Koirat.com

No tuohan on jo vanha juttu :)

Nykyisin fortodol on nimellä Fortodol S ja valmistetaan ruotsissa ja on ilman nimesulidea... Suomessa valmistetaan vastaavaa tuotetta nimelllä fortesan.

Meillä valmiste on joka tapauksessa toiminut ja vienyt kivun :D

Kurkumaa, inkivääriä ja lihaa saisi halvemmallakin ;)

Onko muilla kokemusta Trocoxil-nimisestä lääkkeestä nivelrikkoisella koiralla? Meillä rotikalle ei tunnu enää riittävän tarvittaessa Rimadyl. Tai siis vaatii sitä käytönnössä päivittäin jos sen kanssa meinaa lenkkeillä. Lääkäri ehdotti että otan käyttöön sille tämän uuden Trocoxil-nimisen valmisteen. On kuulemma sellainen pitkävaikutteinen lääke, joka annetaan kerran kuukaudessa eli käytännössä koira on koko ajan lääkkeen vaikutuksen alaisena. Kuulostaa aika rajulta mutta sillä on kuulemma saatu hyviä tuloksia aikaan.

Monna, jonkin verran tutustuin tohon valmisteeseen ja olisin kokeillut sitä Velhon kanssa, jos se ei olisi viime keväänä saanut anafylaktista shokkia jostain lääkeaineesta ja ylimääräiset kokeilut jätettiin sen takia turvallisuussyistä kokeilematta. Mutta Velholla oli muutenkin jatkuva kipulääkitys päällä, joten en kokenut tota ajatusta mitenkään hurjana. Paljon hyviä kokemuksia tosta tosiaan on kuulunut niiltä, jotka ovat koirillaan sitä käyttäneet.

Itse näen ton nivelrikon kivunlievityksen sellaisena asiana, että mielummin syöttää välillä vähän varmuuden vuoksikin kipulääkkeitä, kuin antaa koiran sissinä selvitä kipuineen päivästä toiseen ja lääkitsee vain pahimpia oireita. Moni koira oireilee näkyvästi vasta siinä vaiheessa, kun kivut ovat jo todella kovat. Ja osa kipuoireista on sellaisia, joita ihminen ei välttämättä osaa kipuun heti (tai vuosikausiin) yhdistää. Jos sitten koiran kroppa jostain syystä kipulääkkeitä ei enää kestä, on aika lopettaa koira. Onneksi monet kipulääkkeet ovat todella hyvin siedettyjä ja Velhokin söi kipulääkkeitä yli 8 vuotta ilman että olisi niistä oireillut mitenkään.

Piimäenkeli kirjoitti:

Ja osa kipuoireista on sellaisia, joita ihminen ei välttämättä osaa kipuun heti (tai vuosikausiin) yhdistää.

Totta. Mäkin olen nyt miettinyt että liekkö Lexan ennen leikkausta olleet agressiiviset "kohtaukset" johtuneet ihan vain siitä että sillä kipuja..? (Lexalla kuvattiin siis koko kroppa ja ei hyvältä näyttänyt. Lonkat c/d ja paha nivelrikko, toinen kyynär sökönä sekä saman jalan olkanivelessä rikkoa, toinen etujalka parempi. Selkä ja niska sentään terveet, sekä varpaat) Osoitti siis hyvin agressiivista ja vaarallista käytöstä vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan. Tästä syystä se sitten viime keväänä kastroitiin ja nyt Lexa on ihan eri koira, paljon leppoisampi, ei enää sellainen kuumakalle kuin ennen. Toki rotikalle tyypillisen luonteen omaa edelleen eikä tykkää esim. vieraista uroksista. Ja vihaa rullaluistelijoita, skeittareita ja välillä pyöriäkin mutta raivokohtaukset niitä kohtaan ei ole läheskään enää niin pahoja. Mutta noin yleisesti sen kanssa elämä on paljon helpompaa kun ei ole enää sellainen että suurin piirtein etsii kohdetta, jonka kimppuun käydä. Siitä nyt ei tiedä että johtuuko tuo leppisampi käytös siitä että koira kastroitu vai siitä että sillä lääkitys kipuun. Voi toki olla näiden molempien ansioita.

Eilen sai ekan annoksen Troxocilia. Parin viikon päästä taas uusi annos ja sen jälkeen kuukauden välein.

Muoks. Piimäenkeli, kertoisitko vähän teidän liikunnasta Velhon kanssa viimeisinä vuosina? Miten paljon sitä pystyi liikuttamaan ja millaista likuntaa ilman että alkoi ontumaan/oireilemaan? Mulla vähän hakusessa vielä että paljon Lexan kanssa uskaltaa liikkua. Tällä hetkellä vielä tilanne että ontuminen alkaa jo n. kolmen kilometrin jälkeen mutta on hyvin huomaamatonta, ei ollenkaan selvää vaan sellaista että vasen etujalka antaa jonkin verran periksi. Eli ei varsinaista nilkuttamista. Tänään käveltiin useampi kilometri ja sitten heitin Lexalle keppiä jonka kanssa spurttaili ja kotimatkalla huomasin että jalka jäleen alkoi antaa periksi. Parashan se olisi monia lyhyitä lenkkejä päivän mitaan. Meillä käydään 1-2 pissatusta ja se yksi parin tunnin lenkki. Lopun aikaa saa olla tarhassa jos huvittaa. Lisäliikuntaa tulee tietty myös siitä kun tokoillaan, teen jäljen, piilotan nameja takapihalle tms. Haluisin Lexalle sellaisen lääkityksen että sen ei tarvitsisi jäädä pitkiltä lenkeiltä pois koska sille ne niin tärkeitä että saa olla muun lauman mukana. Toivotaan että ajan kanssa tuosta Trocoxilista nyt apua. Eilen sai ekan satsin joten ihmettelen vähän, miksi tänään kuitenkin oireili rasituksen jälkeen.. Vai olisko se keppien heittäminen kallioisessa maastossa ollut vain liian raskasta? Ehkä olisi parempi ottaa vaan rauhallisemmin eikä päästää koiraa revittelemään. Se vaan tykkää niin hirveesti noutaa palloa, leluja ja keppejä. Ja vauhtia silloin riittää.

Me lopetettiin Velhon kanssa lähes kokonaan tiellä/kadulla käveleminen viimeisen vuoden aikana ja siirryttiin metsään lenkkeilemään, missä Velho sai kulkea fleksissä tai vapaana. Mentiin semmoisia 1-2h lenkkejä. Ihan viimeiset ajat vähemmällä, koska ensin se anafylaktinen shokki vei yleiskunnon huonoksi ja sitten kovat helteet rajoittivat ja kipuilu lisääntyi. Käytiin myös uimahallissa viime keväänä vanhistamassa lihaksia (suosittelen rikkoiselle koiralle!). Ennen tätä vuotta en rajoittanut liikkumista mitenkään, mutta Velho ei ikinä ole ollutkaan mikään pallohullu revittelijä. Kessun kanssa se on aina saanut leikkiä niin paljon kuin vaan on huvittanut, ei sekään koiran elämää ole, että kaikki kiva jätettäisiin pois. Mentiin aika pitkälti Velhon oman jaksamisen ja haluamisen mukaan.

Velholla yleensä ensimmäisiä merkkejä kipuilusta oli nimenomaan myös tuo aggressiivisuuden lisääntyminen ja toisaalta oikea kipulääkitys myös vaikutti siten, että koira oli selvästi "tasapainoisempi" luonteeltaan. Sen huomasi myös silloin, jos koira oli muuten sairas. Velhohan riuhtaisi toisen koiran nähdessään kerran kuonopannan kuonon päälle tulevan remminkaistaleen poikki, kun sillä oli 41 astetta kuumetta ja tulehdus toisessa keuhkossa.

Piimäenkeli kirjoitti:

ei sekään koiran elämää ole, että kaikki kiva jätettäisiin pois. Mentiin aika pitkälti Velhon oman jaksamisen ja haluamisen mukaan.

Niimpä. Mä olen ajatellut asian näin että ei sitä nyt joka päivä tarvitse päästä revittelemään jos se mm. aiheuttaa ontumista. Mutta ei lievän ontumisen pelossa kyllä kannata viedä koiralta pois sitä, mistä se tykkää ehkäpä eniten maailmassa. Muutenkaan Lexa ei saa enää liikkua vapaana koska se on liian arvaamaton joten ne vähäiset revittelyt se saa kyllä revitellä vaikka kinttu siitä saattasi vähän kipeäksikin tulla.

Ja tuo meilläkin että mahdollisimman vähän asfaltilla. Metsässä saa mennä flexissä/liinassa.

Mä poden niin huonoa omaatuntoa siitä kun aloitin tuossa keväällä juoksuttamaan Lexaa fillarilla. Mä en voinut mitenkään aavistaa että reppanalla luusto ihan sökönä ja käytiin monta kertaa viikossa sellaisia 7km pyörälenkkejä. Ei ontunut niiden jälkeen, oli kyllä väsynyt. Mutta ei taatusti tehnyt hyvää kipeile nivelille. Mutta rotikka on rotikka ja se ei ihan heti kipua näytä. On näyttänyt sitä niillä tavoin, mitä mä en ole ymmärtänyt.

Ja uimaan pitäisi tosiaan mennä. Nyt ei enää järveen varmasti viitsi päästää kun niin kylmää.

Sain hieroja Lexalle. Jumit nyt ainakin huolettava pois jos on. Lexa ei tarvitse yhtään enempää vaivoja kun muuten koko kroppa kipeä. Mukavaa että lupasi tulla kotiin, kuulemma kotona koira rauhoittuu paremmin.

Mä ostin talveksi Lexlle lämpimän takin. Ilmeisesti hyvä pakkasilla suojata nivelrikkoista koiraa. Haalarin olisi muuten ostanut mutta eihän valmishaalarit tuollaiselle rinnasta leveällä mörssärille istu.

Suosittelen hankkimaan Back on Track -loimen Lexalle, jos haluat pitää lihakset lämpiminä ja ehkäistä jumeja. Ainakin Kessulla tuo tuntuu olevan paljon mieluisampi kuin muut vaatteet ja vetreyttävän koiraa huomattavasti enemmän kuin joku perusloimi tai haalari. Samoin jopa Velho tykkäsi laittaa oman BoT:nsa päälle. Käytin sillä loimea öisin "yöpukuna" ja se vähensi selkeästi aamuista liikkeellelähtöjäykkyyttä.

Toi pyöräily ei tosiaan ole nivelrikkoiselle hyvää liikuntaa, mutta jos teillä päin on esim. soista maastoa, niin suossa juokseminen tekee hyvää koiran kunnolle, eikä rasita niveliä ollenkaan niin paljon kuin kovempi maasto. Tossa kannattaa tosin muistaa se, että suojuoksu on oikeasti tosi raskasta, joten alkuun ei kannata kovin kauaa revitellä. Sama uinnin kanssa. Me käytiin Hyvinkäällä uimahallissa. Kauheasti ei kannattaisi myöskään heitellä palloja/keppejä, koska tiukat käännökset rasittavat niveliä enemmän kuin tasaisempi liikunta. Mutta tietenkin huomioiden myös koiran henkinen hyvinvointi, ei kaikkea kivaa pois.

^ Kiitos tuhannesti tuosta Back On Track-loimivinkistä. Hitto kun ehdin ostaa juuri Lexalle Hurtan takin. Mutta jos tuo loimi oikeasti hyvä niin täytyy hankkia. Onko niiitä muualla kuin täällä? Huomasin että on olemassa myös Back On Track-makuualustoja. Onko se yhtä hyvä kuin loimi?

^ Kiitos tuhannesti tuosta Back On Track-loimivinkistä. Hitto kun ehdin ostaa juuri Lexalle Hurtan takin. Mutta jos tuo loimi oikeasti hyvä niin täytyy hankkia. Onko niiitä muualla kuin täällä? Huomasin että on olemassa myös Back On Track-makuualustoja. Onko se yhtä hyvä kuin loimi?

Mulla oli Velholle ensin sellainen makuualusta, mutta ovat ensinnäkin aika pieniä ja toisekseen eivät auta yhtä hyvin kuin loimi, mikä kuitenkin lämmittää useampia lihaksia samaan aikaan. Kyllä sen makuualustankin päällä tosin koirat mielellään nukkuivat ja käytin sitä myös oman selän alla ennen kuin myin sen mutsille niskakipuja helpottamaan (tosin porukoiden koira on ominut sen nyt omaksi alustakseen). Noita BoT-tuotteita myydään tosi monessa paikassa, niitähän on myös ihmisille ja hevosille paljon tarjolla. Omat tuotteet ostin sieltä kennelliiton verkkokaupasta.

^ kannattaa googletella ahkerasti, niin löytää halvemmalla noita bot tuotteita. Aina välillä joku pienempi nettikauppa/hevostarvikekauppa myy noita alennuksella, tai hinnat on muutenkin halvempia kuin noissa isommissa paikoissa.

Piimäenkeli kirjoitti:

jos teillä päin on esim. soista maastoa, niin suossa juokseminen tekee hyvää koiran kunnolle, eikä rasita niveliä ollenkaan niin paljon kuin kovempi maasto. Tossa kannattaa tosin muistaa se, että suojuoksu on oikeasti tosi raskasta, joten alkuun ei kannata kovin kauaa revitellä. Sama uinnin kanssa. Me käytiin Hyvinkäällä uimahallissa.

Ei ole kyllä suomaastoa täällä päin mun tietääkseni mutta ajaisiko talvisin umpihangessa kävely saman asian? Talvella voisi kyllä alkaa käydä säännöllisesti joko Hyvinkään uimahallissa tai Espoossa vesijuoksumatolla. Kuinkahan paljon tuollaisia uinti/vesijuoksu kertoja kuukaudessa olisi hyvä olla?

Toi Back on Track kuulostaa vastaukselta rukouksiini
Viime talvena pakkasilla koirani ontui, mikään vaate ei tuntunut olevan tarpeeksi lämmin.
Kesän tultua ontuminen ulkona loppui, eli ilmeisesti kylmä vaikuttaa lihaksiin/niveliin niin että koira ontuu. (sen piti olla nivelrikkoa, se ilmeisesti onkin ell mukaan vesipään aiheuttamaa, omasta mielestäni taas nivelet tai lihakset)
Kauhulla olen miettinyt miten talvesta selvitään jos ontuminen jatkuu.
Taidan tilata tuollaisen loimen koiralle, toivottavasti se auttaa meilläkin
Mistä olette omanne tilanneet? OT

monna83 kirjoitti:

Ei ole kyllä suomaastoa täällä päin mun tietääkseni mutta ajaisiko talvisin umpihangessa kävely saman asian? Talvella voisi kyllä alkaa käydä säännöllisesti joko Hyvinkään uimahallissa tai Espoossa vesijuoksumatolla. Kuinkahan paljon tuollaisia uinti/vesijuoksu kertoja kuukaudessa olisi hyvä olla?

Umpihanki on myös hyvä vaihtoehto, kunhan muistaa pitää siinäkin rajat. Se on niin rankkaa liikuntaa, että menee tosi helposti yli. Aloittaisin ihan sellasesta 5 min kerrallaan, vaikka se kuinka tuntuis ihan naurettavan vähältä. Mutta jos koira vähänkin käyttää lihaksia "väärin", niin se saa tosi nopeasti itsensä kipeäksi.

Vesijuoksussa vois mun mielestä käydä vaikka 2-3 kertaa kuussa. Mutta sehän sitten riippuu tietysti koirasta ja sen kunnosta.
Me ollaan käyty vesijuoksemassa koiran kanssa vesijuoksumatolla ja aluksi taidettiin mennä vain alle 10min kerrallaan ja ei mitään nopeaa tahtia. Vähitellen sitten nostettiin vauhtia ja aikaa. Koira kyllä tykkäsi tosi paljon ja oli aina ihan hepuleissa. Voitais kyllä edelleen käydä... ehkä sitten talvella mennään hyvinkäälle.

Kyllä se on van uskottava että Lexasta ei ole enää pitkille, edes vaivaisen tunnin lenkeille. Nyt kun käytiin tollanen ihan vajaan 20min.-puolen tunnin pissatus, niin hyvin kesti. Kyllä elämä ja rutiinit muuttuu radikaalisti että tosiaan joutuu lähtemään useammin ulos päivän mittaan eikä vain sitä paria, ehkä kolmea kertaa päivässä. Ennen meillä oli ihan rutiini että aamupäivän koirat saavat hoitaa tarpeet tarhaan jos on hätä, päivällä käydään jopa kolmen tunnin lenkki, yleensä se pari tuntia ja illalla vielä joku puolen tunnin pissatus. Eipä voi Lexaa enää noille pitkille lenkeille ottaa. On herralla totuttelemista kun ei enää pääsekkään vaan joutuu jäämään kotiin.

^ muutos on raskasta
Mutta onneksi koirat ovat tosiaan niin sopeutuvaisia. Ja ne ottavat itseensä kaikki omistajan tunnelmat, joten kunhan itse pitää mielessä, että tämä on koiralle parasta eikä sure menneitä, niin muutoksetkin sujuu paremmin.
Ja voihan olla, että vanha herra itseasiassa arvostaa hyvin paljonkin sitä, että saa erikoishuomiota ja yksityisiä lenkkejä jotka on räätälöity juuri sitä varten.
Nivelrikkoiselle koiralle on jokatapauksessa paljon parempi päästä ulos 4-5 kertaa päivässä lyhyempiä lenkkejä, vaikka se pystyisikin käymään vain pari pitkää päivässä. Eli vaikka Lexa ei oireilisikaan niillä pitkillä lenkeillä, olisi silti hyvä muuttaa sen lenkkirutiinia.

Toisessa ketjussa kysyit niistä välipäivistä, niin ei tosiaan nivelrikkoisen kanssa kannata sellaisia pitää ollenkaan. Juuri sen takia, että koira kangistuu levossa. Ihan samasta syystä on hyvä käyttää ulkona monta kertaa päivässä, jottei tule pitkiä liikkumattomia aikoja.

Alkuun uudet rutiinit voivat tosiaan olla kauhean rasittavia, ja sullahan on ollut muutenkin kamalan huono tuuri koirien terveyden kanssa :<< Toivottavasti vastapainoksi tulee myös monta iloista päivää ja pääset näkemään Lexan ja muut koirat vielä paremmassa kunnossa.

Piimäenkelille vielä yksi kysymys. Mä nyt olen ostamassa tota sun mainitsemaa Back On Track-loimea. Mietin vain että kumpi nyt olisi järkevämpi ostos; verkkoloimi vai ns. perusloimi ? Kumpi sulla on? Onkohan tuo perusloimi turhan kuuma sisätiloissa käytettävänä?

Monna, mulla oli Velholla verkkoloimi (tavallinen olisi ollut aivan liikaa sisäkäytössä sen talviturkin kanssa) ja Kessulla on toi tavallinen, mitä se on käyttänyt sekä sisällä että ulkona. Kessullahan ei ole pohjavillaa ollenkaan ja hyvin viihtyy loimensa kanssa 12h putkeen sisälläkin. Vain viime kesän kovimmilla helteillä en käyttänyt kummallakaan loimia ollenkaan. Mä en osaa sanoa onko toimivuudessa mitään eroa, en ainakaan huomannut. Kessu tykkää tosi paljon käyttää tota ja jopa Velho tuli aina luokse iloisesti häntä heiluen kun näki loimensa. Kukkujiin jotain äsken kirjoittelinkin sulle noista loimista.

muoks. Onko lääkityksen muutos nyt yhtään helpottanut Lexan oloa?

^ Mä kans ostan ton verkkoloimen koska Lexalla on jo kaksi talvitakkia ja toisekseen tota verkkoloimea mukavempi käyttää sisällä kun on ohut. Kiitos vielä ihan tuhannesti loimivinkistä, en ole meinaa ennen kuullutkaan moisesta ennen kuin sanoit. Niitä näyttääkin olevan myynnissä ihan tässä omalla paikkakunnalla.

Ja kiitos kysymästä. Lexa voi ihan hyvin. Tehdään maks. kolmen vartin lenkkejä ja sellaiset Lexa kestää useinmiten ihan ontumatta. Yritän kyllä päästä siihen että tehtäisiin kolme noin puolen tunnin lenkkiä, jakautuisi paremmin lenkit pitkin päivää. Ajattelen näin että se puoltoista tuntia on kyllä ihan minimi ulkoilumäärä. Mä en ole riehuttanut Lexaa nyt ollenkaan, se ei ole päässyt juoksemaan pallon tai kepin perässä. Mä en nyt tietdä, johtuuko tuo parempaan suuntaan meno siitä että käytössä nyt tuo Trocoxil vai se että liikunta muuttunut kevyemmäksi.

Mä olin kyllä ihan ihmeissäni viime viikolla kun Lexa oli meidän kanssa sienimetsässä melkein kolme tuntia ja ei alkanut ontumaan lenkin aikana eikä sen jälkeen ollenkaan. Tuo taitaa olla hyvää liikuntaa että kävelee pehmeässä sammalikossa eikä pidä mitään kiirettä. Eihän sillä reissulla tullut kilometrejä varmaan kuin kolme-neljä. Muut koirat kuitenkin sai olla irti sienimetsässä joten ehkäpä meidän yhteislenkit ei olekkaan vielä ihan pois suljettuja kun tehdään tuollaisia hengailureissuja metsään. Ja sitten pari-kolme kertaa viikossa vie Kustin ja pikkupojat kunnon lenkeille että saa itsekkin kunnon liikuntaa.