Koirat.com

^ Voi ei. Mutta kuten Jagster sanoi, on mentävä koiran ehdoilla ja lääkitä sen mukaan ja päästettävä pois sitten kun tilanne menee siihen, ettei koiran elämä ole enää elämisen arvoista. Onko alkavaa nivelrikkoa? Oireileeko koira mitenkään etu- tai takapäätä? Jos oireilee, mikä lääkitys? Tässä ketjussa onkin puhuttu erilaisista koiran elämää helpottavista hoidoista. Jospa teillekkin tästä ketjusta löytyisi vinkkejä jatkoon.

Sillä tämä niin kamala shokki olikin, kun en mistään olisi voinut moista epäillä. Koira on paljon meillä irti ja on koko ajan liikkunut mielellään. Takapää ei ole ollut yhtään jäykkä ja esim makuulta nouse hyvin ylös. Ikinä en ole nähnyt makaavan mahallaan takajalat taakse päin, mutta makaavatko edes kaikki koirat välttämättä näin. Tosiaan koira on ollut vasta 4 kuukautta meillä, ja on nyt vajaa kaksi vuotias. Suvusta en löytänyt yhtään c-lonkkaista huonompaa vaikka pengoin vanhemmat, niiden vanhemmat jne. myös vanhempien kaikki sisarukset ja muut pentueet. Pitäisiköhän ottaa yhteyttä eläinlääkäriin vasta kun koira alkaa oireilla vai jo ennakkoon jotta tietää tilantee. Olo on kurja vaikka tiedän että koira voi elää kanssamme vielä monta oireetonta vuotta.
Muoks. Lisäksi lisätiedoissa oli: Arthrosis lonkkanivelessä molemmissa 3 vakava.

^ Se pääasia että koira vaikuttaa kuitenkin toistaiseksi kivuttomalta. Itse ottaisin yhteyttä nyt asiantuntevaan lääkäriin ja keskustelisin koiran jatkosta. Kotona olisi nyt ainakin hyvä olla Rimadyliä koko ajan jos koiralle alkaa tulla jossain vaiheessa kipuja niin on heti sitten helpotusta. Luulen että lääkäri myös suosittelee jonkun nivelvalmisteen (esim. Cartivet, Synoquin tms.) aloittamista. Oikein paljon jaksamisia! Varmasti shokki koska kyseessä kuitenkin koira, joka parhaassa iässä.

muoks. Vielä tuohon, kun mainitsit että lonkkavikainen koira makaisi mahallaan taakse ojennettuna eli ns. sammakkoasennossa. Itse en usko tuohon että koirat, joilla huonot lonkat, vain tekisivät sitä. Monet koirat makaa sammakkoasennossa, vaikka lonkat ihan priimat.

Oho kirjoitin huolimattomasti. Sitä tarkoitin että ainut oire mikä olisi voinut viitata lonkka vaivoihin on tuo että, vaikka koira on muuten rento niin se ei ikinä makaa ns. "sammakko" asennossa. Juu kyllä se on nyt vaan parasta jutella eläinlääkärin kanssa asiasta ja antaa koiran liikkua ihan omaan tahtii. Äsken koiran ollessa irti pihalla se juoksi niin onnellisen näköisenä ympäri taloa, että tuntuu pahalta kuvitellä se myöhemmin kivuliaana. Jotain kipulääkettä täytyy kyllä saada varastoon pahinta mitä voin tietää on katsoa eläimen kärsimystä jos ei voi auttaa. Ammattini puolesta olen kyllä hevosten nivel vaivoihin tutustunut ja niille ainakin glukosamiinia, msm:ää ja cartivettia käytetään.

johku kirjoitti:

Äsken koiran ollessa irti pihalla se juoksi niin onnellisen näköisenä ympäri taloa, että tuntuu pahalta kuvitellä se myöhemmin kivuliaana.

Varmasti vaikea olla murehtimatta tulevaisuutta. Itselläkin meni ekat viikot meidän rotikan kuvauksen jälkeen järkytyksestä ja melkoisesta masennuksestakin toipuen, koska en osannut aavistaa ollenkaan että koiralla noin paha nivelrikko, kun ei ole kuitenkaan oireillut mitenkään. Pettymykset lääkkeiden tehoon oli myös hirveitä koska Lexallehan ei ollut mitään hyötyä Rimadylistä mutta onneksi löytyi sitten toinen, mikä nyt näillä näkymin näyttää olevan oikein tehokas ja koira kivuttoman oloinen. Sitä on vaan elettävä tuon asian kanssa ja hoidettava koiraa että sillä mahdillisimman kivuton ja hyvä loppuelämä. Onneksi nykyään on hirveästi kaikkia koiran oloa helpottavia hoitoja. Meillä on jo rutiiniksi tullut juurikin Cartivetin ja MSM:n syöttö, hierojalla käyminen, Back On Track-loimen käyttö, lenkit koiran voinnin mukaan ja painontarkkailu. Fysioterapeutille ollaan myös menossa. Ai niin ja kauratyynyllä annan lämpöhoitoa. Tuossa nyt jotain ja ainakin akupunktio ja kortisonin kokeilu jatkossa ovat myös hoitokeinoja, joita tullaan kokeilemaan jos näyttää että koira menee huonommaksi. Uimassa myös käydään mutta talven tullen on alettava miettimään sitä että alkaa käymään sitten koirauimalassa/vesijuoksumatolla ettei tule taukoa noin hyvään liikuntamuotoon.

Juu pakko tässä on ryhdistäytyä. Täytyy nyt nauttia täysillä vielä kun koira on oireeton. Onneksi nykyään tosiaan on niin paljon hoito muotoja koirallekkin, joilla voi kipuja helpottaa. Kaikkea kun järjestään kokeileen niin toivotaan, että löytyy apu. Huomenna täytyy alkaa etsiä Keski-Suomen alueelta niveliin perehtynyttä eläinlääkäriä, jotta apu olisi lähellä. Päivä kerrallaan.

Mahtaakohan mun 10-vuotiaalla sekarotuisella olla nivelrikko vai mikä kun se ei jaksa nykyään pahemmin enää kävellä,jos tekee vähänkin pitemmän lenkin niin vaan löntystää perässä,et tosi kiva. Se ei kyllä mitenkään onnu mut munmielesta sen jalat näyttää ehkä jotenkin kankeilta kun se kävelee ? Onks tällänen ihan normaalia näin vanhalle koiralle?

No, kysäise samaa joltain 80-90v vanhukselta ;)
Jep, alkaa olla ikää ja kilometrin täynnä.

magik kirjoitti:

Mahtaakohan mun 10-vuotiaalla sekarotuisella olla nivelrikko vai mikä kun se ei jaksa nykyään pahemmin enää kävellä,jos tekee vähänkin pitemmän lenkin niin vaan löntystää perässä,et tosi kiva. Se ei kyllä mitenkään onnu mut munmielesta sen jalat näyttää ehkä jotenkin kankeilta kun se kävelee ? Onks tällänen ihan normaalia näin vanhalle koiralle?

Voi olla ihan vaan vanhuutta, nivelrikkoa tai jotain muuta. Jos asia huolestuttaa niin kannattaa toki viedä koira eläinlääkäriin. Vanhuksille tulee usein kaikenlaista kremppaa ja kolotusta iän myötä ja voi olla että koirallasi on ihan hoidettavissa olevaa vaivaa. Kannattaa joka tapauksessa miettiä onko vanhan koiran liikunnan määrä ja laatu koiran hyvinvointia tukevaa. Harva 80-vuotias ihminenkään enää pystyy/jaksaa/haluaa juosta maratoneja, oli nivelrikkoa tai ei.

Joo,en ole enää tehnyt pitkiä lenkkejä tesun kaa.Koirapuistossa on tullu välillä käytyä ni saa siellä ulkoilua ja tykkää kun ihmiset rapsuttaa sitä kun se on aina ollut aika hellyydenkipeä =D Niin ja Dana saa sit taas juosta energioitansa pois siellä =))

Hei!

Olen uusi tällä palstalla, mutta halusin kysellä vinkkejä/mielipiteitä lonkkavaivaisen koiran liikunnan rajoittamisesta.

8-vuotias Rottweilerimme on jo jonkin aikaa kärsinyt lonkkavaivoista, jotka pysyvät kurissa Carnivet-tableteilla ja kevyellä liikunnalla. Lonkat alkavat oireilla, mikäli liikunta ylllättäen muuttuu poikkeuksellisen rajuksi tai lääkitys jätetään pois. Kotioloissa ei normaalistri ole haittaa, ainoastaan pientä takapään jäykkyyttä.

Koira oleilee "hoidossa" aina silloin tällöin, päivästä viikkoon kerrallaan, vanhempieni kotitilalla, jossa voi olla täysin vapaasti ja liikkua omaehtoisesti. Nyt ongelmaksi on alkanut muodostua, että koira ilmeisesti "yliliikuttaa" itseään hoitoreissuillaan eli omaehtoisesti lönköttee ja juoksentelee paljon/rajusti ja näyttää pitävän siitä. Tämä kostautuu useita päiviä kestävinä kipuina,k kun koira palaa takaisin kotiin ja enemmälle lepoa.

Koiran kipukynnys vaikuttaisi olevan (Rottweilerille tyypillisesti?) korkea eikä innostuessaan/hermostuessaan "huomaa" itse isompaakaan vammaansa (todettu nuoruusiässä sattuneen onnettomuuden jälkeen selvästi).

Vaikuttaisi siis siltä (maalaisjärjellä pääteltynä), että koira yliliikuttaa itseään omaehtoisesti päästessään juoksentelemaan vapaana isolla tontilla. Pitäisikö koiran liikkumista ryhtyä rajoittamaan vai yrittää selvitä sen jälkeen ilmenevistä kivuista esim. kipulääkityksellä? Tuntuisi todella kurjalta vaihtoehdoltra estää mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen.

Nojoo en ole mikään lääkäri mutta kyllä mä antaisin juoksennella ihan vapaasti niin paljon kun haluaa. Kai se on parempi lyhyt ja onnellinen elämä kuin pitkä ja surkea elämä. Ohan se koiralle varmaan vähän tylsää jos ei pääse liikkumaan?

Miiuska Meillä vähän samaa ongelmaa ja rotukin sama. Meillä rotikkaukko lenkkeilee vain hihnassa koska on vähän arvaamaton toisille ihmisille ja koirille. Silloin harvoin kun pääsee irti, hyppii mielellään ojien yli jne., joka ei tee hyvää nivelille. Nykyään tosin kestää rasitusta huomattavasti paremmin kun Rimadyl vaihdettiin Trocoxil-nimiseen lääkkeeseen joka annetaan kerran kuussa (tabletti). Rimadylistä ei ollut apua. Uskaltaisin suositella teillekkin koska Trocoxililla koira on koko ajan lääkkeen vaikutuksen alaisena joten kiputiloja ei pääsesyntymään. Kyseisen lääkkeen ansiosta voidaan nykyään lenkkeillä ihan normaalisti, ilman että koira alkaa ontumaan.

Kiitos mielipiteistä. Siltä itsestäkin tuntuu, että pitää luottaa koiran omaan "mutu-tuntumaan" jua yrittää helpottaa mahdollisia kipuja sitten myöhemmin.

Täytyy laittaa tuo Trocoxil korvan taa. Kiitos vinkistä.

Meillä 7-vuotias japsi joka tuli meille n.5-vuotiaana. Ollut narunpäässä ja ruoka ollut vähän sitä sun tätä. Kun liikuntaa ruvettiin lisäämään alkoi koira myös ontumaan. Etujalat ovat kierot, mikä aiheuttaa ristiselän jäykkyyttä ja kipuilua, sekä tietysti ne etujalatkin ovat toisinaan kipeät.

Lämpimillä ja kuivilla keleillä pysyy suht. oireettomana, syksy ja kevät pahinta aikaa. Jaloissa on myös nivelrikkoa, säännöllinen kevyt liikunta koiran ehdoilla, huolellinen venyttely ja hieronta auttaa jo pitkälle, mutta toisinaan tarvitaan kipulääkettä, niihin nivelkipuihin. Sitten, kun lääkitystä tarvitaan useammin ja koira selkeästi muuttuu haluttomammaksi liikkua, niin sitten katsotaan onko aika pistää paremmille maille.

Itse en usko siihen, että pelkällä ruokinnalla saa sairaan koiran, vaan kyllä siinä on yleensä takana myös perinnöllisyys. Itse en myöskään luota kunnaneläinlääkärin sanaan jalkavaivaisen tms. koiran kanssa, vaan kaivan esiin sellaisen lääkärin joka asioihin on oikeasti perehtynyt jos vastauksia kaipaan.

Meillä 7-vuotias japsi joka tuli meille n.5-vuotiaana. Ollut narunpäässä ja ruoka ollut vähän sitä sun tätä. Kun liikuntaa ruvettiin lisäämään alkoi koira myös ontumaan. Etujalat ovat kierot, mikä aiheuttaa ristiselän jäykkyyttä ja kipuilua, sekä tietysti ne etujalatkin ovat toisinaan kipeät.

Lämpimillä ja kuivilla keleillä pysyy suht. oireettomana, syksy ja kevät pahinta aikaa. Jaloissa on myös nivelrikkoa, säännöllinen kevyt liikunta koiran ehdoilla, huolellinen venyttely ja hieronta auttaa jo pitkälle, mutta toisinaan tarvitaan kipulääkettä, niihin nivelkipuihin. Sitten, kun lääkitystä tarvitaan useammin ja koira selkeästi muuttuu haluttomammaksi liikkua, niin sitten katsotaan onko aika pistää paremmille maille.

Itse en usko siihen, että pelkällä ruokinnalla saa sairaan koiran, vaan kyllä siinä on yleensä takana myös perinnöllisyys. Itse en myöskään luota kunnaneläinlääkärin sanaan jalkavaivaisen tms. koiran kanssa, vaan kaivan esiin sellaisen lääkärin joka asioihin on oikeasti perehtynyt jos vastauksia kaipaan.

Eilen oli kamala päivä kun Ninjan (15kk) lonkat kuvattiin ja näky ei ollut kovin kaunis Onneksi en itse ollut siellä vaan kuulin äidiltäni joka vei Ninjan kuvattavaksi.Tässä otteita eläinlääkärin raportista:

"Kyynärnivelet ovat terveet ja normaalit,todennäköisesti virallinen tulos on 0/0.
Lonkkanivelissä on muutoksia:Lonkkanivelet ovat molemmin puolin löysät,lonkkamaljat ovat normaalia matalammat ja muodoltaan laakeat.Reisiluun päät ovat lonkkien löysyyden takia melko kaukana ulkona lonkkamaljoista.Nivelissä on myös alkavia nivelrikkomuutoksia,joita nivelen löysyys aiheuttaa.Alustavan arvion perusteella virallinen tulos on D/D.Käsin rauhoituksessa tunnusteltaessa myös lonkkien toiminnallinen löysyys on selkeä:Reisiluun päät kiilautuvat pitkälle ulos lonkkamaljan reunalle asti ja kontaktipinta lonkkamaljan ja reisiluun pään välillä jää pieneksi.Lantiolihakset ja nivelen reagoidessa myös nivelsiteiden paksuuntuminen kompensoivat niveltä toimivammaksi."

Selvisipähän syy Ninjan outoihin liikkeisiin kun menee takaa ahtaasti ja edestä leveästi.Mutta tämä vaihtoehto ei tullut ollenkaan edes mieleenikään.Kaikki ovat vain sanoneet että heikot lihakset ja kyllä liikkeet korjaantuvat sitten iän myötä,mutta toisin kävi... Ja ei ollutkaan heikot lihakset,koska eläinlääkäri ihaili ja tunnusteli monta kertaa Ninjan upeita ja vahvoja lihaksia,jotka muuten pelastivat Ninjan,sillä nivelsiteetkään eivät enään pidä lonkkia oikein kunnolla kasassa.Oli kyllä aikamoinen shokki sillä sieltä piti tulla A:t tai B:t ja kyynäret olisivat voineet olla sitten huonot mutta näin kävi.Nyt aloitettiin heti eilen Arthrolex-kuuri.Vielä ei tarvita kipulääkkeitä koska ei oireile tästä mitenkään.Päätimme että Ninjan lonkkia ei leikata vaan sitten on parempi päästää Ninja pois kun kivut tulevat oikein koviksi.Ensin tietenkin kokeillaan kipulääkkeillä hillitä kipua.

Ninja saa nyt jatkaa ulkona riehumistaan ja juoksemistaan niin kauan kuin vain jaksaa.Ninja on niin energinen että siitä ei tule mitään ettei saisi enään riehua yms. Ninja saa elää nyt ihan täysillä loppuelämänsä.Mutta kauheaa kun Ninja on aina loikkinut metrin pituisia loikkia lenkeillä ihan helposti ja juossut pitkiäkin lenkkejä ja sitten kun kuvataan niin kaikki siellä ovatkin ihan huonosti...

ninjaa kirjoitti:

Oli kyllä aikamoinen shokki sillä sieltä piti tulla A:t tai B:t ja kyynäret olisivat voineet olla sitten huonot mutta näin kävi.

Eli olisit mieluummin ottanu huonot kyynärät kuin lonkat? Koira oireilee huonoja kyynäriä paljon helpommin kuin huonoja lonkkia, sillä 60 % koiran painosta on etujaloilla. Varsinkin bernin kokoisella koiralla huonot kyynärät olisivat olleet paljon pahempi juttu kuin huonot lonkat. Jos koiralla on hyvä lihaskunto, voi olla että lonkat ei niin pahasti oireile.

Mäkin sain tässä jokin aika sitten huonoja uutisia. Alissan lonkat on A/B, mutta kyynärät 2/1. Tulos oli mulle aikamoinen järkytys, koska koira ei oo oireillu mitenkään ja shelteillä (niillä, jotka on kyynärien osalta kuvattu) on suurimmalla osalla nollan kyynärät. Viimisen viiden vuoden sisällä 14 % shelteistä on kuvattu kyynärät ja 95 prosentilla on ollu nollan kyynärät. Tietty toi kuvausprosentti on aika pieni... Soitin Kennelliittoon kuvat tulkinneelle Limanille ja kuulemma kakkosen kyynärä on hyvin lähellä ykköstä. Hän suositteli vielä ortopedin tutkimuksia, koska röntgenkuvista ei voi oikeen sanoa, miten vika tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan koiran elämään. Kurjaa on myös se, että sekä koira että minä ollaan ehditty innostua agilitystä, mutta voi olla, että siitä pitää luopua. Liman oli tosin sitä mieltä, että sitäkin voi mennä, jos koira hyppii mielellään, eikä oireile. Onneksi sheltti on kevytrakenteinen rotu (vaikka Alissa onkin hiukan yli-iso )...

Onko jollain täällä kokemusta pienempien koirien kyynärvioista? Onko oireillu? Ootteko voinu jatkaa esim. agin harrastamista?

Tutuli kirjoitti:

Eli olisit mieluummin ottanu huonot kyynärät kuin lonkat? Koira oireilee huonoja kyynäriä paljon helpommin kuin huonoja lonkkia, sillä 60 % koiran painosta on etujaloilla. Varsinkin bernin kokoisella koiralla huonot kyynärät olisivat olleet paljon pahempi juttu kuin huonot lonkat. Jos koiralla on hyvä lihaskunto, voi olla että lonkat ei niin pahasti oireile.

Juurikin noin meillä. Lexalla nivelrikko etu- että takapäässä. Takapäässä on tietysti jäykkyyttä mutta varsinaista ontumista ei ollenkaan ole ollut tähän mennessä. Vasen kyynär- ja olkanivel on Lexalla se ongelmakohta joka alkaa oireilemaan jos on rasittunut liikaa.

Hyvä esimerkki meillä myös todella huonolonkkaisesta koirasta. Kusti tulee seuraavaksi 8v ja ei ole oireillut ikinä etu- eikä takapäästä. Nyt sitten vein varmuudeksi lonkka- ja kyynärkuviin ja yllätys oli melkoinen kun sillä olikin toinen lonkka C tai D ja pahempi, jossa myös nivelrikkoa, E! Koira on notkea ja vilkas kuin teinipoika ja käytöksen perusteella siitä ei todellakaan tiedä että sillä takapää noin huonona. Lääkärikin sanoi että ei kannata ollenkaan stressata, nuo vain kirjaimia ja niitä turha miettiä jos koira ei oireile mitenkään. Ei suositellut edes Cartrophen pistoksia tai muita hoitoja vielä tässä vaiheessa. Tarvittaessa Rimadyliä kera levon jos ilmenee ontumista ja Cartivettia tms.+MSM:ää+lohiöljyä kuten jo ennen diagnoosiakin saanut. Luultavasti Kusti pysynyt oireettomana koska se niin hyvässä lihaskunnossa ja on todella hoikka ja saa runsaasti liikuntaa.

Lexa meillä voi nykyään todella hyvin. Tässä ketjussa tuolla aijemmin murehdin Lexan liikuntaa kun ei kestänyt kuin n. puolen tunnin kevyitä lenkkejä ja jos meni pidempiä, alkoi heti ontumaan. Nykyään herran kanssa voi kävellä huoletta vaikka kolme tuntia ja ei mitään oireita. Tehokas kipulääke(Trocoxil) on antanut tuolle koiralle mahdollisuuden täysipainoiseen koiranelämään.

Kirjoitin epäselvästi,siis en tietenkään olisi halunnut mielummin etupäähän nivelrikkoa vaan epäilimme että jos on niin silloin sitä löytyy sieltä