Koirat.com

nakkifakiiri kirjoitti:

Hommahan menee niin että narttuhan on laumanjohtaja?

Ei välttämättä mene. Statukseltaan korkeimman koiran sukupuolella ei periaatteessa ole väliä. Itse pidän erittäin epätodennäköisenä, että koirat laumaa varsinaisesti edes muodostaisivat. Koirien väliset suhteet perustuvat kokemukseen ja oppimiseen.

nakkifakiiri kirjoitti:


Narttu välillä louskuttaa hampaitansa sekarotuisen korviin ja taka tassuihin jolloin sekarotuinen koira alkaa murista. Muttei mielestäni ole vihaista murinaa.
Tämän lisäksi koirat on tapelleet muutamankerran.

Millaisissa tilanteissa käytöstä esiintyy? Mikä laukaisee tappelut?

nakkifakiiri kirjoitti:

Uroksenhan ei pitäisi nartun kans alkaa tappeleen?

Kaikenlaiset koirat voivat tapella keskenään. Rodulla, koolla tai sukupuolella ei ole väliä.

nakkifakiiri kirjoitti:


Ongelmat on siis Collien ja Sekarotuisen kesken. Olen käsittänyt tilanteen niin ettei tämä minun sekarotuinen koira tiedä paikkaansa laumassa. Meneekö se homma näin?

Homma on yksinkertaisuudessaan niin, että collie ja sekarotuinen eivät syystä x tai y tule keskenään toimeen. Kahden aikuisen koiran toisiinsa totuttaminen voi olla hyvinkin haastavaa. Kaikki koirat eivät toisiaan hyväksy koskaan.
Ajatellaampa vaikka puolivillejä kyläkoiria > jos kaksi koiraa ei tule keskenään toimeen, ne yksinkertaisesti välttävät toistensa seuraa. Kotikoirilla ristiriitoja ja tappeluja syntyy, koska resurssit ja väistämismahdollisuudet ovat rajalliset.

nakkifakiiri kirjoitti:

Mitä asialle voisi tehdä? Talon emäntä kun haluaisi koirasta eroon koska pelkää että asia tästä vain pahenee ja lopulta saattaa käydä kiinni lapsiin.

Tappeluita ja rähinää aiheuttavia tilanteita tulee välttää mahdollisimman paljon. Alkuun ainakin koirat voi olla tarpeen pitää erillisissä tiloissa. Onko koira joskus osoittanut aggressiivista käyttäytymistä lapsia kohtaan?

Näkemättä koiria on äärimmäisen vaikea sanoa asiaan juuta tai jaata, saati antaa sen kummempia neuvoja..Miten teitte koiren yhdistämisen? Onko ristiriitoja ja rähinää ollut alusta asti? Miten koirat yleensä reagoivat toisiin koiriin?

Fay, kiitos todella kattavasta kommentista! Muutamiin seikkoihin vielä haluaisin kuitenkin vähän selvennystä kysyä.

Yksi osa sitä oli että toin kaiken sen mitä tehdään sisällä myös kodin ulkopuolelle

Millä tavalla käytännössä teit siis tämän? Itsekin siis tiedän, että ei olla kaikkia asioita harjoiteltu tarpeeksi vahvaksi muualla kuin kotiympäristössä. Tekee kyllä yleensä aika lailla ulkonakin mitä käsketään (siis perus istumiset, maahanmenot, sivulletulot yms.) mutta tekee ne tosi malttamattomasti eikä välttämättä huoli namia niistä. Aloitko pilkkomaan asioita siis pienempiin palasiin, ja jos aloit niin miten sen teit?

Pikkuhiljaa aloin vaatimaan koiralta eri asioita lenkillä. Se ei saanut kaahottaa miten halusi pitkällä hihnalla vaan minä määräsin vauhdin, suunnan ja koiran sijoittumisen.

Mainitsit siitäkin että saatoit kiristää hihnaa kesken lenkin. Jos koira veti silloin kun sinulla oli hihna kireänä, niin annoitko sen vain vetää vai saitko sen jotenkin kitkettyä pois? Itekkin olen välillä tehnyt tuota että oon vaan ottanut koiran hihna tiukalla viereen kävelemään välillä, mutta sillon tuntuu että se ottaa kahta kauheamman vedon päälle.

Ja kun veit koiraa ulkona vapaana, niin teitkö sen siis jossain metsässä tms. ettei ollut häiriöitä lähellä, ja miten sait määrättyä koiran kanssa suunnan ja vauhdin kun se kulki vapaana? Meillä tuo koira ei tosiaan ole niin ahne ulkona, enkä ehkä ihan usko siihenkään että se siitä muuttuisi vaikka saiskin vaan parhaat herkut ulkona. Ei muutenkaan sille kauheasti anneta ylimääräisiä herkkuja kotosalla, agilityssa toki sitten enemmän. Eli siis luulen, että vaikka se ei niitä herkkuja saisikaan niin se ei kamalasti asiaan vaikuttaisi, ts. -> käytös ei muuttuisi. Toki varmaksi en osaa sanoa, kokeilemallahan tuo vaan selviäis :)

Taidetaan tarvita apuja tämän kakaran kanssa. Eli meillä on nyt arviolta puolivuotias rescue-uros, jonka roduista ei ole tietoa. Kyseessä tuntuu olevan erittäin kovapäinen, mutta fiksu tapaus. Internet on kuitenkin hämmentävä paikka, jossa toinen sanoo, että johtajuusongelma ja toinen sanoo, että ihan normaalia murrosikää ja kolmas on sitä mieltä, että koira vain leikkii.

Eli taustoja. Koira oli hylätty muun pentueen kanssa pahvilaatikossa ulos. Pennut olivat löytöhetkellä hyvässä kunnossa ja arviolta 5-6viikkoisia. Koira eli koiratarhalla muun pentueen ja yhden ulkopuolisen pennun kanssa samassa tarhassa 3-3,5kk ikään, jolloin tuli Suomeen ja suoraan meille. Oletan, että tämä laumaelämä voi vaikuttaa koiran tapaan kommunikoida meille.

Ongelmat:
- Koira on alusta asti "purrut" käsiä. Se ei pure kovaa tai tosissaan. Mutta kun koiraa silittelee/halaa tms, se saattaa olla hetken ihan nätisti, mutta sitten alkaa hamuta sormia, käsiä, paidan reunaa tms. suuhunsa. Monesti tämä tapahtuu niin, että pitää suuta auki ja seuraa päällään käsiä, jotta saisi sormet suuhun tms. Jos ei onnistu, saattaa napata vaatteisa kiinni. Ajateltiin, että johtui hampaiden vaihtumisesta ja ikenien kutinasta, koska hampaat lähti vähän aikaa sitten ja vieläkään ei ole täydessä koossaan nuo uudet hampit. Lopettaa minun käsieni kaluamisen jos vingahdan kimeällä äänellä. Käskyjä ei usko.
- Koira seuraa joka paikkaan, jos liikutaan, tai varsinkin jos minä liikun, kotona. Vessaan saan mennä rauhassa, mutta jää oven taakse odottamaan, että tulen pois sieltä.
- Välillä, jos lähden liikkeelle, koira saattaa tulla samalla tavalla suu auki häseltämään vierelle ja näykkiä sormia tai jalkaa. (Epäillään koirassa olevan jotain paimenrotuja, koska ulkonäkö kielisi siihen suuntaan.)
- Tunkee välillä todella päättäväisesti syliin jos istun koneella tai sohvalla, menee kuitenkin pois, jos työnnän vaan sen enempiä huomioimatta alas. Sylissä kiehnää todella lähellä, hankaa naamaansa meitä vasten ja sängyssä varsinkin huitoo tassuilla naamallekin.
- Koira nostaa ulkona monesti niskavillat pystyyn nähdessään toisen koiran. Naapureissa on paljon koiria ja ensimmäisinä päivinä kävi niin, että pari ulkoiluttajaa toi koiransa kysymättä tämän lähelle... olisi pitänyt olla fiksu silloin ja sanoa, että vie vittuun koiransa. Nykyään kuitenkin ohittaa jo rauhallisemmin muita koiria, jos vaan huomaan koirat ennen kuin tämä huomaa ja alan tunkea namia suuhun, pyytää istumaan, seuraamaan tms, muuta mitä koira osaa.
- Vaatteita pukiessa tulee ja yrittää repiä vaatteita käsistä ja alkaa retuuttaa niitä. Tätä ollaan kielletty alusta asti, mutta silti jaksaa yrittää.
- Jos halaan avomiestäni, tai menen muuten lähelle, koira koittaa tunkea väliin tai esim. äsken kun mies makasi sängyllä ja menin hänen viereensä, koira tarttui minua housunlahkeesta ja alkoi repiä sitä.
- Kun komennan koiraa rähähtämällä sille, se alkaa monesti murista takaisin ja näyttää hampaita, "kumartaa" samaan tapaan kuin leikkiin kutsussa. Jos ärähdän lisää alkaa hyppiä, viskellä päätään sivulle ärsyyntyneen oloisesti ja murisee edelleen. Saattaa haukahdella suht kimeästi.
- Pissaa sisälle välillä aika mielenosoituksellisesti, esim. meidän syödessämme ja komentaessamme sitä pois. Tai jos komennamme sitä muuten vaan olemaan tekemättä jotain, saattaa mennä ja pissata lattialle. Tiedetään että pystyy ihan hyvin pidättämään tarvittaessa sen 8tuntia, koska ollessamme vanhemmillamme ei tehnyt koko yönä mitään sisälle. Jos aletaan imuroimaan, pissaa myös sisälle, joskus jopa kakkaa
- Vetää hihnassa jonkin verran, vaikka olen yrittänyt opettaa kulkemaan vierellä palkkaamalla nameilla kun kulkee nätisti.
- Jos kielletään pureskelemasta sormia/vaatteita sylissä ollessa, niin saattaa alkaa pureskella omaa jalkaansa, häntäänsä tai kirputtaa turkkia
- Vatsa on ollut paljon löysällä, mitään syytä ei löydetty lääkärissä, tosin nyt parantunut kun vaihdettiin ruokamerkkiä, joten johtui varmaan siitä.
- Menee pöydille etsimään ruokaa, jos emme ole samassa huoneessa. Välillä yrittää vaikka olisimmekin samassa tilassa, mutta uskoo kun komennetaan pois ja tarvittaessa niskavilloista nostetaan alas.

Mikä sitten taas ei ole ongelma:
- Koira haistelee lenkeillä, eikä vain tarkkaile ympäristöä paniikinomaisesti
- Tottelee käskyjä mielellään sisällä ja ulkona, esim. istu, seuraa, pyöri, tassu jne. Ei lähde kauas pihalla, jos on irti, ja tulee kutsusta luokse.
- Antaa mennä ruokakupille vaikka olisikin ruokaa, irrottamista ei olla vielä kunnolla opetettu, mutta vaihtamalla saa luvattomat tavarat pois suusta.
- Kuopii maata ulkona ulostamisen jälkeen, mutta ei kyllä katso meitä... tai ainakaan minua sitä tehdessään. En sitten tiedä miten avokin kanssa kahdestaan ulkoillessa.
- Pari kertaa on yrittänyt astua meitä, mutta lopettanut kunnon rähähdyksellä heti.

Aika pitkä lista "ongelmia" vaikka kaikki niistä nyt ei ole mitenkään jatkuvia tai päivittäisiä, vaan silloin tällöin ilmeneviä.

Olen miettinyt perushuomioimattomuuden lisäämistä, koska aika paljon tuo on huomiota saanut tähän asti ja keksitty kaikenlaista aktiviteettia yms. kun olen ajatellut, että on vielä kuitenkin pentu ja tarvitsee huomiota ja hellyyttä jne. Mutta mistä aloittaa ja millainen huomioimattomuus on tarpeen, että lähtisi nuo pahat tavat pikkuhiljaa?
Miltä ylipäänsä tilanne kuulostaa kokeneempien silmin, aika toivottomalta näyttää tuo vikojen määrä onnistumisten rinnalla?
Onko jollekin roduille ominaista ottaa komentaminen leikkinä ja alkaa itse leikkien murisemaan, vai onko tälle leikkiinkutsu kumartumiselle olemassa muukin tarkoitus koirien kielessä?
Kannattaako perässä kulkemista ja näykkimistä perässä kulkiessa alkaa ennemmin hoitamaan sillä, ettei huomioi mitenkään ja kehuu silloin, kun koira kulkee nätisti perässä, vaiko ärähtämään sille aina jos tekee noin ja sen jälkeen on kuin ei huomaisikaan koiraa?
Sama homma vaatteiden repimisessä tai lattialle kusemisessa mielenosoituksellisesti, huomiomatta vaiko ärähdys? Tai siinä, että koskettaessa näykkii tai hamuaa käsiä suuhunsa. Lopetanko heti, jos koira tekee näin vai kiellänkö ja koira pääsee pois vasta kun lopettaa?

Jaa-a, taidatpa saada täällä aivan samanlaista "se on pentu, se leikkii"-vastausta. Kuulostaa ihan normaalille pennulle.

Mun oma pentu, mikä on aivan hyvistä oloista, hamusi hampaillaan paljonkin, koiran pentu tutustuu maailmaan pääosin maistellen ja haistellen, se pitää ymmärtää.
Tietenkään puremista ei pidä antaa anteeksi "vain koska se on pentu" mutta jos kiljahdus toimii, kehu sen jälkeen heti kun se on lopettanut.
Jos kielto ei toimi, mieti, oletko opettanut sille sen merkityksen varmasti. Tietääkö se mitä kielto tarkoittaa?

Pentu on elänyt aivan erilaisissa oloissa paljon ennen teille tuloaan ja te olette sen ainoa tuki ja turva täällä. On minusta ihan luonnollista että se seuraa teitä paljon. Siihen auttaa pääasiassa ettei huomioi sitä mitenkään jos et halua että se seuraa = se ei ole pennun mielestä kannattavaa.

Se että se näykkii lahjetta ja jalkoja, on hyvin paimenkoiralle tyypillistä, mutta myös pentuna se ei ymmärrä ettei se saa tehdä sitä, jos sitä ei ole opetettu. Vaihtoehtoisen käyttäytymisen opettaminen sen alkaessa "paimentaa" olisi aika kova juttu.

Syliin tunkeminen ja kiehnääminen..En näe miten se on ongelma, jos se kuitenkin menee pois kun sen työntää pois?
Pentu ei myöskään osaa automaattisesti olla nätisti sylissä, on ihan luonnollista että se kiehnää ja möhnää ja leikkii ja on aivan onnessaan siitä että pääsee niin lähelle teitä.
Parasta on vain pitää pentua niin ettei se pääse riehumaan sylissä, ja päästää aina pois kun se on rauhoittunut/antaa silitystä ja hyvää huomiota.
Pitää vain topakasti kiinni pennusta ja antaa sille sen mitä se haluaa, kun se on nätisti, näin se oppii että hyvällä käytöksellä se saa hyviä asioita.

Muiden koirien kohtaamisesta pitää tehdä sille tietenkin mieluisa, mutta mieluiten neutraali asia. Eihän se ole ennen kulkenut muiden koirien ohitse vain, ei se tiedä miten suhtautua ja se voi pelätäkin niitä.
Sinun täytyy näyttää, ettei ole pelättävää ja että hei ne on ihan ok, saada pentu tuntemaan olevansa turvassa.
Se ei tarkoita tosiaankaan mitään lässyttämistä vaan aivan sitä omaa itsevarmaa itseäsi että kaikki on ok.

Komentaminen rähähtämällä ja koiran vastaaminen siihen murinalla ja leikkiasennolla kuulostaa aivan leikkimiseltä, ei miltään muulta :D
Minun omakin koira pentuna teki tätä, jos sille ärähti, niin se aloitti leikkimisen. Jos en halunnut leikkiä, en leikkinyt. Mutta ärähdys ei aina kaikkialla toiminut, joskus piti vain antaa vaihtoehtoinen käytös esim "istu"-käsky tmv.

On niin monta "ongelmaa" tuolla sinulla, joita en edes miellä ongelmaksi, vaan aivan yleisesti pennun kanssa elämiseksi.

Et myöskään maininnut kuinka kauan pentu teillä on ollut, joten on hankala sanoa kuinka vaiheissa se on vielä uuden paikan sopeutumisen suhteen, pennut sopeutuvat kyllä nopeasti, mutta kaikki on silti uutta ja pennun keskittymiskykykin on aivan hurjan lyhyt vielä.

Imuroinnista johtuva pissiminen voi johtua ihan siitä että se pelkää imuria. Sisäsiisteyttä voi alkaa "vaatia" mutten suosittele kieltämistä.
Itsellä tehosi kun aloin keskeyttää koiran pissimisen pienellä älinällä, mikä ei ollut torumista "äläläddkvaldooooo" ja koira kainaloon ja pihalle ja kehut siellä.

Toisaalta tarhassa ollut koira ei ole tarvinnut mihinkään sisäsiisteyttä, eikä siltä voi olettaa sen ikäisen koiran ajatteluakaan, mitä 8viikkoisen ikäisestä lähtien kotona olleelta pennulta voisi.

Yleisesti ottaen hyvin terhakkana ja innokkaana pentuna pitäisin, enkä mä lähtisi vähentämään huomiota, vaan ajattelisin enemmän että perus elämän rajoja ja aktivointia (temput, arkikäytöksessa käytösmallit) ja vielä enemmän kärsivällisyyttä niin siitä tulee kyllä oikein mallikansalainen

Joo. Kiitos mielenrauhaa lisäävästä kommentista. Ei saisi ikinä väsyneenä ja stressaantuneena kirjoitella tälläisiin, tai lueskella epämääräisiä artikkeleita netistä. Itsekin aloin yöllä jo ajattelemaan, että puolivuotias pentu nyt tuskin vielä olisi ottamassa mitään johtajan paikkaa muutenkaan. Häseltämistäkin ilmenee yleensä vain niinä päivinä kun ei olla päästy vapaana juoksemaan vaan pelkästään hihnalenkkeilty. Eli tylsää ja ylimääräistä energiaa.

Pienen tutkimuksen jälkeen tuo muriseminen ja hampaiden näyttelykin näyttäytyisi enemmän just leikkinä tai vain epävarmuutena. Ainoa, ettei siitä haukkumisesta ollut sen enempää, että voiko sekin johtua vain epävarmuudesta, vai liittyykö komentamiseen.

Mut mielellään vielä ottaisin jotain vinkkiä siihen, miten sitten suhtaudutaan, jos tälläinen tilanne tulee uudelleen eteen, että komentaessa/ärähtäessä tottelemattomalle pennulle, koira alkaa murista, vetäytyy "leikki"asentoon ja haukahtelee.. Käännänkö vain selän ja jatkan mitä olinkaan tekemässä? Mitäs sitten, jos koira yhdestä kiellosta/ärähydksestä huolimatta jatkaa typerehtimistään, kun käännän selän?

Niin ja pentu on tosiaan ollut nyt 2,5kk meillä. Kyllähän tuo paljon on jo oppinut, mutta silti välillä tulee näitä hetkiä ja päiviä, kun mikään ei onnistu.

Lenune kirjoitti:

Taidetaan tarvita apuja tämän kakaran kanssa. Eli meillä on nyt arviolta puolivuotias rescue-uros, jonka roduista ei ole tietoa. Kyseessä tuntuu olevan erittäin kovapäinen, mutta fiksu tapaus. Internet on kuitenkin hämmentävä paikka, jossa toinen sanoo, että johtajuusongelma ja toinen sanoo, että ihan normaalia murrosikää ja kolmas on sitä mieltä, että koira vain leikkii.

Minusta kuulostaa, että olette varsin oikealla tiellä! Mitä neuvoihin tulee, niin kannattaa noudattaa vain sellaisia neuvoja, jotka oikeasti kuulostavat teistä loogisilta ja jos se poikkeaa siitä mitä olette aikaisemmin tienneet ja tehneet, niin silloin etenkin kannattaa kaksi kertaa miettiä, että onko neuvo looginen vai ei ja onko se ristiriidassa yleisen toimintafilosofianne kanssa. Huonointa koiralle on epäjohdonmukaisuus. Jos vain on johdonmukainen, niin koira oppii toimimaan sen mukaisesti.
Suosittelisin teitä lukemaan Tuire Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen ja Tommy Wirenin ja Päivi Romppaisen kirjan Onnistu koirasi koulutuksessa.

Lenune kirjoitti:

Eli taustoja. Koira oli hylätty muun pentueen kanssa pahvilaatikossa ulos. Pennut olivat löytöhetkellä hyvässä kunnossa ja arviolta 5-6viikkoisia. Koira eli koiratarhalla muun pentueen ja yhden ulkopuolisen pennun kanssa samassa tarhassa 3-3,5kk ikään, jolloin tuli Suomeen ja suoraan meille. Oletan, että tämä laumaelämä voi vaikuttaa koiran tapaan kommunikoida meille.

Ensimmäiset 3 kk ovat koiran elämän kannalta kaikkein merkityksillisimmät, joten pennun historia varmasti vaikuttaa suurestikin sen käyttäytymiseen, koko sen loppu elämän ajan, vaikka toki pystytte siihen edelleen paljon vaikuttamaan. Ei pidä kuitenkaan yllättyä, jos koira joskus myöhemminkin käyttäytyy poikkeavasti verrattuna koiraan, joka on pennusta saakka kasvanut ihmisten kanssa.

Lenune kirjoitti:

Ongelmat:
- Koira on alusta asti "purrut" käsiä. Se ei pure kovaa tai tosissaan. Mutta kun koiraa silittelee/halaa tms, se saattaa olla hetken ihan nätisti, mutta sitten alkaa hamuta sormia, käsiä, paidan reunaa tms. suuhunsa. Monesti tämä tapahtuu niin, että pitää suuta auki ja seuraa päällään käsiä, jotta saisi sormet suuhun tms. Jos ei onnistu, saattaa napata vaatteisa kiinni. Ajateltiin, että johtui hampaiden vaihtumisesta ja ikenien kutinasta, koska hampaat lähti vähän aikaa sitten ja vieläkään ei ole täydessä koossaan nuo uudet hampit. Lopettaa minun käsieni kaluamisen jos vingahdan kimeällä äänellä. Käskyjä ei usko.

Koiranpennut tutkivat maailmaa suullaan ja käyttävät suutaan paljon myös keskenään leikkiessä. Pureskelu myös rauhoittaa koiraa ja on yksi koiran lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluvista tarpeista, jonka vuoksi koiralle on hyvä tarjota riittävästi sallittua pureskeltavaa kuten oikeita luita tai nahkaluita. Koirat viestivät toisilleen liian kovasta hampaiden käytöstä juurikin kiljaisemalla ja lopettamalla leikkimisen, joten kun pentusi hyvin ymmärätää tämän viestin myös teiltä, niin jatkaisin samalla linjalla: vingahdus ja sen jälkeen huomioimattomuus. Jos pentu vielä jatkaa, niin ärähdys ja jos vielä jatkaa, niin sitten hetkeksi jäähylle. Pikkuhiljaa pentu oppii, että ihmisiin ei kosketa lainkaan hampailla.

Lenune kirjoitti:

- Koira seuraa joka paikkaan, jos liikutaan, tai varsinkin jos minä liikun, kotona. Vessaan saan mennä rauhassa, mutta jää oven taakse odottamaan, että tulen pois sieltä.

Jos käytös häiritsee, niin opeta koiralle pois-käsky, jolla voit esim. käskeä koiran pois siitä huoneesta missä itse olet. Jos yksinolo ei muuten ole ongelma, niin sitten tähän ei välttämättä tarvitse sen kummemmin puuttua. Jos koiralla on myös yksinoloongelmia, niin kannattaa myös sisällä harjoitella sitä, että koira ei jatkuvasti pääse sinua seuraamaan eli ihan vaan välillä laitat oven perässäsi kiinni ja estät sillä seuraamisen. Huomios toimii varmasti koiralle palkkiona, joten jos haluat vähentää seuraamista, niin huomioi koiraa pääsääntöisesti silloin kun se ei sinua seuraa ja ole huomioimatta jos se seuraa sinua.

Lenune kirjoitti:


- Välillä, jos lähden liikkeelle, koira saattaa tulla samalla tavalla suu auki häseltämään vierelle ja näykkiä sormia tai jalkaa. (Epäillään koirassa olevan jotain paimenrotuja, koska ulkonäkö kielisi siihen suuntaan.)

Se on pentu ja haluaa leikkiä kanssasi. Jos haluat tällöin leikkiä sen kanssa niin sitten leikit jos et, niin sitten toimi kuten muutenkin puremisen suhteen.

Lenune kirjoitti:

- Tunkee välillä todella päättäväisesti syliin jos istun koneella tai sohvalla, menee kuitenkin pois, jos työnnän vaan sen enempiä huomioimatta alas. Sylissä kiehnää todella lähellä, hankaa naamaansa meitä vasten ja sängyssä varsinkin huitoo tassuilla naamallekin.

Onko tämä ongelma, jos koira kuitenkin menee pois halutessasi?

Lenune kirjoitti:

- Koira nostaa ulkona monesti niskavillat pystyyn nähdessään toisen koiran. Naapureissa on paljon koiria ja ensimmäisinä päivinä kävi niin, että pari ulkoiluttajaa toi koiransa kysymättä tämän lähelle... olisi pitänyt olla fiksu silloin ja sanoa, että vie vittuun koiransa. Nykyään kuitenkin ohittaa jo rauhallisemmin muita koiria, jos vaan huomaan koirat ennen kuin tämä huomaa ja alan tunkea namia suuhun, pyytää istumaan, seuraamaan tms, muuta mitä koira osaa.

Olet jo keksinyt ongelmaan ratkaisun ja saanut käytöksen paranemaan, joten jatka samalla mallilla. Tulevaisuutta helpottaa, jos valitset yhden käytöksen mitä haluat koiran ohitustilanteissa tekevän, esim. seuraaminen, jolloin koira jossain vaiheessa todennäköisesti alkaa ihan oma-aloitteisesti tarjomaan seuraamista toisen koiran nähdessään, koska on ketjuttanut: toinen koira ->seuraamiskäsky->seuraan->palkkaa. Myöhemmin palkkaamisen voi muuttaa satunnaiseksi ja palkita esim. erityisen haastavista ohituksista (räyhäävä koira ohittaa läheltä tms.)

Lenune kirjoitti:

- Vaatteita pukiessa tulee ja yrittää repiä vaatteita käsistä ja alkaa retuuttaa niitä. Tätä ollaan kielletty alusta asti, mutta silti jaksaa yrittää.

Mitä haluaisin koiran tekevän repimisen sijaan? Opeta se koiralle tai jos sinusta olisi esim. hyvä, jos koira näissä tilanteissa makaa rauhassa paikallaan, niin käsket koiran maahan. Tästä oikeasta käytöksestä voit sitten palkita koiraa esim. ruualla = nameilla. myöhemmin pelkkä ulos pääsy toimii palkkiona, jos tämä siis liitty nimenomaan uloslähtötilanteisiin. Kieltäminen on turhaa, jos koira ei toimi kiellon mukaisesti, eli lopeta toimintaa. Syy tähän voi olla, että koira ei tiedä mitä kielto tarkoittaa ts. ei tiedä mitä sen kiellon kuullessaan pitäisi tehdä, jolloin kiellon merkitys eli haluttu käytös täytyy opettaa koiralle tarkemmaksi tai sitten koiralla ei ole motivaatiota noudattaa kieltoa, jolloin sille täytyy opettaa miksi kiellon noudattaminen on sille kannattavaa.

Lenune kirjoitti:

- Jos halaan avomiestäni, tai menen muuten lähelle, koira koittaa tunkea väliin tai esim. äsken kun mies makasi sängyllä ja menin hänen viereensä, koira tarttui minua housunlahkeesta ja alkoi repiä sitä.

Koira ei ehkä ymmärrä mitä teette ja voi luulla että olette alkamassa tappelemaan tms. Olkaa joko huomioimatta koiraa, tai jos olet opettanut sille pois-käskyn, niin käske koira sillä pois halutessasi.

Lenune kirjoitti:

- Kun komennan koiraa rähähtämällä sille, se alkaa monesti murista takaisin ja näyttää hampaita, "kumartaa" samaan tapaan kuin leikkiin kutsussa. Jos ärähdän lisää alkaa hyppiä, viskellä päätään sivulle ärsyyntyneen oloisesti ja murisee edelleen. Saattaa haukahdella suht kimeästi.

Kuulostaa siltä, että koira luulee sinun leikkiärisevän sille ja alkaa leikkimään takaisin Jos haluat että koira kokee ärähdyksesi negatiivisena, niin sinun täytyy opetella ärähtämään uskottavammin.

Lenune kirjoitti:

- Pissaa sisälle välillä aika mielenosoituksellisesti, esim. meidän syödessämme ja komentaessamme sitä pois. Tai jos komennamme sitä muuten vaan olemaan tekemättä jotain, saattaa mennä ja pissata lattialle. Tiedetään että pystyy ihan hyvin pidättämään tarvittaessa sen 8tuntia, koska ollessamme vanhemmillamme ei tehnyt koko yönä mitään sisälle. Jos aletaan imuroimaan, pissaa myös sisälle, joskus jopa kakkaa

Jos koira on pehmeä, niin se voi virtsata rahoitellakseen teitä ja itseänne, koska ärähditte sille tai koska se pelkää imuria tai sitten se on voinut oppia, että saa teidät pois tylsistä syömistouhuista ja huomioimaan sitä pissaamalla. "Olla tekemättä jotain" on koiralle usein hyvin hämärä asia, etenkin jos samalla käskyllä käsketään sitä "olla vetämättä hihnasta", "olla olematta sohvall" , "olla purematta vaatteita", "olla menettä keittiöön" jne. jne. epäselvät, käskyt, joihin liittyy vielä negatiivinen sävy, ovat omiaan aiheuttamaan koiralle epävarmuutta, joten opeta koiralle mieluumin selvät käskyt, joilla on yksi yksielitteinen merkitys, ja jotka on opetettu positiivisen kautta ihan niin kuin muutkin käskyt, kuten istuminen tai maahanmeno. Tälöin koira tietää mitä siltä halutaan ja haluaa myös totella, koska tietää, että käskyn noudattamisesta seuraa jotain positiivista.

Lenune kirjoitti:

- Vetää hihnassa jonkin verran, vaikka olen yrittänyt opettaa kulkemaan vierellä palkkaamalla nameilla kun kulkee nätisti.

Vetämisessä koiralle on palkitsevaa, että se pääsee eteenpäin ja esim. haistelemaan jotain kivaa hajua, joten namipalkkaamisen lisäksi sinun täytyy huolehtia, ettei koira pääse vetämällä palkkaamaan itse itseään eli vetämällä ei pääse eteenpäin eikä haistelmaan mitään kivoja hajuja tai moikkaamaan tuttuja tai mitään muutakaan kivaa. Sen sijaan näitä asioita pääsee tekemään kun pitää hihnan löysällä. Vaatii ohjaajalta tarkkuutta ja kärsivällisyyttä, mutta tuottaa lopulta hyvän lopputuloksen. Lisäksi voit kyllä jatkaa myös nameilla palkkaamista.

Lenune kirjoitti:

- Jos kielletään pureskelemasta sormia/vaatteita sylissä ollessa, niin saattaa alkaa pureskella omaa jalkaansa, häntäänsä tai kirputtaa turkkia

Kuulsotaa sijaiskäytökseltä "jos en saa pureskella teitä, pureskelen sitten itseäni". Jos ei mene liiallisuuksiin, niin en huolehtisi tästä.

Lenune kirjoitti:

- Vatsa on ollut paljon löysällä, mitään syytä ei löydetty lääkärissä, tosin nyt parantunut kun vaihdettiin ruokamerkkiä, joten johtui varmaan siitä.

Ei siis enää ongelma.

Lenune kirjoitti:

- Menee pöydille etsimään ruokaa, jos emme ole samassa huoneessa. Välillä yrittää vaikka olisimmekin samassa tilassa, mutta uskoo kun komennetaan pois ja tarvittaessa niskavilloista nostetaan alas.

Fiksu koira. Ruuat pois pöydiltä. Lisäksi kannattaa opettaa koiralle luopumis-käytös. Tuossa Wirenin kirjassa asian opettaminen on selitetty tarkkaan, joten kannattaa lukaista se. Lisäksi saatte tietysti puolustaa omaa ruokaanne eikä koiralla ole "teidän kipollenne" mitään asiaa.

Lenune kirjoitti:

Mikä sitten taas ei ole ongelma:
- Koira haistelee lenkeillä, eikä vain tarkkaile ympäristöä paniikinomaisesti
- Tottelee käskyjä mielellään sisällä ja ulkona, esim. istu, seuraa, pyöri, tassu jne. Ei lähde kauas pihalla, jos on irti, ja tulee kutsusta luokse.
- Antaa mennä ruokakupille vaikka olisikin ruokaa, irrottamista ei olla vielä kunnolla opetettu, mutta vaihtamalla saa luvattomat tavarat pois suusta.
- Kuopii maata ulkona ulostamisen jälkeen, mutta ei kyllä katso meitä... tai ainakaan minua sitä tehdessään. En sitten tiedä miten avokin kanssa kahdestaan ulkoillessa.
- Pari kertaa on yrittänyt astua meitä, mutta lopettanut kunnon rähähdyksellä heti.

Perusasiat ovat sitten jo varsin hyvällä tolalla, huomioiden että pentu on ollut teillä vasta muutaman kuukauden. Ruokakupista on turha tehdä mitään suurempaa numeroa. Anna koirallesi ruokarauha. Toki voit tietysti vahvistaa jo olemassa olevaa hyvää käytöstä niin, että välillä esim, käyt lisäämässä kuppiin ruokaa, jolloin koiran käsitys siitä, että et vie sen ruokia vahvistuu eikä se koskaa ala puolustamaankaan ruokaansa. Sillä kuopiiko koiraa maata vai ei ja mihin se sillä katsoo ei ole mitään väliä. Sillä miten arkenne sujuu on.

Lenune kirjoitti:

Aika pitkä lista "ongelmia" vaikka kaikki niistä nyt ei ole mitenkään jatkuvia tai päivittäisiä, vaan silloin tällöin ilmeneviä.

Olen miettinyt perushuomioimattomuuden lisäämistä, koska aika paljon tuo on huomiota saanut tähän asti ja keksitty kaikenlaista aktiviteettia yms. kun olen ajatellut, että on vielä kuitenkin pentu ja tarvitsee huomiota ja hellyyttä jne. Mutta mistä aloittaa ja millainen huomioimattomuus on tarpeen, että lähtisi nuo pahat tavat pikkuhiljaa?

Huomioi koiraa silloin kun haluat sen ottavan sinuun kontaktia ja älä huomioi sitä silloin kun et halua sen ottavan sinuun kontaktia. So simple.

Myönnän avuttomuuteni ja stressini, ja anon viisaammilta apua! Meillä on nimittäin seuraavanlainen tilanne: perheessä on kaksi basenjinarttua noin 10 vuoden ikäerolla. Aluksi vanhus suhtautui pentuun erittäin nuivasti, ei antanut tulla lähelle tai ottanut itse minkäänlaista kontaktia. Pentu on kuitenkin alusta asti ollut rohkea ja jääräpäinen, ja hakeutunut väkisin vanhuksen seuraan. Nykyään koirat haastavat toisensa päivittäin leikkiin, pehmolelut saavat kyytiä ja välillä painitaan. On ollut ihanaa nähdä, miten vanhuskin on virkistynyt pennun seurassa :) Myös vierekkäin/päällekkäin nukkuminen on arkipäivää.

Nyt pentu on kuitenkin ruvennut pomottelemaan (ikää n.4,5 kk eli pieni vielä) vanhempaa eikä meinaa minuakaan totella. Paini saattaa välillä mennä överiksi kaikki pentu hakeutuu muristen vanhuksen niskan päälle, välillä pentu tuntuu kiusaavan vanhusta tönimällä tätä tai tulemalla minun ja vanhuksen väliin. Ongelmaa on myös siinä, ettei pentu meinaa totella minua kun kiellän rähinän ja pomottelun. Alusta asti kuitenkin vanhempi koira on huomiotu aina ensimmäisenä, ruoka ja huomio tullut ensin tälle ja sitten vasta juniorille.


Kannattaako minun siis antaa koirien leikkipainia ollenkaan vai mennä väliin/antaa koirien itse hoitaa arvojärjestys jos tulee rähinä? En haluaisi antaa koirien tapella ollenkaan, vaikka tiedostan kyllä että kyseessä voimakastahtoinen rotu. Myönnän myös löllötteleväni koiria ehkä liikaa, vanhus tottelee minua kyllä kaikessa, mutta saa paljon lellimistä osakseen. Pitäisikö minun rajoittaa lellimimistä/syliin ottamista pennun kanssa, jotta se kunnioittaisi minua enemmän?

Pentu on vielä pieni, juu, mutta haluaisin vaikuttaa sen käytökseen heti. Se on ruvennut vieraille koirillekin vähän ärisemään ulkona heti kun on epävarma, enkä tykkää tästä ollenkaan. Miten saisin johtajana tämän loppumaan? Heti kun pennulle iskee epävarmuus/pelko toista koiraa kohtaan, se hakeutuu minun jalkoihini turvaan ja yrittää nousta vasten, vaikka en yhtään ruoki tätä käytöstä tai lässytä lohdutukseksi. Miten jatkaa sosiaalisia kohtaamisia normaalisti jos pentu murisee muille koirille? Tulee niin loser face olo, myönnän että olen kokematon ja voin ottaa kritiikkiäkin vastaan, haluaisin vain hallita pennun käytöstä enemmän ja olla parempi johtaja, jottei rakkaasta koirasta kuoriutuisi hirviö.

Mun puolesta koirat saavat leikkiä keskenään, mutta sinun tulisi oppia keskeyttämään se aina halutessasi. Leikin ei siis tarvitse mennä rähinäpisteeseen ennen kuin keskeytät sen. Voit siis kertoa koirille jo esim. leikin pikku hiljaa vasta alkaessa että nyt ei ole oikea hetki leikkiin ja niin saat heti itsellesi varmuutta, koska koirat tottelevat sinua siinä vaiheessa vielä helpommin. Kiellettyäsi on kuitenkin tärkeää, että sinulla on koirille jotain muuta tekemistä.
Jos pentu ryntää aina vain uudestaan vanhemman koiran luo leikkimään/isottelemaan kielloista huolimatta niin otat sen vain hihnaan ja opetat sille hihnan avustuksella, että vanhemman koiran vieressä ollaan rauhallisesti. Muista pysyä itse rauhallisena, koska mielialasi heijastuvat koiriin.

Koiria saa mun puolesta lelliä, mutta vain silloin kun ne ovat rauhallisia...

Tuo vieraiden koirien kohtaaminen sitten...
Itse en pakottaisi pentua tapaamaan toisia koiria siihen pisteeseen, että se kokee tarvitsevansa puolustusta. Jos pentu arastelee niin pysyttele kauempana ja anna pennun tutustua toiseen koiraan ensin etäältä.
Ja heitä heti se loser face olo mielestäsi! Se ei auta sinua eikä koiraasi :)

Siis mitä?? "Koira voi olla koira-aggressiivinen ihan luonteeltaan."??
Ei todellakaan voi. Yksikään koira ei ole koira-aggressiivinen luonnostaan. Koira on laumaeläin, hierarkinen sellainen ja vain koska ihminen on keksinyt kaikenmaailman palkinnot ja ehdollistamiset niin ihminen on koiran johtaja.
Edelliseen kysymykseen vastaan toisen puolesta, kun kysyttiin miten hierarkia menee kun on kyseessä laumanvartijat ja lampaat? idioottikin tajuaa.. Laumanvartija= johtaja, lampaat= seuraajia, ihminen=koiran johtaja, ei koira muuten tottelisi käskyä "vahdi" vai mitä ihmettä luulet, että laumanvartijalla on joku päähänpistos "jee nää on mun lampaita, vahdimpas niitä" ?:DD

Aika jännä myös huomata, että ne kenellä on remmiräyhä tai aggressiivinen koira, ovat niitä jotka ovat "oikeassa" ja tietävät parhaiten?=D Montako kertaa ceasar millan on epäonnistunut? montako kertaa hänen laumanjohtajateorinsa on ollut väärässä? Vaikkei ole psykologiaa lukenutkaan, niin yli 20vuoden kokemus koirien käyttäytymisestä riittää mielestäni siihen.

Juuri koulusta valmistunut vai 20 vuoden kokemuksen omaava?=D Ihmiset vain massavihaavat millania, ilman järkevää syytä, vaikka millan on auttanut tuhansia koiria.

Ja kyllä on omistajalla ongelma, jos on remmirähjän koirasta saanut.

Nimimerkillä: 3 koiran omistaja, kaikki kaikkien kavereita, eri rotuisia, millanin oppeja noudattanut.

ja ainiin, kertaakaan en ole joutunut huutamaan, väkisin selättämään tms. koiriani, olen määrätietoinen johtaja, ja se riittää koirilleni. Jos neuvot mitä saatte ei toimi, kysyitkö itseltäsi miksi? missä mielentilassa itse olit kuin yritit koiralle selittää jotain? On hyvin moni sanonut samaa, että ei toimi millanin neuvot, vaikkei ole edes yrittänyt, jos et usko koiraasi, ei koira voikkaan reagoida, huoh, peili käteen.. epävarmaa johtajaa ei seuraa kukaan.

dobijn kirjoitti:

Aika jännä myös huomata, että ne kenellä on remmiräyhä tai aggressiivinen koira, ovat niitä jotka ovat "oikeassa" ja tietävät parhaiten?=D Montako kertaa ceasar millan on epäonnistunut? montako kertaa hänen laumanjohtajateorinsa on ollut väärässä? Vaikkei ole psykologiaa lukenutkaan, niin yli 20vuoden kokemus koirien käyttäytymisestä riittää mielestäni siihen.

En usko, että ylimieliseltä kuulostavalla pätemiselläsi olet yhtään sen parempi kuin tuo ihmistyyppi, mitä juuri kuvailit. En ole koskaan ymmärtänyt Millanin opeissa tätä "pack leader"-hommaa. Oletusarvoisesti kuitenkin koira ja ihminen on ihan eri asia, miksi sinun pitäisi tapailla koiran elkeitä jotta voisit olla koirallesi se "johtaja"? Millan muutenkin tuntuu toimivan vähän perstuntumalla ja sillain, miltä nyt vaan sattuu hänestä tuntumaan. Ja kuinkahan paljon vaan niistä tv-ohjelmistakin on leikkaamatonta materiaalia, jossa ei heti onnistukaan? Toki on auttanut monia pareja, ei siinä, mutta ajatusmaailma on mielestäni vähän oudohko.

dobijn kirjoitti:

Montako kertaa ceasar millan on epäonnistunut? montako kertaa hänen laumanjohtajateorinsa on ollut väärässä?

Jostain syystä Millanin on ollut tarve laittaa ohjelmaan osallistumisen sopimusehtoihin, että ohjelmassa mukana olleet koirakot eivät saa ottaa yhteyttä mihinkään muihin medioihin tai muutenkaan millään tavalla kommentoida asioitaan julkisuudessa ohjelman teon aikana tai jälkeen . Jos Millan onnistuu aina täydellisisti koulutuksissaan, niin tällaisiin sopimusehtoihin ei pitäisi olla mitään tarvetta.
Hänen laumanjohtajateoriansa menee vikaan jo siinä kohtaa, että hän ylipäätään perustelee koirien käytöksen muutosta parantuneella laumanjohtajuudella kun pääasiassa hänen toimintansa perustuu kuitenkin postiivisen rankaisun käyttöön ja sen passivoivaan vaikutukseen.

On se vaan jännä, että moni laumanjohtajuutta korostava kouluttaja tarvitsee koirien kanssa toimimiseen esim. kuristus-, piikki- tai sähköpantoja jne. eli kun taidot loppuu, niin voimankäyttö alkaa.

dobijn kirjoitti:

Siis mitä?? "Koira voi olla koira-aggressiivinen ihan luonteeltaan."??
Ei todellakaan voi. Yksikään koira ei ole koira-aggressiivinen luonnostaan. Koira on laumaeläin, hierarkinen sellainen ja vain koska ihminen on keksinyt kaikenmaailman palkinnot ja ehdollistamiset niin ihminen on koiran johtaja.
Edelliseen kysymykseen vastaan toisen puolesta, kun kysyttiin miten hierarkia menee kun on kyseessä laumanvartijat ja lampaat? idioottikin tajuaa.. Laumanvartija= johtaja, lampaat= seuraajia, ihminen=koiran johtaja, ei koira muuten tottelisi käskyä "vahdi" vai mitä ihmettä luulet, että laumanvartijalla on joku päähänpistos "jee nää on mun lampaita, vahdimpas niitä" ?:DD

Aika jännä myös huomata, että ne kenellä on remmiräyhä tai aggressiivinen koira, ovat niitä jotka ovat "oikeassa" ja tietävät parhaiten?=D Montako kertaa ceasar millan on epäonnistunut? montako kertaa hänen laumanjohtajateorinsa on ollut väärässä? Vaikkei ole psykologiaa lukenutkaan, niin yli 20vuoden kokemus koirien käyttäytymisestä riittää mielestäni siihen.

Juuri koulusta valmistunut vai 20 vuoden kokemuksen omaava?=D Ihmiset vain massavihaavat millania, ilman järkevää syytä, vaikka millan on auttanut tuhansia koiria.

Niitä lampaita ei kyllä pätkääkään kiinnosta mitä se niiden joukossa pyörivä laumanvarija puuhastelee, niin kauan, kun vaan saavat olla koiralta rauhassa, että se siitä johtajan asemasta. Laumanvartija ei myöskään sen enempää ole kiinnostunut lampaiden tekemisistä, mutta niihin vahvasti leimaantuneena ja suuren puolustushalun omaavana se kyllä niitä puolustaa ja kulkee itse lauman mukana. Ja vartionti ja puolustushommansa se hoitaa kyllä ihan ilman ihmisen käskyjä. Ihminen ei välttämättä ole mailla halmeilla kun koira laumaan vartioi. Kannattaa hieman perehtyä asiaan ennen kuin antaa noin itsevarmoja lausuntoja.

Millanin havainnot eivät kestä minkäänlaista objektiivista tieteellistä tarkastelua, joten hänen keksimänsä teoriat ovat ihan yhtä päteviä tai epäpäteviä kuin jos minä sanoisin koirien olevan kasvissyöjiä, koska olen nähnyt useammankin koiran kasviksia syövän. Hänen teoriansa on kumottu moneen monituiseen kertaan hyvin vankoin perustein, joten pitää olla suorastaan tyhmä, että jos niihin uskoo.

Vuorisumu kirjoitti:

Niitä lampaita ei kyllä pätkääkään kiinnosta mitä se niiden joukossa pyörivä laumanvarija puuhastelee, niin kauan, kun vaan saavat olla koiralta rauhassa, että se siitä johtajan asemasta. Laumanvartija ei myöskään sen enempää ole kiinnostunut lampaiden tekemisistä, mutta niihin vahvasti leimaantuneena ja suuren puolustushalun omaavana se kyllä niitä puolustaa ja kulkee itse lauman mukana. Ja vartionti ja puolustushommansa se hoitaa kyllä ihan ilman ihmisen käskyjä. Ihminen ei välttämättä ole mailla halmeilla kun koira laumaan vartioi. Kannattaa hieman perehtyä asiaan ennen kuin antaa noin itsevarmoja lausuntoja.

Näin laumisten omistajana en paljoo paremmin olis voinu kyl asiaa ilmaista :)

[vuorisumu kirjoittaa
Niitä lampaita ei kyllä pätkääkään kiinnosta mitä se niiden joukossa pyörivä laumanvarija puuhastelee, niin kauan, kun vaan saavat olla koiralta rauhassa, että se siitä johtajan asemasta. Laumanvartija ei myöskään sen enempää ole kiinnostunut lampaiden tekemisistä, mutta niihin vahvasti leimaantuneena ja suuren puolustushalun omaavana se kyllä niitä puolustaa ja kulkee itse lauman mukana. Ja vartionti ja puolustushommansa se hoitaa kyllä ihan ilman ihmisen käskyjä. Ihminen ei välttämättä ole mailla halmeilla kun koira laumaan vartioi. Kannattaa hieman perehtyä asiaan ennen kuin antaa noin itsevarmoja lausuntoja.

Millanin havainnot eivät kestä minkäänlaista objektiivista tieteellistä tarkastelua, joten hänen keksimänsä teoriat ovat ihan yhtä päteviä tai epäpäteviä kuin jos minä sanoisin koirien olevan kasvissyöjiä, koska olen nähnyt useammankin koiran kasviksia syövän. Hänen teoriansa on kumottu moneen monituiseen kertaan hyvin vankoin perustein, joten pitää olla suorastaan tyhmä, että jos niihin uskoo.[/quote]


[matari kirjoittaa ]Onkohan kuitenkaan tämä johtajuusajattelu ihan aikansa elänyttä vielä? Tuli vain taas mieleeni muutama kuukausi sitten Palveluskoirat lehdessä ollut juttusarja. Siinä Hannu Liljegren ja Mia Skokster olivat mm kirjoittajina. Molemmat lienevät aika tunnettuja kouluttajia ja Skokster taitaa kierrellä ympäri maailmaa koiria/ihmisiä kouluttamassa. Molemmat myös menestyneitä kilpailijoita koiriensa kanssa. Kannattaa etsiä lehti käsiin ja lukea. Itselläni ei tulisi mieleenkään pitää heitä juttujensa perusteella tyhminä.

^Helpottaisi varmaan keskustelun osallistumista, jos kirjoittaisit asiasta jonkun yhteenvedon pelkän viittauksen sijaan. Kaikille kun ei ko. lehteä tule.

Mutta sen perusteella mitä olen itse Mian koulutuksessa olut, niin se eroaa kuin yö ja päivä Millanista.

Ja kyllä, johtajuusajattelu elää hyvinkin vahvasti tietyissä piireissä, mutta sillä ei ole varsinaisesti hirveästi sen kanssa tekemistä mitä tutkimustiedon valossa nykyään tiedetään koirien käyttäytymisestä. Lisäksi saman käsitteen alle mahtuu aika kasa erilaisia näkemyksiä siitä mitä johtajuudella tarkoitetaan. Toinen ääripää on sitä mieltä, että koira on voimakkaasti hierarkinen eläin suhteessa kaikkiin ympärillään eläviin eläimiin, ihminen mukaan lukien ja että sen elämisen päätavoitteena on nousta sen hierarkian huipulle ja että yhteiselo koiran kanssa ei voi sujua muutoin kuin että koira pidetään väkivalloin sen hierarkian alimmaisena. Näille teorioille tosin ei löydy juurikaan tukea viime vuosikymmenien tutkimuksista.
Itse taas olen sen näkökannan kannalla, että koira on opportunisti ja toimii paljolti sen mukaan minkä on oppinut olemaan sille hyödyllistä ja mistä taas on seurannut jotakin ikävää. Se mitä kukin koira haluaa tai ei halua ja kuinka paljon, riippuu niin koiran taustasta kuin sen perimästä. Aika harva koira saa varsinaisesti pelkästä muiden koirien tai ihmisten kyykyttämisestä kiksejä vaan taustalla on yleensä lähes aina halu saavuttaa jotain muuta: ruokaa, rapsutuksia, huomiota, yleistä actionia, nartun suosiota, vapautta liikkua tai haistella hajuja, säilyttää lepopaikkansa tai laajemmin oma reviirinsä, toisten koirien seuraa jne. Ongelmia syntyy, jos koira oppii saavuttamaan nämä asiat sellaisella käytöksellä, joka on ristiriidassa sen käytöksen kanssa miten ihminen haluaisi koiran käyttäytyvän. Jos taas halutaan, että koira muuttaa käytöstään, pitää sitä nimenomaan kouluttaa eli opettaa sille mikä käytös on sille oikeasti hyödyllistä ja mitä ei. Käytöksen muuttuminen perustuu siis oppimiseen, ei siihen, että koiran paikka jossakin kuvitteellisessa arvoasteikossa olisi noussut tai laskenut.

"Molemmat lienevät aika tunnettuja kouluttajia"

Tässä yksi todella hyvä artikkeli Cesar Millanin koulutusmetodin ristiriitaisuuksista, jossa tiivistetään mielestäni kaikki olennainen. Jos joku tietää jonkin vastaavan suomenkielisenä, niin olisi aika bueno.

http://www.4pawsu.com/dogpsychology.htm


Muokkaisin url-osoitteen suoraan linkiksi, niin on helpompi päästä lukemaan artikkelia klikkaamalla.
-maddy

Koiran oppiminen ja hierakia eivät sulje toisiaan pois. Asioihin ei tarvitse mielestäni suhtautua jokotai-asenteella. Koira on monimutkainen eliö, jonka toimintaa ohjaavat ulkoiset signaalit samaan aikaan sisäisten tarpeitten kanssa. En ole eri mieltä tosta koiran opportunismista ja juuri siksi koiralle on osoitettava selkeästi mikä käytös ei ole suvaittavaa/on epäkannattavaa/omistajaa on kuuneltava tilanteessa kuin tilanteessa ja samalla kertoa koiralle milloin koira teki oikein. Uskon itse, että suurin osa mieltää johtajuuden olevan sitä, ettei anna koiran käyttäytyä huonosti ja vaatii koiraa kuuntelemaan aina ilman houkuttelua. Pakkaa ehkä sekoittaa tuo Millanin koirakuiskaajaleima. En itse usko, että koira saadaan käyttäytymään hyvin pelkällä mielenvoimalla ja oikealla asenteella. Tosin jonkun verran se oma käytös esim. hermostuneisuus siirtyy koiraan.

Mitä enemmän olen nähnyt koirakoita ja tavannut eri koulutuskuntien ihmisiä niin täytyy kyllä sanoa, etteivät monet positiiviset kouluttajat kyllä ainakaan vakuuta. Eivät neuvoinensa, eiväkä omien koiriensa kanssa. En sano, että siellä puolella kaikki koirat käyttäytyvät huonosti, mutta eivät monet koirat käyttäydy luonnostaankaan välttämättä huonosti. Mielestäni ongelmia, joita ei pystytä korjaamaan oman koulukunnan metodeilla, lakaistaan maton alle. Koira puolustaa ruokaansa ja murisee-> pyri syöttämään koira rauhallisessa paikassa, jossa se ei tunne oloaan uhatuksi. Koira varastelee ihmisten tavaroita-> tee vaihtokauppoja johonkin parempaan. Koira tulee sänkyyn-> yritä rakentaa sille vielä mieluisampi makuupaikka, jottei se enää halua sänkyyn. Koira räyhää muille-> vie sen huomio pois nakilla tms.

Minulla on koira, joka on yhteisen n. vuoden mittaisen historiamme aikana tehnyt ihan jokaisen asian väärin mitä kuvitella saattaa. Se haluaa kaikkea ja paljon. Siis tosta Vuorimumun listasta koiran haluamia asioita kaikki ovat olleet meille ajankohtaisia ja siihen vielä ainakin tuhat asiaa päälle. Negatiivisella rankaisulla tai sammuttamisella olen heittänyt vesilintua jo kauan sitten. Koira ei koskaan luovuta. Mahtavaa kun yrittää treenata sitä ja koira tarjoaa käytöksiä loputtomasti, mutta kääntöpuoli on se, ettei se lopeta ulko-oven jyystämistä ennen kuin on ulkona. Se palkkautuu HYVIN ruoasta, mutta mikään käytös ainoastaan positiivisesti palkattuna ei ole jäänyt pysyväksi. Ja miksi olisi? Jos koira pystyy oppimaan, että tietyllä käytöksellä lentää nakkia niin tokihan se on myös sen verran fiksu, että se nopeasti oppii, ettei sitä nakkia aina lennäkkään. Ja jos se nakki ei lennä riittävän usein, ei koiran välttämättä ole kannattavaa tomia ko tavalla.

Aliiina kirjoitti:

Se haluaa kaikkea ja paljon. Siis tosta Vuorimumun listasta koiran haluamia asioita kaikki ovat olleet meille ajankohtaisia ja siihen vielä ainakin tuhat asiaa päälle. Negatiivisella rankaisulla tai sammuttamisella olen heittänyt vesilintua jo kauan sitten. Koira ei koskaan luovuta. Mahtavaa kun yrittää treenata sitä ja koira tarjoaa käytöksiä loputtomasti, mutta kääntöpuoli on se, ettei se lopeta ulko-oven jyystämistä ennen kuin on ulkona. Se palkkautuu HYVIN ruoasta, mutta mikään käytös ainoastaan positiivisesti palkattuna ei ole jäänyt pysyväksi. Ja miksi olisi? Jos koira pystyy oppimaan, että tietyllä käytöksellä lentää nakkia niin tokihan se on myös sen verran fiksu, että se nopeasti oppii, ettei sitä nakkia aina lennäkkään. Ja jos se nakki ei lennä riittävän usein, ei koiran välttämättä ole kannattavaa tomia ko tavalla.

Minusta nuo lihavoimani kohdat ovat osittain ristiriidassa keskenään, eli samassa kappaleessa perustelet sitä, että kuinka koira jaksaa yrittää palkkion toivossa loputtomasti, mutta lopussa toteat, että koira lopettaa helposti tekemisen kun tajuaa, ettei sitä palkkaa välttämättä ensi yrittämällä saakkaan.

Olen yhtä mieltä kanssasi siitä, että pelkästään positiivisen vahvistamisen nimeen vannovien kouluttajien joukosta löytyy enempi vähempi niitä, jotka eivät välttämättä yritä ratkaista itse ongelmaa, vaan yrittävät kiertää sen, mutta sama ajattelumalli toimii käänteisesti myös enemmän rankaisukeskeisillä kouluttajilla, joiden joukosta tuntuu löytyvän melko paljon niitä, jotka eivät huomioi kokonaisuutta, vaan ongelmia ratkotaan ajattelematta toiminnan syitä ja puututaan vaan seurauksiin, jolloin ongelman syy eli se miksi koira toimi niin kuin toimi, ei häviä mihinkään ja koiran hallinta perustuu kuristuspantaan yms. apuvälineisiin.

Myöskään rankaisun avulla koulutet toiminnot eivät ole sen pysyvämpi tai oikeastaan ovat vähemmän pysyviä, juuri siitä syystä, että rankaisulla koiralle ei pysty kertomaan mitä sen oikeasti kannattaa tehdä. Käytös, joka on koiralle kannattavaa, on myös pysyvää. Koulutuksen yksi päämäärä on luoda koiralle se klassinen ehdollistuma, ettei se tietyssä vaiheessa edes tee enää sitä valintaa että onko tämä kannattavampi valinta kuin tuo toinen, mutta se ei toki hetkessä synny.

Ei koira välitä opetetaanko sitä rankaisun vai ns. positiivisen vahvistamisen kautta. Mielestäni oleellista on toimia koiran kannalta loogisesti ja oikein -ei ihmisen kannalta. Koira ei järkeile eikä ajattele vaan toimii niin kuin sille on luontaista. Mitä enemmän ihminen on perillä siitä, sitä parempiin tuloksiin päästään. Siis mitä enemmän ihminen tuntee koiran käyttäytymistä. Se onko tuo tieto saatu "vain" oman pitkän kokemuksen perusteella ei tee siitä yhtään vähempiarvoista. Toiset ihmiset tuntevat koirien käyttäytymistä ja heillä on sitä usein hiljaistakin tietoa, josta olisi monelle hyötyä. On ns. hankalampina pidettyjen rotujen omistajia, joiden koirat ovat esimerkillisesti omistajansa hallinnassa. Heidän tiedoistaan -jotka on saatu koirien käyttäytymistä seuraamalla- meillä olisi paljon opittavaa. Toiset puhuvat johtajuudesta, toisille se sana on myrkkyä...siitäkään koira ei välitä, usein nämäkin ihmiset kuitenkin toimivat melko samakaltaislla tavoilla, käsitteet vain ovat erilaisia.
Koiran hallinta ei kellään tuntemallani "johtajateoriaa"kannattavalla perustu kuristuspannan käyttöön niin, että sillä hoidettaisiin vain ongelman seurauksia. Se on väline jota jotkut käyttävät hetken aikaa palauttamaan koira tietyissä tilanteissa omalle paikalleen ja sen jälkeen sitä ei tarvita. Niitä ei siis tarvita lainkaan jos on alusta asti toimittu koiran kanssa oikein, niin kuin ei jääkausia tai muutakaan vastaavaa. Monella meistä vain tuo tieto koirista on vajavaista ja silloin tarvitsemme toisinaan myös apuvälineitä ja jos olemme onnekkaita myös noiden kokeneiden koiraihmisten opastusta. Mistä tuntee tälläisen ihmisen: Kun ihmisellä on useita (ehkä vielä vaativampien rotujen) koiria ja kaikki oikeasti hallinnassa, niin ei muuta kuin silmät ja korvat auki.