpailua ja koira rähinöintiä lenkeillä.

Sitä tarina ei kerro, löysikö koirakko avun lopulta jostain muualta.

Mutta siis muutenhan PeVi on hieno ja loistava metodi jossa ei ole mitään vikaa. Ainakin jos Perttiä uskomme.

Rebel kirjoitti:

Mä olen kuullut jutun eräästä agilityssä kilpailevasta koirakosta joka meni Pertiltä pyytämään apua remmirähinään. Pertti oli kuulemma sanonut että, joo ongelma on korjattavissa, mutta jos se korjataan, loppuu myös koiran agility-ura.. Koirakko jatkoi kilpailua ja koira rähinöintiä lenkeillä.

Sitä tarina ei kerro, löysikö koirakko avun lopulta jostain muualta.

Mutta siis muutenhan PeVi on hieno ja loistava metodi jossa ei ole mitään vikaa. Ainakin jos Perttiä uskomme.

Huoh. Ja näitä kuulopuhe tarinoita on varmasti enemmän ja vähemmän jokaisesta kouluttajasta. Kyllä kisaaviakin koiria pystyy pevillä kouliin siinä missä muitakin, niissä täytyy vaan soveltaa viettien kanssa eritavalla. En usko hetkeäkään että Pertti käyttäytyisi noin. Mustamaalaamista ilman totuuden pohjaa sanon minä.

Ja kuten sanottu niin pevissä koira korjataan yksilöllisesti. Se mikä käy toiselle, ei käy toiselle. Koira testataan,sen harrastuneisuus otetaan huomioon,rotu otetaan huomioon,testataan omistajan ja koiran välinen luottamus ja vasta tämän jälkeen katsotaan miten se tilanne ratkotaan. Ei jokaista koiraa purkiteta, ei jokaista edes saa purkittaa. Eikä jokaista koiraa häädetä laumasta, koska siitä ei jokaiselle ole hyötyä!

Tuntuu monella olevan mielikuva Pertistä sieltä 80-luvulta. Ja kuulopuhetta enemmän kuin sitä kokemusta metodista.

Maiza kirjoitti:

Aliiina;
Siis joo. Pevissäkin otetaan huomioon se onko koira kotikoira vaiko kisaaja. Mikäli koiran kanssa harrastetaan kisaamismielessä agilityy tai esim. metsästystä niin ne saakin olla "vähän possuja"..

...
Kyllä kisaaviakin koiria pystyy pevillä kouliin siinä missä muitakin, niissä täytyy vaan soveltaa viettien kanssa eritavalla.

Tuossahan nyt taas ei ole mitään järkeä. Jos pevi metodit perustuu "koiralogiikkaan ja laumakäyttäytymiseen", niin miksi ihmeessä harrastavia koiria pitäisi kohdella jotenkin eri logiikalla ja taktiikalla??? Eläiminä ne on kuitenkin ihan samoja koiraia kuin ne vähemmän harrastavat lajitoverinsa.

Edelleen minulle on kysymysmerkki, että jos joku harrastuksissa toteaa saavansa palkitsemalla hyviä, jopa loistavia tuloksia aikaiseksi, niin miksi ihmeessä samaa hyväksi havaittua metodia ja logiikkaa ei sitten soveltaisi siellä arjessakin...Sama oppiva eläin sillä ohjaajalla on käsissä niin kotona kuin treeneissäkin. Koiralle ei tee eroa vaaditaanko siltä asioita tai koulutetaanko sille treenikentällä tottista tai agia vai lenkillä luoksetuloa ja toisten koirien nätisti ohittamista.

Ajoin tuolla takaa sitä että jos koiran kanssa haluaa esim. varman luoksetulon niin on aivan eriasia onko kyseessä metsästyskoira joka on oikeasti metsäkoirana vai onko kyseessä harraste/kotikoira. Tämä perustuu siihen että pevissä luoksetulo opetetaan 100%:sti niin että koira hakee omistajalta ohjeita ja kuuntelee täysin. Koira ns. liimataan omistajaan kiinni että sen kanssa voi kulkea missä vaan irti. Metsästyskoiralta vaaditaan taas pientä "possuilua", että se on varma toiminnaltaan metsässä. Itsellä on paljon metsästystä harrastavia kavereita ja näitä koiria ei pyritä kouluttamaan edes hihnassa että ne toimisi mahdollisimman hyvin itsenäisesti metsällä. Kukaan ei halua sellaista hirvikoiraa joka kysyy joka käänteessä että "onko nyt hyvä, teenkö oikein" :D Mutta kotikoirana semmoinen on unelma joka ottaa kontaktia eikä lähde livohkaan.

En ole missään sanonut etteikö arjessa voisi palkata. Itse en palkkaa mut jos muut niin tekevät ja ne toimivat sillä koiralla niin hyvä. Kuten sanoin, nykyinen koirani toimisi palkkaamisella mutta edellinen kovapäinen ei. Sillä ei ollut tarvittavaa miellyttämisenhalua moiseen hommaan pätkän vertaa. Jos olisin sille lelua/namia antanut hihnakäytöksestä nii se olis lähinnä nauranu päin naamaa ja riekkunut kahta kauheammin.
Itselle on vaan paljon yksinkertaisempaa toimia maalaisjärjellä ajattelematta millon palkkaan mistäkin. Tarkoitan sitä että jos koira tekee jotain kiellettyä, siitä kielletään. Jos koiran kanssa treenataan (= tehdään töitä) niin sillon palkataan. So simple it is.

Btw, siis raksuista on tarkoitus päästä eroon? Lopputuloksena on koira, joka toimii halutulla tavalla ilman kannustimia? Miten nopeasti olette päässeet tähän? Voisiko tilanne olla meillä eri kun emme ole syötelleet raksuja pennusta asti ja koira luottaa siihen, ettei sitä pidetä nälässä?

Olenkin sanonut jo, että olen yrittänyt kohdistaa koiran mielenkiintoa itseeni. Siinä on edistystä, mutten voi sanoa olevani koiralle se maailman ihanin juttu. Paitsi vapaana metsässä koira juoksee perässä ja tulee heti perässä jos vaihdan suuntaa. Se myös tulee koko ajan luokse tarkastamaan olenko ehtinyt kehittämään jonkun uuden leikin tai löytänyt jotain mielenkiintoista. Hihnassa olen vaan se tylsä jarru.

Minun mielestäni palkkion on tultava välittömästi. Koira ei siis tajua, että pääsit nyt metsään kun tuolla 500m sitten ohitit niin nätisti. Enkä ole vielä keksinyt mitään mukana kannettavaa, joka voittaisi toiset koirat tai joka ei saisi koiraa ylikierroksille. Se vetolelu on tietty yksi ja olen käyttänyt lumppareitakin, mutta eivät nekään ole lopulta hyviä ratkaisuja. Eivät ainakaan ole juuri muuttaneet ohittelua. Ehkä tarvittaisiin vain enemmän toistoja, mutta kun välillä ne toiset koirakot ovat kortilla.

Mitä nyt olen tässä pintapuolin keskustelua seurannut, vaikuttaa Aliinalla suurimpana ongelmana olla palkan motivoimattomuus? Saako koira lenkillä haistella hajuja omaan tahtiin, vai onko tarkoitus pääosin se, että koira kulkee nätisti vierellä? Jos koira meinaa useinkin karata sivulta tuoksuille, toimisi varmasti hajuille päästäminen hyvänä palkkana. Meillä tuppasi ennen olemaan ongelmana se, että Carlos sinkoili kiskoen milloin minkäkin hajun perään yllättäen, kunnes opetin sitä pyytämään sinne, minne hihna ei ihan riitä. Se siis himmaa, ottaa askelia minua kohti ja katsoo silmiin entisen sinkoilun sijaan.

Positiivisesta palkkauksesta, olkoot se sitten vaikka ne raksut, ei ole minun mielestäni tarkoitus päästä ihan kokonaan eroon. Satunnaispalkkaaminen on koiralle ihan kuin hedelmäpeliä, aina kannattaa kokeilla josko sillä hyvällä käytöksellä saisi palkan. Mutta satunnaispalkkaamiseenkin pitää siirtyä pikku hiljaa ja palkkausvälin tulee sitten tosiaan olla satunnainen - eihän sitä itsekään tiedä tuleeko sillä eurolla pelikoneesta hiluja, jättipotti vai onko pelin jälkeen vain euron köyhempi.

Jos raksut ei motivoi, ottaisin niiden rinnalle jotain superherkkua lisäksi. Ei ole välttämättä taloudellisesti järkevää palkata aina ja kaikkea sillä sisäfileellä, mutta luulisin tässäkin toimivan tuon satunnaisuuden, koira kyllä hokaa että silloin tällöin saattaa raksujen sijaan tulla jotain super hyvääkin.

Maiza kirjoitti:

Ajoin tuolla takaa sitä että jos koiran kanssa haluaa esim. varman luoksetulon niin on aivan eriasia onko kyseessä metsästyskoira joka on oikeasti metsäkoirana vai onko kyseessä harraste/kotikoira. Tämä perustuu siihen että pevissä luoksetulo opetetaan 100%:sti niin että koira hakee omistajalta ohjeita ja kuuntelee täysin. Koira ns. liimataan omistajaan kiinni että sen kanssa voi kulkea missä vaan irti. Metsästyskoiralta vaaditaan taas pientä "possuilua", että se on varma toiminnaltaan metsässä. Itsellä on paljon metsästystä harrastavia kavereita ja näitä koiria ei pyritä kouluttamaan edes hihnassa että ne toimisi mahdollisimman hyvin itsenäisesti metsällä. Kukaan ei halua sellaista hirvikoiraa joka kysyy joka käänteessä että "onko nyt hyvä, teenkö oikein" :D Mutta kotikoirana semmoinen on unelma joka ottaa kontaktia eikä lähde livohkaan.

Mutta jos "koiralogiikan" mukaan koira käyttäytyy automatic kuin unelma johtajuuden ollessa kunnossa, niin tarkoittaako tämä sitten siis sitä, että toimiva metsästyskoiralla ei ole johtajuus kunnossa, vai siitä, että koiran käyttäytyminen riippuu siitä mitä sille on opetettu eikä siitä kuinka "johtaja" ihminen on...
Jos tähän niitä laumateorioita jotenkin haluaa soveltaa, niin metsästyskoiralla jos jollakin, pitäisi olla hallussa laumassa toimiminen. Saalistaminen on kuitenkin yksi niitä perustoimintoja joissa koiraläimet hyödyntävät laumaetua.

(BTW on ihan puhdasta maalaislegendaa että metsästyskoiran kouluttaminen jotenkin huonontaisi sen metsästystaitoja. Saadaan vain hyvä tekosyys sille, että ei viitsitä kouluttaa sitä omaa rekkua.)