Koirat.com

No joo joo,mutta kait sinä sen tiiät että näin kirjassa sanotaan? vai ootko lukenu ees ikinä koirakirjoja? Kirjoissahan niin sanotaan mutta minun tuttujen koirat urokset ovat kyllä kilttejä,ainakin osat. Kiitoksia!

Anteeksi, mutta minun on ihan pakko tunkea oma viestini tähän väliin...
Jos nyt jossain koirakirjassa väitetään että urokset olisivat agressiivisia ja nartut kilttejä, kirja on varmaankin joltain 1800-luvulta, sillä tuollaiset uskomukset on käsitelty ja kuopattu jo kauan sitten. Koulutus ja elinympäristö voivat saada koirasta agressiivisen, oli se sitten uros tai narttu .

Ai oikein koirakirjoissa noin sanotaan, no sittenhän se on varmaan totta. En oo törmännyt yhteenkään koirakirjaan missä uroksia väitettäisiin vihaisiksi. On mullakin suht tuore koirakirja, jossa on välillä täyttä soopaa, mutta niidenkin suhteen pitää osata olla kriittinen. Ei ne koirakirjat mitään raamattuja ole, jonka kaikkia neuvoja olis noudatettava tai sen sisältöä uskottava. Järki hoi! Kai jokainen nyt itsekin tajuaa, että urokset ei oo automaattisesti vihaisia ja nartut superkilttejä ja helppoja.

Joo tätä tarkoitin että eivät urokset ole aggressiivisiä. Elinympäristöstä ja koulutuksesta riippuu. En oikeen kyllä luota siihen koirakirjaan joka mulla on,mutta se on kyllä ihan aatamin aikanen kai,että sillon on sitten käsitetty väärin.

Minä liputan narttujen puolesta En tiedä miksi, mutta jostain syystä uroskoiran omistaminen tuntuisi minulle kummalliselta ajatukselta Kaikista hyväluonteisin ja kaikinpuolin täydellisin koira mitä olen koskaan tuntenut oli kuitenkin saksanpaimenkoirauros.

Harjiksien kasvattajat ovat kertoneet aika paljon urosten merkkailusta, ja olen sitä kavereidenkin koirilla nähnyt. Senkin takia narttu on minulle parempi vaihtoehto. Nartunhan voi myös sterilisoida eikä se haittaa esim. näyttelyissä käyntiä (ellei sitten koira liho älyttömästi tai turkki mene p*skaksi). Tietysti nartun sterilisaatio maksaa enemmän kuin uroksen kastrointi.

Eiköhän minullekin kuitenkin joskus vielä uroskoirakin tule. Olen ollut enemmän narttujen kanssa tekemisissä, ja siksi olen mieltynyt narttuihin. Sekä uroksissa että nartuissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Haha, mun mielestä sekä uroksessa että nartussa on omat puolensa. Toiset nartut on tosi kilttejä, toiset ihan veemäisiä, toiset vähän mitäänsanomattomia löllyköitä, toiset mustasukkaisia ja jotkut jopa agressiivisia jne, jne. Jotkut urokset on kilttejä, toiset veemäisiä, toiset vähän mitäänsanomattomia löllyköitä, toiset mustasukkaisia ja jotkut jopa agressiivisia jne.jne. Oon nähnyt ihan yhtä pahoja yhteenottoja sekä urosten välillä että narttujen välillä. Ja joskus myös urosten ja narttujen välillä. Toisilla koirilla ei myöskään ihan vaan kemiat kohtaa ja yhteenottoja tulee aina, kun ei luonteet sovi yhteen.

Mulla meni kyllä vähän ohi (samoin kun naukusella) että mikä on vikana siinä, että koira olisi vilkas? _lappalaishullu_ edellisellä sivulla sanoi, ettei toivo koiransa olevan vilkas. Itse ainakin toivoin että Jedi on vilkas ja aktiivinen, eikä sellainen sohvaperuna jota ei saa kirveelläkään liikkeelle (voi kyllä, niitäkin on ), joten ehkä en vaan itse koe tätä luonteenpiirrettä mitenkään huonona...

Edit / Juu aivan, ja mä itse en ollut mitenkään vannoutunut nartun tai uroksen ottaja, vaan mulle enemmänkin merkitsi se, että millainen pentu on luonteeltaan ja että tulee mua itseä miellyttävästä pentueesta ja itseä miellyttävältä kasvattajalta. Nartuksi toi sitten varmistui kun syntyi vaan neljä narttua niin ei ollut kauheasti valinnanvaraa sukupuolessa

Mulla oli alunperin haaveissa ottaa uros, jotenkin vaan näin itseni uroksen omistajana. Kun sitten törmäsin tuohon pentueeseen oli ainut uros varattu ja meidän merkki-narttu muutenkin eniten ulkonäöllisesti mieleen.

Oon päättänyt että sitten joskus kun saan valmistuttua meille tulee lyhytkarvainen collie, ja se voisi mun puolesta olla uros, kun tuo narttu on tarkoitus viedä ensi vuoden kesällä steriloitavaksi. En sitten tiedä miten mun Mysli-nimisuunnitelmalle käy, tosin eipä Mökökään mikään perinteisin tyttönimi ole...

TeJo kirjoitti:

Pistetääs tänne vähän kyselyä että kumpi on "parempi". Itsellä on ollut enemmän kokemuksia nartuista ja sitä kautta oma tuleva koirakin on varmasti narttu. Mutta mitä mieltä muut on? Kumpi on omaan makuun ja miksi?

Mulla on 2 narttua , ja olen sen nartun kannalla .
musta ne on vaan niin lempeitä, vaikka joskus tuleekin niitä rähinöitä toisten tyttö koirien kanssa


Mutta mun mielestä niissä on se lempeys ja kiltteys

Mutta oon myös miettiny uros koiran ottamista .

_lappalaishullu_ kirjoitti:

Se pentue mistä itse haen koirani viikon päästä niin siellä on kuulemma toisinpäin: äiti vissiin vähän vilkkaampi ja isä taas tosi lempeä,että löytyy toisinkin päin
uroksien sanotaan monesti olevan aggressiivisempiä kuin nartut, ja vilkkaampia ,mutta toki yksilöitä löytyy. Itselleni on nyt sitten tulossa uros,mutta toivotaan ettei aggressiivinen ja vilkas. MUISTA: aina lyötyy poikkeuksia sukupuolen suhteen, eli voi olla että narttu on aggressiivinen ja vilkas ,mutta uros sitten taas lempeä.

Suomenlapinkoirien luonnetestitilastot (kun slapko-pentu aloittajalle tuli) puhuvat muuta. Suomenlapinkoirista luonnetestistä arvion erittäin vilkas, vilkas, sekä häiritsevän vilkas saa prosentuaalisesti useammin narttu kuin uros.

Mulle koiran sukupuoli ei Lunaa valitessa ollut kovin tärkeää. Narttua oli alunperin ajateltu, mutta uroskaan ei ollut poissuljettu vaihtoehto. Pentueeseen syntyi 7 narttua ja 2 urosta, ja niistä kun omaansa valikoi niin todennäköisyyslaskennankin mukaan päädyttiin narttuun. Meillä molemmilla on ollut aiemmin uroskoira. Eetu oli nuorena kössinä tietysti kova merkkailemaan ja nylpytti kaikkea mahdollista. Lenkillä kuljettiin nokka maassa hajujen perässä. Kastroinnin jälkeen tällainen käytös jäi pois, ja se rauhoittui tosi paljon. Siihen elämäntilanteeseen ja perhekuvioon rauhoittuminen passasi hyvin, nykyään en vastaavasta niin ilahtuisi. Pallien poiston jälkeen se ei ollut siis mitenkään tyypillinen uros. Miehenkin edesmennyt koira oli uros, leikattu sekin ja myös rauhallinen ja hillitty, vaikka muuten luonteeltaan aivan erilainen koira olikin (suomenpystykorva-sakemannimix). Tuttavien koirissa on paljon narttuja, eikä kukaan ole koskaan valitellut yltiöpäisistä ongelmista juoksujen tms kanssa.

Seuraavankaan koiran suhteen mulla ei sinänsä olisi väliä, ottaisinko uroksen vai nartun, Luna siihen soppaan tietysti vaikuttaa. Toisaalta, jos Luna steriloidaan, uroksen kanssa ei tulisi näitä juoksu-eristys ongelmia. Sitäkin sopii miettiä, suvaitseeko narttu toisen nartun näin vaan. Eikö sterilointi tee joskus nartusta vähän ärhäkämmän toisia narttuja kohtaan, vai oonko ymmärtänyt väärin...? Ja jos taas ottaisin uroksen, arpoisin sen pallien poiston kanssa kuitenkin. Jos leikkaa, siitä saattaisi tulla vastaava viilipyttykoira mitä Eetu oli (harrastuskoiralle ei ehkä hirveen kiva), ja jos ei leikkaa, saattaa merkkailu ja narttujen perään ulvominen muodostua ärsyttäväksi. Ja sitten on vielä Lunasta se pointti, että se ei ole mikään alfanaaras luonteeltaan. Ainakaan vielä. Vaan aika alistuva toisia koiria kohtaan (no, se on nuori tietysti vielä, menee ehkä siihenkin piikkiin). Mietin, jos ottaisin uroksen, lyttäisikö ja alistaisiko se tuon mennen tullen. Kaavailemissani roduissa varsinkin urokset ovat yleensä huomattavasti valkkarineitiä "vahvempia" luonteeltaan. Sanotaan että koirien keskikäisiin laumasuhteisiin ei kannata mennä puuttumaan, mutta eikö vanhimman koiran periaatteessa pitäisi olla arvoasteikossa vähän junnuja korkeammalla? Ja onko tällaista hierarkiaa edes näissä kotilaumoissa olemassa? Siinäpä pähkinöitä purtavaksi seuraavaksi vuodeksi. Toinen koira siis tulossa vasta ensi kesänä tai myöhemmin. Silloin jo tietysti näkee tota Lunakin luonnetta paremmin, alistuuko se aina vaan kaikille, tuleeko toimeen narttujen kanssa jne, steriloidaanko se... Ja muuta.

Kotona on asustellut (ja no, asustelee kyllä vieläkin) uros ja narttu, enkä ole oikein missään vaiheessa ajatellut, että kannattaisin ehdottomasti vain toista sukupuolta. Eka koira oli narttu, jonka jälkeen kaivattiin vähän vaihtelua, joten otettiin uros. Uroksellamme on kuitenkin ollut merkkailuongelmia, enkä kyllä erityisemmin jää kaipaamaan kuorrutettuja vatsakarvojakaan, joten seuraava koira on narttu. Toki koska seuraava koira on myös ensimmäinen ihka oma koira, niin kaipaan siltä tietynlaista pehmeyttä, jota yleensä voi nartuilta odottaa. Enkä kiellä etteikö taustalla olisi myös piillyt vähän nolo haave "vain meistä tytöistä"... :D Mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että sitä seuraava on taas uros. Tai sitä seuraava. :D

Itse kuulun enemmän narttu ihmisiin! Meillä on kaikki koirat ollu lapsuudenkin kodissa narttuja, paitsi yksi mäyris oli sitten uros, josta jäi sitten vähän paha maku suuhun. Se oli vähän liiankin "suora" ja esiintyi agressiivisuutta, ei ollenkaan varottanut kun kävi joidenkin jalkaan kiinni. En silti sano etten IKINÄ voisi ottaa urosta. Tiedän aivan ihania uroskoiria.
Eikä meidän nartuilla ole ikinä ollut juoksujen kanssa mitään ongelmia, eikä valeraskauksia. Ainoa mikä äitini nartussa on tällä hetkellä niin juuri juoksujen aikaan se on ihan hullunu uroksiin. Ei kyllä vingu tai mitään perään, mutta lenkillä se oikein tunkee peräpäänsä uroksien eteen (joskus myös narttujen) että jos joku nyt vähän pökkäsis...
Mutta silti.. narttu mielummin

Meillä ollut kotona aikojen alusta uroksia ja itselläkin tällä hetkellä kaksi urosta. Seuraava on todennäköisesti narttu (sitten 10.v päästä). Olisi kiva saada vähän vaihtelua tähän ainaiseen piippaus-merkkailu -kaavaan. Pojat toki pääsee kulkusistaan ennen sitä.

Minulla on uros,tosin vasta 3kk ,mutta on herralla luonnetta. Pahan luonteen tosin saa kyllä kitkettyä pois. Elkää hyvät ihmiset sitten tästä mun kokemuksesta kauheeta stressiä ottako,ettet ottais sitten enää koskaan urosta. Uroksia on eriluonteisia,samoin kuin narttujakin.sillä yhtä hyvin voi narttujakin olla tuommoisia. Mutta olen huomannut ettei se enää niin jästipää ole,kun olen käyttänyt suihkepulloa,kun herra on puraissut esim ihmistä. Näin olen aka hyvin saanut hunoa luonnetta herralta pois. Ja tämä uros on vasta minun ensimmäinen koira. Vaikka itselläni on uros niin se merkkailu on alkanut nyt sitten ällötää minua,vaika minun pentuni ei vielä tosin merkkaile,koska on vielä pentu. Mutta paljonko se kastrointi maksaa? Ja auttaako se kastrointi merkkailuun? Ja onko sitten niin etteivät ne pysty synnyttämään jonkun muun nartun kanssa? Kiitos etukäteen kaikille vastajille <3<3.

^Vilkaisehan tänne

Ja hintoja voi kysyä suoraan ell.asemalta, tai katsoa suuntaa antavia hintoja täältä.

Kiitos Saije! Kävin lukasemassa sieltä tärkeimmät asiat. Tätä en vielä tajunnu: Poistaako kastrointi merkkailun? kiitos etukäteen vastaajille!

^ Onko päävastuu koirasta sinulla? Minkä ikäinen olet?

Kastrointi saattaa lopettaa merkkailun tai sitten ei. Tiedän monta urosta, jotka kastroinnista huolimatta nostaa koipea ja reagoi juoksutuoksuihin. Minusta on "pikkasen" huono syy kastroida koira, koska merkkailu ällöttää omistajaa.. Siis, ehm? Koirasi luonteessakaan tuskin on mitään vikaa (miten muka luonteen voi "ottaa pois?"), pennut nyt vaan pureksii kaikkea mikä silmiin sattuu. Kyse ei ole sukupuolierosta.

muok Niin ja tosiaan, leikattu koira ei voi saada jälkeläisiä ts. ei pysty synnyttämään jonkun muun kanssa.

Rez kirjoitti:

Onko päävastuu koirasta sinulla? Minkä ikäinen olet?

Olin justiinsa tulossa kysymään samaa, kun tuntuu olevan ihan perusasiatkin vähän hukassa.

Voipi olla että oon tänne jo kirjoittanu, mutta en jaksa selata että oonko vai en, joten kirjoitetaanpas nyt. :D

Eli mulla on 6 vuotias collie uros, leikattu. Nyt ollaan ottamassa toista koiraa, mutta en oikein osaa päättää, että kumpaa sukupuolta tuleva pentu edustaisi... Kummassakin on puolensa. Nartun kans ei tarvitsis miettiä merkkailuongelmia yms. machoiluja, mutta uros olis ehkä suorempi ja kenties sopivampi...? Tää nyt on yleistämistä, mutta niii... Oon kuitenkin ajatellut että en katso sitä sukupuolta, vaan ennemmin luonnetta. Ehkäpä tää ongelma viel ratkee (:
Kuteinkin rotuna on sheltti, eli uroskaan ei varmasti ole mitkään vaikea tapaus!

Mulle on nyt kaksi kasvattajaa suositellut urosta leikkaamattoman uroksen kaveriksi vaikka itse oon ajatellut narttua jonka leikkauttaisin ennen ekoja juoksuja tai juoksujen jälkeen (uroksen saan tarvittaessa siksi aikaa pois). Tiedä sitten kumpi parempi, ei kai se uroskaan poissuljettu ole, jotenkin sitä vaan itse miettii narttua kun tuo ie urosten kanssa tule toimeen. Vaikka eri asiahan se on jos pennusta asti tutustuu, mutta tuleeko niitä valtataisteluita sit vanhempana kuitekin vaikka oiskin saman perheen uroksia ja kummatkin leikkaamattomia? Sitähän ei varmaan varmasti pysty kukaan kertomaan, mutta itse oon pitänyt varmimpana yhdeistelmänä uros-narttu-paria. Katsotaan mitä tulee sit kun tulee.